Lue keskustelun säännöt.
Jos pitäisi pelastaa palavasta talosta naapurin vieras lapsi vai oma koirasi/muu lemmikki, kumman valitset?
04.08.2025 |
Itse valitsen ehdottomasti oman koirani. Koira on mun perheenjäsen, naapurin vieras ihminen ei.
Kommentit (1362)
Vierailija kirjoitti:
Niinhän ne hukkuneiden lasten vanhemmatkin ovat kai kuvitelleet että kyllähän nyt muut katsovat heidän lastensa perään ja kuinkas kävi? Jokainen pitää huolta omistaan. Saattehan te toki itsellenne uskotella että täälläkin ihmiset vain kiusallaan väittävät että se olisi koira kainaloon ja ulos mutta totuus on se että juuri noin se menisi tuntui se teistä miltä hyvänsä.
Ei sitä tarvitse edes noin raadollisesti ajatella. Jokainen pitää huolta omistaan, koska on omistaan vastuussa.
Muita autetaan mahdollisuuksien mukaan, mutta ensisijainen velvollisuus sinulla on huolehtia omista läheisistäsi. Näin se on kaikissa suuronnettomuuksissakin. Jokainen pitää lukua omasta seurueesta ja toimii viranomaisten ohjeiden mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis olisiko se muu lemmikki myös oma? Menisi vaikeaksi, oma koira vai oma kissa siis. Ehkä koira. Kissalla on yhdeksän henkeä, se keksisi miten päästä pois.
Kissat kuulemma piiloutuvat, joten ette löydä sitä hätätilanteessa. Koira (ehkä) seuraa omistajaansa tai menee paniikkiin ja piiloutuu myös. Riippuu tietty, miten isoksi tulipalo on ehtinyt ennen pelastusoperaatiota. Naapurin palavaan taloon ei kannata mennä, koska ei osaa suunnistaa savussa siellä. Parempi kutsua palokunta ja ohjata heitä.
Meidän naapuritalo lapsuudessani paloi maan tasalle. Oli kolmekerroksinen vanha puutalo. Näin, kun yläkerrasta tulen sammutettua kannettiin tikapuilla paareissa peitettynä yläkerran mummo kuolleena. Se järkytti ikihyviksi. Kuolla nyt kotiinsa tulipalossa pystymättä liikkumaan ja pelastamaan itseään. Osa asukkaista juoksi ulos kädessään vain joku henkari tms. tarpeetonta, jotain piti napata mukaan. Palon syy oli sähköt. Kattolamppujen juuresta löi liekkejä läpi talon ja todellinen kiire tuli pelastaa itsensä. Heiltä meni yöpukua ja käteen napattua turhaketta myöten ihan kaikki.
Älytön kysymys. Tositilanteessa voi käydä niin, ettet pysty pelastamaan kumpaakaan etkä edes itseäsi. Kuka siinä tilanteessa muuten alkaa arpoa, että kumman nyt pelastan?
Pelastat sen, minkä pystyt.
No mitäs jos sut pakotettaisiin ampumaan joko koirasi tai naapurin lapsi? Kumman silloin valitset?
Paras ystäväsi vai koirasi? Tai ystäväsi lapsi, josta et oikeasti pidä, tai koirasi?
Siinä sulle miettimistä.
Vierailija kirjoitti:
Älytön kysymys. Tositilanteessa voi käydä niin, ettet pysty pelastamaan kumpaakaan etkä edes itseäsi. Kuka siinä tilanteessa muuten alkaa arpoa, että kumman nyt pelastan?
Pelastat sen, minkä pystyt.
No mitäs jos sut pakotettaisiin ampumaan joko koirasi tai naapurin lapsi? Kumman silloin valitset?
Paras ystäväsi vai koirasi? Tai ystäväsi lapsi, josta et oikeasti pidä, tai koirasi?
Siinä sulle miettimistä.
Tai oma lapsesi, vai 100 vierasta lasta?
Siinä on jo kunnollinen moraalidilemma.
Vierailija kirjoitti:
Älytön kysymys. Tositilanteessa voi käydä niin, ettet pysty pelastamaan kumpaakaan etkä edes itseäsi. Kuka siinä tilanteessa muuten alkaa arpoa, että kumman nyt pelastan?
Pelastat sen, minkä pystyt.
No mitäs jos sut pakotettaisiin ampumaan joko koirasi tai naapurin lapsi? Kumman silloin valitset?
Paras ystäväsi vai koirasi? Tai ystäväsi lapsi, josta et oikeasti pidä, tai koirasi?
Siinä sulle miettimistä.
Tuo ei ole sama asia koska se tulipalo ei olisi mun sytyttämä tarkoituksena vahingoittaa ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älytön kysymys. Tositilanteessa voi käydä niin, ettet pysty pelastamaan kumpaakaan etkä edes itseäsi. Kuka siinä tilanteessa muuten alkaa arpoa, että kumman nyt pelastan?
Pelastat sen, minkä pystyt.
No mitäs jos sut pakotettaisiin ampumaan joko koirasi tai naapurin lapsi? Kumman silloin valitset?
Paras ystäväsi vai koirasi? Tai ystäväsi lapsi, josta et oikeasti pidä, tai koirasi?
Siinä sulle miettimistä.
Tuo ei ole sama asia koska se tulipalo ei olisi mun sytyttämä tarkoituksena vahingoittaa ketään.
No ei se ampumaan pakottaminenkaan ole sinun syysi, vaan jonkun aseistautuneen sadistiporukan.
Tällaisia kivoja leikkejä harrastettiin joskus 2. maailmansodankin aikana. Loppujen lopuksi näissä ei kyllä eloon jäänyt kukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis olisiko se muu lemmikki myös oma? Menisi vaikeaksi, oma koira vai oma kissa siis. Ehkä koira. Kissalla on yhdeksän henkeä, se keksisi miten päästä pois.
Kissat kuulemma piiloutuvat, joten ette löydä sitä hätätilanteessa. Koira (ehkä) seuraa omistajaansa tai menee paniikkiin ja piiloutuu myös. Riippuu tietty, miten isoksi tulipalo on ehtinyt ennen pelastusoperaatiota. Naapurin palavaan taloon ei kannata mennä, koska ei osaa suunnistaa savussa siellä. Parempi kutsua palokunta ja ohjata heitä.
Meidän naapuritalo lapsuudessani paloi maan tasalle. Oli kolmekerroksinen vanha puutalo. Näin, kun yläkerrasta tulen sammutettua kannettiin tikapuilla paareissa peitettynä yläkerran mummo kuolleena. Se järkytti ikihyviksi. Kuolla nyt kotiinsa tulipalossa pystymättä liikkumaan ja pelastamaan itseään. Osa asukkaista juoksi ulos kädessään vain joku henkari tms. tarpeetonta, jotai
Hieman ehkä jopa naurattaa nämä joidenkin sankarikuvitelmat itsestään kun todellisuus on juuri tätä. Ei siinä ole järjelle sijaa kun on oikea hätä ja siinä hötäkässä voi tosiaan pelastaa vain just jonkun henkarin tms Jotkut taas vetävät kuin robotti ja onnistuvat pelastamaan itsensä lisäksi jonkun muunkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis olisiko se muu lemmikki myös oma? Menisi vaikeaksi, oma koira vai oma kissa siis. Ehkä koira. Kissalla on yhdeksän henkeä, se keksisi miten päästä pois.
Kissat kuulemma piiloutuvat, joten ette löydä sitä hätätilanteessa. Koira (ehkä) seuraa omistajaansa tai menee paniikkiin ja piiloutuu myös. Riippuu tietty, miten isoksi tulipalo on ehtinyt ennen pelastusoperaatiota. Naapurin palavaan taloon ei kannata mennä, koska ei osaa suunnistaa savussa siellä. Parempi kutsua palokunta ja ohjata heitä.
Meidän naapuritalo lapsuudessani paloi maan tasalle. Oli kolmekerroksinen vanha puutalo. Näin, kun yläkerrasta tulen sammutettua kannettiin tikapuilla paareissa peitettynä yläkerran mummo kuolleena. Se järkytti ikihyviksi. Kuolla nyt kotiinsa tulipalossa pystymättä liikkumaan ja pelastamaan itseään. Osa asukkaista juoksi ulos kädessään vain joku henkari tms. tarpeetonta, jotai
Meidän perhetuttujen talo paloi vuosia sitten eikä kissaa löydetty kun alkoivat haalia perhettä ulos mutta jostain se oli onnistunut pujahtamaan pakoon kun ilmestyi pari päivää palon jälkeen naapurien pihalle naukumaan. Heilläkään ei jäänyt toistensa lisäksi yhtään mitään mutta onni sentään että ne tärkeimmät säilyivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos naapurissa olisi lapsi yksin kotona niin ei se varmaan ihan pieni enää olisi ja ehkä osaisi tulla itsekin ulos palavasta taloista.
Mutta noin muuten, mieli teksi sanoa, että sen oman rakkaan koiran, mutta oikeasti tietenkin pelastaisin se naapurin lapsen. En voisi elää sen asian kanssa, että antaisin lapsen kuolla, vaikka olisin voinut pelastaa hänet elämälle.
Koirani on jo vanha ja ei elä enää montaakaa vuotta. Suru tulee olemaa murertava, kun lähdön hetki koittaa, mutta en vois elää tietäen, että annoin lapsen kuolla, jolla on koko elämä vielä edessä.
Yleensä suren eläinten kohtaloa enemmän, kuin vieraan ihmisen, kun vaikka luen lehdestä , että sellainen on jäänyt liekkeihin, mutta kun olin Kalajoella silloin, kun ne pojat sinne mereen hukkui, niin tajusin, miten paha paikka se on, että i
"Sun koiralla voi olla monia vuosia vielä edessä ja se naapurin lapsi voi hukkua huomenna"
No sitä en voisi tietää, eli jos jättäisin sen lapsen kuolemaa niin en tietäisi, että hän kuitenkin olisi hukkunut huomenna, joten ei auttaisi siinä hetkessä, kun päätös pitää tehdä. Ja voishan se olla niinkin, että kun pelastaisin sydänsairaan vanhan koirani, se saisi seuraavana päivänä rytmihäiriön ja kuolisi :( Näitä ei voi tietää silloin, kun tilanne on päällä vaan ratkaisu pitää tehdä siinä hetkessä ja sen hetkisellä tilanteella. Huomisesta ei kukaan tiedä.
Se pelastettu eläinkin voi kuolla seuraavana päivänä.
Jos tuota logiikkaa käyttää niin silloin lemmikkikilpikonna pelastetaan ensin, koska sillä on todennäköisesti eniten elinvuosia jäljellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos naapurissa on somalinpentuja, niin tietenkin sitten pelastaisin koiran.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos naapurissa olisi lapsi yksin kotona niin ei se varmaan ihan pieni enää olisi ja ehkä osaisi tulla itsekin ulos palavasta taloista.
Mutta noin muuten, mieli teksi sanoa, että sen oman rakkaan koiran, mutta oikeasti tietenkin pelastaisin se naapurin lapsen. En voisi elää sen asian kanssa, että antaisin lapsen kuolla, vaikka olisin voinut pelastaa hänet elämälle.
Koirani on jo vanha ja ei elä enää montaakaa vuotta. Suru tulee olemaa murertava, kun lähdön hetki koittaa, mutta en vois elää tietäen, että annoin lapsen kuolla, jolla on koko elämä vielä edessä.
Yleensä suren eläinten kohtaloa enemmän, kuin vieraan ihmisen, kun vaikka luen lehdestä , että sellainen on jäänyt liekkeihin, mutta kun olin Kalajoella silloin, kun ne pojat sinne mereen hu
Onneksi lemmikkikilpikonna on aika helppo pelastaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älytön kysymys. Tositilanteessa voi käydä niin, ettet pysty pelastamaan kumpaakaan etkä edes itseäsi. Kuka siinä tilanteessa muuten alkaa arpoa, että kumman nyt pelastan?
Pelastat sen, minkä pystyt.
No mitäs jos sut pakotettaisiin ampumaan joko koirasi tai naapurin lapsi? Kumman silloin valitset?
Paras ystäväsi vai koirasi? Tai ystäväsi lapsi, josta et oikeasti pidä, tai koirasi?
Siinä sulle miettimistä.
Tai oma lapsesi, vai 100 vierasta lasta?
Siinä on jo kunnollinen moraalidilemma.
Kyllä. Tuossa tilanteessa sitä kai mieluummin ampuisi jo itsensä, mutta sitäkään ei voi, kun sitten jäisi se oma lapsi ja ne 100 muuta, joitten kohtaloon ei sitten voisi sitäkään vähää vaikuttaa.
Onneksi ihmiset äärimmäisen harvoin joutuvat tällaisiin tilanteisiin. Sodissa voi tapahtua niin, että joutuu äkkiä tekemään nopean valinnan. Oman elämänsähän jokainen tietysti pyrkii säilyttämään.
Minun isäni joutui parikymppisenä tällaisen "valinnan" tekemään, Lotinanpellon lähitaistelussa. Se oli sellainen joko minä tai tuo kirgiisin näköinen samanikäinen poika. Isä sai siitä elämänsä pituisen trauman.
Mutta vaikka tuokaan ei ole tässä ketjussa käsiteltävänä oleva tilanne, vaan vähän sinne päin, niin siitä Se kertoo, että normaalille ihmiselle jää aina se syyllisyydentunne, teki miten tahansa.
Mun mielestä on aika outoa miten jotkut vähättelevät ihmisen tunnetta eläimeen. Kyse on kiintymyksestä eikä sellaista mittaria ole olemassa millä voisi todeta jonkun välittävän lapsestaan enemmän kuin mitä joku välittää vaikka koirastaan. Maailma on pullollaan lapsia joita ei rakasta kukaan ei edes ne omat vanhemmat ja myös eläimiä joita joku rakastaa täydestä sydämestä enemmän kuin mitään muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä oon ollut kerran hotellissa lapsieni, lemmikkieni ja vanhempieni kanssa kun tuli palohälytys. Minulla oli ns lemmikkihuone eli siitä pääsi ko hotellissa suoraan ulos pihalle. Vanhempani oli omassa huoneessaan myös ekassa kerroksessa, mutta ilman uloskäyntiä. Oli syksy ja hälytys tuli keskellä yötä. Käskin lapsia ottamaan peitot mukaan ( jos seistään syysyössä pitkään ulkona) ja ohjasin heidät ulos ja mulla oli 2 koiraani hihnoissa mukana. Päästin vanhempani myös meidän huoneen kautta ulos. Mitään tulipaloa ei lopulta ollut vaan hlökunnalta oli jäänyt joku väärä ovi auki kylpyläosastolle tms. Mutta tietysti mulla oli omat lapset ja lemmikit ekana mielessä ja seuraavaksi vanhempiani. Mihinkään savuun en olisi palannut, vaan odottanut palokuntaa. Kaikki kävi nopeasti, enkä ehtinyt muuta edes miettimään.
Vierailija kirjoitti:
Perheellisenä toki mennään lapset edellä. Varmaan se olisi se lapsi. Itse olisin katkera ja vihainen, jopa minusta voisi tulla väkivaltainen, jos naapurini pelastaisi koiran lapseni sijaan. Ensimmäisenä lähtis marstähteen se koira.
Tämä kertoo kyllä jo enemmän sinun sairaasta mielestä, että alat viattomalle luontokappaleelle kostamaan.
Oman koiran tietenkin, naapurin kakaralauma on ärsyttävä. Omia lapsia on mutta omat lapset onkin eri juttu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perheellisenä toki mennään lapset edellä. Varmaan se olisi se lapsi. Itse olisin katkera ja vihainen, jopa minusta voisi tulla väkivaltainen, jos naapurini pelastaisi koiran lapseni sijaan. Ensimmäisenä lähtis marstähteen se koira.
Tämä kertoo kyllä jo enemmän sinun sairaasta mielestä, että alat viattomalle luontokappaleelle kostamaan.
Samaa mieltä. Miksi kostaa koiralle josta pidetään huolta?
Vierailija kirjoitti:
Ei eläin voi olla perheenjäsen. Onko sillä sitten myös sotu ja virallinen osoite?
Koiralla on mikrosirun numero ja osoite Ruvissa. Ajaa saman asian.
Tästä saankin lisämotivaatiota treeniin että varmasti jaksaisin kantaa tuon meidän 48kg körilään ulos jos tarve vaatii. Näin rääpäleelle akalle se on aika raskas taakka. Eikö sitä kylläkin sanota että hädässä saa "hullunvoimat" mutta ihan varmuuden vuoksi.