Tapaamiset ja sukujuhlat tilanteessa jossa ei halua olla anopin kanssa missään tekemisissä?
Meille on tulossa ensimmäinen lapsi ja mietin jo etukäteen miten sopia ja järjestellä isovanhemman ja lapsen tapaamiset huomioiden etten tule anopin kanssa toimeen. En ole tietenkään kieltämässä anopin suhdetta lapseen, mutta olen miettinyt etten esimerkiksi aio pitää ristiäisiä sillä sekä anopin ulosjättäminen juhlista että hänen kanssaan samassa tilassa oleminen on sietämätön ajatus. Onko esim. realistista että kaikki mummon ja lapsen tapaamiset tapahtuu vain isän kanssa läsnäollessa?
Taustatietona että anoppini on minua kohtaan avoimen vihamielinen, ilkeä ja hänen mielestä kaikinpuolin väärä nainen pojalleen vaikka olemme olleet yhdessä lähes vuosikymmenen ajan. Olemme joskus yrittäneet tulla toimeen, mutta siitä ei tullut mitään sillä anopin mielestä minun olisi pitänyt pyydellä häneltä anteeksi, vaikka hän on ollut se osapuoli joka on arvostellut ääneen kaikkea ulkonäöstäni työhöni.
Kommentit (408)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinun velvollisuutesi on olla asiallisissa väleissä anopin kanssa lastesi vuoksi.
Pysyt vaan asiallisena, vaikka hän sanoisi mitä. Siinäpä häkeltyy, kun et provosoidu, vaan puhut rauhallisesti tavanomaisia asioita.
Missä anopin velvollisuus käyttäytyä asiallisesti?
Fiksumpi käyttäytyy hyvin eikä laskeudu toisen tasolla. Miehet näyttävät vain harvoin naivan fiksuja ja tasapainoisia naisia.
Mitä tahansa siis itää sietää, kun kyseessä anoppi?
Ei mun tarvinnut mihinkään tasolle laskeutua. Mä vaan sanoin, että anoppi ei tästä hetkestä lähtien ole tervetullut meille. Ainoastaan erillisestä kutsusta avautuu ovi. Mä olen kutsunut ano
Niinpä, olet laskeutunut turhamaisessa leuhkuudessasi anoppisi tasoa alemmas. Miten miehesi kestää vai mones sulla jo menossa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tosi kurjaa lapsen kasvaessa, että läheissuhteet menevät säätämiseksi. Tulee monimutkaista ja lapselle käsittämätöntä. Hänelle täytyisi selittää eikä se riitä, että mummi nyt on mulkvisti. Kun on kerran lapsi tulossa, niin eikö uuden tulokkaan yhdistämänä voisi jonkun juhlatilaisuuden kestää? Jonkun vaan pitää olla aikuinen.
Ei pidä. Sen lapsenkin kannalta on yksinkertaisinta, että se näkee vain niitä sukulaisia, jotka ovat normaaleja, kunnon ihmisiä, joiden takia kenenkään ei tarvitse erikseen ponnistella ollakseen aikuinen. Katsos normaaleissa suhteissa ei tarvitse. Ei tuollainen ihminen, jonka takia täytyy pinnistellä, ole sille lapsellekaan hyväksi.
Sitten kun lapsi jossain vaiheessa alkaa kysellä, miksi hänellä on vain yksi mummo, sille voidaan selittää, että iskän äiti oli niin kovin vaikea ihminen, että ei olla yhteyksissä. Tässä sama
Mutta kannattaa olla ihan hiljaa siitä, että serkkujesi Minnin ja Jillin isoäiti, se näiden elämän mukavin ja ihanin ihminen, joka vie Linnanmäelle ja Tukholmaan ja laskettelemaan, on nimenomaan myös sinun isoäitisi. Siis se sama ihminen, joka ostaa muille ihanat, kekseliäät joululahjat ja on aina valmis auttamaan, hän on meidän perheelle hankala ja vaikea ihminen, joten sinä et joudu olemaan kanssaan missään tekemisissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tosi kurjaa lapsen kasvaessa, että läheissuhteet menevät säätämiseksi. Tulee monimutkaista ja lapselle käsittämätöntä. Hänelle täytyisi selittää eikä se riitä, että mummi nyt on mulkvisti. Kun on kerran lapsi tulossa, niin eikö uuden tulokkaan yhdistämänä voisi jonkun juhlatilaisuuden kestää? Jonkun vaan pitää olla aikuinen.
Ei pidä. Sen lapsenkin kannalta on yksinkertaisinta, että se näkee vain niitä sukulaisia, jotka ovat normaaleja, kunnon ihmisiä, joiden takia kenenkään ei tarvitse erikseen ponnistella ollakseen aikuinen. Katsos normaaleissa suhteissa ei tarvitse. Ei tuollainen ihminen, jonka takia täytyy pinnistellä, ole sille lapsellekaan hyväksi.
Sitten kun lapsi jossain vaiheessa alkaa kysellä, miksi hänellä on vain yksi mummo, sille voidaan selittää, että iskän äiti oli niin kovin vaik
Tarkoitatko että mummo on narsisti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tosi kurjaa lapsen kasvaessa, että läheissuhteet menevät säätämiseksi. Tulee monimutkaista ja lapselle käsittämätöntä. Hänelle täytyisi selittää eikä se riitä, että mummi nyt on mulkvisti. Kun on kerran lapsi tulossa, niin eikö uuden tulokkaan yhdistämänä voisi jonkun juhlatilaisuuden kestää? Jonkun vaan pitää olla aikuinen.
Ei pidä. Sen lapsenkin kannalta on yksinkertaisinta, että se näkee vain niitä sukulaisia, jotka ovat normaaleja, kunnon ihmisiä, joiden takia kenenkään ei tarvitse erikseen ponnistella ollakseen aikuinen. Katsos normaaleissa suhteissa ei tarvitse. Ei tuollainen ihminen, jonka takia täytyy pinnistellä, ole sille lapsellekaan hyväksi.
Sitten kun lapsi jossain vaiheessa alkaa kysellä, miksi hänellä on vain yksi mummo, sille voidaan selittää, että iskän äiti oli niin kovin vaik
Hyvin tyypillisesti narsistipaskoilla on inhokit ja suosikit.
Meillä oli näin jo lapsuudenpwrheessä ja sama meno lastenlapsilla.
Ei se siihen kyykytettäväksi jääminen siihen auta. Ilman ne inhokit silti jää. Hovi palkitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tosi kurjaa lapsen kasvaessa, että läheissuhteet menevät säätämiseksi. Tulee monimutkaista ja lapselle käsittämätöntä. Hänelle täytyisi selittää eikä se riitä, että mummi nyt on mulkvisti. Kun on kerran lapsi tulossa, niin eikö uuden tulokkaan yhdistämänä voisi jonkun juhlatilaisuuden kestää? Jonkun vaan pitää olla aikuinen.
Ei pidä. Sen lapsenkin kannalta on yksinkertaisinta, että se näkee vain niitä sukulaisia, jotka ovat normaaleja, kunnon ihmisiä, joiden takia kenenkään ei tarvitse erikseen ponnistella ollakseen aikuinen. Katsos normaaleissa suhteissa ei tarvitse. Ei tuollainen ihminen, jonka takia täytyy pinnistellä, ole sille lapsellekaan hyväksi.
Sitten kun lapsi jossain vaiheessa alkaa kysellä, miksi hänellä on vain yksi mummo, sille voidaan selittää, että iskän äiti oli niin kovin vaik
Ei nämä naiset ajattele lapsiaan mielenvikaisuudessaan, he ovat niin pahasti vinksahtaneita. Nää jotka on oikein anoppivihassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tosi kurjaa lapsen kasvaessa, että läheissuhteet menevät säätämiseksi. Tulee monimutkaista ja lapselle käsittämätöntä. Hänelle täytyisi selittää eikä se riitä, että mummi nyt on mulkvisti. Kun on kerran lapsi tulossa, niin eikö uuden tulokkaan yhdistämänä voisi jonkun juhlatilaisuuden kestää? Jonkun vaan pitää olla aikuinen.
Ei pidä. Sen lapsenkin kannalta on yksinkertaisinta, että se näkee vain niitä sukulaisia, jotka ovat normaaleja, kunnon ihmisiä, joiden takia kenenkään ei tarvitse erikseen ponnistella ollakseen aikuinen. Katsos normaaleissa suhteissa ei tarvitse. Ei tuollainen ihminen, jonka takia täytyy pinnistellä, ole sille lapsellekaan hyväksi.
Sitten kun lapsi jossain vaiheessa alkaa kysellä, miksi hänellä on vain yksi mummo, sille voidaa
Anoppi ei ajattele poikaansa.
En ymmärrä tuota, miten keski-iän paremmalla puolella olevat naiset edelleen suhtautuvat lastensa valintoihin. Tai sitä, kuinka ilmeisesti uskovat omistavansa aikuisen lapsensa. Tietävänsä millainen tämä on, mitä se ajattelee ja mitä se tarvitsee. Tai ennen kaikkea, mitä aikuisen lapsen "kuuluu" äitinsä eteen tehdä.
Itselläni on kaksi miniää ja mielessäni on aina tavatessa, miten 23-vuotiaasta saakka (nuori äiti silloin) jouduin sekopääanopin murjomaksi. En minä sen anopin kanssa pariutunut...
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tuota, miten keski-iän paremmalla puolella olevat naiset edelleen suhtautuvat lastensa valintoihin. Tai sitä, kuinka ilmeisesti uskovat omistavansa aikuisen lapsensa. Tietävänsä millainen tämä on, mitä se ajattelee ja mitä se tarvitsee. Tai ennen kaikkea, mitä aikuisen lapsen "kuuluu" äitinsä eteen tehdä.
Itselläni on kaksi miniää ja mielessäni on aina tavatessa, miten 23-vuotiaasta saakka (nuori äiti silloin) jouduin sekopääanopin murjomaksi. En minä sen anopin kanssa pariutunut...
Minn appivanhempia hiersi eniten se että eivät päässeet poikansa tilipussille.
Anoppina mietin , jos 3-4 kertaa vuosi näen lasteni perheet, olisi hassua jos miniä raivoaisi minusta. Heidän lapsiaan näen useammin kun oppivat junalla ala-asteikäisenä tulemaan. Ikinä ei ole ollyt riitaa ees "mummon pullista." Miniä sanoi että hän 100 % luottaa meihin lasten kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä tuota, miten keski-iän paremmalla puolella olevat naiset edelleen suhtautuvat lastensa valintoihin. Tai sitä, kuinka ilmeisesti uskovat omistavansa aikuisen lapsensa. Tietävänsä millainen tämä on, mitä se ajattelee ja mitä se tarvitsee. Tai ennen kaikkea, mitä aikuisen lapsen "kuuluu" äitinsä eteen tehdä.
Itselläni on kaksi miniää ja mielessäni on aina tavatessa, miten 23-vuotiaasta saakka (nuori äiti silloin) jouduin sekopääanopin murjomaksi. En minä sen anopin kanssa pariutunut...
Minn appivanhempia hiersi eniten se että eivät päässeet poikansa tilipussille.
Miten alapuolelta omaa säätyäsi nait? Miksi et etsinyt paremman kodin miestä?
Olen anoppi. Osaan katsoa peiliin ja näen omat virheeni ja puutteellisuuteni. Samoin lasteni hyvät ja huonot puolet. Miniöiden särmät mutta silti arvostan heitä koska ovat sivistyneitä ja hyväkäytöksisiä ihmisiä. Joilla myös on peili kotona.
Täällä vauvalla miniän asemassa olevilta puuttuu täysin peili, käytöstavat, kunnioitus puolisoaan kohtaan ja tahtovat narsismin ja ongelmansa siirtää lapsilleen isänpuoleista mummoa vihaamaan.
Poikien äitinä olen itsekin se "huonompi mummo" mutta kuitenkin välit hyvät ja lapsenlapsia voimme tavata.
Vierailija kirjoitti:
Olen anoppi. Osaan katsoa peiliin ja näen omat virheeni ja puutteellisuuteni. Samoin lasteni hyvät ja huonot puolet. Miniöiden särmät mutta silti arvostan heitä koska ovat sivistyneitä ja hyväkäytöksisiä ihmisiä. Joilla myös on peili kotona.
Täällä vauvalla miniän asemassa olevilta puuttuu täysin peili, käytöstavat, kunnioitus puolisoaan kohtaan ja tahtovat narsismin ja ongelmansa siirtää lapsilleen isänpuoleista mummoa vihaamaan.
Poikien äitinä olen itsekin se "huonompi mummo" mutta kuitenkin välit hyvät ja lapsenlapsia voimme tavata.
Ei miniä ole missään alemmassa asemassa. Häntä pitää kunnioittaa lapsenlasten äitinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen anoppi. Osaan katsoa peiliin ja näen omat virheeni ja puutteellisuuteni. Samoin lasteni hyvät ja huonot puolet. Miniöiden särmät mutta silti arvostan heitä koska ovat sivistyneitä ja hyväkäytöksisiä ihmisiä. Joilla myös on peili kotona.
Täällä vauvalla miniän asemassa olevilta puuttuu täysin peili, käytöstavat, kunnioitus puolisoaan kohtaan ja tahtovat narsismin ja ongelmansa siirtää lapsilleen isänpuoleista mummoa vihaamaan.
Poikien äitinä olen itsekin se "huonompi mummo" mutta kuitenkin välit hyvät ja lapsenlapsia voimme tavata.
Ei miniä ole missään alemmassa asemassa. Häntä pitää kunnioittaa lapsenlasten äitinä.
Mistä sinä sen alemman arvon keksit? Alemmuuskompleksi.
Arvostan fiksuja ja sivistyneitä miniöitäni ihmisinä ja myös lastensa äiteinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen anoppi. Osaan katsoa peiliin ja näen omat virheeni ja puutteellisuuteni. Samoin lasteni hyvät ja huonot puolet. Miniöiden särmät mutta silti arvostan heitä koska ovat sivistyneitä ja hyväkäytöksisiä ihmisiä. Joilla myös on peili kotona.
Täällä vauvalla miniän asemassa olevilta puuttuu täysin peili, käytöstavat, kunnioitus puolisoaan kohtaan ja tahtovat narsismin ja ongelmansa siirtää lapsilleen isänpuoleista mummoa vihaamaan.
Poikien äitinä olen itsekin se "huonompi mummo" mutta kuitenkin välit hyvät ja lapsenlapsia voimme tavata.
Ei miniä ole missään alemmassa asemassa. Häntä pitää kunnioittaa lapsenlasten äitinä.
Mistä sinä sen alemman arvon keksit? Alemmuuskompleksi.
Arvostan
Siitä että esitit miniän alempiarvoisena joka ei edes kunnioitusta ansaitse. Et edes tajua mitä suollat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen anoppi. Osaan katsoa peiliin ja näen omat virheeni ja puutteellisuuteni. Samoin lasteni hyvät ja huonot puolet. Miniöiden särmät mutta silti arvostan heitä koska ovat sivistyneitä ja hyväkäytöksisiä ihmisiä. Joilla myös on peili kotona.
Täällä vauvalla miniän asemassa olevilta puuttuu täysin peili, käytöstavat, kunnioitus puolisoaan kohtaan ja tahtovat narsismin ja ongelmansa siirtää lapsilleen isänpuoleista mummoa vihaamaan.
Poikien äitinä olen itsekin se "huonompi mummo" mutta kuitenkin välit hyvät ja lapsenlapsia voimme tavata.
Ei miniä ole missään alemmassa asemassa. Häntä pitää kunnioittaa lapsenlasten äitinä.
Mistä sinä sen alemman arvon keksit? Alemmuuskompleksi.
Arvostan
Mutta kunnioitus kuuluu vain anopin lapsille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen anoppi. Osaan katsoa peiliin ja näen omat virheeni ja puutteellisuuteni. Samoin lasteni hyvät ja huonot puolet. Miniöiden särmät mutta silti arvostan heitä koska ovat sivistyneitä ja hyväkäytöksisiä ihmisiä. Joilla myös on peili kotona.
Täällä vauvalla miniän asemassa olevilta puuttuu täysin peili, käytöstavat, kunnioitus puolisoaan kohtaan ja tahtovat narsismin ja ongelmansa siirtää lapsilleen isänpuoleista mummoa vihaamaan.
Poikien äitinä olen itsekin se "huonompi mummo" mutta kuitenkin välit hyvät ja lapsenlapsia voimme tavata.
Ei miniä ole missään alemmassa asemassa. Häntä pitää kunnioittaa lapsenlasten äitinä.
Mistä sinä sen alemman arvon keksit? 
Sinulta puuttuu lukemisen ymmärtäminen. Sanoppa joku lause jossa olen miniöitäni painanut alaspäin, noita fiksuja, koulutettuja ja sivistyneitä naisia?9
Sun elämäsi varmaan yhtä väärinymmärtämistä ja siirrät sen lapsiisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen anoppi. Osaan katsoa peiliin ja näen omat virheeni ja puutteellisuuteni. Samoin lasteni hyvät ja huonot puolet. Miniöiden särmät mutta silti arvostan heitä koska ovat sivistyneitä ja hyväkäytöksisiä ihmisiä. Joilla myös on peili kotona.
Täällä vauvalla miniän asemassa olevilta puuttuu täysin peili, käytöstavat, kunnioitus puolisoaan kohtaan ja tahtovat narsismin ja ongelmansa siirtää lapsilleen isänpuoleista mummoa vihaamaan.
Poikien äitinä olen itsekin se "huonompi mummo" mutta kuitenkin välit hyvät ja lapsenlapsia voimme tavata.
Ei miniä ole missään alemmassa asemassa. Häntä pitää kunnioittaa lapsenlasten äitinä.
Mistä sinä sen alemman arvon keksit? 
Hellekö päätä vaivaa?töksäytellessä ihan mitä sattuu ilman päätä ja häntää.
Vierailija kirjoitti:
Sossu sossu ei riitä mihinkään
varsinkin jos ei sitä ole ollenkaan
kuka vei porstuasta taikaseinän?
voi siansorkat!
-winner-
Taitaa snobi joboilija siemailla kuutio-viiniä? Eihän sulla ole ongelmia vain rahaa ja tapa soittaa suuta väärässä paikassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen anoppi. Osaan katsoa peiliin ja näen omat virheeni ja puutteellisuuteni. Samoin lasteni hyvät ja huonot puolet. Miniöiden särmät mutta silti arvostan heitä koska ovat sivistyneitä ja hyväkäytöksisiä ihmisiä. Joilla myös on peili kotona.
Täällä vauvalla miniän asemassa olevilta puuttuu täysin peili, käytöstavat, kunnioitus puolisoaan kohtaan ja tahtovat narsismin ja ongelmansa siirtää lapsilleen isänpuoleista mummoa vihaamaan.
Poikien äitinä olen itsekin se "huonompi mummo" mutta kuitenkin välit hyvät ja lapsenlapsia voimme tavata.
Ei miniä ole missään alemmassa asemassa. Häntä pitää kunnioittaa lapsenlasten äitinä.
Mistä sinä sen alemman arvon keksit? 
Nyt sää luet ihan omiasi, varmaan livenäkin sun kanssa vaikea tulla toimeen.. voiko anopöidi sanoa sinun olevan fiksu ja sivistynyt ja hyväkäytöksinen?
Varmaan voi, jos kokee ettei elämässä ole turvallisia aikuisia tai että merkkipäiviä ei muisteta. Kummi ei tuota asiaa muuta.