Jos pitäisi pelastaa palavasta talosta naapurin vieras lapsi vai oma koirasi/muu lemmikki, kumman valitset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten tässä keskustelussa hämmästyttää se, kuinka moni ei tunnu ymmärtävän, miten tärkeä lemmikki voi olla ihmiselle aivan yhtä tärkeä kuin perheenjäsen. Vielä oudompaa on se, että tätä suhdetta pidetään joissain kommenteissa jopa jotenkin vääränä tai moraalisesti arveluttavana. Mielestäni se, että ihminen kykenee kokemaan ehdotonta rakkautta ja empatiaa eläintä kohtaan lajirajoista huolimatta, kertoo hänestä nimenomaan jotain hyvin positiivista. Se on osoitus kyvystä välittää aidosti ja syvästi eikä merkki kylmyydestä tai välinpitämättömyydestä.

Suhtaudun tuohon väitteeseen kyynisesti, sillä tuntemani narsisti oli hyvinkin kiintynyt koiraansa. Ihmisiä hän kohteli kuin saastaa. Hän ei piitannut meidän tunteistamme lainkaan, paitsi jos sai jotakin vahingoniloista nautintoa meidän kivustamme tai surustamme. Me kyllä välitimme hänestä ja olimme ystävälli

Suurin osa eläinrakkaista ihmisistä kokee empatiaa myös ihmisiä kohtaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten tässä keskustelussa hämmästyttää se, kuinka moni ei tunnu ymmärtävän, miten tärkeä lemmikki voi olla ihmiselle aivan yhtä tärkeä kuin perheenjäsen. Vielä oudompaa on se, että tätä suhdetta pidetään joissain kommenteissa jopa jotenkin vääränä tai moraalisesti arveluttavana. Mielestäni se, että ihminen kykenee kokemaan ehdotonta rakkautta ja empatiaa eläintä kohtaan lajirajoista huolimatta, kertoo hänestä nimenomaan jotain hyvin positiivista. Se on osoitus kyvystä välittää aidosti ja syvästi eikä merkki kylmyydestä tai välinpitämättömyydestä.

Koira ei ymmärrä tieteestä, taiteesta, filosofiasta tai aidosta rakkaudesta. Se on ehdollistunut tottelemaan ihmistä, ja se tottelee sokeasti vaikka olisit millainen hirviö. Mikä on sellaisen kiintymyksen arvo, joka tulee ostamalla koiran ja komentamalla sekä ruok

No mitä se pieni lapsi tietää vaikkapa filosofiasta? Tiedän myös monia aikuisia ihmisiä, jotka eivät ymmärrä tieteestä, taiteesta, filosofiasta tai aidosta rakkaudesta, heitäkö ei siis pitäisi pelastaa tulipalosta? Jos joutuisin valitsemaan kahden ihmisen välillä, tekisin päätöksen ilmeisesti sen perusteella, kuka osaa paremmin siteerata Platoa palon hetkellä? Ehkäpä sinulta itseltäsi puuttuu käsitys aidosta rakkaudesta, jos et ymmärrä, miten syvällisiä tunteita eläintä kohtaan voi syntyä.

Se on suomeksi Platon. Eli "kuka osaa paremmin siteerata Platonia".

Vierailija kirjoitti:

Ei eläin voi olla perheenjäsen. Onko sillä sitten myös sotu ja virallinen osoite?

Sirussa on lemmikin sotu . Virallinen osoite on sama kuin eläimen perheellä . Simple as that.

Lapsi tietysti!

Vierailija kirjoitti:

Olisit pistänyt jonkin muun katastrofin... vaikka raiteilta suistunut juna tulossa päälle ja paniikissa pakenevien olevien ihmisten keskellä seisoo kauhuissaan itkevä vieras pikkulapsi... jätätkö lapsen vai kaappaatko kainaloos kun itse pakenet

Todellisuudessa en ottaisi kainaloon, koska reagoin niin hitaasti, että ehtisin tajuta tilanteen vasta liian myöhään. Haluaisin kyllä pelastaa ja toivon, että tosipaikan tullen myös pystyisin niin tekemään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tulisi mieleenkään pelastaa yhtäkään lemmikkiä missään olosuhteissa tuollaisessa tilanteessa. Jos eläin ei tajua karata itse, niin olkoot sitten siellä. Ihan oikeasti, eläin ei ole oikein kunnossa, jos se ei tajua paeta tulipaloa jo hyvissä ajoin ennen ihmistä. 

 

Onpa typerä kommentti. Miten kuinka tahansa viisas koira pakenee esim.kerrostaloasunnosta, jossa ikkunat ja ovet on lukossa. Koiralle ei kasva siivet että vois lentää ikkunasta ulos tai murra paksua puu ovea.

Ihminen ei ole kunnossa jos näin luulee.

No tuossa skenaariossahan se ihminen on raottamassa sitä ovea sen verran, että piskin passaa siitä livahtaa pihalle. Lapsen voi hyvin kantaa ulos. Mitä tolkkua muutenkaan on kantaa tulipalosta koiraa? Se menee luonnostaan siellä matalalla, missä savukaasut ei ole vielä niin levinneitä, että vievät tajun. Ihmisenkin kannattaa poistua tulipalosta ryömien. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten tässä keskustelussa hämmästyttää se, kuinka moni ei tunnu ymmärtävän, miten tärkeä lemmikki voi olla ihmiselle aivan yhtä tärkeä kuin perheenjäsen. Vielä oudompaa on se, että tätä suhdetta pidetään joissain kommenteissa jopa jotenkin vääränä tai moraalisesti arveluttavana. Mielestäni se, että ihminen kykenee kokemaan ehdotonta rakkautta ja empatiaa eläintä kohtaan lajirajoista huolimatta, kertoo hänestä nimenomaan jotain hyvin positiivista. Se on osoitus kyvystä välittää aidosti ja syvästi eikä merkki kylmyydestä tai välinpitämättömyydestä.

Suhtaudun tuohon väitteeseen kyynisesti, sillä tuntemani narsisti oli hyvinkin kiintynyt koiraansa. Ihmisiä hän kohteli kuin saastaa. Hän ei piitannut meidän tunteistamme lainkaan, paitsi jos sai jotakin vahingoniloista nautintoa meidän kivustamme tai surustamme.

Suurin osa eläinrakkaista ihmisistä kokee empatiaa myös ihmisiä kohtaan.

Onneksi noin. Kuitenkaan kaikki eläinrakkaat eivät koe empatiaa ihmisiä kohtaan.

Joihinkin kulttuureihin kyllä kuuluu pelastaa itsensä, ei lapsia.

Pelastaisin oman satiaiseni.

Vierailija kirjoitti:

Joihinkin kulttuureihin kyllä kuuluu pelastaa itsensä, ei lapsia.

Niinpä. Tulee mieleen se muslimimies Vantaalta, joka pelasti itsensä, mutta jätti vaimonsa ja lapsensa kuolemaan. Siinä samalla, kun pelasti itsensä, aiheutti muille kerrostalon asukkaille kuoleman vaaran jättäessään asuntonsa oven auki tarkoituksenaan pääästää kaikki häkäsavut rappukäytävään. Oli siinä niin upea ja pyhä muslimimies.

Vierailija kirjoitti:

On järkyttävää että moni ihminen kokee niin syvää ihmisvihaa että kokee eläimen elämän arvokkaampana kuin kanssaihmisen...

Elämme todella lopun aikoja. 

Ei se ole ihmisvihaa, jos ei ole rakkaudellista tunteita vierasta kohtaan. Perheenjäseniä kohtaan on rakkautta. Ei kyllä kaikkiin niihinkään, että menis koira jonkun edelle niistäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joihinkin kulttuureihin kyllä kuuluu pelastaa itsensä, ei lapsia.

Niinpä. Tulee mieleen se muslimimies Vantaalta, joka pelasti itsensä, mutta jätti vaimonsa ja lapsensa kuolemaan. Siinä samalla, kun pelasti itsensä, aiheutti muille kerrostalon asukkaille kuoleman vaaran jättäessään asuntonsa oven auki tarkoituksenaan pääästää kaikki häkäsavut rappukäytävään. Oli siinä niin upea ja pyhä muslimimies.

Jos joutusin asettaan vaaraan itseni tai muun tärkeän, niin en yhtäkään muslimia pelastaisi. Hoitakoon Allah tai muu. Ei nekään naisia ja valkolaisia ees yrittäisi.

Tämä muslimi mies oli hieno esimerkki.

Vierailija kirjoitti:

Pelastaisin oman satiaiseni.

Mieluummin jopa sen kuin mitään musulmaaneja, he ansaitsevatkin palaa.

Tästä on ollut täällä ketju aikaisemminkin. Koirahullut pelastaisivat koiran. 

Pelastaisin koirani. Se on perhettä siittämon iloa ja seuraa. Naapurin kakaroista ei ole kuin haittaa ja ongelmia

Pelastaisin kanini. Kammottava ajatus, että se jäisi palavaan taloon. Tämän vuoksi minulla on aina kuljetusboksi valmiina, jos jotain tapahtuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sairaita nämä vastaukset. Oikeasti olen todella huolissani teidän tunnekylmyydestä. Asetatte koiranne jonkun lapsen edelle? Apua. Olen itse eläinrakas ja eläimen omistaja ja silti tietysti vieras lapsi ensin. 

Kysyin tätä omilta lapsiltani. Ikää 16 ja 20. He ovat hyvin eläinrakkaita ja meillä on aina ollut eläimiä. Nuorempi "inhoaa" teinien tapaan lapsia. Silti kumpikin hakisi vieraan lapsen. Olivat jopa hieman hämmentyneitä kysymyksestä. Vanhempi lapsista sanoi, että eihän eläintä voi laittaa ihmisen edelle, vaikka se eläimen kuolema itkettäisikin.

 

Sekä eläimet että ihmiset ovat tietoisia, tuntevia olentoja, joilla on kyky kokea kärsimystä ja iloa. Miksi eläimen henki olisi vähäpätöisempi, ja miksi asetat itsesi eläimen yläpuolelle?

 

Jokainen, joka

 

Saathan sä selittää vaikka mitä kun kaikki on sinun kuvitelmaa.Ketä kiinnostaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joihinkin kulttuureihin kyllä kuuluu pelastaa itsensä, ei lapsia.

Niinpä. Tulee mieleen se muslimimies Vantaalta, joka pelasti itsensä, mutta jätti vaimonsa ja lapsensa kuolemaan. Siinä samalla, kun pelasti itsensä, aiheutti muille kerrostalon asukkaille kuoleman vaaran jättäessään asuntonsa oven auki tarkoituksenaan pääästää kaikki häkäsavut rappukäytävään. Oli siinä niin upea ja pyhä muslimimies.

Eikös yksi, muslimimies hänkin, todennut vaimonsa ja lapsensa menettäneelle miehelle, että voit heti ottaa uuden vaimon. Eli mitään ongelmaa ei siis ole, kun voi heti saada uuden vaimon ja lisää lapsia!

Vierailija kirjoitti:

Ymmärtääköhän nuo lemmikin valitsijat, että syyllistyvät rikokseen, jos eivät pelasta ihmistä, vaikka voisivat, vaan jättävät kuolemaan. Minullakin on elämän aikana rakkaita lemmikkejä ollut, mutta en silti asettaisi eläintä samalle viivalle kuin ihmishenkeä. 

Minkä takia sä ajattelet, että lemmikki, joka ei kommunikoi samalla tavalla kuin ihminen tai ei ole rakentanut kuurakettia kuin ihminen, on vähempiarvoisempi kuin ihminen?

Pelastaisin lemmikkini ja sanoisin naapurille, että parhaani yritin, mutta viime hetkellä jouduin poistumaan, onneksi edes lemmikki sattui tulemaan jalkoihin juuri poistumistiellä.