Jos pitäisi pelastaa palavasta talosta naapurin vieras lapsi vai oma koirasi/muu lemmikki, kumman valitset?

Tottakai lapsen pelastaisin, en ole ihmishirviö. Uskon että niin tekisin jokainen muukin tässä keskustelussa, kunhan leukojanne louskuttelette.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi minun suruni lemmikkiä kohtaan olisi vähäpätöisempää kuin naapurin suru?  Miten surua ylipäätään voidaan mitata tai arvottaa? Kuka voi määritellä, kenen menetys on tärkeämpi? Ihmiset kiintyvät eri tavoin, eikä ole olemassa objektiivista tapaa arvioida, kenellä on suurempi tuska tai menetys. Tunneside määrittelee surun merkityksen, ei menetetyn olennon laji tai asema yhteiskunnassa. Joku voi surra lemmikkiään koko loppuelämänsä. Ei ole oikeudenmukaista vaatia ketään uhraamaan itselleen tärkeää olentoa vain siksi, että joku toinen kokee oman menetyksensä suurempana.

 

Oman lapsen kuolema on varmasti suurempi tuska kuin minkään lemmikin menetys. Jos alat änkyröimään tästä, sinulla eivät ole kaikki muumit laaksossa. Normaali ihminen osaa laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Lemmikki on eläin ja olemassa sinun viihdykkeeksesi, ja vaikka sinä siihen kiinnytkin, ei se koskaan ole sama asia kuin ihmisen oma lapsi.

Tässähän nyt ei ollut kyse pelastaako oman lapsen vai lemmikin. Vaan kyse oli täysin vieraasta lapsesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perheellisenä toki mennään lapset edellä. Varmaan se olisi se lapsi. Itse olisin katkera ja vihainen, jopa minusta voisi tulla väkivaltainen, jos naapurini pelastaisi koiran lapseni sijaan. Ensimmäisenä lähtis marstähteen se koira.

 

Tämä kertoo kyllä jo enemmän sinun sairaasta mielestä, että alat viattomalle luontokappaleelle kostamaan.

 

Samaa mieltä. Miksi kostaa koiralle josta pidetään huolta?

Täysin ymmärrettävää. Oikeastaan olisi sairaampaa olla "ai sinulla oli mahdollisuus pelastaa lapseni henki, mutta jätit hänet liekkeihin.. ei siinä mittään". Varmaan itsekin lähtisin koiranmurhalinjalle tuossa tilanteessa, ainakin ajatuksissani.  -Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi minun suruni lemmikkiä kohtaan olisi vähäpätöisempää kuin naapurin suru?  Miten surua ylipäätään voidaan mitata tai arvottaa? Kuka voi määritellä, kenen menetys on tärkeämpi? Ihmiset kiintyvät eri tavoin, eikä ole olemassa objektiivista tapaa arvioida, kenellä on suurempi tuska tai menetys. Tunneside määrittelee surun merkityksen, ei menetetyn olennon laji tai asema yhteiskunnassa. Joku voi surra lemmikkiään koko loppuelämänsä. Ei ole oikeudenmukaista vaatia ketään uhraamaan itselleen tärkeää olentoa vain siksi, että joku toinen kokee oman menetyksensä suurempana.

 

Oman lapsen kuolema on varmasti suurempi tuska kuin minkään lemmikin menetys. Jos alat änkyröimään tästä, sinulla eivät ole kaikki muumit laaksossa. Normaali ihminen osaa laittaa asiat tärkeys

Tässähän nyt ei ollut kyse pelastaako oman lapsen vai lemmikin. Vaan kyse oli täysin vieraasta lapsesta. 

Tottakai pelastat kenen tahansa lapsen hengen jos sinulla on siihen mahdollisuus. On myös vakava rikos olla pelastamatta.

Ei ole rikos olla pelastamatta, omaa  henkeään ei tarvitse vaarantaa muiden takia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi minun suruni lemmikkiä kohtaan olisi vähäpätöisempää kuin naapurin suru?  Miten surua ylipäätään voidaan mitata tai arvottaa? Kuka voi määritellä, kenen menetys on tärkeämpi? Ihmiset kiintyvät eri tavoin, eikä ole olemassa objektiivista tapaa arvioida, kenellä on suurempi tuska tai menetys. Tunneside määrittelee surun merkityksen, ei menetetyn olennon laji tai asema yhteiskunnassa. Joku voi surra lemmikkiään koko loppuelämänsä. Ei ole oikeudenmukaista vaatia ketään uhraamaan itselleen tärkeää olentoa vain siksi, että joku toinen kokee oman menetyksensä suurempana.

 

Oman lapsen kuolema on varmasti suurempi tuska kuin minkään lemmikin menetys. Jos alat änkyröimään tästä, sinulla eivät ole kaikki muumit laa

 

Tottakai pelastat kenen tahansa lapsen hengen jos sinulla on siihen mahdollisuus. On myös vakava rikos olla pelastamatta.

 

Et ole velvollinen vaarantamaan omaa henkeäsi, soittaminen 112:een riittää.

Taitaa jo laki vaatia pelastamaan sen ihmisen, mutta trollihan tämä olikin. Koira on pelkkä esine ja rasite yhteiskunnalle.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole rikos olla pelastamatta, omaa  henkeään ei tarvitse vaarantaa muiden takia.

Aloituksessa ei sanottu, että tilanne oli hengenvaarallinen itselle. Minä kyllä olen vielä sen verran mies, että vaarantaisin vieraankin lapsen takia oman henkeni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole rikos olla pelastamatta, omaa  henkeään ei tarvitse vaarantaa muiden takia.

Aloituksessa ei sanottu, että tilanne oli hengenvaarallinen itselle. Minä kyllä olen vielä sen verran mies, että vaarantaisin vieraankin lapsen takia oman henkeni.

 

 

No jos siinä kuvitteellisessa savuisessa käytävässä on tuupertuneena lapsi ja koira, niin totta helvetissä se tilanne on hengenvaarallinen itsellekin. Todennäköisesti tuuperrut itsekin myrkkykaasuihin, yrität sitten pelastaa lasta tai koiraa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi minun suruni lemmikkiä kohtaan olisi vähäpätöisempää kuin naapurin suru?  Miten surua ylipäätään voidaan mitata tai arvottaa? Kuka voi määritellä, kenen menetys on tärkeämpi? Ihmiset kiintyvät eri tavoin, eikä ole olemassa objektiivista tapaa arvioida, kenellä on suurempi tuska tai menetys. Tunneside määrittelee surun merkityksen, ei menetetyn olennon laji tai asema yhteiskunnassa. Joku voi surra lemmikkiään koko loppuelämänsä. Ei ole oikeudenmukaista vaatia ketään uhraamaan itselleen tärkeää olentoa vain siksi, että joku toinen kokee oman menetyksensä suurempana.

 

Oman lapsen kuolema on varmasti suurempi tuska kuin minkään lemmikin menetys. Jos alat änkyröi

Et ole velvollinen vaarantamaan omaa henkeäsi, soittaminen 112:een riittää.

Kansalaisen auttamisvelvollisuus kattaa huomattavasti enemmän kuin soiton hätäkeskukseen. Luultavasti jos samalla vaivalla olet onnistunut pelastamaan koiran ja olet tietoisesti jättänyt lapsen pelastamatta, olet siis ollut valintatilanteessa, arkijärjen lisäksi ihan Suomen lakikikin tuomitsee sinut.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä veetuttaisi tietää, jos oma läheinen menehtyisi sen takia, kun auttaja halusi pelastaa oman lemmikkinsä ensin. Ihan tälleen hypoteettisesti ajatellen. 

Varmasti suurin osa ihmisistä toivoisi, että se naapuri pelastaisi sinun lapsesi, miehesi ja mummosi omiensa sijaan. Tottakai menetys olisi kauhea, mutta itse kyllä ainakin ymmärtäisin,  miksi toinen priorisoi omat läheisensä ennen vierasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole rikos olla pelastamatta, omaa  henkeään ei tarvitse vaarantaa muiden takia.

Aloituksessa ei sanottu, että tilanne oli hengenvaarallinen itselle. Minä kyllä olen vielä sen verran mies, että vaarantaisin vieraankin lapsen takia oman henkeni.

 

 

No jos siinä kuvitteellisessa savuisessa käytävässä on tuupertuneena lapsi ja koira, niin totta helvetissä se tilanne on hengenvaarallinen itsellekin. Todennäköisesti tuuperrut itsekin myrkkykaasuihin, yrität sitten pelastaa lasta tai koiraa.

Ei ollut hengenvaarallinen vaan naapurin lapsi hädissään heilutti käsiään yläkerran ikkunassa alakerran ollessa liekeissä. Kiipesin tikkailla ikkunalle ja pelastin lapsen. Samalla koirani kuoli selkäni takana omaan tulessa olevaan talooni. Kysyttävää?

Kissat tietysti. Vain oma lapsi menee niiden edelle. 

Tottakai valitsisin kultakalan enkä sitä naapurin röökyvää penikkaa.

Koira on perheenjäsen samalla tavalla kuin televisio.

Missä koira, sielä ongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole rikos olla pelastamatta, omaa  henkeään ei tarvitse vaarantaa muiden takia.

Aloituksessa ei sanottu, että tilanne oli hengenvaarallinen itselle. Minä kyllä olen vielä sen verran mies, että vaarantaisin vieraankin lapsen takia oman henkeni.

 

 

No jos siinä kuvitteellisessa savuisessa käytävässä on tuupertuneena lapsi ja koira, niin totta helvetissä se tilanne on hengenvaarallinen itsellekin. Todennäköisesti tuuperrut itsekin myrkkykaasuihin, yrität sitten pelastaa lasta tai koiraa.

Ei ollut hengenvaarallinen vaan naapurin lapsi hädissään heilutti käsiään yläkerran ikkunassa alakerran ollessa liekeissä. Kiipesin tikkailla ikkunalle ja pelastin lapsen. Samalla koirani kuoli selkäni takana oma

"Ei ollut hengenvaarallinen vaan naapurin lapsi hädissään heilutti käsiään yläkerran ikkunassa alakerran ollessa liekeissä. Kiipesin tikkailla ikkunalle ja pelastin lapsen. Samalla koirani kuoli selkäni takana omaan tulessa olevaan talooni. Kysyttävää?"

Ei kysyttävää, aika selkeä kertomushan tuo oli. Pahoittelen, että jouduit noin epätavalliseen tilanteeseen. Seuraavalla kerralla kannattaa jättää ovi auki kun lähdet omasta palavasta talosta naapuria pelastamaan, niin koira pääsee ulos.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi minun suruni lemmikkiä kohtaan olisi vähäpätöisempää kuin naapurin suru?  Miten surua ylipäätään voidaan mitata tai arvottaa? Kuka voi määritellä, kenen menetys on tärkeämpi? Ihmiset kiintyvät eri tavoin, eikä ole olemassa objektiivista tapaa arvioida, kenellä on suurempi tuska tai menetys. Tunneside määrittelee surun merkityksen, ei menetetyn olennon laji tai asema yhteiskunnassa. Joku voi surra lemmikkiään koko loppuelämänsä. Ei ole oikeudenmukaista vaatia ketään uhraamaan itselleen tärkeää olentoa vain siksi, että joku toinen kokee oman menetyksensä suurempana.

 

Oman lapsen kuolema on varmasti suurempi tuska

Kansalaisen auttamisvelvollisuus kattaa huomattavasti enemmän kuin soiton hätäkeskukseen. Luultavasti jos samalla vaivalla olet onnistunut pelastamaan koiran ja olet tietoisesti jättänyt lapsen pelastamatta, olet siis ollut valintatilanteessa, arkijärjen lisäksi ihan Suomen lakikikin tuomitsee sinut.

No käytännössähän tuossa voi sanoa, että ei nähnyt lasta eikä pystynyt pelastamaan häntä. Ja monelle lemmikin kuolema olisi suurempi menetys kuin se että saa tuomion.

Omat lapset menee toki oman koiran edelle, mutta ei enää naapurin lapset. Ketään ei velvoiteta pelastamaan yhtään ketään, soitto 112 on täysin riittävä. Myös elvyttää ei ole pakko.

Pelastan itseni.