Jos pitäisi pelastaa palavasta talosta naapurin vieras lapsi vai oma koirasi/muu lemmikki, kumman valitset?
Itse valitsen ehdottomasti oman koirani. Koira on mun perheenjäsen, naapurin vieras ihminen ei.
Kommentit (1362)
Vierailija kirjoitti:
Mikä rakennus kyseessä? Jos vieras lapsi on omassa kodissaan niin oletan huoltajan toimivan. Joku julkinen rakennus? Eiköhän koira ole kiinni ja siten pelastu samalla kun poistun itse palavasta rakennuksesta. Jos siinä on sopivasti joku vieras mukelo tiellä niin toki tyrkkään ulos. Lähdenkö palavasta rakennuksesta erikseen hakemaan uhreja en todellakaan. Palomiehillä on varusteet eikä nekään joka kohteeseen mene.
Kuinkas moni täällä on ollut tulipalossa? En tarkoita mitään pullat kärähti uuniin tilannetta vaan oikeaa savua ja tulta, hengenvaara tilannetta. Minä olen ja voin kertoa että voit kuvitella pysyväsi rationaalisesti ajattelevana ja toimintakykyisenä mutta todellisuus on toista. Siinä iskee primitiivinen selviytymisvaisto päälle etkä ajattele muuta kuin omaa itseäsi. Ammattilaiset harjoittelee tilanteita ihan syystä.
Juu aika ruusuinen kuvitelma monilla siitä mitä se on kun talo ympärillä palaa ja siellä on itsensä lisäksi muitakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos naapurissa olisi lapsi yksin kotona niin ei se varmaan ihan pieni enää olisi ja ehkä osaisi tulla itsekin ulos palavasta taloista.
Mutta noin muuten, mieli teksi sanoa, että sen oman rakkaan koiran, mutta oikeasti tietenkin pelastaisin se naapurin lapsen. En voisi elää sen asian kanssa, että antaisin lapsen kuolla, vaikka olisin voinut pelastaa hänet elämälle.
Koirani on jo vanha ja ei elä enää montaakaa vuotta. Suru tulee olemaa murertava, kun lähdön hetki koittaa, mutta en vois elää tietäen, että annoin lapsen kuolla, jolla on koko elämä vielä edessä.
Yleensä suren eläinten kohtaloa enemmän, kuin vieraan ihmisen, kun vaikka luen lehdestä , että sellainen on jäänyt liekkeihin, mutta kun olin Kalajoella silloin, kun ne pojat sinne mereen hukkui, niin tajusin, miten paha paikka se on, että ihminen kuolee sun silmien alle, etkä voi tehdä mit
"Sun koiralla voi olla monia vuosia vielä edessä ja se naapurin lapsi voi hukkua huomenna"
No sitä en voisi tietää, eli jos jättäisin sen lapsen kuolemaa niin en tietäisi, että hän kuitenkin olisi hukkunut huomenna, joten ei auttaisi siinä hetkessä, kun päätös pitää tehdä. Ja voishan se olla niinkin, että kun pelastaisin sydänsairaan vanhan koirani, se saisi seuraavana päivänä rytmihäiriön ja kuolisi :( Näitä ei voi tietää silloin, kun tilanne on päällä vaan ratkaisu pitää tehdä siinä hetkessä ja sen hetkisellä tilanteella. Huomisesta ei kukaan tiedä.
Se pelastettu eläinkin voi kuolla seuraavana päivänä.
Sen lapsen, epäilemättä. Olisi hirveää menettää oma lemmikki, mutta en voisi jättää lasta kuolemaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä veetuttaisi tietää, jos oma läheinen menehtyisi sen takia, kun auttaja halusi pelastaa oman lemmikkinsä ensin. Ihan tälleen hypoteettisesti ajatellen.
No eiköhän jokaista veetuttaisi jos ne omat rakkaat eivät selviäisi. Pitää kuitenkin ymmärtää että jokainen pistää itselle tärkeät etusijalle. Niin tekisit sinäkin.
En tiedä mikä on tämä hypoteettinen tilanne, että ilmeisesti olen itse ulkona, ja tiedän 100 varmasti että lemmikkini ovat yksin kotona JA että naapurin lapsi on myös yksin kotona. Tuollaista tilannetta ei kyllä varmasti koskaan tule, joko oma puolisoni on kotona ottamassa meidän eläimet tai naapurissa on vanhempi sisarus tai vanhempi/vanhemmat huolehtimassa heistä.
Totta kai ottaisin eläimet mukaan jos syttyisi tulipalo ja olisin kotona, se nyt on ihan minimi. Samalla tavalla kuin ottaisin naapurin lapsen mukaani, jos olisin heillä ja siellä syttyisi tulipalo. Ihan täysin turhanpäiväistä edes miettiä aloituksessa kuvattua tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi minun suruni lemmikkiä kohtaan olisi vähäpätöisempää kuin naapurin suru? Miten surua ylipäätään voidaan mitata tai arvottaa? Kuka voi määritellä, kenen menetys on tärkeämpi? Ihmiset kiintyvät eri tavoin, eikä ole olemassa objektiivista tapaa arvioida, kenellä on suurempi tuska tai menetys. Tunneside määrittelee surun merkityksen, ei menetetyn olennon laji tai asema yhteiskunnassa. Joku voi surra lemmikkiään koko loppuelämänsä. Ei ole oikeudenmukaista vaatia ketään uhraamaan itselleen tärkeää olentoa vain siksi, että joku toinen kokee oman menetyksensä suurempana.
Oman lapsen kuolema on varmasti suurempi tuska kuin minkään lemmikin mene
"Tositilanteessa ei todellakaan mietitä, että tervehtiköhän tuo ihminen minua, ja jos ei, niin enpä sitten viitsi pelastaa sitä:D"
No ei tietenkään. Eikä tositilanteessa mietitä, onko tämä ihminen "samaa porukkaa" kanssani, tai "samaa ihmislajin laumaa", tai ollaanko tavattu koskaan, tai kuinka hyödyllinen yhteiskunnalle tämä hädässä oleva ihminen on. Tuntemattomia autetaan ihan vaistolla, jos vain pystytään.
Tuo esimerkkisi, että pirauttaa rakennuksesta poistuessaan muiden ovikelloja jotta nämä heräisivät, ei maksa yhtään mitään. Sen voi tehdä samalla kun taluttaa sitä koiraansa ja lapsikatrastaan ulos.
Tässä typerässä ajatusleikissä vaan nimenomaan kysytään, uhraisitko jonkun itsellesi rakkaan pelastaaksesi vieraan lapsen. Ja "ainoa oikea" sallittu vastaus on sitten, että totta kai uhraisin, koska vieraat lapset ovat minulle kalleinta koko maailmassa, tekisin mitä tahansa heidän puolestaan.
Ihan oikeasti, lässyn lässyn. Ei, minä en ole naapurieni kanssa "samaa laumaa", en edes hyvänpäiväntuttuja. Mutta kyllä, silti auttaisin heitä kykyni mukaan, kunhan olen varmistanut, että oma perhe (koira mukaanlukien) pääsee turvaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä veetuttaisi tietää, jos oma läheinen menehtyisi sen takia, kun auttaja halusi pelastaa oman lemmikkinsä ensin. Ihan tälleen hypoteettisesti ajatellen.
No ei kannata ajatella tuollaisia, niin ei veetuta.
Kantsii siellä uimarannallakin vahtia omia lapsiaan itse, eikä odottaa muiden tekevän niin. Eikä jättää pikkulapsia keskenään kotiin kun lähtee baariin. Näillä pääsee jo pitkälle 👍
Lasken sen mukaan, että omalla lemmikilläni elinvuosia todnäk 8-10 vuotta jäljellä maksimissaan. Lapsella niitä voi olla vaikka 80 vuotta jäljellä. Lapsen pelastaisin.
Käytännässä kohdallani varmaankin menisi niin, että ensin veisin ulos sen, joka sieltä ensimmäisenä löytyy. Ja palaisin takaisin etsimään muita.
Vierailija kirjoitti:
Lasken sen mukaan, että omalla lemmikilläni elinvuosia todnäk 8-10 vuotta jäljellä maksimissaan. Lapsella niitä voi olla vaikka 80 vuotta jäljellä. Lapsen pelastaisin.
Joo, ihan varmaan rupeaisit tekemään päässäsi laskutoimituksia kun paniikissa juokset ulos.
Mutta tästä pääsemme taas siihen toiseen kysymykseen. Pelastaisitko rakkaan mummosi vain vieraan lapsen? Mummollahan on paljon vähemmän elinaikaa jäljellä, eli palstan logiikalla sinulla on velvollisuus jättää mummo liekkeihin ja keskittyä pelastamaan tuntemattomia. Mutta toisaalta, mummo on sentään ihminen. Eli miten on?
Vierailija kirjoitti:
Tietysti lemmikkini. Kakaroita tulee nussimalla lisää.
Ja koiria nussimalla vielä enemmän.
Niinhän ne hukkuneiden lasten vanhemmatkin ovat kai kuvitelleet että kyllähän nyt muut katsovat heidän lastensa perään ja kuinkas kävi? Jokainen pitää huolta omistaan. Saattehan te toki itsellenne uskotella että täälläkin ihmiset vain kiusallaan väittävät että se olisi koira kainaloon ja ulos mutta totuus on se että juuri noin se menisi tuntui se teistä miltä hyvänsä.
Vierailija kirjoitti:
Lasken sen mukaan, että omalla lemmikilläni elinvuosia todnäk 8-10 vuotta jäljellä maksimissaan. Lapsella niitä voi olla vaikka 80 vuotta jäljellä. Lapsen pelastaisin.
Voi olla tai sitten ei. Hölmöä tuon mukaan miettiä.
Käännetään tilanne , kumman pelastaisit naapurin söpön hauvelin vai oman vittumoisen kusipää kakarasi?
Vierailija kirjoitti:
Käytännässä kohdallani varmaankin menisi niin, että ensin veisin ulos sen, joka sieltä ensimmäisenä löytyy. Ja palaisin takaisin etsimään muita.
Ammattilaiset sanovat sanomasta päästyään, että maallikkojen ei tule leikkiä sankaria ilman varusteita ja ammattitaitoa. Mutta aina löytyy kuitenkin näitä oman elämänsä sankareita, jotka juoksevat takaisin palavaan taloon. (Ainakin teoriassa, käytännössä voisi olla että itket hysteerisesti etkä tajua mistään mitään.)
Vierailija kirjoitti:
Sama aloitus tehty vuosia sitten. Mutta vastaan edelleen, oman koirani tms. tottakai. Ei vieraat pennut paljon ajatuksissa ole.
Toivon että koirasi kuolee tuskallisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasken sen mukaan, että omalla lemmikilläni elinvuosia todnäk 8-10 vuotta jäljellä maksimissaan. Lapsella niitä voi olla vaikka 80 vuotta jäljellä. Lapsen pelastaisin.
Joo, ihan varmaan rupeaisit tekemään päässäsi laskutoimituksia kun paniikissa juokset ulos.
Mutta tästä pääsemme taas siihen toiseen kysymykseen. Pelastaisitko rakkaan mummosi vain vieraan lapsen? Mummollahan on paljon vähemmän elinaikaa jäljellä, eli palstan logiikalla sinulla on velvollisuus jättää mummo liekkeihin ja keskittyä pelastamaan tuntemattomia. Mutta toisaalta, mummo on sentään ihminen. Eli miten on?
Tai mitäs jos on naapurin 1v ja toisen naapurin 2v lapset joista vain toisen voi pelastaa? Tuo yksi vuosiko sen ratkaisee kumman elämää pitää siinä hetkessä tärkeämpänä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama aloitus tehty vuosia sitten. Mutta vastaan edelleen, oman koirani tms. tottakai. Ei vieraat pennut paljon ajatuksissa ole.
Toivon että koirasi kuolee tuskallisesti.
Toivottavasti ei mutta sille sinun lapsellesi koittaisi tuossa tilanteessa aika tuskainen lähtö jos et itse pidä siitä huolta. Ei ole minun murheeni se.
Vierailija kirjoitti:
Tätähän täällä vähän väliä pohditaan ja kysellään. Meidän naapurustossa ei edes ole pelastettavia lapsia mutta vaikka oliskin niin oman perheenjäseneni tietty pelastaisin.
Onko teillä kolmen hengen polyamoria isännän ja koiran kanssa, vai onko koira isoisäsi, vai peräti yksi lapsistasi?
Kyllä veetuttaisi tietää, jos oma läheinen menehtyisi sen takia, kun auttaja halusi pelastaa oman lemmikkinsä ensin. Ihan tälleen hypoteettisesti ajatellen.