Lue keskustelun säännöt.
Lapsi itkee ikuisuuden pikkupipejä
03.08.2025 |
Onko kellään muulla tällaista herkkää lasta? Joka itkee lähes ikuisuuden pikkupipejä kuten, että vähän kolahti jonnekin tai tuli pieni nirhaisu, tai kompastui ja kaatui mutta siten että ei jäänyt jälkeäkään eikä oikeasti käynyt mitään. Eli pipejä joista ei tullut verta, ei isompaa mustelmaa, ei mitään vakavaa muutenkaan. Saattaa tunnin itkeä jotain pikkukolhua, joita lapsilla nyt aika usein tulee. Ja ikää siis jo 6, mutta on ollut ihan pienestä saakka tällainen. Miten tällaisen kanssa pitäisi toimia, kun ikääkin alkaa olemaan ja tämän verran?
Kommentit (69)
21/69
|
03.08.2025 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Mä olin lapsena tällainen, koska ikinä ei uskottu, että kävisi kipeää. Kun se oli aina se kommentti että "ei siihen mitään käynyt, mitä teit noin". Niin älkää nyt oikeasti jättäkö lasta yksin itkemään. Ei tietenkään pidä liioitellakaan, mutta ottakaa vakavasti. Mua ärsytti kun ikinä ei uskottu että sattui.
Koulussa en muista pipejä itkeneeni, ehkä siellä opettaja oikeasti tarkisti, kävikö mitään. Ja tottakai olin isompi ja osasin itsekin sanoa, että ei käynyt mitään.
Mutta joku pieni kolaus voi tosiaan jäädä sattumaan vähän pariksikin tunniksi. Ei sitä silti ole tarkoitus itkeä sitä aikaa. Parin minuutin itku riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tarvii sinun syliä ja huomionottoa vanhemmilta. Rakkauden puutteesta itkee.
Tämä tuli itselläkin mieleen. Ilmeisesti väärät vanhemmat lapsella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tarvii sinun syliä ja huomionottoa vanhemmilta. Rakkauden puutteesta itkee.
Saa minun huomiota paljon, ja tietää että rakastan häntä, kerronkin sen joka päivä. Eli ei taida nyt tuosta olla kyse. Ap
Lapsi on oppinut, että on itseään heikomman vanhemman lapsi. Hän vie sinua ihan kuusnolla, kun et uskalla ns vihastua.
Ap itkee ikuisuuden olematonta lastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokit huomioimalla sen. Riittää kun katsot ettei kyse ole mistään vakavasta ja sen jälkeen annat ulista tai käsket mennä ulisemaan muualle.
Onpa kylmä vastaus lapsen huomiontarpeeseen. Jos lapsi on läpinäkyvä vanhemmille, miksi hankitte lapsia ylipäätänsä.
Eiköhän tuota lasta ole jo paapottu ihan liikaa ja olisi aika opetella tuosta opitusta tavasta pois.
Näitä ei paapottuja näkee työpaikoilla. Vanhemmat kieltäneet tunteiden näyttämisen. Purkavat paineet sitten kiusaamalla muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ihmeen takia teette lapsia, jos niiden itkukin ärsyttää. Oikeasti, jotain empatiaa pitäisi tuntea niitä lapsia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tarvii sinun syliä ja huomionottoa vanhemmilta. Rakkauden puutteesta itkee.
Saa minun huomiota paljon, ja tietää että rakastan häntä, kerronkin sen joka päivä. Eli ei taida nyt tuosta olla kyse. Ap
Lapsi on oppinut, että on itseään heikomman vanhemman lapsi. Hän vie sinua ihan kuusnolla, kun et uskalla ns vihastua.
Vihastua? Vihastuako minun nyt pitäisi siitä, että lapsi itkee pipejä? Mitähän se auttaisi? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella monet vanhemmat pelästyttää lapsensa tuollaisten kolhujen syntyessä.
Juostaan paniikissa lapsen luokse huutaen "oijoijoivoivoivoi huijuijui, eihän sattunut? Ei sattunut, ei sattunut. Äiti puhaltaa!" Ja sitten puhallellaan maanisesti ja ollaan aivan hysteerisiä.
Ap, miten olette vanhempina käyttäytyneet näiden kolhujen sattuessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin lapsena tällainen, koska ikinä ei uskottu, että kävisi kipeää. Kun se oli aina se kommentti että "ei siihen mitään käynyt, mitä teit noin". Niin älkää nyt oikeasti jättäkö lasta yksin itkemään. Ei tietenkään pidä liioitellakaan, mutta ottakaa vakavasti. Mua ärsytti kun ikinä ei uskottu että sattui.
Koulussa en muista pipejä itkeneeni, ehkä siellä opettaja oikeasti tarkisti, kävikö mitään. Ja tottakai olin isompi ja osasin itsekin sanoa, että ei käynyt mitään.
Mutta joku pieni kolaus voi tosiaan jäädä sattumaan vähän pariksikin tunniksi. Ei sitä silti ole tarkoitus itkeä sitä aikaa. Parin minuutin itku riittää.
Taas kerran : Huomion ja rakkauden puute.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tarvii sinun syliä ja huomionottoa vanhemmilta. Rakkauden puutteesta itkee.
Saa minun huomiota paljon, ja tietää että rakastan häntä, kerronkin sen joka päivä. Eli ei taida nyt tuosta olla kyse. Ap
Lapsi on oppinut, että on itseään heikomman vanhemman lapsi. Hän vie sinua ihan kuusnolla, kun et uskalla ns vihastua.
Vihastua? Vihastuako minun nyt pitäisi siitä, että lapsi itkee pipejä? Mitähän se auttaisi? Ap
Jospa jo lopettaisit trollauksen.
No oletko lohduttanut tai vahtinut häntä, ettei kaatumisia tulisi? Lapset tarvitsevat paljon aikuisen tukea, ohjaamista ja huomiota. Jos lasta vaan huudatetaan eikä tälle anneta huomiota koko ajan, tämä tuntee olonsa hylätyksi, mitä onkin. Lapsi ei ole mikään esine.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kiinnitä mitään huomiota pillitykseen.
Vierailija kirjoitti:
Todella monet vanhemmat pelästyttää lapsensa tuollaisten kolhujen syntyessä.
Juostaan paniikissa lapsen luokse huutaen "oijoijoivoivoivoi huijuijui, eihän sattunut? Ei sattunut, ei sattunut. Äiti puhaltaa!" Ja sitten puhallellaan maanisesti ja ollaan aivan hysteerisiä.
Ap, miten olette vanhempina käyttäytyneet näiden kolhujen sattuessa?
Olen sanonut rauhallisesti, että tule syliin, äiti lohduttaa. Ja hetken lohdutuksen jälkeen sanonut reippaasti, että ei sattunut pahemmin, kaikki kunnossa, nyt voi jatkaa leikkiä. En ole panikoinut. Enkä ollut hysteerinen. Vaan lohduttanut hetken ja sitten yrittänyt kannustaa unohtamaan pipin ja jatkamaan kivoja leikkejä. Nämä siis ei isommin ole sattunut. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin lapsena tällainen, koska ikinä ei uskottu, että kävisi kipeää. Kun se oli aina se kommentti että "ei siihen mitään käynyt, mitä teit noin". Niin älkää nyt oikeasti jättäkö lasta yksin itkemään. Ei tietenkään pidä liioitellakaan, mutta ottakaa vakavasti. Mua ärsytti kun ikinä ei uskottu että sattui.
Koulussa en muista pipejä itkeneeni, ehkä siellä opettaja oikeasti tarkisti, kävikö mitään. Ja tottakai olin isompi ja osasin itsekin sanoa, että ei käynyt mitään.
Mutta joku pieni kolaus voi tosiaan jäädä sattumaan vähän pariksikin tunniksi. Ei sitä silti ole tarkoitus itkeä sitä aikaa. Parin minuutin itku riittää.
Sinä puhut vain siitä fyysisestä tunteesta ja siitä ettei tullut luunmurtumaa tms, mutta se lapsi itkee sitä tapahtumaa. Sua pitäis jonkun kouraista kunnolla niin että se tapahtuma harmittaa eikä kipu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin lapsena tällainen, koska ikinä ei uskottu, että kävisi kipeää. Kun se oli aina se kommentti että "ei siihen mitään käynyt, mitä teit noin". Niin älkää nyt oikeasti jättäkö lasta yksin itkemään. Ei tietenkään pidä liioitellakaan, mutta ottakaa vakavasti. Mua ärsytti kun ikinä ei uskottu että sattui.
Koulussa en muista pipejä itkeneeni, ehkä siellä opettaja oikeasti tarkisti, kävikö mitään. Ja tottakai olin isompi ja osasin itsekin sanoa, että ei käynyt mitään.
Mutta joku pieni kolaus voi tosiaan jäädä sattumaan vähän pariksikin tunniksi. Ei sitä silti ole tarkoitus itkeä sitä aikaa. Parin minuutin itku riittää.
Taas kerran : Huomion ja rakkauden puute.
Kellä on edes aikaa antaa huomiota ja rakkautta tunnin parin ajan itkevälle isolle lapselle, jos tämä siis toistuu koko ajan kyseessä ihan pienet kolaukset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella monet vanhemmat pelästyttää lapsensa tuollaisten kolhujen syntyessä.
Juostaan paniikissa lapsen luokse huutaen "oijoijoivoivoivoi huijuijui, eihän sattunut? Ei sattunut, ei sattunut. Äiti puhaltaa!" Ja sitten puhallellaan maanisesti ja ollaan aivan hysteerisiä.
Ap, miten olette vanhempina käyttäytyneet näiden kolhujen sattuessa?
Olen sanonut rauhallisesti, että tule syliin, äiti lohduttaa. Ja hetken lohdutuksen jälkeen sanonut reippaasti, että ei sattunut pahemmin, kaikki kunnossa, nyt voi jatkaa leikkiä. En ole panikoinut. Enkä ollut hysteerinen. Vaan lohduttanut hetken ja sitten yrittänyt kannustaa unohtamaan pipin ja jatkamaan kivoja leikkejä. Nämä siis ei isommin ole sattunut. Ap
Eli sivuutat lapsen tunteen väittämällä, että kaikki on kunnossa, käsket olemaan reipas ja poistumaan sylistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todella monet vanhemmat pelästyttää lapsensa tuollaisten kolhujen syntyessä.
Juostaan paniikissa lapsen luokse huutaen "oijoijoivoivoivoi huijuijui, eihän sattunut? Ei sattunut, ei sattunut. Äiti puhaltaa!" Ja sitten puhallellaan maanisesti ja ollaan aivan hysteerisiä.
Ap, miten olette vanhempina käyttäytyneet näiden kolhujen sattuessa?
Olen sanonut rauhallisesti, että tule syliin, äiti lohduttaa. Ja hetken lohdutuksen jälkeen sanonut reippaasti, että ei sattunut pahemmin, kaikki kunnossa, nyt voi jatkaa leikkiä. En ole panikoinut. Enkä ollut hysteerinen. Vaan lohduttanut hetken ja sitten yrittänyt kannustaa unohtamaan pipin ja jatkamaan kivoja leikkejä. Nämä siis ei isommin ole sattunut. Ap
Mitalinko haluat?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin lapsena tällainen, koska ikinä ei uskottu, että kävisi kipeää. Kun se oli aina se kommentti että "ei siihen mitään käynyt, mitä teit noin". Niin älkää nyt oikeasti jättäkö lasta yksin itkemään. Ei tietenkään pidä liioitellakaan, mutta ottakaa vakavasti. Mua ärsytti kun ikinä ei uskottu että sattui.
Koulussa en muista pipejä itkeneeni, ehkä siellä opettaja oikeasti tarkisti, kävikö mitään. Ja tottakai olin isompi ja osasin itsekin sanoa, että ei käynyt mitään.
Mutta joku pieni kolaus voi tosiaan jäädä sattumaan vähän pariksikin tunniksi. Ei sitä silti ole tarkoitus itkeä sitä aikaa. Parin minuutin itku riittää.
Sinä puhut vain siitä fyysisestä tunteesta ja siitä ettei tullut luunmurtumaa tms, mutta se lapsi itkee sitä tapahtumaa. Sua pitäis jonkun kouraista
Onko sinusta ok itkeä ikuisuuden ajan jotain tapahtumaa? Kyllä minä ymmärrän aapeeta, että äitiä voi ihmetyttää että lapsi itkee aina pikku sattumisia niin pitkään.
Tyypillistä lapselle joka ei koe tulleensa kohdatuksi kipunsa tai harminsa kanssa. Toisille riittää vähempi, toisten tarve on syvä, ja fyysistä kipua on helpompi valittaa kuin esim. epämääräistä jännitystä tai levotonta oloa, joten ne kopsahdus-tilanteet pitää käyttää maksimaalisesti hyödyksi.
Me on harjoiteltu lapsen kanssa sitä että mietitään että harmittaisiko tässä joku muukin. Esim. jos paha mieli on sohvapöydän kokoinen, onko se (käsillä näyttäen) kokonaan kipua, vai onko se neljänneksen kipua, neljänneksen säikähdystä ja puolet harmia kun se temppu, jossa sattuminen tapahtui, ei onnistunut. Ton verran kun pysähtyy kiinnostumaan eikä yritä vaan puhua harmia pois, niin yleensä toteaminen riittää. Joskus myös kysyn (aidosti ja ystävällisesti) että mitä lapsi haluaisi että teen, ja sit lapsi itsekin tuumaa että enpä minä voi tehdä mitään joten voidaan jatkaa elämää.