Lue keskustelun säännöt.
Lapsi itkee ikuisuuden pikkupipejä
03.08.2025 |
Onko kellään muulla tällaista herkkää lasta? Joka itkee lähes ikuisuuden pikkupipejä kuten, että vähän kolahti jonnekin tai tuli pieni nirhaisu, tai kompastui ja kaatui mutta siten että ei jäänyt jälkeäkään eikä oikeasti käynyt mitään. Eli pipejä joista ei tullut verta, ei isompaa mustelmaa, ei mitään vakavaa muutenkaan. Saattaa tunnin itkeä jotain pikkukolhua, joita lapsilla nyt aika usein tulee. Ja ikää siis jo 6, mutta on ollut ihan pienestä saakka tällainen. Miten tällaisen kanssa pitäisi toimia, kun ikääkin alkaa olemaan ja tämän verran?
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Mitä vi-tun pipejä?
Oletpas sinä hieno ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa samalle. Alat itse uikuttaa kaikesta jatkuvasti lapselke että lapsi kyllästyy sinuun ja kuin huomaamatta, muuttaa omaa käyttäytymistään, koska olet hänestä niin raivostuttava.
Toimii myös miehiin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tarvii sinun syliä ja huomionottoa vanhemmilta. Rakkauden puutteesta itkee.
Saa minun huomiota paljon, ja tietää että rakastan häntä, kerronkin sen joka päivä. Eli ei taida nyt tuosta olla kyse. Ap
Onko ongelma siinä, että saa liikaa huomiota ja siksi ajattelee olevansa joku erityistapaus? Mikään määrä huomiota ei enää riitä kun lapsi on oppinut olevansa huomion keskipiste. Itsestäni kasvoi normaali lapsi ja aikuinen, vaikka vanhempani eivät koskaan sanoneet rakastavansa minua, enkä sellaista osannut odottaakaan. Lapsen täytyy oppia, että pieniä kolhuja sattuu silloin tällöin. Ylenmääräinen huomio tekee lapsista tänä päivänä kyvyttömiä kohtaamaan mitään vastoinkäymisiä elämässään, ja tämän kyllä huomaa kun seuraa nykynuoria.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tarvii sinun syliä ja huomionottoa vanhemmilta. Rakkauden puutteesta itkee.
Rakkautta ei kannata antaa palkinnoksi valittamisesta vaan silloin, kun asiat sujuvat hyvin.
🇺🇦🇮🇱
Etkö voi lohduttaa häntä? Olet kylmä ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tyypillistä lapselle joka ei koe tulleensa kohdatuksi kipunsa tai harminsa kanssa. Toisille riittää vähempi, toisten tarve on syvä, ja fyysistä kipua on helpompi valittaa kuin esim. epämääräistä jännitystä tai levotonta oloa, joten ne kopsahdus-tilanteet pitää käyttää maksimaalisesti hyödyksi.
Me on harjoiteltu lapsen kanssa sitä että mietitään että harmittaisiko tässä joku muukin. Esim. jos paha mieli on sohvapöydän kokoinen, onko se (käsillä näyttäen) kokonaan kipua, vai onko se neljänneksen kipua, neljänneksen säikähdystä ja puolet harmia kun se temppu, jossa sattuminen tapahtui, ei onnistunut. Ton verran kun pysähtyy kiinnostumaan eikä yritä vaan puhua harmia pois, niin yleensä toteaminen riittää. Joskus myös kysyn (aidosti ja ystävällisesti) että mitä lapsi haluaisi että teen, ja sit lapsi itsekin tuumaa että enpä minä voi tehdä mitään joten voidaan jatkaa elämää.
Tässä vissiin ketjun ainoa joka yrittää keskustella lapsen kanssa siitä mitä tämä ajattelee, ei vain voivottele mukana tai väitä että kaikki hyvin. Tätä ne lapset tarvitsee että ne oppii itse ymmärtämään mikä niitä kyrsii, ja tarvittaessa kertomaan siitä.
Anna huutaa ääni ei maata riko. Silloin kun me oltiin pentuja niin kyllä omat kopsoset sai itte puhaltaa. Mitä enemmän jaksat lässyttää siitä asiasta sitä pitempi parku ja tuon saman huomasin omista kakruista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tarvii sinun syliä ja huomionottoa vanhemmilta. Rakkauden puutteesta itkee.
Saa minun huomiota paljon, ja tietää että rakastan häntä, kerronkin sen joka päivä. Eli ei taida nyt tuosta olla kyse. Ap
Onko ongelma siinä, että saa liikaa huomiota ja siksi ajattelee olevansa joku erityistapaus? Mikään määrä huomiota ei enää riitä kun lapsi on oppinut olevansa huomion keskipiste. Itsestäni kasvoi normaali lapsi ja aikuinen, vaikka vanhempani eivät koskaan sanoneet rakastavansa minua, enkä sellaista osannut odottaakaan. Lapsen täytyy oppia, että pieniä kolhuja sattuu silloin tällöin. Ylenmääräinen huomio tekee lapsista tänä päivänä kyvyttömiä kohtaamaan mitään vastoinkäymisiä elämässään, ja tämän kyllä huomaa kun seuraa nykynuoria.
^^^👍
tuossa ylhäällä on palstan paras vastaus vuosiin.
Sillä mitä enemmän lässytät sen enemmän vaatii ei se pentu niin tyhmä ole ettei tietäisi mistä narusta vetää. Ja niin kuin edellä sanotaan tämän huomaa jo nykynuorista.
Mitä vi-tun pipejä?