Jos pitäisi pelastaa palavasta talosta naapurin vieras lapsi vai oma koirasi/muu lemmikki, kumman valitset?

Koiran pito-olosuhteet on kyllä ihan ot.🥱

Perusta niille oma ketju. 

Vierailija kirjoitti:

Mä mietin sitä, että pidetäänkö lasta jotenkin arvokkaampana kuin aikuista? Kun yleisesti erityisen paljon hirvitellään jos lapselle käy jotain pahaa, mutta jos aikuiselle käy, hirvittely ei ole yhtä suurta. Vaikka se aikuinen ei olisi voinut mitenkään vaikuttaakaan tapahtuneeseen eikä estää sitä.

Kun mun mielestä tuollaisessa tapauksessa aikuinen on jotenkin surullisempi, ellei hän ole joku sairas murhaaja tms. Koska sillä aikuisella on tietoisuus itsestään, elämän rajallisuudesta, tod. näk. tuttavia ja läheisiä ihmisiä jotka jäisivät suremaan, ja vaikkei olisikaan, hän on ikään kuin ansainnut paikkansa yhteiskunnassa. Lapsesta puolestaan voi tulla mitä vaan (todennäköisesti toki hänestä tulisi keskinkertaisuus) tai olla tulematta mitään.

Vastaus otsikon kysymykseen: pelastaisin sen kumpi on mulle tärkeämpi. Eli todennäköisesti koirani. 

"Naiset ja lapset ensin" on ylipäätään aika tuore ilmiö länsimaiden historiassa. Monissa muissa maissa se menee edelleen niin, että aikuinen mies on arvoasteikon yläpäässä. Seuraavana poikalapset.

Pelastaisin lapsen ja eläisin loppuelämäni onnellisena ilman vaativaa lemmikkiä, josta ei ole muuta "iloa" kuin jatkuva rahanmeno, aamu- ja iltakusetus, pilalle järsityt huonekalut, kuolaa, paskaa ja pahaa hajua.

Vierailija kirjoitti:

Pelastaisin lapsen ja eläisin loppuelämäni onnellisena ilman vaativaa lemmikkiä, josta ei ole muuta "iloa" kuin jatkuva rahanmeno, aamu- ja iltakusetus, pilalle järsityt huonekalut, kuolaa, paskaa ja pahaa hajua.

Lapset 🤮🤢🤮🤢🤮

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelastaistaisin koirani ja sitten ilmoittaisin poliisille että naapuri jätti kotiin yksin niin pienen lapsen että lapsi ei kykene itse pelastautumaan. Se naapuri kuuluu vankilaan siitä lapsensa heitteille jätöstä ja kuoleman tuottamuksesta

Taas näitä maalitolpan siirtelijöitä. Mikä siinä omassa valinnassa tuntuu niin pahalta, että pitää keksiä tarina, jossa lapsen vanhempi on syyllinen? 



Vanhempi on voinut saada yllättävän sairauskohtauksen, tuupertua savuun, mitä tahansa, joka on tehnyt hänestä kyvyttömän huolehtimaan lapsestaan. Vastoin omaa tahtoaan. 

 

Silloin se vastuu siirtyy sinulle. Koska sinä olet saapuvilla ja kykenevä. Sinä valitset olla auttamatta, joten tuomio kuuluu sinulle. 

No eipä sii

Ai että totta kai tulee tuomio jos voidaan osoittaa että ei pelastanut naapurin lasta tulipalosta? Siinäpä vasta lain tuntija. Kun edes oman perheensä liekkeihin hylkäämisestä ei saa Suomessa tuomiota niin sitten häiriintyneen lakijankkaajan mielestä naapuritkin tuomitaan.

Vierailija kirjoitti:

Pelastaisin lapsen ja eläisin loppuelämäni onnellisena ilman vaativaa lemmikkiä, josta ei ole muuta "iloa" kuin jatkuva rahanmeno, aamu- ja iltakusetus, pilalle järsityt huonekalut, kuolaa, paskaa ja pahaa hajua.

Kyllä sinun kannattaisi luopua lemmikistäsi jo nyt, eikä odotella mitään tulipaloa. Selkeästi et pidä siitä yhtään, ja eläin varmasti vaistoaa sen itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Mä mietin sitä, että pidetäänkö lasta jotenkin arvokkaampana kuin aikuista? Kun yleisesti erityisen paljon hirvitellään jos lapselle käy jotain pahaa, mutta jos aikuiselle käy, hirvittely ei ole yhtä suurta. Vaikka se aikuinen ei olisi voinut mitenkään vaikuttaakaan tapahtuneeseen eikä estää sitä.

Kun mun mielestä tuollaisessa tapauksessa aikuinen on jotenkin surullisempi, ellei hän ole joku sairas murhaaja tms. Koska sillä aikuisella on tietoisuus itsestään, elämän rajallisuudesta, tod. näk. tuttavia ja läheisiä ihmisiä jotka jäisivät suremaan, ja vaikkei olisikaan, hän on ikään kuin ansainnut paikkansa yhteiskunnassa. Lapsesta puolestaan voi tulla mitä vaan (todennäköisesti toki hänestä tulisi keskinkertaisuus) tai olla tulematta mitään.

Vastaus otsikon kysymykseen: pelastaisin sen kumpi on mulle tärkeämpi. Eli todennäköisesti koirani. 

Lapsi on arvokkaampi, koska hänellä on koko elämä edessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelastaisin lapsen. Lemmikit, paitsi kissat ovat lyhytikäisiä ja niitä voi ostaa uusia.

Lapsia saa tekemällä ihan ilmaiseksi, joten niitä ei kannata pelastaa 

Lapsen tekeminen on vaivalloista ja raskasta. Lemmikin saa helposti ostamalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelastaisin lapsen ja eläisin loppuelämäni onnellisena ilman vaativaa lemmikkiä, josta ei ole muuta "iloa" kuin jatkuva rahanmeno, aamu- ja iltakusetus, pilalle järsityt huonekalut, kuolaa, paskaa ja pahaa hajua.

Kyllä sinun kannattaisi luopua lemmikistäsi jo nyt, eikä odotella mitään tulipaloa. Selkeästi et pidä siitä yhtään, ja eläin varmasti vaistoaa sen itsekin.

Ei minulla ole lemmikkiä, enkä mene edes kylään kenenkään sellaisen luokse, joilla edellä kuvattu kauhea mieliharmi on. - Sama.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelastaisin lapsen ja eläisin loppuelämäni onnellisena ilman vaativaa lemmikkiä, josta ei ole muuta "iloa" kuin jatkuva rahanmeno, aamu- ja iltakusetus, pilalle järsityt huonekalut, kuolaa, paskaa ja pahaa hajua.

Kyllä sinun kannattaisi luopua lemmikistäsi jo nyt, eikä odotella mitään tulipaloa. Selkeästi et pidä siitä yhtään, ja eläin varmasti vaistoaa sen itsekin.

Ei minulla ole lemmikkiä, enkä mene edes kylään kenenkään sellaisen luokse, joilla edellä kuvattu kauhea mieliharmi on. - Sama.

No sittenhän kaikki on hyvin.

Lemmikkiin (paitsi kissaan) ei kannata edes kovin syvästi kiintyä, koska ne ovat niin lyhytikäisiä.

Kun koiranpennun ottaa, luopumiseen pitää alkaa heti valmistautua. Koira sopiikin lyhytjännitteiselle ihmiselle, joka ei pysty kunnolla sitoutumaan lemmikkiin. Moni koira kuolee jo muutamassa vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Lemmikkiin (paitsi kissaan) ei kannata edes kovin syvästi kiintyä, koska ne ovat niin lyhytikäisiä.

Kun koiranpennun ottaa, luopumiseen pitää alkaa heti valmistautua. Koira sopiikin lyhytjännitteiselle ihmiselle, joka ei pysty kunnolla sitoutumaan lemmikkiin. Moni koira kuolee jo muutamassa vuodessa.

Normaali ihminen ei oikein pysty valitsemaan, kiintyykö läheisiinsä vai ei. On sitä kiintynyt 90-vuotiaaseen isovanhempaankin, vaikka elämää ei voi olla kovin monta vuotta enää edessä.

Toki lemmikkiin kiintymisen voi välttää sillä, ettei ota lemmikkiä ensinkään. En ole itse uskaltanut ottaa enää koiraa, sillä masennuin niin pahasti edellisen kuoltua. Mutta ei kai tämäkään ole mikään terve tapa elää - välttäen kiintymistä menetyksen pelossa. Yleensä se kai lasketaan traumaoireiluksi eikä järkeväksi elämäntavaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävän monella on hukassa sanan moraali sisältö. Kyse ei ole siitä, mikä on sinulle itsellesi rakkaampaa tai tärkeämpää. Kyse on asettumisesta toisen asemaan, eikä siinä ole kahta sanaa siitä, etteikö ihmislapsen menetys ole pahempi asia kuin lemmikin menetys. Tälle pohjalle on rakennettu myös jokaisen sivistysmaan lainsäädäntö. Missään ei saa jättää ihmistä pelastamatta, jos siihen on mahdollisuus.

 

Evvk sun jorinat. Tietenkin jokainen pelastaa itselleen rakkaimmat ensin. 

Toivottavasti palat hengiltä ja naapurisi nauraa ja osoittelee sinua sormella lemmikkiheinäsirkkansa kanssa. 

Vieraan lapsen pelastaisin, ei tarvitse pohtia. Myös vanhuksen pelastaisin ennemmin kuin koiran, koska oman koiran kuolema aiheuttaa vähemmän kärsimystä ja surua tähän maailmaan. Koira voi olla perheessä tärkeä mutta kun niitä perheenjäseniä haudan lepoon on muutamia jo saatellut niin ymmärtää paremmin kuin lapsena. Ensimmäisen koiran kohdalla varmaan se oma koira olisi ollut valinta. Surullista on se että oman lapsen valitsisin naapurin lapsen sijaan, ja olisin siitä ikuisesti pahoillani naapurille. 

Vierailija kirjoitti:

Vieraan lapsen pelastaisin, ei tarvitse pohtia. Myös vanhuksen pelastaisin ennemmin kuin koiran, koska oman koiran kuolema aiheuttaa vähemmän kärsimystä ja surua tähän maailmaan. Koira voi olla perheessä tärkeä mutta kun niitä perheenjäseniä haudan lepoon on muutamia jo saatellut niin ymmärtää paremmin kuin lapsena. Ensimmäisen koiran kohdalla varmaan se oma koira olisi ollut valinta. Surullista on se että oman lapsen valitsisin naapurin lapsen sijaan, ja olisin siitä ikuisesti pahoillani naapurille. 

"Surullista on se että oman lapsen valitsisin naapurin lapsen sijaan, ja olisin siitä ikuisesti pahoillani naapurille. "

No nyt alkaa mennä jo todella omituiseksi. Siis ihan oikeasti kärsisit ikuista syyllisyyttä siitä, että pelastaisit OMAN LAPSESI?

Kuinka monella lemmikin valitsijalla on itsellään lapsia? Ja jos lapsesi kuolisi tulipalossa, niin katsoisitko ilman katkeruutta naapuriasi pelastetun koiransa kanssa sen jälkeen? 

Monet ihmiset eivät pidä lapsista eivätkä halua niitä itsekään. Uutisissakin on jatkuvasti miten syntyvyys on romahtanut mutta jostain syystä sitä todellista syytä ei haluta sanoa ääneen vaan jankutetaan miten ei ole rahaa, puolisoa tai työpaikkaa. Joidenkin kohdalla nuo varmasti ovat syy mutta suurin osa ei vaan halua.

Vierailija kirjoitti:

Mä mietin sitä, että pidetäänkö lasta jotenkin arvokkaampana kuin aikuista? Kun yleisesti erityisen paljon hirvitellään jos lapselle käy jotain pahaa, mutta jos aikuiselle käy, hirvittely ei ole yhtä suurta. Vaikka se aikuinen ei olisi voinut mitenkään vaikuttaakaan tapahtuneeseen eikä estää sitä.

Kun mun mielestä tuollaisessa tapauksessa aikuinen on jotenkin surullisempi, ellei hän ole joku sairas murhaaja tms. Koska sillä aikuisella on tietoisuus itsestään, elämän rajallisuudesta, tod. näk. tuttavia ja läheisiä ihmisiä jotka jäisivät suremaan, ja vaikkei olisikaan, hän on ikään kuin ansainnut paikkansa yhteiskunnassa. Lapsesta puolestaan voi tulla mitä vaan (todennäköisesti toki hänestä tulisi keskinkertaisuus) tai olla tulematta mitään.

Vastaus otsikon kysymykseen: pelastaisin sen kumpi on mulle tärkeämpi. Eli todennäköisesti koirani. 

Niinpä! Ja kun eihän se lapsi ole edes tärkeä kovin monelle mutta aikuinen on. 

Te "ihminen pitää pelastaa aina ensin" vouhkaajat varmaankin elätte pelkällä perunalla ja lähetätte tonnin kuussa nälkää näkeville lapsille. Muutenhan annatte joka kuukausi useiden lasten kuolla nälkään. Jos ajatte autolla ja matkustatte lentokoneessa niin siinä annatte aina monen Afrikan lapsen kuolla että pääsette nopeammin töihin tai että pääsette lomalle. Että oman nautintonne takia annatte joka päivä vieraiden lasten kuolla vaikka voisitte heidät pelastaa. Kuinka pystytte elämään valintojenne kanssa?

Ihmisen pelastaisin ennemmin tietysti. Koira on juridisesti esine.