Hoikat lestadiolaiset

Vierailija kirjoitti:

Mä olen lähtöisin lestadiolaisalueelta ja vaikka itse olin tapaluterilainen, leikin lapsena paljon heidän kanssaan. Omat havaintoni ovat ysäriltä, jolloin varmaan koko Suomi noudatti osin näitä tapoja. Joten en osaa sanoa mitään nykyajasta. Mutta omia havaintojani ystävyyssuhteiden ja kavereiden luona kyläilyn perusteella:

- Lihavuus oli noloa, eikä siitä kursailtu puhua suoraan. Pyöreydelle naurettiin, reisiä vertailtiin istuessa.

- Perheissä syötiin yksinkertaista kotiruokaa saman pöydän ääressä. Jääkaapilla vaeltelua ei tunnettu.

- Lapsilla oli pienestä saakka kaikenlaista työtä. Enkä nyt siis puhu vain kotitöistä, vaan ihan rahaa vastaan tehtävistä askareista. Sukulaisten puolesta marjastettiin, naapurin firman mainoslehtisiä jaettiin postilaatikoihin, isovanhempien nurmikko leikattiin. Näistä hommista sai rahaa, joka kyllä upposi monilla karkkeihin, joten kyllä heilläkin makeanhimo toimi. Mutta kokonaisuutena

"- Perheissä syötiin yksinkertaista kotiruokaa saman pöydän ääressä. Jääkaapilla vaeltelua ei tunnettu."

Esim. tuosta voisivat muutkin ottaa mallia.

Ainakin omassa lapsuudenkodissani, huolimatta lasten määrästä, vanhempani aktiivisesti liikkuivat ja retkeilivät lasten kanssa. Liikkumiseen kasvatettiin ja kasvettiin. Jo johtuen suuresta lapsimäärästä ruoka-ajat oli selkeät, ei ollut ylimääräistä napostelua ja herkuttelua. 

Vanhoillisimmat saattavat vielä nykyäänkin pitää hieman syntinä ylensyöntiä, keho on Jumalan luomus, jota pitää kohdella hyvin tjsp

Mä ihailen sitä kuinka seksuaalisesti aktiivisia lestadiolaismiehet on. Omalla kohdalleni kun on sattunut pihtari mies. 

Miesten tupakointi menee koko elimistöön, siittiöihinkin. Myrkkysiittiöt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli niin iso perhe, että ei mahduttu yhtä aikaa ruokapöytään. Yleensä ensin söi äiti ja pienet lapset ja sitten me isommat isän kanssa saatiin loput. Joskus, jos oli harrastukseen meno ja piti syödä aikaisemmin, oli säänneltyä, paljonko sai ottaa ruokaa, jotta muillekin jäi tarpeeksi. Keitossa sattumat oli laskettu ja samoin jos oli esim. nakkikastiketta, niin oli määrä, jonka sai ottaa nakinpaloja. Yleensä meillä sai 4 palaa, mutta esimerkiksi kaverin perheessä sai vain 2 palaa. Perunat oli myös laskettu, meillä oli 2 perunaa jokaiselle, ja salaattia yksi kauhallinen. Kaapeille ei saanut mennä, koska yleensä kaikki ruoat oli laskettu tarkkaan ja varattu johonkin. Esimerkiksi rusinoita ei saanut syödä kaapista, koska ne oli varattu pullaan, jonka äiti oli suunnitellut leipovansa loppuviikosta. Marjametsässä käytiin joka vuosi. Mustikka-aikaan meillä oli sääntö, että ensin piti poimia

" Onpa ollut nälkäkuuri perunoitten ja nakkien suhteen, huh! Kasvava lapsi ei ole tarpeeksi saanut ravintoa"

On ollut, jos on totta. Tunnen paljon isoja lestadiolaisperheitä enkä ole tuollaiseen ikinä törmännyt. Terveellistä perusruokaa varmaan paljolti - ja riittävästi, vähemmän epäterveellistä mässäilyä, ja muutenkin yleisesti terveelliset aktiiviset elämäntavat auttavat linjojen suhteen, ei siihen tarvitse nälkää nähdä.

"Ei vaikuta ikä, koska lestadiolaisnaisten kuuluu olla himottavia vielä 40+ iässäkin. Moni saa siinä kohtaa vielä lapsia numero 12, 13 jne. Sinä et selkeästi ole lesta, kun olet noin myöhään vasta aloittanut sikiämisen. Lestadiolaisilla on 34v iässä jo vähintään 6-8 lasta. Noin keskimäärin."

Itse voisin kuvitella, että ulkonäköpaineet ovat kovemmat ei-lestadiolaisilla, mutta toisaalta, eiköhän se ole aika normaalia yleensä naiselle kuin naiselle pyrkiä olemaan haluttava miehensä silmissä? Samalla tulee huolehdittua omasta terveydestäkin paremmin.

Vierailija kirjoitti:

"Ei vaikuta ikä, koska lestadiolaisnaisten kuuluu olla himottavia vielä 40+ iässäkin. Moni saa siinä kohtaa vielä lapsia numero 12, 13 jne. Sinä et selkeästi ole lesta, kun olet noin myöhään vasta aloittanut sikiämisen. Lestadiolaisilla on 34v iässä jo vähintään 6-8 lasta. Noin keskimäärin."

Itse voisin kuvitella, että ulkonäköpaineet ovat kovemmat ei-lestadiolaisilla, mutta toisaalta, eiköhän se ole aika normaalia yleensä naiselle kuin naiselle pyrkiä olemaan haluttava miehensä silmissä? Samalla tulee huolehdittua omasta terveydestäkin paremmin.

 

Omasta terveydestä huolehtimisen kannalta saattaisi olla parempi olla vähemmän haluttava, jos ehkäisy ei ole vaihtoehto. Ani harvan keho kestää kymmentä raskautta. Sydänvaivat, diabetes ja lantionpohjan ongelmat kyllä tulevat hoikallekin, kun riittävästi on raskaana.

Se liittyy syntyvyydenhallintaan.

Herkuttelua ja ylensyöntiä pidetään syntisenä puuhana. Mietitään tarvinko tätä ruokaa, syönkö nälkään vai huvin vuoksi. Arvostan tosi paljon tätä ajattelutapaa ja kurinalaisuutta. Lestadiolaiset tuntuu kestävän nälkää paremmin.

Rahaa on monilapsisessa perheessä vähemmän käytössä. Ostetaan ja valmistetaan perusruokaa, ja kun se loppuu niin se loppuu. Jääkaapissa on jotain, muttei välttämättä mitään ruokahalua herättävää.

Toki perheitä on erilaisia, mutta lasten välipalat voi olla tosi epäterveellistä halpaa höttöä. Höttöön tottunut lapsi saattaa karsastaa tavallista kotiruokaa. Sitten ne lapset syö tosi vähän... ja ovat laihoja. Mutta osa toki aivan päin vastoin, vain terveellistä, ei pidä yleistää...

Vierailija kirjoitti:

Tämä on oikeasti kiinnostava ja hyvä kysymys.

Kun perheet ovat isoja, siellä syödään paljon perusterveellistä kotiruokaa ja arki on varmaan väistämättä melko selkeää ja aikataulutettua, että pakka pysyy kasassa.

Et sä 9 lapsen kanssa lähde jonnekin mäkkärin autokaistalle tai rupea jotain pakastepizzoja paistamaan. Ei ole rahaa eikä aikaa tuollaiseen. Lestadiolaisperheissä tehdään iso kattilallinen nakkisoppaa tai pistetään  perunat kiehumaan ja kyytipojaksi jauhelihakastiketta, kurkkua ja tomaattia. Ja kun on lapsia paljon, niin herkut jaetaan ja ehkä niitä ostetaankin harvemmin. Ei kenelläkään ole varaa ostaa aina perjantaina 9 sipsipussia.

 

Ei tuollainen omien sipsipussien ostelu oikein kuulu siihen kulttuuriin, vaikka varaa olisi. Minä olen kasvanut sellaisissa vl-piireissä, joissa ihmisillä oli aika paljon rahaa eli ei kenenkään kotona ruoan kanssa tai muutenkaan pihistelty, mutta ei sellaista kulttuuria vain minun tuntemissani vl-perheissä ole, että ihmiset söisivät OMIA sipsipussillisia tai karkkipussillisia.

Herkut ostetaan ja/tai tehdään seurueelle, ja seurueet on isoja. Eli annoskoko herkuissa jää pieneksi. Meillä aina viikonloppuisin jaettiin pussillinen karkkia esim. seitsemälle lapselle. Perusruoka oli leipomon luomuruisleipää, maustamatonta jogurttia, marjoja, hedelmiä, lihaa (ei valmismarinadeja), kalaa ym. 

Hoikkuus tai normaalivartaloisuus suurperheidenkin äideillä tulee varmaan siitä, että ei vaan ole tapana olla passiivisena ja syödä isoja määriä epäterveellisiä asioita yksinään. Herkuttelu tapahtuu porukassa jossa juttu lentää koko ajan, joten syöminen on kohtuullisempaa. Toki osalla myös geenit helpottaa asiaa, eli sellaiset 40+ 7-12 lapsen äidit jotka on saman kokoisia kuin nuorenakin, on yleensä sellaisista perheistä joissa kaikki on vähärasvaisia vartaloltaan. Monille tulee vuosien varrella hieman kiloja, toki ei kymmeniä kiloja kuitenkaan kovin usein.

Näissä kommenteissa on vanhentunutta tietoa. Harvoissa vl-perheissä on nykyään kymmentä lasta, vaan tavallinen lapsiluku taitaa olla 4-6. Naimisiin mennään aika yleisesti hieman vanhempana, monet vasta kolmekymppisinä opiskelujen jälkeen. Mutta tässä on alueellisia eroja. Varmaan E-Suomessa perheet ovat pienempiä kuin pohjoisempana. 

Jatkuvasti raskaana tai imettää, niin siinä äiti riutuu, ei ole terveellistä....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä 5 lapsen äidit kävelee korkkareissa minihameessa. Nehän on naisia sen äitiyden päälle.  Onhan lasten äitejä malleina kuin misseinä . Hullujako olette naiset tienaa rahaa. 

Mutta jos et saa meikata, värjätä hiuksia, lävistää saati tatuoida, niin miten saat kiinnittää kaikkien vieraidenkin miesten huomion vartaloosi noilla vetimillä? Sitä minä en ymmärrä. Kun oikein paasataan, että "me kelpaamme Jumalalle sellaisina kuin olemme". Niin joku tuossa ei nyt täsmää.

T. Oulunsalolainen 

En tiedä, mutta se vartalohan on Jumalan luoma, ja ainakin minulle lapsena ja nuorena opetettiin, ettei Jumalan luomaa pitäisi muuttaa. Eli ei vartalon "esittely" ja kriittisten paikkojen peittäminen vaatteilla liity noihin meikkauksiin, hiusten värjäyksiin tai tatuointeihin. 

Vierailija kirjoitti:

Oon Pohjanmaalta ja tiedän asiasta jotain. Se on vaan ihan eri mentaliteetti siellä. Nähdään vaivaa asioiden eteen ja pyritään kaikessa parhaaseen mahdolliseen.

Lapset pienestä pitäen hiihtämään, yleisurheiluun, tai vastaavaan, ylipäätään toimintaan. Käytetään aikaa siihen että tehdään kunnollista terveellistä ruokaa ja on säännölliset ruoka-ajat. Meillä on sama elämäntapa verissä vaikka en ole lestadiolainen ja etelään muuttanut. 

Asiat tehdään viimeisen päälle tai ei ollenkaan. Sama juttu töissä, opiskeluissa, ulkoisessa olemuksessa.

Ei vaan kestä mielenlaatu tai kantti löysäilyä missään asiassa. Ja minä vielä pidän itseäni aika rentona ja boheemina. Jostain selkärangasta se ajatusmalli tulee.

Eipä lestadiolaiset anna lastensa urheilla. Muutenkin pohjanmaalaiset ovat pelkkiä itsensä kehujia ja mahtailijoita.

Olipa kiva, kun lestadiolaiset itse olivat kommentoimassa. Ketju pysyi melko asiallisena. Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen puhunut tästä ystäväni kanssa, joka on kyseisestä liikkeestä lähtöjään. Hän totesi, että lähinnä se on liikkeen sisäinen ulkonäköpaine. Naiset haluaa kelvata miehille ja saada mieleisensä miehen liikkeen sisältä. Käytännössä sinulla on vain yksi mahdollisuus, koska kevytkenkäisiä suhteita ei sallita. Sillä yhdellä kerralla sitten "sietää onnistua".

Minä taas vl-liikkeessä kasvaneena en ole kuullut tuollaisesta. Pariutuminehan heillä tapahtuu useimmiten sen verran nuorena - siis enimmäkseen parikymppisenä, osalla aiemmin ja osalla myöhemmin, mutta suurin osa siinä parinkympin alkupäässä, ja nuoret naiset ja miehet on muutenkin hyvässä kunnossa ja hoikkia. Ja vaikka "kevytkenkäisiä suhteita ei sallita", niin kyllä sellaista kevyttä juttua eli tyyliin tekstailua ja tutustelua voi olla teini-iästä alkaen eri ihmisten kanssa, ja sit jossain vaiheessa tapaa sen jonka kanssa se kehittyy pidemmälle.  

Mutta se on totta, että vl-liikkeessä hoikkuus on normi, ja jo bmi:n yläpää on vl-piireissä vähän iso. Toki ikäkin vaikuttaa, eli keski-ikäisillä ja sitä vanhemmilla on normaalimpaa olla jo hieman enempi massaa. Lihavuutta ei tosin heissäkään näe. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon Pohjanmaalta ja tiedän asiasta jotain. Se on vaan ihan eri mentaliteetti siellä. Nähdään vaivaa asioiden eteen ja pyritään kaikessa parhaaseen mahdolliseen.

Lapset pienestä pitäen hiihtämään, yleisurheiluun, tai vastaavaan, ylipäätään toimintaan. Käytetään aikaa siihen että tehdään kunnollista terveellistä ruokaa ja on säännölliset ruoka-ajat. Meillä on sama elämäntapa verissä vaikka en ole lestadiolainen ja etelään muuttanut. 

Asiat tehdään viimeisen päälle tai ei ollenkaan. Sama juttu töissä, opiskeluissa, ulkoisessa olemuksessa.

Ei vaan kestä mielenlaatu tai kantti löysäilyä missään asiassa. Ja minä vielä pidän itseäni aika rentona ja boheemina. Jostain selkärangasta se ajatusmalli tulee.

Eipä lestadiolaiset anna lastensa urheilla. Muutenkin pohjanmaalaiset ovat pelkkiä itsensä kehujia ja mahtailijoita.

Saa urheilla, muttei kilpaurheilla. Tästä on ollut jonkin verran vääntöä joidenkin perheiden sisällä, mutta perusteluksi on annettu ettei urheilusta saisi tulla kilpailun myötä "epäjumala", vaan pysyä uskon alapuolella. Ja että kisat on usein sunnuntaina, jolloin on LEPOPÄIVÄ ja kokoonnutaan Jumalan sanan ääreen, syödään perheen kanssa, mennään kylään, käydään isovanhemmilla, pyhäkoulussa jne. Ei vl-yhteisössä ole sunnuntaisin aikaa matseille tai muulle kilpa-/joukkueurheilun vaatimalle toiminnalle. 

Urheilu itsessään on suosittu ajanviete, ja tiedän esim. vanhoillislestadiolaisen suurperheen äidin, joka vietti nelikymppisiään kavereidensa kanssa triathlonin parissa. Maratonit myös olleet välillä boomina neli-viiskymppisillä naisilla, joiden lapsista melkein kaikki on jo isoja. 

No jos ei saa harrastaa syntisiä harrastuksia, vaan ainoat harrastukset on tyyliin virrenveisuu ja liikunta, niin ei siinä liho, kun kaiken lisäksi ei tule paljoa kaloreitakaan, kun ruoka jaetaan suurperheen kesken.

Tuntemani lestatyttö sai jotenkin tosi hitaasti lapsia mentyään naimisiin. Veikkaan, että on tosiaankin voinut johtua siitä, että oli niin hirvittävän laiha, kiikkui jossain alipainon rajoilla. Ja uskon, että tämä laihana pysyminen, ettei vaan raskautuisi helposti, voi pitää hyvinkin paikkansa, niin kuin tässä ketjussa aiemmin joku kirjoitti.

Vierailija kirjoitti:

Oon Pohjanmaalta ja tiedän asiasta jotain. Se on vaan ihan eri mentaliteetti siellä. Nähdään vaivaa asioiden eteen ja pyritään kaikessa parhaaseen mahdolliseen.

Lapset pienestä pitäen hiihtämään, yleisurheiluun, tai vastaavaan, ylipäätään toimintaan. Käytetään aikaa siihen että tehdään kunnollista terveellistä ruokaa ja on säännölliset ruoka-ajat. Meillä on sama elämäntapa verissä vaikka en ole lestadiolainen ja etelään muuttanut. 

Asiat tehdään viimeisen päälle tai ei ollenkaan. Sama juttu töissä, opiskeluissa, ulkoisessa olemuksessa.

Ei vaan kestä mielenlaatu tai kantti löysäilyä missään asiassa. Ja minä vielä pidän itseäni aika rentona ja boheemina. Jostain selkärangasta se ajatusmalli tulee.

Voi miten noloa ja surullista.

Vierailija kirjoitti:

No jos ei saa harrastaa syntisiä harrastuksia, vaan ainoat harrastukset on tyyliin virrenveisuu ja liikunta, niin ei siinä liho, kun kaiken lisäksi ei tule paljoa kaloreitakaan, kun ruoka jaetaan suurperheen kesken.

Tuntemani lestatyttö sai jotenkin tosi hitaasti lapsia mentyään naimisiin. Veikkaan, että on tosiaankin voinut johtua siitä, että oli niin hirvittävän laiha, kiikkui jossain alipainon rajoilla. Ja uskon, että tämä laihana pysyminen, ettei vaan raskautuisi helposti, voi pitää hyvinkin paikkansa, niin kuin tässä ketjussa aiemmin joku kirjoitti.

Se on totta, että harrastukset on rajoitettuja. Jää siihen silti onneksi muitakin vaihtoehtoja kuin virrenveisuu ja liikunta. Klassisen musiikin harrastukset on suorastaan normi vl-perheissä, ja moni lapsi soittaa jotain soitinta musiikkiopistossa.

Itse harrastin lapsena pianon soiton lisäksi kuvataidetta, ratsastusta ja käsitöitä. Laskettelemassa käytiin myös paljon, ja laskettelu/lautailu oli suosittu harrastus varsinkin teineillä. Lisäksi se klassinen musiikki, soittimet, kuoro, hevoset, liikunta, kuvataide, kirjallisuus ym.