Jos pitäisi pelastaa palavasta talosta naapurin vieras lapsi vai oma koirasi/muu lemmikki, kumman valitset?

"Jos kysymys on pohjimmiltaan sitä, että kummasta välitän enemmän, koirastani vai tuntemattomasta lapsesta, niin tietysti koirastani, johon olen kiintynyt. "

Kysymys ei ole siitä, vaan moraalihypoteesista, jossa sinulla on verrannollinen mahdollisuus pelastaa koirasi tai vieras lapsi.

T: Lapsen pelastaisin, vaikka lemmikkiäni rakastankin.

PS. Tiesitkö muuten, että sudet ovat varsin yhteisöllisiä ja nojaavat monimutkaiseen/tarvittaessa hyvin joustavaankin sosiaaliseen organisointiin selvitäkseen laumana?

Moraalisestihan olisi oikein, että koiransa lapsen sijasta pelastaneelle ei maksettaisi ollenkaan eläkettä, ja että hän ei saisi mitään julkista hoivaa eikä huolenpitoa. 

 

Hän on lemmikkinsä kanssa yhteiskunta ja laki ja moraali ja oikeus ja ennen kaikkea rakkaus ja välittäminen. 

 

Siitä sitten vaan pärjäilemään. 

 

Oikeastaan pitäisi irtautua yhteiskunnasta jo kipin kapin. Ei muuta kuin ostamaan maapläntti, jolla arvelet pystyväsi pärjäilemään. Kauppaa voit käydä, se ei vaadi empatiaa eikä moraalia. 

"Täällä monet esimerkiksi ovat perustelleet lemminkin pelastamistaan sillä, että koska se on heille perheenjäsen ja tunnetasolla arvokkaampi, kuin vieras lapsi. Jotkut jopa ovat sanoneet, että lemmikki totta kai koska eivät yleisellä tasolla pidä lapsista, joten ilmeisesti se ei silloin ole pelastamisen arvoinen. Tottahan se tietysti on, että suurimmalle osalle ne läheiset ovat tärkeysjärjestyksessä korkeimmalla ja ensin varmistetaan heidän turvallisuus. Tämä vain on valitettavasti se asia, joka onnettomuuksissa erilaisissa kriiseissä muodostuu sellaiseksi itsekkyydeksi ihmisten toiminnassa, joka sitten maksaa niitä henkiä. 

Moraalia ei voi pelkästään tarkastella oman henkilökohtaisen hyödyn ja tunteen kautta."

Jos onnettomuustilanteessa pitäisi valita oma tai naapurin lapsi, ei sinullakaan taitaisi olla minkäänlaista moraalista ongelmaa pelastaa omasi? Ihan turhaan j33sustelet, että ihmiset, jotka valitsevat pelastaa sen itselleen rakkaimman ovat itsekkäitä, koska olisit ihan yhtä itsekäs sinäkin tuossa tilanteessa.

Jos on tilanne, jossa ei voi auttaa kaikkia, ihan jokainen meistä valitsee autettavan itsekkäin perustein. Sitä ei ala siinä tulipalon tai muun katastrofin keskellä edes miettiä, vaan toimii vaiston varassa ja kaappaa mukaan sen, joka eniten itselle merkitsee. Minulle se olisi oma koira. Tiedän satavarmasti, etten pysähtyisi asiaa miettimään, vaan toimisin täysin tunteiden ja vaiston ohjaamana. Ja niin toimii jokainen, jolla ei ole jotain sosiopaatin tai psykopaatin piirteitä, koska silloin, kun on hengenhätä, ihminen toimiin niin kuin mikä tahansa muukin eläin; pelastaa itsensä. Se, mikä meidät erottaa muista eläinlajeista on, että mahdollisuuksien mukaan suurin osa meistä yrittää pelastaa myös läheisensä.

Vierailija kirjoitti:

"Jos kysymys on pohjimmiltaan sitä, että kummasta välitän enemmän, koirastani vai tuntemattomasta lapsesta, niin tietysti koirastani, johon olen kiintynyt. "

 

Kysymys ei ole siitä, vaan moraalihypoteesista, jossa sinulla on verrannollinen mahdollisuus pelastaa koirasi tai vieras lapsi.

T: Lapsen pelastaisin, vaikka lemmikkiäni rakastankin.

 

PS. Tiesitkö muuten, että sudet ovat varsin yhteisöllisiä ja nojaavat monimutkaiseen/tarvittaessa hyvin joustavaankin sosiaaliseen organisointiin selvitäkseen laumana?

Tai korjataan, susien sosiaalinen organisaatio on monitasoista ja tarvittaessa joustavaa. Sinänsä tyypillinen lauman perusasetelma ei ole "monimutkainen". Jokatapuksessa varsin yhteisöllisiä eläimiä ovat ja nojaavat tähän selvitäkseen laumana.

Vierailija kirjoitti:

 

 

Jos onnettomuustilanteessa pitäisi valita oma tai naapurin lapsi, ei sinullakaan taitaisi olla minkäänlaista moraalista ongelmaa pelastaa omasi? Ihan turhaan j33sustelet, että ihmiset, jotka valitsevat pelastaa sen itselleen rakkaimman ovat itsekkäitä, koska olisit ihan yhtä itsekäs sinäkin tuossa tilanteessa.

Jos on tilanne, jossa ei voi auttaa kaikkia, ihan jokainen meistä valitsee autettavan itsekkäin perustein. Sitä ei ala siinä tulipalon tai muun katastrofin keskellä edes miettiä, vaan toimii vaiston varassa ja kaappaa mukaan sen, joka eniten itselle merkitsee. Minulle se olisi oma koira. Tiedän satavarmasti, etten pysähtyisi asiaa miettimään, vaan toimisin täysin tunteiden ja vaiston ohjaamana. Ja niin toimii jokainen, jolla ei ole jotain sosiopaatin tai psykopaatin piirteitä, koska silloin, kun on hengenhätä, ihminen toimiin niin kuin mikä tahansa muukin eläin; pelastaa itsensä. Se, mikä meidät erottaa muista eläinlajeista on, että mahdollisuuksien mukaan suurin osa meistä yrittää pelastaa myös läheisensä.

Itse asi moni muukin eläinlaji yrittää mahdollisuuksien mukaan pelastaa muita eläimiä hätätilanteessa.

"jos onnettomuustilanteessa pitäisi valita oma tai naapurin lapsi, ei sinullakaan taitaisi olla minkäänlaista moraalista ongelmaa pelastaa omasi? "

Tietenki pyrkisin pelastamaan oman lapseni. Kuten tietenkin pyrkisin pelastamaan vieraan lapsenkin koiran sijasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ota niin tyhmää eläintä lemmikiksi, joka ei osaa pelastautua.

Naapurin lapsi ilmeisesti on sitten aika tyhmä kun ei osaa itse pelastautua?

Naapurin lapsi ei ole lemmikki. Ihmislapsi on aika avuton ja tyhmäkin pitkälle yli teini-iän.

Vierailija kirjoitti:

"Jos kysymys on pohjimmiltaan sitä, että kummasta välitän enemmän, koirastani vai tuntemattomasta lapsesta, niin tietysti koirastani, johon olen kiintynyt. "

 

Kysymys ei ole siitä, vaan moraalihypoteesista, jossa sinulla on verrannollinen mahdollisuus pelastaa koirasi tai vieras lapsi.

T: Lapsen pelastaisin, vaikka lemmikkiäni rakastankin.

 

PS. Tiesitkö muuten, että sudet ovat varsin yhteisöllisiä ja nojaavat monimutkaiseen/tarvittaessa hyvin joustavaankin sosiaaliseen organisointiin selvitäkseen laumana?

No kun minä en hyväksy tätä hypoteesia. Joko yritän pelastaa molemmat tai en ketään. Mitenkäs estät?

Pelastaistaisin koirani ja sitten ilmoittaisin poliisille että naapuri jätti kotiin yksin niin pienen lapsen että lapsi ei kykene itse pelastautumaan. Se naapuri kuuluu vankilaan siitä lapsensa heitteille jätöstä ja kuoleman tuottamuksesta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos kysymys on pohjimmiltaan sitä, että kummasta välitän enemmän, koirastani vai tuntemattomasta lapsesta, niin tietysti koirastani, johon olen kiintynyt. "

 

Kysymys ei ole siitä, vaan moraalihypoteesista, jossa sinulla on verrannollinen mahdollisuus pelastaa koirasi tai vieras lapsi.

T: Lapsen pelastaisin, vaikka lemmikkiäni rakastankin.

 

PS. Tiesitkö muuten, että sudet ovat varsin yhteisöllisiä ja nojaavat monimutkaiseen/tarvittaessa hyvin joustavaankin sosiaaliseen organisointiin selvitäkseen laumana?

No kun minä en hyväksy tätä hypoteesia. Joko yritän pelastaa molemmat tai en ketään. Mitenkäs estät?

Mitenkä estän? En mitenkään. Mutta mitä mieltä olet susista ja niiden sosiaalisista rakenteista?

Vierailija kirjoitti:

Moraalisestihan olisi oikein, että koiransa lapsen sijasta pelastaneelle ei maksettaisi ollenkaan eläkettä, ja että hän ei saisi mitään julkista hoivaa eikä huolenpitoa. 

 

Hän on lemmikkinsä kanssa yhteiskunta ja laki ja moraali ja oikeus ja ennen kaikkea rakkaus ja välittäminen. 

 

Siitä sitten vaan pärjäilemään. 

 

Oikeastaan pitäisi irtautua yhteiskunnasta jo kipin kapin. Ei muuta kuin ostamaan maapläntti, jolla arvelet pystyväsi pärjäilemään. Kauppaa voit käydä, se ei vaadi empatiaa eikä moraalia. 

Eei. Minä ja koirani jatkettaisiin elämää uudessa kodissa ja tuo tilanne jäisi aikanaan unholaan. Etkä sinä tai kukaan muukaan voi sille mitään vaikka miten ottaisi päähän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Jos kysymys on pohjimmiltaan sitä, että kummasta välitän enemmän, koirastani vai tuntemattomasta lapsesta, niin tietysti koirastani, johon olen kiintynyt. "

 

Kysymys ei ole siitä, vaan moraalihypoteesista, jossa sinulla on verrannollinen mahdollisuus pelastaa koirasi tai vieras lapsi.

T: Lapsen pelastaisin, vaikka lemmikkiäni rakastankin.

 

PS. Tiesitkö muuten, että sudet ovat varsin yhteisöllisiä ja nojaavat monimutkaiseen/tarvittaessa hyvin joustavaankin sosiaaliseen organisointiin selvitäkseen laumana?

No kun minä en hyväksy tätä hypoteesia. Joko yritän pelastaa molemmat tai en ketään. Mitenkäs estät?

Mitenkä estän? En mitenkään. Mutta mitä mieltä olet susista ja niiden sosiaalisista rakenteista?

Sudet ovat mielenkiintoisia eläimiä, mutta miksi minun pitäisi olla niiden sosiaalisista rakenteista jotain erityistä mieltä?

Vierailija kirjoitti:

Pelastaistaisin koirani ja sitten ilmoittaisin poliisille että naapuri jätti kotiin yksin niin pienen lapsen että lapsi ei kykene itse pelastautumaan. Se naapuri kuuluu vankilaan siitä lapsensa heitteille jätöstä ja kuoleman tuottamuksesta

Taas näitä maalitolpan siirtelijöitä. Mikä siinä omassa valinnassa tuntuu niin pahalta, että pitää keksiä tarina, jossa lapsen vanhempi on syyllinen? 



Vanhempi on voinut saada yllättävän sairauskohtauksen, tuupertua savuun, mitä tahansa, joka on tehnyt hänestä kyvyttömän huolehtimaan lapsestaan. Vastoin omaa tahtoaan. 

 

Silloin se vastuu siirtyy sinulle. Koska sinä olet saapuvilla ja kykenevä. Sinä valitset olla auttamatta, joten tuomio kuuluu sinulle. 

Lapsi on arvokas. Ja samoin eläimen sielu. Ja aikuinenkin on arvokas. Ei halua kenekään kokevan mitään ikävää. On mahdoton pohtia tätä siksi. Lapsi tietysti on pakko pelastaa ihan ekana.

"Sudet ovat mielenkiintoisia eläimiä, mutta miksi minun pitäisi olla niiden sosiaalisista rakenteista jotain erityistä mieltä?"

Mikä sinua susissa erityisesti kiinnostaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moraalisestihan olisi oikein, että koiransa lapsen sijasta pelastaneelle ei maksettaisi ollenkaan eläkettä, ja että hän ei saisi mitään julkista hoivaa eikä huolenpitoa. 

 

Hän on lemmikkinsä kanssa yhteiskunta ja laki ja moraali ja oikeus ja ennen kaikkea rakkaus ja välittäminen. 

 

Siitä sitten vaan pärjäilemään. 

 

Oikeastaan pitäisi irtautua yhteiskunnasta jo kipin kapin. Ei muuta kuin ostamaan maapläntti, jolla arvelet pystyväsi pärjäilemään. Kauppaa voit käydä, se ei vaadi empatiaa eikä moraalia. 

Eei. Minä ja koirani jatkettaisiin elämää uudessa kodissa ja tuo tilanne jäisi aikanaan unholaan. Etkä sinä tai kukaan muukaan voi sille mitään vaikka miten ottaisi päähän.

Totta kai se on sinulle mukavuusratkaisu. Olet itsekäs, etkö kykene muuhun. Sanoinkin, että moraalisesti. Sellaisen yleisen moraalikäsityksen mukaisesti. Et ole ansainnut muiden ihmisten apua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ota niin tyhmää eläintä lemmikiksi, joka ei osaa pelastautua.

Naapurin lapsi ilmeisesti on sitten aika tyhmä kun ei osaa itse pelastautua?

 

Sanoisin, että on vain luonnonvalintaa, jos tuollainen menetetään. 

Luonnonvalintaa on myös jos menetetään koira, joka ei osaa pelastautua itse. 👍

Ai että mä nauran näille 'vieras ihminen ensin' - tyypeille. 😂

Riekkukaa vaan vaikka satojen sivujen edestä, mutta mun koirani on mulle rakas ja oon siitä vastuussa, joten valinnanvaikeutta ei todellakaan ole. 😊

Vierailija kirjoitti:

Moraalisestihan olisi oikein, että koiransa lapsen sijasta pelastaneelle ei maksettaisi ollenkaan eläkettä, ja että hän ei saisi mitään julkista hoivaa eikä huolenpitoa. 

 

Hän on lemmikkinsä kanssa yhteiskunta ja laki ja moraali ja oikeus ja ennen kaikkea rakkaus ja välittäminen. 

 

Siitä sitten vaan pärjäilemään. 

 

Oikeastaan pitäisi irtautua yhteiskunnasta jo kipin kapin. Ei muuta kuin ostamaan maapläntti, jolla arvelet pystyväsi pärjäilemään. Kauppaa voit käydä, se ei vaadi empatiaa eikä moraalia. 

Se nyt vielä puuttuisi, että tulipalojen uhreille jaettaisiin jotain sanktioita siitä, etteivät amatööreinä onnistuneet pelastamaan tarpeeksi naapureiden lapsia paetessaan.

Eihän edes Hakunilan paloa (isä pelastautui, äiti ja lapset jäivät palavaan asuntoon) taidettu tutkia potentiaalisena rikoksena. Siinä tapauksessa olisi kyllä pitänyt, mutta jos todisteet eivät riitä, niin minkäs teet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakin pelastaisin koirani. He ovat minulle kuin lapsia.

Olet vienyt heidät omalta äidiltään että voit leikkiä tuota leikkiä

En leiki mitään leikkiä. Olen perheenäiti ja koirat ovat minulle aivan yhtä rakkaita kuin omat lapseni. Vain siinä tilanteessa koirat jäisivät toiseksi, jos joutuisin  valitsemaan pelastanko jossain tilanteessa tyttäreni vai koirani.