Jos pitäisi pelastaa palavasta talosta naapurin vieras lapsi vai oma koirasi/muu lemmikki, kumman valitset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelastaistaisin koirani ja sitten ilmoittaisin poliisille että naapuri jätti kotiin yksin niin pienen lapsen että lapsi ei kykene itse pelastautumaan. Se naapuri kuuluu vankilaan siitä lapsensa heitteille jätöstä ja kuoleman tuottamuksesta

Taas näitä maalitolpan siirtelijöitä. Mikä siinä omassa valinnassa tuntuu niin pahalta, että pitää keksiä tarina, jossa lapsen vanhempi on syyllinen? 



Vanhempi on voinut saada yllättävän sairauskohtauksen, tuupertua savuun, mitä tahansa, joka on tehnyt hänestä kyvyttömän huolehtimaan lapsestaan. Vastoin omaa tahtoaan. 

 

Silloin se vastuu siirtyy sinulle. Koska sinä olet saapuvilla ja kykenevä. Sinä valitset olla auttamatta, joten tuomio kuuluu sinulle. 

Mikä helvetin tuomio? Ei ole mitään velvollisuutta mennä palavaan naapuritaloon. Soitan hätänumeroon ja käyn omasta talostani hakemassa koirani. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sudet ovat mielenkiintoisia eläimiä, mutta miksi minun pitäisi olla niiden sosiaalisista rakenteista jotain erityistä mieltä?"

 

Mikä sinua susissa erityisesti kiinnostaa?

Kerro sinä ensin, miksi ihmeessä sinua kiinnostaa näin paljon mielipiteeni susista? Tuntuu jotenkin siltä, että tämä keskustelu alkaa olla täynnä outoja sisäpiirin vitsejä ja ähäkutteilua.

En joka tapauksessa muuta mieltäni, että yritän pelastaa molemmat, tai sitten kuollaan kaikki. Häiritseekö tämäkin sinua noin paljon?

Sinä sanoit, että sudet ovat sinusta mielenkiintoisia, kysyin vain mikä sinua niissä erityisesti kiinnostaa?

Miten sinne naapuriin edes pääsisi? 

Omaan asuntoon on avain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun koira on pelastanut minut kuolemalta joten valitsen oman koiran.

Ja saisit syytteen, oikeutetusti. Taidat olla aika epäempaattinen ihminen, kun et välitä muista ihmisistä paljoakaan

Et tunne minua joten ihan mutulla heittelet näitä epäempaattisuuksia minusta. Minä taas heitän mutulla ettet sinä vaarantaisi omaa henkeäsi menemällä edes palavaan taloon pelastamaan yhtään ketään, valtaosa ei nimittäin menisi, eikä sitä edes suositella/vaadita, joten se niistä sinun syytteistä.

Olen itsekäs ihminen, en muiden ihmisten laumaan kuuluva (kuka helv..tuollaista edes kirjoitti että ihmiset ovat laumaa) pelastaisin itselle tärkeän eli lemmikkini, koirani. Naapuri (t) lapsineen eivät todellakaan ole osa elämääni, pelkkiä sattuman kehiin heittämiä sivullisia, eivätkä merkkaa itselleni tai elämässäni mitään. En tunne naapurirakkautta saatikka ylenpalttista ihmisrakkautta. En edes tunnistaisi naapureita jos tulisivat muualla kuin pihalla vastaan. Lakiin on ihan turha vedota tai johonkin ihmisyyteen tms. Tulipalo etenee niin nopeasti että en ehtisi edes hätääntyä muista kuin itselle tärkeistä. Jälkikäteen ei ole mitään syytteitä tulossa sen tähden että pelastin jonkun toisen mielestä väärän. Eri juttu jos todetaan palon tahalliseksi sytyttäjäksi.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monella lemmikin valitsijalla on itsellään lapsia? Ja jos lapsesi kuolisi tulipalossa, niin katsoisitko ilman katkeruutta naapuriasi pelastetun koiransa kanssa sen jälkeen? 

Jos talo menee alta niin naapuri todennäköisesti muuttaa muualle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sudet ovat mielenkiintoisia eläimiä, mutta miksi minun pitäisi olla niiden sosiaalisista rakenteista jotain erityistä mieltä?"

 

Mikä sinua susissa erityisesti kiinnostaa?

Kerro sinä ensin, miksi ihmeessä sinua kiinnostaa näin paljon mielipiteeni susista? Tuntuu jotenkin siltä, että tämä keskustelu alkaa olla täynnä outoja sisäpiirin vitsejä ja ähäkutteilua.

En joka tapauksessa muuta mieltäni, että yritän pelastaa molemmat, tai sitten kuollaan kaikki. Häiritseekö tämäkin sinua noin paljon?

Sinä sanoit, että sudet ovat sinusta mielenkiintoisia, kysyin vain mikä sinua niissä erityisesti kiinnostaa?

Ei minua susissa "erityisesti" kiinnosta mikään. Sinähän niistä aloit puhua.

Meinasin kysyä, että kerro itse miksi puhut koko ajan susista, mutta tämä alkaa olla sen verran omituinen keskustelu, että antaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Lemmikkiin (paitsi kissaan) ei kannata edes kovin syvästi kiintyä, koska ne ovat niin lyhytikäisiä.

Kun koiranpennun ottaa, luopumiseen pitää alkaa heti valmistautua. Koira sopiikin lyhytjännitteiselle ihmiselle, joka ei pysty kunnolla sitoutumaan lemmikkiin. Moni koira kuolee jo muutamassa vuodessa.

Moni lapsikin kuolee...

Vierailija kirjoitti:

Olen itsekäs ihminen, en muiden ihmisten laumaan kuuluva (kuka helv..tuollaista edes kirjoitti että ihmiset ovat laumaa) pelastaisin itselle tärkeän eli lemmikkini, koirani. Naapuri (t) lapsineen eivät todellakaan ole osa elämääni, pelkkiä sattuman kehiin heittämiä sivullisia, eivätkä merkkaa itselleni tai elämässäni mitään. En tunne naapurirakkautta saatikka ylenpalttista ihmisrakkautta. En edes tunnistaisi naapureita jos tulisivat muualla kuin pihalla vastaan. Lakiin on ihan turha vedota tai johonkin ihmisyyteen tms. Tulipalo etenee niin nopeasti että en ehtisi edes hätääntyä muista kuin itselle tärkeistä. Jälkikäteen ei ole mitään syytteitä tulossa sen tähden että pelastin jonkun toisen mielestä väärän. Eri juttu jos todetaan palon tahalliseksi sytyttäjäksi.

Tuo lauma juttu kummastutti itseänikin, en ole mikään ihmisvihaaja ja en todellakaan toivo kenellekään ihmiselle pahaa, mutta en myöskään tunne että vieraat ihmiset olisivat jotenkin laumaani vaan pikemminkin se oma lemmikki on koska sen kanssa vietän aikaani ja olen vastuussa siitä. Yhdeksän kertaa kymmenestä kun tapaan uuden ihmisen niin pidän hänen koirastaan/kissastaan enemmän kuin siitä ihmisestä itsestään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävän monella on hukassa sanan moraali sisältö. Kyse ei ole siitä, mikä on sinulle itsellesi rakkaampaa tai tärkeämpää. Kyse on asettumisesta toisen asemaan, eikä siinä ole kahta sanaa siitä, etteikö ihmislapsen menetys ole pahempi asia kuin lemmikin menetys. Tälle pohjalle on rakennettu myös jokaisen sivistysmaan lainsäädäntö. Missään ei saa jättää ihmistä pelastamatta, jos siihen on mahdollisuus.

 

Evvk sun jorinat. Tietenkin jokainen pelastaa itselleen rakkaimmat ensin. 

Toivottavasti palat hengiltä ja naapurisi nauraa ja osoittelee sinua sormella lemmikkiheinäsirkkansa kanssa. 

Ai niin arvokas on ihmiselämä mielestäsi, että tuollaista toivot? Jännästi kääntyykin nämä asiat...

Yleensä ei varmaan tulisi tuollaista kylmänviileää valintatilannetta. Paniikissa se pelastuisi, joka sattuisi ensimmäiseksi kädenulottuville eli varmaankin samassa taloudessa asuva koira.

Jos taivaasta laskeutuisi enkeli, aika seisahtuisi ja saisin viisi minuuttia aikaa päättää vastauksen siihen, otanko mukaan lapsen vai koiran niin tietysti ottaisin lapsen, ei puolta sanaa. Uskoisin että melkein jokainen toimisi näin siinä vaiheessa kun näkisi sen pienen apua pyytävän lapsen silmät ja toivon niissä, kun aikuinen ilmestyy näköpiiriin. Se koirakin pelastaisi varmasti lapsen.

Lemmikin tietoinen ja kylmä valitseminen olisi hyvin itsekästä, vaikka tottakai äärimmäisen surullista olisi joutua valinta tekemään.

Ne rakkaat pelastetaan, joista ollaan vastuussa. Siis myös lemmikit. 

"Kuinka monella lemmikin valitsijalla on itsellään lapsia? Ja jos lapsesi kuolisi tulipalossa, niin katsoisitko ilman katkeruutta naapuriasi pelastetun koiransa kanssa sen jälkeen?"

Ei surevien katkeruuteen yleensä tarvita mitään monimutkaisia skenaarioita, missä naapuri on pelastanut koiransa liekeistä.

Muistan vieläkin lapsuudestani, kuinka äitini ystävä sanoi vihasta tutisten äidilleni: "Toivon, että sinunkin lapsesi saa syövän."

Hän vihasi minua, koska olin elossa. Ei siihen sen kummempaa tarvittu.

Vierailija kirjoitti:

Kuinka monella lemmikin valitsijalla on itsellään lapsia? Ja jos lapsesi kuolisi tulipalossa, niin katsoisitko ilman katkeruutta naapuriasi pelastetun koiransa kanssa sen jälkeen? 

 

Mulla on aikuisia lapsia. En usko että veemäinen koiranvihaajanaapurini pelastaisi yhtään ketään mistään eikä varsinkaan ottaisi koiraa. 

Vierailija kirjoitti:

Yleensä ei varmaan tulisi tuollaista kylmänviileää valintatilannetta. Paniikissa se pelastuisi, joka sattuisi ensimmäiseksi kädenulottuville eli varmaankin samassa taloudessa asuva koira.

Jos taivaasta laskeutuisi enkeli, aika seisahtuisi ja saisin viisi minuuttia aikaa päättää vastauksen siihen, otanko mukaan lapsen vai koiran niin tietysti ottaisin lapsen, ei puolta sanaa. Uskoisin että melkein jokainen toimisi näin siinä vaiheessa kun näkisi sen pienen apua pyytävän lapsen silmät ja toivon niissä, kun aikuinen ilmestyy näköpiiriin. Se koirakin pelastaisi varmasti lapsen.

Lemmikin tietoinen ja kylmä valitseminen olisi hyvin itsekästä, vaikka tottakai äärimmäisen surullista olisi joutua valinta tekemään.

Ihminen toimii tuollaisessa tilanteessa täysin itsekkäästi; muu on pötypuhetta. Altruistisia ihmisiä on todella vähän. 

En kokisi minkäänlaisia tunnontuskia, kun pelastaisin ensin oman koirani.

Jos pitäisi valita pelastetaanko tulipalosta sinut vai koirasi, niin kumman valitset? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Sudet ovat mielenkiintoisia eläimiä, mutta miksi minun pitäisi olla niiden sosiaalisista rakenteista jotain erityistä mieltä?"

 

Mikä sinua susissa erityisesti kiinnostaa?

Kerro sinä ensin, miksi ihmeessä sinua kiinnostaa näin paljon mielipiteeni susista? Tuntuu jotenkin siltä, että tämä keskustelu alkaa olla täynnä outoja sisäpiirin vitsejä ja ähäkutteilua.

En joka tapauksessa muuta mieltäni, että yritän pelastaa molemmat, tai sitten kuollaan kaikki. Häiritseekö tämäkin sinua noin paljon?

Sinä sanoit, että sudet ovat sinusta mielenkiintoisia, kysyin vain mikä sinua niissä erityisesti kiinnostaa?

Ei minua susissa "erityisesti" kiinnosta mikään. Sinähän niistä aloit puhua.

Mein

Missä minä aloin susista puhumaan? En missään. Sinä pidit susia mielenkiintoisina ja kysyin mikä sinua niissä kiinnostaa?

Ihminen toimii tuollaisessa tilanteessa täysin itsekkäästi; muu on pötypuhetta. Altruistisia ihmisiä on todella vähän. 

En kokisi minkäänlaisia tunnontuskia, kun pelastaisin ensin oman koirani.

Ihminen ei toimi tuollaisessa tilanteessa täysin itsekkäästi, kuin ehkä sinun huushollissasi. Elämässäni silloin kun olen joutunut onnettomuustilanteeseen joko osalliseksi tai tilanteen todistajaksi, aina on autettu ja aina on ollut sankareita liikkeellä. Varsinkin lapsia autetaan omankin terveyden uhalla.

Mutta sinä oletkin varmaan Helsingistä.

Miksi tässä naapurin _tunteita_ pitäisi ajatella? Itsepähän jätti pikkulapsensa yksin kotiin. 

En ikinä antaisi itselleni anteeksi, jos jättäisin koirani liekkeihin ihan tietoisen valinnan jälkeen. 

Vierailija kirjoitti:

Ihminen toimii tuollaisessa tilanteessa täysin itsekkäästi; muu on pötypuhetta. Altruistisia ihmisiä on todella vähän. 

En kokisi minkäänlaisia tunnontuskia, kun pelastaisin ensin oman koirani.

Ihminen ei toimi tuollaisessa tilanteessa täysin itsekkäästi, kuin ehkä sinun huushollissasi. Elämässäni silloin kun olen joutunut onnettomuustilanteeseen joko osalliseksi tai tilanteen todistajaksi, aina on autettu ja aina on ollut sankareita liikkeellä. Varsinkin lapsia autetaan omankin terveyden uhalla.

Mutta sinä oletkin varmaan Helsingistä.

Oletko koskaan ollut tulipalotilanteessa? Niinpä. 🥱

Ei kannattaisi julistaa asioista tietämättömänä.