Jos pitäisi pelastaa palavasta talosta naapurin vieras lapsi vai oma koirasi/muu lemmikki, kumman valitset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ihmiset eivät ole keskenään lauma, vaan joukko itsekkäitä olentoja..."

 

Skenaario on siis se, että valinnan edessä kumman henki on tärkeämpi (oman) koiran vai (vieraan) ihmislapsen. Kumman antaa tässä tulipalo skenaariossa palaa hengiltä? Itse priorisoisin lapsen. Tämän pririsoinnin voi perustella toki "itsekkäästä" näkökulmastakin, eli: voisitko elää ITSESI kanssa tietäen että kun sinulla oli mahdollisuus pelastaa lapsi, pelastit koirasi?

Tuossahan nimenomaan luki etten edes tietäisi naapurin lapsen siellä olevan. Minulla ei ole tunnesidosta tai edes mielenkiintoa naapureihin, en kyttäile heidän menemisiään ja tulemisiaan, en ehkä edes palon hetkellä miettisi onko siellä ketään, vaan olisin vain onnellinen päästessäni ulos lemmikki kainalossa. Jos jälkikäteen kuulisin naapurissa olleen jonkun palon aikana, ei se hetkittäistä mielipahaa pidemmälle kantaisi omassa elämässäni. Jos taasen en palon hetkellä ehtisi saada lemmikkiäni mukaani, se vaivaisi elämässäni pitkään. Sitä surisin enemmän kuin tuntemattomia naapureita.

En ole lapsirakas eikä oikeastaan juurikaan hetkauttaisi vaikka naapurin lapsi hengiltä palaisi. Ihmisiä kuolee kokoajan kuten myös eläimiä. 

Vierailija kirjoitti:

"Koira on osa perhettäni, joten tunnen lojaalisuutta sitä kohtaan enemmän kuin vierasta lasta, ja koen olevani vastuussa siitä. Minulla on suurempi tunneside lemmikkiin kuin vieraaseen lapseen eikä rakkauden määrä itselleni ole lajisidonnaista enkä aseta ihmistä eläimen yläpuolelle, koska molemmat ovat yksilöitä ja tuntevia olentoja, vaikka ovatkin erilaisia. Uskon, että kaikki eläinrakkaat yrittäisivät pelastaa myös sen lapsen, jos vain suinkin pystyisivät. Kyse ei todellakaan ole mistään lapsivihasta, kuten jotkut tuolla väittävät, vaan siitä, että todellakin kokee lemmikin tärkeänä perheenjäsenenä vaikka kaikki eivät tätä ymmärräkään."

Se, että asetat lemmikkisi oman lajin poikasen edelle, on meille muille red flag. Se tarkoittaa, ettei sinuun voi luottaa tosipaikan tullen laumamme jäsenenä.

Mutta enhän minä olekaan osa mitään sinun laumaasi ja en juurikaan välitä olenko jollekin ref flag. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa jo laki vaatia pelastamaan sen ihmisen, mutta trollihan tämä olikin. Koira on pelkkä esine ja rasite yhteiskunnalle.

 

Mikähän laki moista vaatii?

Edes tekohengitystä ei ole pakko antaa pultsarille jolla voi olla vaikka mitä tauteja. Aivan rauhassa voi katsella vierestä kun se alkaa sinertämään.

Niin, meille opetettiin pelastuslaitoksen toimesta ensiapua ja painotettiin, että tekohengitetty henkilö oksentaa naamallesi saadessaan happea. Ei suositeltu lainkaan. Ennemmin paineluelvytystä. He kertoivat, mitä kaikkia tauteja voi tekohengittäjä saada autettavaltaan eikä kaikki nuo tartunnat läheskään edes parane.

Vierailija kirjoitti:

"Koira on osa perhettäni, joten tunnen lojaalisuutta sitä kohtaan enemmän kuin vierasta lasta, ja koen olevani vastuussa siitä. Minulla on suurempi tunneside lemmikkiin kuin vieraaseen lapseen eikä rakkauden määrä itselleni ole lajisidonnaista enkä aseta ihmistä eläimen yläpuolelle, koska molemmat ovat yksilöitä ja tuntevia olentoja, vaikka ovatkin erilaisia. Uskon, että kaikki eläinrakkaat yrittäisivät pelastaa myös sen lapsen, jos vain suinkin pystyisivät. Kyse ei todellakaan ole mistään lapsivihasta, kuten jotkut tuolla väittävät, vaan siitä, että todellakin kokee lemmikin tärkeänä perheenjäsenenä vaikka kaikki eivät tätä ymmärräkään."

Se, että asetat lemmikkisi oman lajin poikasen edelle, on meille muille red flag. Se tarkoittaa, ettei sinuun voi luottaa tosipaikan tullen laumamme jäsenenä.

Se joka on ottanut lemmikin huolehtiakseen huolehtii siitä, Se joka on ottanut lapsen huolehtiakseen huolehtii siitä.  Tarvittaessa voi molemmat pelastaa toistensa holhokit jos voi. 

Vierailija kirjoitti:

Omg, jengi ragee täällä täysin mielikuvitteellisesta asiasta. Ihmiset eivät ole keskenään lauma, vaan joukko itsekkäitä olentoja joista joillekin yhteisöllisyys on tärkeää ja toisille taasen ei. Laki velvoittaa kansalaisen tekemään ilmoituksen vaaratilanteesta mutta pelastamaan vain OMAN KYKYNSÄ mukaan. Kyky rakastaa lähimmäistä ei ole sisäänrakennettuna ihmisyydessä, se on pelkkä kristillisen etiikan ja teologian käsite. Primitiivisesti ihminen pyrkii pelastamaan itsensä ja itselle tärkeät kohteet. Itselle, ja voin sanoa sen käsi sydämellä, oma lemmikkini on tärkeämpi kuin naapurin lapsi. Kun lähden kotoa, ajattelen lemmikkiäni, en naapurin lasta. Kun palaan kotiin, kohtaan lemmikkini, en naapurin lasta. Kun käyn kaupassa, ostan ruokaa ja tarvikkeita lemmikilleni, en naapurin lapselle. Kun lemmikkini sairastuu, hoivaan lemmikkiäni. Kun naapurin lapsi sairastuu, en edes tiedä sitä. Jos jotain tapahtuu lemmikilleni, suren sitä. Jos jotain tapaht

Kyse ei ole mistään kristillisestä etiikasta. Luulin, että valtaosaan meistä olisi sisäänrakennettuna tuo oman porukan puolustaminen - siis myös vieraan lapsen. Ainakin minulla on. En  minä sitä vierasta lasta suojele minkään kristillisen kasvatuksen vuoksi, vaan sisäsyntyisen vietin vuoksi.

Luitko muuten sen kommentin, jossa todettiin psykopaattien saattavan kiintyä läheiseen ihmiseen tai lemmikkiin? Heille muut ihmiset ovat yhdentekeviä, kun taas normaalilla empatiakyvyllä varustettu ihminen kokee myötätuntoa myös vieraita ihmisiä kohtaan.

Mitäs halvattua se naapurin ä pärä tekee asunnossani? Lemmikkieläimeni kun ei olisi vieraassa asunnossa jonkun haarapeikon kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Muut kysymykset? Kuten todettua, en antaisi ihmislapsen palaa hengiltä koirani sijasta, jos edessä olisi valinta. Sinulle tämä on toisin, koska mielestäsi koirasi on osa "laumaasi". Tämä on ymmärretty. Pidän tietenkin sinua vähän sekopäisenä, tai rollina :)"

 

Ja lisätään tuohon ylläolevaan vielä, että en pidä sinua siksi sekopäisenä että rakastat koiraasi ja koet koirasi osaksi "laumaasi" (sinun sanasi). Vaan siksi, että tilanteessa, jossa saat valita (vieraan) ihmislapsen tai koirasi palavan hengiltä, sinä pelastat koirasi tietäen, että mainittu ihmislapsi palaa hengiltä.

Tiedoksi, olet keskustellut täällä useamman ihmisen kanssa, et vain yhden. En ole tuo kenelle vastaat, mutta minäkin sanoin sinulle jotain "laumasta". Ja koko "laumasta" alkoi puhua joku joka on kanssasi sitä mieltä ja väitti

"Kuulostaa siltä, että sinä itse olet nyt ymmärtänyt jotakin väärin tai vieraantunut luonnosta. Ihminen on täysin riippuvainen toisista ihmisistä, joten siksi toisten ihmisten tuki on meille elintärkeää."

Niin on. Mutta siitä huolimatta ihmiset ovat jakaantuneet jo aikojen alusta pienempiin laumoihin, tai käytetään nyt sitä oikeaa sanaa, eli heimoihin. Eristyksissä elävät heimot ovat edelleen äärimmäisen epäluuloisia ja vihamielisiä kaikkia ulkopuolisia ihmisiä kohtaan, ja modernit nykyihmisetkin keksivät jatkuvasti uusia tapoja jakautua meihin ja muihin. Tosi koomisiakin tapoja välillä.

Yksi itkee Gazan lasten kohtaloa ja toivoo israelilaisille lapsille kuolemaa, tai päinvastoin. Toinen näkee vain oman ydinperheensä eikä millään sen ulkopuolella ole merkitystä. Kolmas näkee vihollisena "persut", neljäs "vassarit". Viides juoruaa kadun toisessa päässä asuvasta perheestä, kun ne ei kuulu näin keskiluokkaiselle asuinalueelle ja niiden lapsetkin käyttäytyy tosi omituisesti. Kuudes tuntee pyhää vihaa, kun joku somessa on eri mieltä jostain...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Muut kysymykset? Kuten todettua, en antaisi ihmislapsen palaa hengiltä koirani sijasta, jos edessä olisi valinta. Sinulle tämä on toisin, koska mielestäsi koirasi on osa "laumaasi". Tämä on ymmärretty. Pidän tietenkin sinua vähän sekopäisenä, tai rollina :)"

 

Ja lisätään tuohon ylläolevaan vielä, että en pidä sinua siksi sekopäisenä että rakastat koiraasi ja koet koirasi osaksi "laumaasi" (sinun sanasi). Vaan siksi, että tilanteessa, jossa saat valita (vieraan) ihmislapsen tai koirasi palavan hengiltä, sinä pelastat koirasi tietäen, että mainittu ihmislapsi palaa hengiltä.

Tiedoksi, olet keskustellut täällä useamman ihmisen kanssa, et vain yhden. En ole tuo kenelle vastaat, mutta minäkin sanoin sinulle jotain "laumasta". Ja koko "laumasta" alkoi puhua joku joka on kanssasi sitä mieltä ja väitti

Kuulostaa siltä, että sinä itse olet nyt ymmärtänyt jotakin väärin tai vieraantunut luonnosta. Ihminen on täysin riippuvainen toisista ihmisistä, joten siksi toisten ihmisten tuki on meille elintärkeää. Sen vuoksi tuollaiset kommentit lemmikin pelastamisesta ja ihmislapsen jättämisestä liekkeihin ovat aika kova isku vasten kasvoja. Minä en ainakaan halua sinunkaltaistasi ihmistä osaksi omaa laumaani, koska sinuun ei voi luottaa.

Tuo oma lauma -puhe on vähän hassu ajatus, ihmiset eivät oikeasti elä susilaumoina, joissa jokainen erilainen ajatus uhkaa koko ryhmän selviytymistä. Meidän yhteiskuntamme perustuu nimenomaan moninaisuuteen ja siihen, että pystymme elämään yhdessä, vaikka ajattelemme eri tavoin. Jos jonkun paikka laumassa riippuu siitä, toistaako hän juuri sinun moraalivalintojasi hypoteettisissa tilanteissa, niin se kuulostaa enemmän kultilta kuin yhteisöltä. Kulttimaisessa ajattelussa pienikin ero mielipiteissä nähdään uhkana tai jopa vihollisuutena. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, ihmiset ovat kautta aikojen asettuneet toisiaan vastaan. He ovat sotineet, erottaneet perheitä, ajaneet ryhmiä ulos yhteisöistään. Mielestäni olisi rakentavaa pohtia miksi ihmiset sotivat kun pelastavat lemmikkejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Muut kysymykset? Kuten todettua, en antaisi ihmislapsen palaa hengiltä koirani sijasta, jos edessä olisi valinta. Sinulle tämä on toisin, koska mielestäsi koirasi on osa "laumaasi". Tämä on ymmärretty. Pidän tietenkin sinua vähän sekopäisenä, tai rollina :)"

 

Ja lisätään tuohon ylläolevaan vielä, että en pidä sinua siksi sekopäisenä että rakastat koiraasi ja koet koirasi osaksi "laumaasi" (sinun sanasi). Vaan siksi, että tilanteessa, jossa saat valita (vieraan) ihmislapsen tai koirasi palavan hengiltä, sinä pelastat koirasi tietäen, että mainittu ihmislapsi palaa hengiltä.

Tiedoksi, olet keskustellut täällä useamman ihmisen kanssa, et vain yhden. En ole tuo kenelle vastaat, mutta minäkin sanoin sinulle jotain "laumasta". Ja koko "laumasta" alkoi puhua joku joka on kanssasi sitä mieltä ja väitti

Kuulostaa siltä, että sinä itse olet nyt ymmärtänyt jotakin väärin tai vieraantunut luonnosta. Ihminen on täysin riippuvainen toisista ihmisistä, joten siksi toisten ihmisten tuki on meille elintärkeää. Sen vuoksi tuollaiset kommentit lemmikin pelastamisesta ja ihmislapsen jättämisestä liekkeihin ovat aika kova isku vasten kasvoja. Minä en ainakaan halua sinunkaltaistasi ihmistä osaksi omaa laumaani, koska sinuun ei voi luottaa.

Tuo oma lauma -puhe on vähän hassu ajatus, ihmiset eivät oikeasti elä susilaumoina, joissa jokainen erilainen ajatus uhkaa koko ryhmän selviytymistä. Meidän yhteiskuntamme perustuu nimenomaan moninaisuuteen ja siihen, että pystymme elämään yhdessä, vaikka ajattelemme eri tavoin. Jos jonkun paikka laumassa riippuu siitä, toistaako hän juuri sinun moraalivalintojasi hypoteettisissa tilanteissa, niin se kuulostaa enemmän kultilta kuin yhteisöltä. Kulttimaisessa ajattelussa pienikin ero mielipiteissä nähdään uhkana tai jopa vihollisuutena. 

Vierailija kirjoitti:

"Ihmiset eivät ole keskenään lauma, vaan joukko itsekkäitä olentoja..."

Skenaario on siis se, että valinnan edessä kumman henki on tärkeämpi (oman) koiran vai (vieraan) ihmislapsen. Kumman antaa tässä tulipalo skenaariossa palaa hengiltä? Itse priorisoisin lapsen. Tämän pririsoinnin voi perustella toki "itsekkäästä" näkökulmastakin, eli: voisitko elää ITSESI kanssa tietäen että kun sinulla oli mahdollisuus pelastaa lapsi, pelastit koirasi?

Minusta tuo ihmisten lokeroiminen joukoksi itsekkäitä olentoja on aika kylmä näkemys. Olemmehan me kaikki enemmän tai vähemmän itsekkäitä, se on totta. Kuitenkin moni haluaa tehdä toisille hyvää muutenkin kuin vain muiden mielipiteen takia. Ehkä siinä sitten on taustalla tuo, että muuten tulisi huono omatunto. En kuitenkaan itse noissa tilanteissa ehdi miettiä mitään tulevia katumuksiani, vaan minua ohjaa sisäsyntyinen tarve auttaa toisia.

Sama toki pätee muihinkin eläviin olentoihin. Poden syyllisyyttä, jos en ole muistanut antaa huonekasville Substralia riittävän usein, tai jos vahingossa ajan pyörällä kotilon päälle. En toki jää rypemään syyllisyydessä, sillä nuo ovat minullekin pieniä asioita.

Vierailija kirjoitti:

"Ihmiset eivät ole keskenään lauma, vaan joukko itsekkäitä olentoja..."

Skenaario on siis se, että valinnan edessä kumman henki on tärkeämpi (oman) koiran vai (vieraan) ihmislapsen. Kumman antaa tässä tulipalo skenaariossa palaa hengiltä? Itse priorisoisin lapsen. Tämän pririsoinnin voi perustella toki "itsekkäästä" näkökulmastakin, eli: voisitko elää ITSESI kanssa tietäen että kun sinulla oli mahdollisuus pelastaa lapsi, pelastit koirasi?

Minusta tuo ihmisten lokeroiminen joukoksi itsekkäitä olentoja on aika kylmä näkemys. Olemmehan me kaikki enemmän tai vähemmän itsekkäitä, se on totta. Kuitenkin moni haluaa tehdä toisille hyvää muutenkin kuin vain muiden mielipiteen takia. Ehkä siinä sitten on taustalla tuo, että muuten tulisi huono omatunto. En kuitenkaan itse noissa tilanteissa ehdi miettiä mitään tulevia katumuksiani, vaan minua ohjaa sisäsyntyinen tarve auttaa toisia.

Sama toki pätee muihinkin eläviin olentoihin. Poden syyllisyyttä, jos en ole muistanut antaa huonekasville Substralia riittävän usein, tai jos vahingossa ajan pyörällä kotilon päälle. En toki jää rypemään syyllisyydessä, sillä nuo ovat minullekin pieniä asioita.

Äh, sivusto temppuilee. Äsken tuo viestini ei ollut tullut perille, mutta kun laitoin sen uudelleen, edellinenkin ilmestyi tänne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Koira on osa perhettäni, joten tunnen lojaalisuutta sitä kohtaan enemmän kuin vierasta lasta, ja koen olevani vastuussa siitä. Minulla on suurempi tunneside lemmikkiin kuin vieraaseen lapseen eikä rakkauden määrä itselleni ole lajisidonnaista enkä aseta ihmistä eläimen yläpuolelle, koska molemmat ovat yksilöitä ja tuntevia olentoja, vaikka ovatkin erilaisia. Uskon, että kaikki eläinrakkaat yrittäisivät pelastaa myös sen lapsen, jos vain suinkin pystyisivät. Kyse ei todellakaan ole mistään lapsivihasta, kuten jotkut tuolla väittävät, vaan siitä, että todellakin kokee lemmikin tärkeänä perheenjäsenenä vaikka kaikki eivät tätä ymmärräkään."

Se, että asetat lemmikkisi oman lajin poikasen edelle, on meille muille red flag. Se tarkoittaa, ettei sinuun voi luottaa tosipaikan tullen laumamme jäsenenä.

Eikä kannata luottaakkaan. En ole osa mitään teidän laumaanne enkä varmasti pistä tikkuakaan ristiin teidän takianne jos en halua. 

Mikä siis saa sinut haluamaan? Minä ainakin haluan auttaa muita, vaikken saisi siitä edes mitään kiitosta.

Olen yllättynyt siitä, kuinka paljon kylmiä ihmisiä täällä on. Minulle tämä toisten auttaminen on ollut itsestään selvää.

Höps höps aina noita psykopaatti-selityksiä heitetään väliin, jollei ajatukset kohtaan. Ketä ne loukkaa, ei todellakaan ketään, ja varmastikaan kenenkään mielipide ei tuosta muutu. Psyko ei ole henkilö jolle oma lemmikki on muukalaista tärkeämpi, se on jotain ihan muuta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Koira on osa perhettäni, joten tunnen lojaalisuutta sitä kohtaan enemmän kuin vierasta lasta, ja koen olevani vastuussa siitä. Minulla on suurempi tunneside lemmikkiin kuin vieraaseen lapseen eikä rakkauden määrä itselleni ole lajisidonnaista enkä aseta ihmistä eläimen yläpuolelle, koska molemmat ovat yksilöitä ja tuntevia olentoja, vaikka ovatkin erilaisia. Uskon, että kaikki eläinrakkaat yrittäisivät pelastaa myös sen lapsen, jos vain suinkin pystyisivät. Kyse ei todellakaan ole mistään lapsivihasta, kuten jotkut tuolla väittävät, vaan siitä, että todellakin kokee lemmikin tärkeänä perheenjäsenenä vaikka kaikki eivät tätä ymmärräkään."

Se, että asetat lemmikkisi oman lajin poikasen edelle, on meille muille red flag. Se tarkoittaa, ettei sinuun voi luottaa tosipaikan tullen laumamme jäsenenä.

Ei minua mihinkään laumaan ole ikinä huolittukaan, koska olen liian köyhä ja luuseri.

-eri

P.S. Auttaisin silti lastasi hädässä. Olen melko varma, että sinä et vaivautuisi minua auttamaan. Siinähän voisi kalliit kengätkin likaantua.

Ei mulla mitään kalliita kenkiä ole. Olen itsekin köyhä ja luuseri, ja monesti joutunut porukan ulkopuolelle ilmeisesti lievän autismin vuoksi. Silti haluan (minäkin) auttaa vierasta lasta, vaikka tämän vanhemmat eivät olisikaan kiitollisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omg, jengi ragee täällä täysin mielikuvitteellisesta asiasta. Ihmiset eivät ole keskenään lauma, vaan joukko itsekkäitä olentoja joista joillekin yhteisöllisyys on tärkeää ja toisille taasen ei. Laki velvoittaa kansalaisen tekemään ilmoituksen vaaratilanteesta mutta pelastamaan vain OMAN KYKYNSÄ mukaan. Kyky rakastaa lähimmäistä ei ole sisäänrakennettuna ihmisyydessä, se on pelkkä kristillisen etiikan ja teologian käsite. Primitiivisesti ihminen pyrkii pelastamaan itsensä ja itselle tärkeät kohteet. Itselle, ja voin sanoa sen käsi sydämellä, oma lemmikkini on tärkeämpi kuin naapurin lapsi. Kun lähden kotoa, ajattelen lemmikkiäni, en naapurin lasta. Kun palaan kotiin, kohtaan lemmikkini, en naapurin lasta. Kun käyn kaupassa, ostan ruokaa ja tarvikkeita lemmikilleni, en naapurin lapselle. Kun lemmikkini sairastuu, hoivaan lemmikkiäni. Kun naapurin lapsi sairastuu, en edes tiedä sitä. Jos jotain t

Huvittavaa kun heti sanotaan ettei ole empatiakykyä muihin ihmisiin jos pelastaisi koiran ensin. Ei se sulje sitä pois.

Koira on mulle rakkaampi kuin vieras lapsi joten jos pitää valita niin koira. Silti olen ihan empatiakykyinen ja pidän ihmisistä ja autan vieraitakin ihmisiä usein.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, kamalalta tuntuisi menettää lapsensa palossa

No miksi sen lapsen vanhemmat oli jättäneet sen yksin kotiin jos ei edes osaa reagoida tulipaloon, tai pelasta sitä itse.

Todennäköisesti lapsen kanssa kotona ollut aikuinen on tuupertunut savukaasuista, ja lapsi on päässyt rappukäytävään asti. Eli ei vanhempi välttämättä ole jättänyt lasta yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Koira on osa perhettäni, joten tunnen lojaalisuutta sitä kohtaan enemmän kuin vierasta lasta, ja koen olevani vastuussa siitä. Minulla on suurempi tunneside lemmikkiin kuin vieraaseen lapseen eikä rakkauden määrä itselleni ole lajisidonnaista enkä aseta ihmistä eläimen yläpuolelle, koska molemmat ovat yksilöitä ja tuntevia olentoja, vaikka ovatkin erilaisia. Uskon, että kaikki eläinrakkaat yrittäisivät pelastaa myös sen lapsen, jos vain suinkin pystyisivät. Kyse ei todellakaan ole mistään lapsivihasta, kuten jotkut tuolla väittävät, vaan siitä, että todellakin kokee lemmikin tärkeänä perheenjäsenenä vaikka kaikki eivät tätä ymmärräkään."

Se, että asetat lemmikkisi oman lajin poikasen edelle, on meille muille red flag. Se tarkoittaa, ettei sinuun voi luottaa tosipaikan tullen laumamme jäsenenä.

Mutta enhän minä olekaan osa mitään sinun laumaasi ja en j

Minä kyllä olin valmis ottamaan sinut osaksi laumaani. Vaikken edes tuntenut sinua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omg, jengi ragee täällä täysin mielikuvitteellisesta asiasta. Ihmiset eivät ole keskenään lauma, vaan joukko itsekkäitä olentoja joista joillekin yhteisöllisyys on tärkeää ja toisille taasen ei. Laki velvoittaa kansalaisen tekemään ilmoituksen vaaratilanteesta mutta pelastamaan vain OMAN KYKYNSÄ mukaan. Kyky rakastaa lähimmäistä ei ole sisäänrakennettuna ihmisyydessä, se on pelkkä kristillisen etiikan ja teologian käsite. Primitiivisesti ihminen pyrkii pelastamaan itsensä ja itselle tärkeät kohteet. Itselle, ja voin sanoa sen käsi sydämellä, oma lemmikkini on tärkeämpi kuin naapurin lapsi. Kun lähden kotoa, ajattelen lemmikkiäni, en naapurin lasta. Kun palaan kotiin, kohtaan lemmikkini, en naapurin lasta. Kun käyn kaupassa, ostan ruokaa ja tarvikkeita lemmikilleni, en naapurin lapselle. Kun lemmikkini sairastuu, hoivaan lemmikkiäni. Kun naapurin lapsi sairastuu, en edes tiedä sitä. Jos jotain t

Huvittavaa, ei se empatiakyky ole poissuljettu vaikka koiran pelastaisi ensin. Kyse on siitä kumpi on itselle rakkaampi ja tärkeämpi. Ihan sama kun olet eläinvihaaja sitten kun et hyväksy että joku pelastaa koiran ensin. Mutta ei voi kauhalla vaatia kun lusikalla annettu......