Jos pitäisi pelastaa palavasta talosta naapurin vieras lapsi vai oma koirasi/muu lemmikki, kumman valitset?

Jos omakotitalo, heitteillejättö jos lapsen jätät vaikka olisit voinut pelastaa.

Jos kerrostalo, miten menet toisen asuntoon, vai onko sun asunto tulessa ja lapsi siellä. Sama rivari, toki rivariin voi päästä ulkopuolelta mutta ikkunan rikkominen kiihdyttää paloa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta heilahtaisi jo häkin ovi, jos jättäisi ihmishengen pelastamatta.

Mutta eipä suurimman osan vastaukset yllätä, kun vauvapalstalla ollaan. Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia...

Mä pelkään, että ihmiset oikeasti ovat tuollaisia. Aina olen kuvitellut, että porukka on empaattista, mutta monesti täällä huomaa, kuinka väärässä olen ollut.

 

Kyllä mä oon empaattinen ja autan lähes joka päivä naapureita jossain asiassa, varsinkin ikä-ihmisiä. Multa voi aina pyytää apua, ihmiset sen tietää. Mut jos tosi tilanteessa valittavana on oma perheenjäsen tai vieras ihminen, niin oma perheenjäsen, joka tässä vaihtoehdossa on koira, pelastaisin sen. Tietenkin.

Samaa voisin sitten ihmetellä sinusta, jos olet valmis jättämään eläimen palamaan hengiltä, olet i

En todellakaan lähde pahoinpitelemään eläimiä. Miksi tekisin niin? Päinvastoin, ajan pyörälläkin varovasti, jotten aja edes kotilon päälle, mistään lokinpoikasesta tai rusakosta nyt puhumattakaan.

On eri asia joutua valitsemaan ihmisen ja eläimen väliltä kuin lähteä kiduttamaan eläintä ihan vain huvin vuoksi. Tuolla sinun logiikallasi sitten nämä lapsen palamaan jättävät rääkkäävät satunnaisia lapsia ihan vain huvikseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai pelastaisin ihmisen. Se on ihminen, ja elinaikaa on vielä kymmeniä vuosia edessä. En pystyisi ikinä katsomaan itseäni peiliin, jos en pelastaisi. 

Et sä voi tietää koska kukin kuolee. Se voi kuolla vaikka viikon päästä. Eikä olis ihmekään kun kattoo nyky meininkiä.

Et sä sitä tiedä koirasta tai kissastakaan, mutta ei se ainakaan yli viittäkymmentä vuotta elä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen enemmän näitä ihmisiä, jotka eivät koe lemmikkiä perheenjäsenänä. On olemassa useita tutkimuksia, jotka osoittavat, että ihmisen ja lemmikin välinen side voi olla monilta osin samankaltainen kuin vanhemman ja lapsen välinen kiintymyssuhde.

 

Neurotieteelliset tutkimukset:

Oksitosiini sama hormoni, joka liittyy vanhemman ja lapsen väliseen kiintymykseen, vapautuu myös, kun ihminen on vuorovaikutuksessa lemmikkinsä kanssa (esim. silittää tai katsoo silmiin koiraa).

Nagasawa et al. (2015) osoittivat, että koiran ja ihmisen välinen katsekontakti lisää molemmilla osapuolilla oksitosiinia, samalla tavalla kuin äidin ja vauvan välinen kontakti.

 

Kiintymyssuhdeteoriat lemmikkeihin:

Monet tutkimukset osoittavat, että ihmiset kokevat lemmikkinsä perheenjäseninä ja muodostavat kiintymyssuhteita niihin samalla tavoin

Tämä. Onneksi täällä on edes joku, joka ei ole täydellinen sosiopaatti. 

Vierailija kirjoitti:

Taitaapa ihan lakikin velvoittaa pelastamaan ihmisen ensin. Eli kyllä se lapsi kuuluisi pelastaa ensin, vaikka ei oma olekaan. Näin myös toimisin. Lapsi ensin, ja koira sitten, jos se vielä ihmisten pelastamisen jälkeen on mahdollista.

Laki ei taida velvoittaa muuhun kuin ilmoittamaan hätäkeskukseen. Ammatitlaisilla on avunantovelvoite esimerkiksi sairauskohtauksissa mutta siihen se taitaa jäädä. Ei kai ketään voi pakottaa palavaan taloon hakemaan lasta jos ei ole pelastajan koulutusta ja asianmukaista savusukellusvarustusta. Siinä voi olla pian yksi uhri lisää jos tuupertuu savukaasuissa talon sisälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai pelastaisin ihmisen. Se on ihminen, ja elinaikaa on vielä kymmeniä vuosia edessä. En pystyisi ikinä katsomaan itseäni peiliin, jos en pelastaisi. 

Et sä voi tietää koska kukin kuolee. Se voi kuolla vaikka viikon päästä. Eikä olis ihmekään kun kattoo nyky meininkiä.

Et sä sitä tiedä koirasta tai kissastakaan, mutta ei se ainakaan yli viittäkymmentä vuotta elä.

Ei se tee koirasta yhtään vähemmän arvokkaampaa kuin ihmisestä, että se elää vähemmän. Eli joku syntyessään sairas vauva, jolle annetaan elin aikaa 2 vuotta ei ole sinusta myöskään arvokas. 

Minun mielestäni paljon mielenkiintoisempi ja realistisempi kysymys on: riskeeraisitko oman henkesi pelastaaksesi koirasi? Tai vaikka mummosi.

Koira on "vain koira", ja sinulla on vuosikymmeniä enemmän elämää edessä kuin mummolla. Järjellä ajateltuna sinun pitäisi pelastaa vain itsesi. Vai juoksisitko hädissäsi takaisin liekkeihin?

Minä tiedän sen verran, että kun iso koira hyökkäsi kohti omaa pienempää koiraani, syöksyin ihan automaattisesti siihen väliin raivokkaasti karjuen ja valmistauduin ottamaan ison koiran puremat vastaan. Se ei kylläkään purrut, vaan hämmentyi. Mutta en tosiaan edes ajatellut asiaa, vaan puolustin ihan automaattisesti rakasta koiraani.

Ehkä ottaisin tulipalossakin ihan tyhmiä riskejä läheisteni takia. Toivottavasti ei tarvitse ikinä käytännössä kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti lemmikkini. Kakaroita tulee nussimalla lisää.

Saisiko kommenttiasi jotenkin vielä viilattua vähän ilkeämmäksi?

Yritetään. Tietysti koirani. Onpahan yksi kakara vähemmän.

Kysymyksen täytyy olla vitsi. Omani pelastan, tietysti.

Vaikka aivan älyttömästi rakastankin omia lemmikkejä, niin tottakai sen naapurin tai täysin tuntemattoman lapsen pelastaisin.

Ajattelen asiaa niin, että jos minun lapsi olisi kerrostalossa mikä on tulesa, niin toivoisin myös naapurini tekevän samoin

Toivoisin valitsevani lapsen, mutta voi olla että selkäydinreaktio johtaisi kuitenkin oman lemmikin luo. 

Taas tätä samaa jauhetaan. Totuus on se että jokainen joka pelastaa eläimen ennemmin kuin ihmisen (oletetaan että mahdollisuudet pelastaa ovat samat eikä kumpikaan aseta sinua itseäsi hengenvaaraan mutta vain toisen saa ulos) on paitsi psykopaatti, myös rikollinen. Ihminen tulee aina pelastaa jos mahdollisuus siihen on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen enemmän näitä ihmisiä, jotka eivät koe lemmikkiä perheenjäsenänä. On olemassa useita tutkimuksia, jotka osoittavat, että ihmisen ja lemmikin välinen side voi olla monilta osin samankaltainen kuin vanhemman ja lapsen välinen kiintymyssuhde.

 

Neurotieteelliset tutkimukset:

Oksitosiini sama hormoni, joka liittyy vanhemman ja lapsen väliseen kiintymykseen, vapautuu myös, kun ihminen on vuorovaikutuksessa lemmikkinsä kanssa (esim. silittää tai katsoo silmiin koiraa).

Nagasawa et al. (2015) osoittivat, että koiran ja ihmisen välinen katsekontakti lisää molemmilla osapuolilla oksitosiinia, samalla tavalla kuin äidin ja vauvan välinen kontakti.

 

Kiintymyssuhdeteoriat lemmikkeihin:

Monet tutkimukset osoittavat, että ihmiset kokevat lemmikkinsä perheenjäseninä ja muodostavat kiintymyssuhteita niihin samalla tavoin

"Tätä en epäile. Lemmikin kuolemasta pääsee kuitenkin ennen pitkää yli. Oman lapsen kuolemasta ei koskaan. Elämä on jatkuvaa surua ja kaipuuta kunnes kuolee itsekin. Siksi pelastaisin naapurin lapsen."

Et pääsisi naapurin lapsenkaan kuolemasta koskaan yli? Taidat olla epätavallisen helläsydäminen sitten.

Kuka sitten pääsee yli mistäkin. Minulta kuoli lyhyessä ajassa koira, äiti ja veli. Käytännössä minun on mahdotonta erotella sitä surua mitenkään - surin ja suren kaikkia samaan aikaan. Koiran kuolemasta olen nähnyt eniten painajaisia, koska se oli jokseenkin traumaattinen kokemus. Muut kuolemat eivät tulleet yllätyksenä, mutta äidin kuolema ikäänkuin sinetöi surun paketiksi, joka ei tunnu aukeavan koskaan. Monta vuotta olen surrut jo, eikä se mene ohi. Muuttui kai masennukseksi, mutta ei se oikeastaan ketään kiinnosta, joten en ole yrittänyt apuakaan hakea; eihän sitä nykyään edes saa, varsinkaan johonkin näin "turhaan".

Eihän minulta tosiaan ole oma lapsi kuollut, joten en tiedä surusta mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaapa ihan lakikin velvoittaa pelastamaan ihmisen ensin. Eli kyllä se lapsi kuuluisi pelastaa ensin, vaikka ei oma olekaan. Näin myös toimisin. Lapsi ensin, ja koira sitten, jos se vielä ihmisten pelastamisen jälkeen on mahdollista.

Laki ei taida velvoittaa muuhun kuin ilmoittamaan hätäkeskukseen. Ammatitlaisilla on avunantovelvoite esimerkiksi sairauskohtauksissa mutta siihen se taitaa jäädä. Ei kai ketään voi pakottaa palavaan taloon hakemaan lasta jos ei ole pelastajan koulutusta ja asianmukaista savusukellusvarustusta. Siinä voi olla pian yksi uhri lisää jos tuupertuu savukaasuissa talon sisälle.

Oman hengen uhalla ei tarvitse pelastaa, muuten kyllä. Maallikkoa ei siis voi pakottaa palaamaan palavaan taloon mutta jo nyt kuvitellaan että ollaan talon sisällä, yhden saa kaapattua kainaloon kun tyyliin katto jo sortuu päällenne, vaihtoehdot on ottaa koira tai lapsi ja juosta ulos - lapsi on otettava. Ei siinä ole mitään tulkinnan varaa. Ja täysin sairasta edes ajatella että jättäisi lapsen sinne tukehtumaan. T. Lapseton, koirallinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätähän täällä vähän väliä pohditaan ja kysellään. Meidän naapurustossa ei edes ole pelastettavia lapsia mutta vaikka oliskin niin oman perheenjäseneni tietty pelastaisin. 

Ap kysyikin koirasta, ei sinun perheenjäsenestä. Kyllä ihmiset pelastetaan ekana. Mieti tilannetta, menet palavaan rakennukseen ja siellä on vierekkäin koirasi ja naapurin lapsi. Et sinä nappaa sitä koiraasi syliisi ja kanna ulos ja sano naapurillesi, että se teidän tyttö jäi muuten makaamaan siihen, mistä koirasi nostit.

Et sitten ymmärtänyt - tietty pelastaisin oman perheenjäseneni eli koirani. Ei siinä sen kummempaa miettimistä ja valitsemista olisi. Naapuri noutakoon lapsensa. 

Jos naapuri ei suostuisi hakemaan koiraani, en minäkään hakisi

Ihminen on omaa porukkaa, vaikka olisi vieraskin. Lemmikki sen sijaan on olemassa lähinnä omistajansa iloksi, eikä samalla tavalla osa ihmisten yhteisöä kuin toinen ihminen.

Ovatko ihmiset täällä todella näin vieraantuneita elämästä, vai onko tässä ketjussa vain kova trolli-invaasio?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaapa ihan lakikin velvoittaa pelastamaan ihmisen ensin. Eli kyllä se lapsi kuuluisi pelastaa ensin, vaikka ei oma olekaan. Näin myös toimisin. Lapsi ensin, ja koira sitten, jos se vielä ihmisten pelastamisen jälkeen on mahdollista.

Laki ei taida velvoittaa muuhun kuin ilmoittamaan hätäkeskukseen. Ammatitlaisilla on avunantovelvoite esimerkiksi sairauskohtauksissa mutta siihen se taitaa jäädä. Ei kai ketään voi pakottaa palavaan taloon hakemaan lasta jos ei ole pelastajan koulutusta ja asianmukaista savusukellusvarustusta. Siinä voi olla pian yksi uhri lisää jos tuupertuu savukaasuissa talon sisälle.

Oman hengen uhalla ei tarvitse pelastaa, muuten kyllä. Maallikkoa ei siis voi pakottaa palaamaan palavaan taloon mutta jo nyt kuvitellaan että ollaan talon sisällä, yhden saa kaapattua kainaloon kun tyyliin katto

MUTTA KUN TUOLLAISTA TILANNETTA EI OLE.

Tämä on ihan turhaa moraaliposeerausta ja hampaiden kiristelyä koko keskustelu. Jos katto on sortumassa ja ulko-ovi on näkösällä, lapsen tai koiran kaappaaminen syliin hidastaa ihan turhaan teitä kaikkia. JUOKSETTE KAIKKI YHDESSÄ ULOS. Problem solved.

Jos taas naapurin lapsi on joku vaippaikäinen, missä helvetissä sen vanhemmat tai lapsenvahti ovat?

Kai nämä jotka valitsisivat lemmikit olisivat sitten ok, että heidän lapsia ei kukaan pelasta vaan jättää sinne palavaan kotiin?

Vierailija kirjoitti: Kai nämä jotka valitsisivat lemmikit olisivat sitten ok, että heidän lapsia ei kukaan pelasta vaan jättää sinne palavaan kotiin?

Ei ole lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätähän täällä vähän väliä pohditaan ja kysellään. Meidän naapurustossa ei edes ole pelastettavia lapsia mutta vaikka oliskin niin oman perheenjäseneni tietty pelastaisin. 

Ap kysyikin koirasta, ei sinun perheenjäsenestä. Kyllä ihmiset pelastetaan ekana. Mieti tilannetta, menet palavaan rakennukseen ja siellä on vierekkäin koirasi ja naapurin lapsi. Et sinä nappaa sitä koiraasi syliisi ja kanna ulos ja sano naapurillesi, että se teidän tyttö jäi muuten makaamaan siihen, mistä koirasi nostit.

Et sitten ymmärtänyt - tietty pelastaisin oman perheenjäseneni eli koirani. Ei siinä sen kummempaa miettimistä ja valitsemista olisi. Naapuri noutakoon lapsensa. 

Jos naapuri e

Miksi täytys ajatella jotain yhteisöä? Ihmisiä on pilvin pimein maailmassa. Keskityn pelastamaan omat rakkaani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaapa ihan lakikin velvoittaa pelastamaan ihmisen ensin. Eli kyllä se lapsi kuuluisi pelastaa ensin, vaikka ei oma olekaan. Näin myös toimisin. Lapsi ensin, ja koira sitten, jos se vielä ihmisten pelastamisen jälkeen on mahdollista.

Laki ei taida velvoittaa muuhun kuin ilmoittamaan hätäkeskukseen. Ammatitlaisilla on avunantovelvoite esimerkiksi sairauskohtauksissa mutta siihen se taitaa jäädä. Ei kai ketään voi pakottaa palavaan taloon hakemaan lasta jos ei ole pelastajan koulutusta ja asianmukaista savusukellusvarustusta. Siinä voi olla pian yksi uhri lisää jos tuupertuu savukaasuissa talon sisälle.

Oman hengen uhalla ei tarvitse pelastaa, muuten kyllä. Maallikkoa ei siis voi pakottaa palaamaan palavaan taloon mutta jo nyt kuvitellaan että ollaan talon sisällä, yhden saa kaapattua kainaloon kun tyyliin katto

Tuossakaan tilanteessa - kun talo palaa, katto on sortumassa - ei laki voi velvoittaa ketään keskittymään mihinkään muuhun kuin siihen että saa itsensä nopeasti ulos rakennuksesta.

Toki normaali ihminen kärsisi tunnontuskia, että olisinko sittenkin voinut auttaa naapurin lasta, tai sitten yläkerrassa olevaa mummoani, tai koiraani joka nukkui eri huoneessa, tai...