Jos pitäisi pelastaa palavasta talosta naapurin vieras lapsi vai oma koirasi/muu lemmikki, kumman valitset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta heilahtaisi jo häkin ovi, jos jättäisi ihmishengen pelastamatta.

Mutta eipä suurimman osan vastaukset yllätä, kun vauvapalstalla ollaan. Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia...

Mä pelkään, että ihmiset oikeasti ovat tuollaisia. Aina olen kuvitellut, että porukka on empaattista, mutta monesti täällä huomaa, kuinka väärässä olen ollut.

Kyllä mä oon empaattinen ja autan lähes joka päivä naapureita jossain asiassa, varsinkin ikä-ihmisiä. Multa voi aina pyytää apua, ihmiset sen tietää. Mut jos tosi tilanteessa valittavana on oma perheenjäsen tai vieras ihminen, niin oma perheenjäsen, joka tässä vaihtoehdossa on koira, pelastaisin sen. Tietenkin.

Samaa voisin sitten ihmetellä sinusta, jos olet valmis jättämään eläimen palamaan hengiltä, olet ihan kamala ihminen. Kivität varmaan linnun poikasia ja katkot niiltä siivet, mitä lehdistä saa lukea. Eli et ole empaattinen yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän toki, että oma lemmikki on tärkeä, mutta eläin ei todellakaan mene koskaan lapsen edelle. Ei oman eikä vieraan.

Täytyy olla persoonallishäiriöin psykopaattinarsisti, joka ei lasta pelastaisi.

Ne lemmikit potkaisee tyhjää muutenkin muutamassa vuodessa.

Jos hylkäisin oman lemmikkini tulen keskelle en nukkuisi loppuelämäni öitä rauhallisesti ja en ole psykopaatti. Kissani ollut kanssani yli vuosikymmenen. Ne hyvin hoidettuna/terveenä elää helposti yli 20 vuotta.

Lapsen hylkäämisestä, olkoonkin naapurin, tulisi vielä kovemmat tunnontuskat.

Tai ainakin pitäisi tulla normaalille ihmiselle.

Eikö ne todelliset tunnontuskat pitäisi tulla sille naapurin muijalle, joka meni baariin ja jätti 5-vuotiaan lapsensa yksin kotiin, niin että lapsi sytytti tulipalon yrittäessään tehdä popcornia hellalla, mikä johti 50 ihmisen kuolemaan kun koko kerrostalo paloi poroksi?

Ottaisin lemmikit ensin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuosta heilahtaisi jo häkin ovi, jos jättäisi ihmishengen pelastamatta.

Mutta eipä suurimman osan vastaukset yllätä, kun vauvapalstalla ollaan. Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia...

Itse asiassa mikään häkin ovi ei heilahda siitä, ettei Pirjo-Pertti Tavistallaaja pelasta muita ihmisiä palavasta talosta. Virallinen ohjekin on, että tulipalon sattuessa pitää saada itsensä ulos mahdollisimman nopeasti ja jättää sankarin leikkiminen palomiehille.

Niille pelastajille sitten taas ne lemmikit eivät ole minkäänlainen prioriteetti. Koiran ainoa toivo taitaa olla se, että omistaja kaappaa sen syliinsä poistuessaan ulos.

Sen, etteivät lemmikit ole pelastajille minkäänlainen prioriteetti, pitäisi kertoa meille muillekin jotakin.

Niin, kertoohan se. Lemmikit ovat omistajansa vastuulla. Ei niiden eläinlääkärikulutkaan Kelaa kiinnosta, omistajaa vain.

Ei mun tarvis pelastaa ketään, mun koira pelastais ne ja itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän toki, että oma lemmikki on tärkeä, mutta eläin ei todellakaan mene koskaan lapsen edelle. Ei oman eikä vieraan.

Täytyy olla persoonallishäiriöin psykopaattinarsisti, joka ei lasta pelastaisi.

Ne lemmikit potkaisee tyhjää muutenkin muutamassa vuodessa.

Jos hylkäisin oman lemmikkini tulen keskelle en nukkuisi loppuelämäni öitä rauhallisesti ja en ole psykopaatti. Kissani ollut kanssani yli vuosikymmenen. Ne hyvin hoidettuna/terveenä elää helposti yli 20 vuotta.

Lapsen hylkäämisestä, olkoonkin naapurin, tulisi vielä kovemmat tunnontuskat.

Tai ainakin pitäisi tulla normaalille ihmiselle.

Eikö ne todelliset tunnontuskat pitäisi tulla sille naapurin muijalle, joka meni baariin ja jätti 5-vuotiaan

Nää on näitä, jotka jättää mukulat yksin vaikka uimarannalle tai mihin vaan, kyllä muut huolehtii. Vastuun voi sysätä aina toisille. Vaikka hallitukselle tai naapurin Liisalle. Minä minä minä ja mun lapset on kaiken napa.

Naapurin lapsen tietenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätähän täällä vähän väliä pohditaan ja kysellään. Meidän naapurustossa ei edes ole pelastettavia lapsia mutta vaikka oliskin niin oman perheenjäseneni tietty pelastaisin. 

Ap kysyikin koirasta, ei sinun perheenjäsenestä. Kyllä ihmiset pelastetaan ekana. Mieti tilannetta, menet palavaan rakennukseen ja siellä on vierekkäin koirasi ja naapurin lapsi. Et sinä nappaa sitä koiraasi syliisi ja kanna ulos ja sano naapurillesi, että se teidän tyttö jäi muuten makaamaan siihen, mistä koirasi nostit.

Et sitten ymmärtänyt - tietty pelastaisin oman perheenjäseneni eli koirani. Ei siinä sen kummempaa miettimistä ja valitsemista olisi. Naapuri noutakoon lapsensa. 

Taitaapa ihan lakikin velvoittaa pelastamaan ihmisen ensin. Eli kyllä se lapsi kuuluisi pelastaa ensin, vaikka ei oma olekaan. Näin myös toimisin. Lapsi ensin, ja koira sitten, jos se vielä ihmisten pelastamisen jälkeen on mahdollista.

Tietysti pelastan oman koiran johon minulla on tunneside. Vieras lapsi sen tulen sytytti joten antaa vähän kärsiä nahoissaan.

Vierailija kirjoitti:

Taitaapa ihan lakikin velvoittaa pelastamaan ihmisen ensin. Eli kyllä se lapsi kuuluisi pelastaa ensin, vaikka ei oma olekaan. Näin myös toimisin. Lapsi ensin, ja koira sitten, jos se vielä ihmisten pelastamisen jälkeen on mahdollista.

Siinä tapauksessa on typerä käyttää aina esimerkkinä "palavaa taloa". Mikään laki ei velvoita tavallisia ihmisiä - ilman asianmukaista koulutusta ja varusteita - pelastamaan ketään palavasta talosta. Velvollisuus on toki soittaa hätänumeroon.

Soitan 112 ja lähden oluelle. Haen myöhemmin "kuuman koiran" pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätähän täällä vähän väliä pohditaan ja kysellään. Meidän naapurustossa ei edes ole pelastettavia lapsia mutta vaikka oliskin niin oman perheenjäseneni tietty pelastaisin. 

Ap kysyikin koirasta, ei sinun perheenjäsenestä. Kyllä ihmiset pelastetaan ekana. Mieti tilannetta, menet palavaan rakennukseen ja siellä on vierekkäin koirasi ja naapurin lapsi. Et sinä nappaa sitä koiraasi syliisi ja kanna ulos ja sano naapurillesi, että se teidän tyttö jäi muuten makaamaan siihen, mistä koirasi nostit.

Et sitten ymmärtänyt - tietty pelastaisin oman perheenjäseneni eli koirani. Ei siinä sen kummempaa miettimistä ja valitsemista olisi. Naapuri noutakoon lapsensa. 

Jos naapuri ei suostuisi hakemaan koiraani, en minäkään hakisi hänen lastaan

Tottakai pelastaisin ihmisen. Se on ihminen, ja elinaikaa on vielä kymmeniä vuosia edessä. En pystyisi ikinä katsomaan itseäni peiliin, jos en pelastaisi. 

oma kissa on aina etusijalla, jopa itseeni nähden.Yrittäisin kaikin keinoin kissan pelastaa.Sitä varten on harjoituksetkin pidetty pariin kertaan että kissa tietää miksi pitää nopeasti koppaan sulloa ja yläkerran ikkunasta kopassa narulla alas laskea

En pelasta ketään kun en ole savusukeltaja ja säilyn mieluummin hengissä. Ihan samalla tavalla en lähde pelastamaan ketään vedestä tai muualtakaan. Kolariauton nähdessäni poistun paikalta koska on riski jäädä auton alle jos sinne jää hortoilemaan. Antaa ammattilaisten hoitaa hommansa.

Vierailija kirjoitti:

Tottakai pelastaisin ihmisen. Se on ihminen, ja elinaikaa on vielä kymmeniä vuosia edessä. En pystyisi ikinä katsomaan itseäni peiliin, jos en pelastaisi. 

Et sä voi tietää koska kukin kuolee. Se voi kuolla vaikka viikon päästä. Eikä olis ihmekään kun kattoo nyky meininkiä.

Riippuu lapsen väristä ja kielitaidosta. 

Vierailija kirjoitti:

oma kissa on aina etusijalla, jopa itseeni nähden.Yrittäisin kaikin keinoin kissan pelastaa.Sitä varten on harjoituksetkin pidetty pariin kertaan että kissa tietää miksi pitää nopeasti koppaan sulloa ja yläkerran ikkunasta kopassa narulla alas laskea

Voi saatana... 

Vierailija kirjoitti:

Ihmettelen enemmän näitä ihmisiä, jotka eivät koe lemmikkiä perheenjäsenänä. On olemassa useita tutkimuksia, jotka osoittavat, että ihmisen ja lemmikin välinen side voi olla monilta osin samankaltainen kuin vanhemman ja lapsen välinen kiintymyssuhde.

 

Neurotieteelliset tutkimukset:

Oksitosiini sama hormoni, joka liittyy vanhemman ja lapsen väliseen kiintymykseen, vapautuu myös, kun ihminen on vuorovaikutuksessa lemmikkinsä kanssa (esim. silittää tai katsoo silmiin koiraa).

Nagasawa et al. (2015) osoittivat, että koiran ja ihmisen välinen katsekontakti lisää molemmilla osapuolilla oksitosiinia, samalla tavalla kuin äidin ja vauvan välinen kontakti.

 

Kiintymyssuhdeteoriat lemmikkeihin:

Monet tutkimukset osoittavat, että ihmiset kokevat lemmikkinsä perheenjäseninä ja muodostavat kiintymyssuhteita niihin samalla tavoin kuin lapsiin.

Lemmikit tarjoavat turvaa,

Tätä en epäile. Lemmikin kuolemasta pääsee kuitenkin ennen pitkää yli. Oman lapsen kuolemasta ei koskaan. Elämä on jatkuvaa surua ja kaipuuta kunnes kuolee itsekin. Siksi pelastaisin naapurin lapsen.