Jos pitäisi pelastaa palavasta talosta naapurin vieras lapsi vai oma koirasi/muu lemmikki, kumman valitset?
Itse valitsen ehdottomasti oman koirani. Koira on mun perheenjäsen, naapurin vieras ihminen ei.
Kommentit (1362)
Eniten tässä keskustelussa hämmästyttää se, kuinka moni ei tunnu ymmärtävän, miten tärkeä lemmikki voi olla ihmiselle aivan yhtä tärkeä kuin perheenjäsen. Vielä oudompaa on se, että tätä suhdetta pidetään joissain kommenteissa jopa jotenkin vääränä tai moraalisesti arveluttavana. Mielestäni se, että ihminen kykenee kokemaan ehdotonta rakkautta ja empatiaa eläintä kohtaan lajirajoista huolimatta, kertoo hänestä nimenomaan jotain hyvin positiivista. Se on osoitus kyvystä välittää aidosti ja syvästi eikä merkki kylmyydestä tai välinpitämättömyydestä.
Tietenkin pelastaisin naapurin lapsen! Urhaisin vaikka koko kennelin sen vuoksi!
Naapurissani asuu 19v tyttö, jolla pieni vauva, poikakaveri intissä. Pelastaisin lapsen, olisin sankari ja tyty palkitsisi minut suojaamattomalla seksillä. Mielelläni siittäisin tämän inttilesken masun pömpöttämään.
M 55
Vierailija kirjoitti:
"Tätä en epäile. Lemmikin kuolemasta pääsee kuitenkin ennen pitkää yli. Oman lapsen kuolemasta ei koskaan. Elämä on jatkuvaa surua ja kaipuuta kunnes kuolee itsekin. Siksi pelastaisin naapurin lapsen"
No eipä tässä kysyttykään oman lapsen pelastamisesta.
Minua ei kiinnosta pätkääkään naapuri ja hänen mahdollinen surunsa. Mitä jätti lapsensa yksin asuntoon...
Todennäköisesti naapurin puoliso oli siellä lapsen kanssa, mutta tuupertui ennen kuin ehti rappukäytävään, toisin kuin lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on yksinkertainen psykopatia-testi. Koiranomistajat ovat psykopaatteja, kuten tuli jälleen kerran todistetuksi.
Pelastamalla oman lemmikin ihminen toimii juuri päinvastoin kuin psykopaatti: hän tuntee syvää kiintymystä, vastuuta ja lojaalisuutta toista tuntevaa olentoa kohtaan.
Ei. Hän on psykopaatti, joka jättää lapsen kuolemaan. Kukaan terve ihminen ei tee niin
Näinpä. Psykopaateillakin on usein omat lemppari-ihmiset, kuten puoliso tms., joihin ovat jollain tasolla kiintyneitä tai ovat rakentaneet suhteen. Mutta nimenomaan vain niihin omiin ihmisiin. Se empatia tuntemattomia kohtaan tilanteissa, joissa ei itse hyödy toisen hyvinvoinnista mitenkään, sellainen on psykopaateille mahdotonta. Eli nimenomaan tuntematon lapsi ei kiinnosta yhtä paljon kuin oma koira, koska aivot eivät kykene samanlaiseen toimintaan kuin normaalin ihmisen. Näin tiede meille kertoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on yksinkertainen psykopatia-testi. Koiranomistajat ovat psykopaatteja, kuten tuli jälleen kerran todistetuksi.
Pelastamalla oman lemmikin ihminen toimii juuri päinvastoin kuin psykopaatti: hän tuntee syvää kiintymystä, vastuuta ja lojaalisuutta toista tuntevaa olentoa kohtaan.
Mä pelastaisin kyllä ennemmin luonnonvaraisen sittisontiaisen kuin sun koirasi. Sen elämä on arvokkaampi, koska se saa elää omilla ehdoillaan, luonnon tarkoittamalla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faktaa ja tutkimustulosta sen sijaan löytyy siitä, että ihmiset jotka kiintyvät lemmikeihin, ovat todennäköisesti myös empaattisia muita ihmisiä kohtaan. Ja suurin piirtein kaikki sarjamurhaajat ovat aloittaneet lapsena eläimiä kiduttamalla. Eli suhtautumisemme eläimiin kertoo aika paljon myös siitä, miten suhtaudumme kanssaihmisiin.
Tää ei kyllä nyt valitettavasti näytä pitävän paikkaansa. Nämä lemmikkeihinsä kiintyneet menevät nykyään joka paikkaan koiransa kanssa, vaikka tietävät, että siellä käy myös allergisia ja koirapelkoisia. Normaali empaattinen ihminen jättäisi koiransa kotiin, koska ei halua tuottaa tuskaa kanssaihmisille, kun sen voi helposti välttää.
No iso osa lemmikkien omistajista ei ole edes lemmikkeihinsä kunnolla kiintyneitä, joten se nyt ei sano mitään. Monille lemmikki on vain asuste.
Tietysti psykopaatteja on koiranomistajissakin. Hitlerilläkin taisi olla koira.
Kysymys oli siitä, että ihminen joka tuntee empatiaa eläimiä kohtaan, tuntee todennäköisesti empatiaa myös kanssaihmisiä kohtaan.
Sairaita nämä vastaukset. Oikeasti olen todella huolissani teidän tunnekylmyydestä. Asetatte koiranne jonkun lapsen edelle? Apua. Olen itse eläinrakas ja eläimen omistaja ja silti tietysti vieras lapsi ensin.
Kysyin tätä omilta lapsiltani. Ikää 16 ja 20. He ovat hyvin eläinrakkaita ja meillä on aina ollut eläimiä. Nuorempi "inhoaa" teinien tapaan lapsia. Silti kumpikin hakisi vieraan lapsen. Olivat jopa hieman hämmentyneitä kysymyksestä. Vanhempi lapsista sanoi, että eihän eläintä voi laittaa ihmisen edelle, vaikka se eläimen kuolema itkettäisikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on yksinkertainen psykopatia-testi. Koiranomistajat ovat psykopaatteja, kuten tuli jälleen kerran todistetuksi.
Jestas mikä moraaliposeeraaja... miiinäää olen niiin paljon parempi ihminen...
Todellisuudessa juoksisit karkuun pelastamatta ketään tai itkisit kusi sukassa nurkassa paniikista halvaantuneena kykenemättä mihinkään.
Ammatissani pelastin jatkuvasti ihmishenkiä. Siis ihmisiä, en koiria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on yksinkertainen psykopatia-testi. Koiranomistajat ovat psykopaatteja, kuten tuli jälleen kerran todistetuksi.
Pelastamalla oman lemmikin ihminen toimii juuri päinvastoin kuin psykopaatti: hän tuntee syvää kiintymystä, vastuuta ja lojaalisuutta toista tuntevaa olentoa kohtaan.
Narsistikin kiintyy koiraan, koska se ihailee häntä ja täyttää siten hänen tarpeensa. Ihmisten kanssa hän ei sitten tulekaan toimeen, koska ihmiset pääsevät pois hänen luotaan, kun hän on ilkeä, toisin kuin koira, jonka on pakko miellyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairas kysymys. Ihmishenki menee aina edelle.
Ei mene.Koirani on mulle tärkeämpi kuin yksikään vieras kakara.Ja toimisin sen mukaisesti.
Yritätkö nyt kiukutella, vai oletko oikeasti tunnekylmä narsisti/psykopaatti? Kukaan terve aikuinen ei oikeasti tekisi noin.
Ei se tee ihmisestä tunnekylmää tai psykopaattia tai narsistia, jos laittaa oman perheenjäsenen vieraan edelle.
Huolestuttavampaa on, joka hylkää oman lauman vieraan takia.
Kyllä se tekee, jos asetat eläimen oman lajisi poikasen edelle. Niinkuin todettu, ihminen on laumaeläin ja vaikka se naapurin lapsi olisi sinulle vieras, se on silti sinun oman laumasi jäsen.
No ei todellakaan ole! Ja ei voida todistaa jälkikäteen ja aina voi vedota shokkiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tätä en epäile. Lemmikin kuolemasta pääsee kuitenkin ennen pitkää yli. Oman lapsen kuolemasta ei koskaan. Elämä on jatkuvaa surua ja kaipuuta kunnes kuolee itsekin. Siksi pelastaisin naapurin lapsen"
No eipä tässä kysyttykään oman lapsen pelastamisesta.
Minua ei kiinnosta pätkääkään naapuri ja hänen mahdollinen surunsa. Mitä jätti lapsensa yksin asuntoon...
Todennäköisesti naapurin puoliso oli siellä lapsen kanssa, mutta tuupertui ennen kuin ehti rappukäytävään, toisin kuin lapsi.
Koska oli idi ootti...
Kerrostalopalossa ei saa mennä rappukäytävään vaan pelastautua esim. parvekkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Eniten tässä keskustelussa hämmästyttää se, kuinka moni ei tunnu ymmärtävän, miten tärkeä lemmikki voi olla ihmiselle aivan yhtä tärkeä kuin perheenjäsen. Vielä oudompaa on se, että tätä suhdetta pidetään joissain kommenteissa jopa jotenkin vääränä tai moraalisesti arveluttavana. Mielestäni se, että ihminen kykenee kokemaan ehdotonta rakkautta ja empatiaa eläintä kohtaan lajirajoista huolimatta, kertoo hänestä nimenomaan jotain hyvin positiivista. Se on osoitus kyvystä välittää aidosti ja syvästi eikä merkki kylmyydestä tai välinpitämättömyydestä.
Kukaan ei ole kyseenalaistanut ihmisen ja eläimen välistä luottamusta ja välittämistä. Kuitenkin faktuaalisesti on luonnonvastaista ja patologista tuntea enemmän empatiaa eläintä kuin toista ihmistä kohtaan. Ihan faktuaalisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on yksinkertainen psykopatia-testi. Koiranomistajat ovat psykopaatteja, kuten tuli jälleen kerran todistetuksi.
Pelastamalla oman lemmikin ihminen toimii juuri päinvastoin kuin psykopaatti: hän tuntee syvää kiintymystä, vastuuta ja lojaalisuutta toista tuntevaa olentoa kohtaan.
Ei. Hän on psykopaatti, joka jättää lapsen kuolemaan. Kukaan terve ihminen ei tee niin.
Ei se ole lapsen jättämistä kuolemaan jos häntä ei kerkeä pelastamaan.
Koiran koska se naapuri oli ilkeä kiusantekijä.
Vierailija kirjoitti:
Eli hyväksyisitte, että naapurinne toi koiransa ulos palavasta talosta ja jätti teidän lapsen sinne palamaan?
Tämä keskustelu saa voimaan pahoin. Minulla on koira. ihana koiruli onkin. Kovin rakas. Mutta ei nyt sentään ihmislapsen henkeen verrattava tuon koiran henki. Tietysti ihminen ulos. Lapsi tai aikuinen tai vaikka vanhus. Sitä paitsi kysymys on siinä mielessä hassu, että lakikin velvoittaa ihmisen pelastamiseen.
No hyvänen aika, valitkaa näihin moraalipaniikki-sekoiluketjuihin sitten edes sellainen hätätila, jossa oikeasti voi velvoittaa jäämään pelastamaan muita! Palava talo ei sellainen ole!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on yksinkertainen psykopatia-testi. Koiranomistajat ovat psykopaatteja, kuten tuli jälleen kerran todistetuksi.
Pelastamalla oman lemmikin ihminen toimii juuri päinvastoin kuin psykopaatti: hän tuntee syvää kiintymystä, vastuuta ja lojaalisuutta toista tuntevaa olentoa kohtaan.
Mä pelastaisin kyllä ennemmin luonnonvaraisen sittisontiaisen kuin sun koirasi. Sen elämä on arvokkaampi, koska se saa elää omilla ehdoillaan, luonnon tarkoittamalla tavalla.
Ja sua ei kukaan pelasta, koska olet psykopaatti
Oma lemmikki (koira) tottakai.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
b) Otatko pommisuojaan mukaan koirasi vai naapurin lapsen? Typerä kysymys, et edes pääse pommisuojaan sisään koirasi kanssa. Eli pysyn kotonani ja toivon ettei pommit osu Mustiin ja minuun.
Järkevintä olisi mennä naapurin lapsen kanssa pommisuojaan. Jos käy hyvin, olette kaikki elossa tilanteen jälkeen. Jos käy huonosti, sinä ja lapsi olette elossa. Sen sijaan jos jäät kotiin ja jätät naapurin lapsenkin kotiin, pahimmassa tapauksessa sekä sinä että naapurin lapsi kuolette - saattaa jopa käydä niin, että koirasi jää eloon, koska sillä on nopeat hoksottimetja se osaa hakeutua turvalliseen paikkaan, ja kuka siitä sitten huolehtii, kun olet itse kuollut.
Eli jos oikeasti välität koirastasi, pidät huolen siitä, että selviät itse, jotta voit huolehtia lemmikistäsi.
No naapurin lapsi menee tietysti pommisuojaan ilman minua. Luulisi että se kävi tekstistä jo selväksi. Miksi se naapurin lapsi edes minun kanssani olisi?
Etkö edes kävisi saattamassa lasta pommisuojaan, jos hän ei vaikkapa löydä kotiavaintaan (jolla myös pommisuojan ovi aukeaa) tai jos häntä pelottaa mennä yksin?
Kyllä se tekee, jos asetat eläimen oman lajisi poikasen edelle. Niinkuin todettu, ihminen on laumaeläin ja vaikka se naapurin lapsi olisi sinulle vieras, se on silti sinun oman laumasi jäsen.