Jos pitäisi pelastaa palavasta talosta naapurin vieras lapsi vai oma koirasi/muu lemmikki, kumman valitset?

Vierailija kirjoitti:

Eniten tässä keskustelussa hämmästyttää se, kuinka moni ei tunnu ymmärtävän, miten tärkeä lemmikki voi olla ihmiselle aivan yhtä tärkeä kuin perheenjäsen. Vielä oudompaa on se, että tätä suhdetta pidetään joissain kommenteissa jopa jotenkin vääränä tai moraalisesti arveluttavana. Mielestäni se, että ihminen kykenee kokemaan ehdotonta rakkautta ja empatiaa eläintä kohtaan lajirajoista huolimatta, kertoo hänestä nimenomaan jotain hyvin positiivista. Se on osoitus kyvystä välittää aidosti ja syvästi eikä merkki kylmyydestä tai välinpitämättömyydestä.

Suhtaudun tuohon väitteeseen kyynisesti, sillä tuntemani narsisti oli hyvinkin kiintynyt koiraansa. Ihmisiä hän kohteli kuin saastaa. Hän ei piitannut meidän tunteistamme lainkaan, paitsi jos sai jotakin vahingoniloista nautintoa meidän kivustamme tai surustamme. Me kyllä välitimme hänestä ja olimme ystävällisiä, kunnes kamelin selkä katkesi).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on yksinkertainen psykopatia-testi. Koiranomistajat ovat psykopaatteja, kuten tuli jälleen kerran todistetuksi.

Jestas mikä moraaliposeeraaja... miiinäää olen niiin paljon parempi ihminen...

Todellisuudessa juoksisit karkuun pelastamatta ketään tai itkisit kusi sukassa nurkassa paniikista halvaantuneena kykenemättä mihinkään.

Tässä ei nyt testata kenenkään toimintaa todellisessa tilanteessa, vaan arvoja.

Ainoastaan todelliset tilanteet testaavat kenenkään arvoja. Jokainen voi kehua itseään maasta taivaisiin pohdiskellessaan omaa teoreettista hyvyttään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaita nämä vastaukset. Oikeasti olen todella huolissani teidän tunnekylmyydestä. Asetatte koiranne jonkun lapsen edelle? Apua. Olen itse eläinrakas ja eläimen omistaja ja silti tietysti vieras lapsi ensin. 

Kysyin tätä omilta lapsiltani. Ikää 16 ja 20. He ovat hyvin eläinrakkaita ja meillä on aina ollut eläimiä. Nuorempi "inhoaa" teinien tapaan lapsia. Silti kumpikin hakisi vieraan lapsen. Olivat jopa hieman hämmentyneitä kysymyksestä. Vanhempi lapsista sanoi, että eihän eläintä voi laittaa ihmisen edelle, vaikka se eläimen kuolema itkettäisikin.

 

Sekä eläimet että ihmiset ovat tietoisia, tuntevia olentoja, joilla on kyky kokea kärsimystä ja iloa. Miksi eläimen henki olisi vähäpätöisempi, ja miksi asetat itsesi eläimen yläpuolelle?

 

Jokainen, joka ottaa lemmikin, on jo asettanut itsensä eläimen yläpuolelle. Ne ovat ihmisen luomia anomalioita, joilta on pyritty sammuttamaan lajityypilliset vietit ja selviytymiskyky. Sitten ne elävät laiskaa elämää paapottavana vauvan korvikkeena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten tässä keskustelussa hämmästyttää se, kuinka moni ei tunnu ymmärtävän, miten tärkeä lemmikki voi olla ihmiselle aivan yhtä tärkeä kuin perheenjäsen. Vielä oudompaa on se, että tätä suhdetta pidetään joissain kommenteissa jopa jotenkin vääränä tai moraalisesti arveluttavana. Mielestäni se, että ihminen kykenee kokemaan ehdotonta rakkautta ja empatiaa eläintä kohtaan lajirajoista huolimatta, kertoo hänestä nimenomaan jotain hyvin positiivista. Se on osoitus kyvystä välittää aidosti ja syvästi eikä merkki kylmyydestä tai välinpitämättömyydestä.

Koira ei ymmärrä tieteestä, taiteesta, filosofiasta tai aidosta rakkaudesta. Se on ehdollistunut tottelemaan ihmistä, ja se tottelee sokeasti vaikka olisit millainen hirviö. Mikä on sellaisen kiintymyksen arvo, joka tulee ostamalla koiran ja komentamalla sekä ruokkimalla sitä? 

No mitä se pieni lapsi tietää vaikkapa filosofiasta? Tiedän myös monia aikuisia ihmisiä, jotka eivät ymmärrä tieteestä, taiteesta, filosofiasta tai aidosta rakkaudesta, heitäkö ei siis pitäisi pelastaa tulipalosta? Jos joutuisin valitsemaan kahden ihmisen välillä, tekisin päätöksen ilmeisesti sen perusteella, kuka osaa paremmin siteerata Platoa palon hetkellä? Ehkäpä sinulta itseltäsi puuttuu käsitys aidosta rakkaudesta, jos et ymmärrä, miten syvällisiä tunteita eläintä kohtaan voi syntyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaita nämä vastaukset. Oikeasti olen todella huolissani teidän tunnekylmyydestä. Asetatte koiranne jonkun lapsen edelle? Apua. Olen itse eläinrakas ja eläimen omistaja ja silti tietysti vieras lapsi ensin. 

Kysyin tätä omilta lapsiltani. Ikää 16 ja 20. He ovat hyvin eläinrakkaita ja meillä on aina ollut eläimiä. Nuorempi "inhoaa" teinien tapaan lapsia. Silti kumpikin hakisi vieraan lapsen. Olivat jopa hieman hämmentyneitä kysymyksestä. Vanhempi lapsista sanoi, että eihän eläintä voi laittaa ihmisen edelle, vaikka se eläimen kuolema itkettäisikin.

 

Sekä eläimet että ihmiset ovat tietoisia, tuntevia olentoja, joilla on kyky kokea kärsimystä ja iloa. Miksi eläimen henki olisi vähäpätöisempi, ja miksi asetat itsesi eläimen yläpuolelle?

 

No niin, nyt saatiin keskusteluun täysvegaani. Koska tietenkin olet sellainen, jos eläimen henki ei sinusta ole vähäpätöisempi kuin ihmisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faktaa ja tutkimustulosta sen sijaan löytyy siitä, että ihmiset jotka kiintyvät lemmikeihin, ovat todennäköisesti myös empaattisia muita ihmisiä kohtaan. Ja suurin piirtein kaikki sarjamurhaajat ovat aloittaneet lapsena eläimiä kiduttamalla. Eli suhtautumisemme eläimiin kertoo aika paljon myös siitä, miten suhtaudumme kanssaihmisiin.

 

Tää ei kyllä nyt valitettavasti näytä pitävän paikkaansa.  Nämä lemmikkeihinsä kiintyneet menevät nykyään joka paikkaan koiransa kanssa, vaikka tietävät, että siellä käy myös allergisia ja koirapelkoisia. Normaali empaattinen ihminen jättäisi koiransa kotiin, koska ei halua tuottaa tuskaa kanssaihmisille, kun sen voi helposti välttää. 

No iso osa lemmikkien omistajista ei ole edes lemmikkeihinsä kunnolla kiintyneitä, joten se nyt ei sano mitään. Monille lemmikki on vain asuste.

Tietysti psykopaatteja on koiranomistajissakin. Hitlerilläkin taisi olla koira.

Kysymys oli siitä, että ihminen joka tuntee empatiaa eläimiä kohtaan, tuntee todennäköisesti empatiaa myös kanssaihmisiä kohtaan.

Tuo voi kyllä pitää paikkansa. Ehkä nämä koiran kanssa eri paikkoihin menevät ovat juuri noita, joille koira on asuste. Valitettavasti osa ei edes kasvata koiraansa kunnolla, ja siitä sitten kärsii myös tuo eläin, kun pelkää vieraita ihmisiä tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten tässä keskustelussa hämmästyttää se, kuinka moni ei tunnu ymmärtävän, miten tärkeä lemmikki voi olla ihmiselle aivan yhtä tärkeä kuin perheenjäsen. Vielä oudompaa on se, että tätä suhdetta pidetään joissain kommenteissa jopa jotenkin vääränä tai moraalisesti arveluttavana. Mielestäni se, että ihminen kykenee kokemaan ehdotonta rakkautta ja empatiaa eläintä kohtaan lajirajoista huolimatta, kertoo hänestä nimenomaan jotain hyvin positiivista. Se on osoitus kyvystä välittää aidosti ja syvästi eikä merkki kylmyydestä tai välinpitämättömyydestä.

Suhtaudun tuohon väitteeseen kyynisesti, sillä tuntemani narsisti oli hyvinkin kiintynyt koiraansa. Ihmisiä hän kohteli kuin saastaa. Hän ei piitannut meidän tunteistamme lainkaan, paitsi jos sai jotakin vahingoniloista nautintoa meidän kivustamme tai surustamme. Me kyllä välitimme hänestä ja olimme ystävälli

Oliko kyseisellä henkilöllä narsistin diagnoosi? Persoonallisuushäiriöitä on paljon muitakin.

Itse tuntemani narsisti (mies) kohteli koiraansakin kaltoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tätä en epäile. Lemmikin kuolemasta pääsee kuitenkin ennen pitkää yli. Oman lapsen kuolemasta ei koskaan. Elämä on jatkuvaa surua ja kaipuuta kunnes kuolee itsekin. Siksi pelastaisin naapurin lapsen"

No eipä tässä kysyttykään oman lapsen pelastamisesta.

Minua ei kiinnosta pätkääkään naapuri ja hänen mahdollinen surunsa. Mitä jätti lapsensa yksin asuntoon...

Todennäköisesti naapurin puoliso oli siellä lapsen kanssa, mutta tuupertui ennen kuin ehti rappukäytävään, toisin kuin lapsi.

Koska oli idi ootti...

Kerrostalopalossa ei saa mennä rappukäytävään vaan pelastautua esim. parvekkeelle.

Jos palo oli omassa asunnossa, luonnollisin reaktio on poistua rappukäytävän kautta. Ihannetilanteessa laittaa oven perässään kiinni, jotta palo ei leviä käytävään.

Jos taas palo on rappukäytävässä, on tosiaan järkevintä mennä parvekkeelle.

325: Pienessä lapsessa nimenomaan on kaikki mahdollisuudet. hänellä on edessään moninkertainen määrä vuosia eläimeen nähden, ja hän kykenee kokemaan monia asioita, jotka ovat täysin eläimen käsityskyvyn ulkopuolella. Hän pystyy tekemään potentiaalisesti hyvää koko ihmiskunnalle, kun taas koira korkeintaan tuottaa joitakin vuosia mielihyvää omistajalleen.

Filosofi, johon viittasit, on muuten Platon eikä Plato.

Miksi näitä kuvitusleikkejä.. oma koira on aina vierasta, lastakin, rakkaampi. Itse asun rivarissa. Oma koira kainaloon ja jos naapurin kersa tuupertuneena omalla ovella niin haen senkin mutta ei tule tilannetta jossa näen molemmat yhtä aikaa tuupertuneina ja pitäisi valita. Enkä tosiaan ikinä juoksisi naapureiden takia palavaan taloon, oman perheen tähden kyllä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä on yksinkertainen psykopatia-testi. Koiranomistajat ovat psykopaatteja, kuten tuli jälleen kerran todistetuksi.

Pelastamalla oman lemmikin ihminen toimii juuri päinvastoin kuin psykopaatti: hän tuntee syvää kiintymystä, vastuuta ja lojaalisuutta toista tuntevaa olentoa kohtaan. 

Ei. Hän on psykopaatti, joka jättää lapsen kuolemaan. Kukaan terve ihminen ei tee niin.

Ei se ole lapsen jättämistä kuolemaan jos häntä ei kerkeä pelastamaan. 

Tässä oli nyt kyse hypoteettisesta tilanteesta, jossa kerkeäisi pelastamaan naapurin lapsen - tai sitten oman lemmikin. Jos oikeasti ei ehdi, niin sitten ei voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Koiran koska se naapuri oli ilkeä kiusantekijä. 

Jos vaihtoehtoina olisivat oma lemmikki ja naapurissa asuva sadistinen kiusaaja, niin joo, minäkin pelastaisin oman lemmikkini. Nyt taisi kuitenkin olla puhe tuntemattomasta (tai ainakin vähemmän tutusta) lapsesta.

Olisit pistänyt jonkin muun katastrofin... vaikka raiteilta suistunut juna tulossa päälle ja paniikissa pakenevien olevien ihmisten keskellä seisoo kauhuissaan itkevä vieras pikkulapsi... jätätkö lapsen vai kaappaatko kainaloos kun itse pakenet

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on aina tärkeämpi ja arvokkaampi kuin koira. Aivan naurettavaa että tälläistä pitää edes kysyä. Pelastat jonkun hurtan että se saa pari vuotta lisää elinaikaa versus että joku menettää kokonaisen ihmiselämän. Se koira ei anna yhteiskunnalle mitään ja sen voi korvata toisella koiralla. Koiralla ei ole myöskään sielua eikä ne odota teitä taivaassa eikä sinne mene sieluttomat ihmisetkään jotka arvottaa koiran ihmistä ylemmäksi joka on kykenevä uskomaan koira ei vaikka niitä pitää hyvin kohdella mutta ihminen on aina edellä. Entäs joku naapurikin pelastaa koiransa ennenkuin lapsesi siinä koirienne kanssa iloitsette.

Eläimillä itseasiassa on sielu vaikket sinä sitä uskoisikaan (sinulla taas ei taida olla, koska olet eläintenvihaaja). Ainoakaan koira ei ole aiheuttanut niin paljon pahaa kuin ihmiset. Eivät kaikki ihmiset ole hyödyllisiä yhteiskunnalle - oletko varma, että sinunkaan lapsesi tulevat olemaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten tässä keskustelussa hämmästyttää se, kuinka moni ei tunnu ymmärtävän, miten tärkeä lemmikki voi olla ihmiselle aivan yhtä tärkeä kuin perheenjäsen. Vielä oudompaa on se, että tätä suhdetta pidetään joissain kommenteissa jopa jotenkin vääränä tai moraalisesti arveluttavana. Mielestäni se, että ihminen kykenee kokemaan ehdotonta rakkautta ja empatiaa eläintä kohtaan lajirajoista huolimatta, kertoo hänestä nimenomaan jotain hyvin positiivista. Se on osoitus kyvystä välittää aidosti ja syvästi eikä merkki kylmyydestä tai välinpitämättömyydestä.

Kukaan ei ole kyseenalaistanut ihmisen ja eläimen välistä luottamusta ja välittämistä. Kuitenkin faktuaalisesti on luonnonvastaista ja patologista tuntea enemmän empatiaa eläintä kuin toista ihmistä kohtaan. Ihan faktuaalisesti.

Ja mitkäköhän nämä faktat ovat? Koska tuo mitä kirjoitit on vain oma mielipiteesi.

Tuollaisia saa pohtia ja tuotot voi heittää roskiin.

Tositilanteessa. Ihminen joko lamaantuu tai toimii kuin kone.

Lapsen tietysti. Ja koira roudaa meidät molemmat ulos. Jos savukaasut pökerryttävät meidät.

Lemmikkini tietysti. Naapurini ovat muslimeja.

On järkyttävää että moni ihminen kokee niin syvää ihmisvihaa että kokee eläimen elämän arvokkaampana kuin kanssaihmisen...

Elämme todella lopun aikoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen on aina tärkeämpi ja arvokkaampi kuin koira. Aivan naurettavaa että tälläistä pitää edes kysyä. Pelastat jonkun hurtan että se saa pari vuotta lisää elinaikaa versus että joku menettää kokonaisen ihmiselämän. Se koira ei anna yhteiskunnalle mitään ja sen voi korvata toisella koiralla. Koiralla ei ole myöskään sielua eikä ne odota teitä taivaassa eikä sinne mene sieluttomat ihmisetkään jotka arvottaa koiran ihmistä ylemmäksi joka on kykenevä uskomaan koira ei vaikka niitä pitää hyvin kohdella mutta ihminen on aina edellä. Entäs joku naapurikin pelastaa koiransa ennenkuin lapsesi siinä koirienne kanssa iloitsette.

Eläimillä itseasiassa on sielu vaikket sinä sitä uskoisikaan (sinulla taas ei taida olla, koska olet eläintenvihaaja). Ainoakaan koira ei ole aiheuttanut niin paljon pahaa kuin ihmiset. Eivät kaikki ihmiset ole hyödyllisiä yhteiskunnalle - oletko v

Ihmiset kieltämättä ovat saaneet aikaan paljon pahaa. Esimerkiksi sen koiran.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on yksinkertainen psykopatia-testi. Koiranomistajat ovat psykopaatteja, kuten tuli jälleen kerran todistetuksi.

Että ihan psykopaatteja koiran omistajat? Olin talvella lenkillä koirani kanssa ja eräs mies, joka ajoi moottorikelkalla niin uhkasi tappaa koirani? Ja uhkaili minua, että jos en poistu koirani kanssa, niin hän tappaa minut ja koirani? Eikö siis koiran kanssa voi enää mukamas mennä ihan lenkille, kun jotkut hullut hyökkää kimppuun. Joo, toki kaikki koiran omistajat jotain psykopaatteja. Ota nyt se psykiatrin aika vihdoinkin tai unohtuiko ne taas ne lääkkeet ottamatta? 

Voi tuo moottorikelkkamieskin olla psykopaatti. Nyt oli puhe tämän ketjun kommentteja kirjoittaneista ihmisistä, nimenomaan heidän kommenttiensa perusteella. Ei jokainen koiranomistaja ole psykopaatti eikä jokainen lemmikitön ole ns. normaali empaattinen ihminen.