Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tapaamiset ja sukujuhlat tilanteessa jossa ei halua olla anopin kanssa missään tekemisissä?
31.07.2025 |
Meille on tulossa ensimmäinen lapsi ja mietin jo etukäteen miten sopia ja järjestellä isovanhemman ja lapsen tapaamiset huomioiden etten tule anopin kanssa toimeen. En ole tietenkään kieltämässä anopin suhdetta lapseen, mutta olen miettinyt etten esimerkiksi aio pitää ristiäisiä sillä sekä anopin ulosjättäminen juhlista että hänen kanssaan samassa tilassa oleminen on sietämätön ajatus. Onko esim. realistista että kaikki mummon ja lapsen tapaamiset tapahtuu vain isän kanssa läsnäollessa?
Taustatietona että anoppini on minua kohtaan avoimen vihamielinen, ilkeä ja hänen mielestä kaikinpuolin väärä nainen pojalleen vaikka olemme olleet yhdessä lähes vuosikymmenen ajan. Olemme joskus yrittäneet tulla toimeen, mutta siitä ei tullut mitään sillä anopin mielestä minun olisi pitänyt pyydellä häneltä anteeksi, vaikka hän on ollut se osapuoli joka on arvostellut ääneen kaikkea ulkonäöstäni työhöni.
Kommentit (408)
Vierailija kirjoitti:
Anoppina mietin , jos 3-4 kertaa vuosi näen lasteni perheet, olisi hassua jos miniä raivoaisi minusta. Heidän lapsiaan näen useammin kun oppivat junalla ala-asteikäisenä tulemaan. Ikinä ei ole ollyt riitaa ees "mummon pullista." Miniä sanoi että hän 100 % luottaa meihin lasten kanssa
Kaikesta päätellen olet anoppina ja mummona ns. normaali. Pysyt omalla tontillasi etkä käy ylikävelemässä poikasi perheessä kaikkea. Kunnioitusta ja luottamusta puolin ja toisin. Näinhän asioiden pitäisi sujua. Olisipa itsellä käynyt yhtä hyvä onni anopin suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ole parisuhteessa miehen kanssa, joka hyväksyy tuollaisen käytöksen äidiltään?
No minkäs sille voi jos meillä on hyvä parisuhde keskenämme, heillä on hyvä suhde keskenään ja anopin kanssa emme vain tule toimeen. Tiedän että miehen exät ovat saaneet osakseen ihan samanlaista kohtelua. ap
Ihanko miehellä on montakin exää? Voi pyhä jysäys, kohta olet itse myös miehesi exä. Joten koitahan käyttäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ole parisuhteessa miehen kanssa, joka hyväksyy tuollaisen käytöksen äidiltään?
No minkäs sille voi jos meillä on hyvä parisuhde keskenämme, heillä on hyvä suhde keskenään ja anopin kanssa emme vain tule toimeen. Tiedän että miehen exät ovat saaneet osakseen ihan samanlaista kohtelua. ap
Ihanko miehellä on montakin exää? Voi pyhä jysäys, kohta olet itse myös miehesi exä. Joten koitahan käyttäytyä.
Aamu koittaa, ihminen koettaa.
ainahan ihmisillä on eksiä, harva sitä ekan kanssa pysyy.
Nämä monissa naimiaisissa ja toisten jämiä huolineissa on kai hankalimmat ihmiset.
Ja miksi joku nai miehen jonka taustaa ei pysty hyväksymään? En tajua. Geenithän on lapsissa.
Vierailija kirjoitti:
Minä kutsuisin hirviöanopinkin nimi juhlaan. Ihan vaan siksi, että onhan se lapsen isoäiti. Eihän sitä tiedä, jos se vaikka lapsen tavattuaan muuttaa käytöstään.
Et kirjoittanut, onko anopillasi muita miniöitä tai vävyjä ja jos on, niin onko sama tilanne.
Olen koittanut elämässäni toteuttaa sitä periaatetta, että niin hankalaa ihmistä ei olekaan, ettenkö hänen kanssaan edes sen vaadittavan ajan pystyisi olemaan. Tähän minut tuli kuluneeksi pitkäaikainen esimieheni, joka oli vaikealuontoinen ihminen ja käytöksellään jopa karkotti alaisiaan muuten hyvästä työpaikasta. Itsellä ei oikein ollut mahdollisuutta irtisanoutua, olisin joutunut tekemään muitakin irtiottoja sitten ja ennenkaikkea olisin menettänyt unelmatyöni. Ja työttömyyskin pelotti.
Ajattelin, että se on vain yksi ihminen, sillä ei ole minun elämässäni muuta osuutta kuin siellä työpaikalla sen hetken kun hä
Onko se pomo tullut sun kotiin toistuvasti haukkumaan sinua? Pilkannut sinua, kun viikkaat pyyhkeet väärin? Kertonut, kuinka surkeita sukulaisia sinulla on? Kuinka olet puolisollesi huonoin mahdollinen vaihtoehto? On itselläkin ollut todella huono esimies, mutta hän sentään jätti kotona rauhaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä monissa naimiaisissa ja toisten jämiä huolineissa on kai hankalimmat ihmiset.
Ja miksi joku nai miehen jonka taustaa ei pysty hyväksymään? En tajua. Geenithän on lapsissa.
Ei kukaan ole puhunut useista avioliitoista.
Vierailija kirjoitti:
Nämä monissa naimiaisissa ja toisten jämiä huolineissa on kai hankalimmat ihmiset.
Ja miksi joku nai miehen jonka taustaa ei pysty hyväksymään? En tajua. Geenithän on lapsissa.
Noin sitä puhuu miniöitä arvostava anoppi😂😂😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä monissa naimiaisissa ja toisten jämiä huolineissa on kai hankalimmat ihmiset.
Ja miksi joku nai miehen jonka taustaa ei pysty hyväksymään? En tajua. Geenithän on lapsissa.
Noin sitä puhuu miniöitä arvostava anoppi😂😂😂
Miniäni ovat, toistan, fiksuja ja sivistyneitä ihmisiä ensimmäisissä liitoissaan kuten poikanikin. Ihmisten kanssa toimeentulevia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ap aikuisten elämää, että kyetään toimimaan myös ihmisten kanssa, joista ei pidetä. Nyt vain nielet ylpeytesi ja ajattelet sitä lastasi. Ei ole ylivoimaista olla muutama tunti samassa tilassa anopin kanssa.
MIKSI?
Oletko tosiaan noin PÖLVÄSTI?!
Jos lapsen välit isovanhempaan ovatkin myöhemmin hyvät, mutta isovanhempi ja toinen vanhempi eivät kykene edes lapsen aikana samassa tilassa olemaan sovussa, lapselle lankeaa aika ikävä osa siinä kohtaa, kun hän on itse kyllin vanha järjestelemään omia juhliaan ja tekemään päätöksiä. Ristiäisistä lapsi nyt ei mitään kostu eli sinänsä niiden järjestäminen ei mielestäni ole tarpeen, mutta myöhemmin vaikka omista ja mahdollisten serkkujen ym. synttäreistä jää kyllä muistot, joten tilanteeseen on hyvä miettiä jotain ratkaisua. Sitten jos lapsi itsekään ei halua anopin kanssa vanhemmiten olla tekemisissä, ongelmaa ei toki samassa mittakaavassa ole.
Jouduin itse tekemään 18-vuotiaana valinnan, kutsunko omiin lakkiaisjuhliini äitini vai äidin äidin eli mummoni. Mummo oli valmis tulemaan paikalle joka tapauksessa, mutta äiti oli ehdoton sen suhteen, että hän ei osallistu, jos kutsun mummon, eikä juhlia saa pitää meillä, jos mummo tulee. Sain tarpeekseni, koska minusta tuntui, että äiti yritti kiristää minua valitaemaan hänet mummon sijasta. Lakkiaiseni juhlittiin mummon luona ilman omaa äitiäni.
Meillä hoidettiin kaikki sukujuhlat niin, että me lapset olimme keskenään isän kanssa riippumatta siitä, oliko kyseessä äidin vai isän puolen juhlat. Mutta kyllä muistan, että monikin sukulainen kävi ihmettelemässä ääneen, miten se teidän äitinne ei nyt vain voi tulla paikalle, ja muistan joskus joissain isommissa ja tärkeämmissä juhlissa hävenneeni äitini mielenosoituksellista poissaoloa, koska itse en tiennyt juurisyistä sen taustalla, miksi hän ei mummosta pitänyt.
Vasta aikuisena olen nähnyt ja ymmärtänyt, miten mummo osaa joissain tilanteissa olla rajaton ja välillä suorastaan moukkamainen. Kerran hän kommentoi sukujuhlissa koko suvun edessä "sinä olet lihonut" päin naamaani, ja haukkui sisareni hatun samaan hengenvetoon. Kun sain oman asunnon, mummo tuli pihalleni omin luvin ja oli alkanut repiä siellä kasvavia kasveja pois mitään kysymättä ja laittaa pihaani oman mielensä mukaiseksi. Kaikki kaapit kurkki läpi. Kerran myös kylässä ollessaan kaivoi laukustaan verhot ja oli kiikkumassa keittiöjakkaralle laittaakseen ne ikkunaan. Itse olen onneksi sen verran dominantti persoona, että pärjäsin hänen kanssaan enkä antanut periksi hänelle. Mietin, onkohan äidilläni mahtanut sitten olla jotain huonoja lapsuuskokemuksia tuohon liittyen, koska äiti on enemmän sellainen itseensä vetäytyvä persoona, joka ei osaa käsitellä ihmisiä samalla tavalla kuin minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsen välit isovanhempaan ovatkin myöhemmin hyvät, mutta isovanhempi ja toinen vanhempi eivät kykene edes lapsen aikana samassa tilassa olemaan sovussa, lapselle lankeaa aika ikävä osa siinä kohtaa, kun hän on itse kyllin vanha järjestelemään omia juhliaan ja tekemään päätöksiä. Ristiäisistä lapsi nyt ei mitään kostu eli sinänsä niiden järjestäminen ei mielestäni ole tarpeen, mutta myöhemmin vaikka omista ja mahdollisten serkkujen ym. synttäreistä jää kyllä muistot, joten tilanteeseen on hyvä miettiä jotain ratkaisua. Sitten jos lapsi itsekään ei halua anopin kanssa vanhemmiten olla tekemisissä, ongelmaa ei toki samassa mittakaavassa ole.
Jouduin itse tekemään 18-vuotiaana valinnan, kutsunko omiin lakkiaisjuhliini äitini vai äidin äidin eli mummoni. Mummo oli valmis tulemaan paikalle joka tapauksessa, mutta äiti oli ehdoton sen suhteen, että hän ei osallistu, jos kutsun mummon, eikä juhlia saa pitää meillä, jos mummo tu
No siinäpä sitten hyvä syy jättää se hankala sotkuja aiheuttava sukulainen kuvioista heti alkuunsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ap aikuisten elämää, että kyetään toimimaan myös ihmisten kanssa, joista ei pidetä. Nyt vain nielet ylpeytesi ja ajattelet sitä lastasi. Ei ole ylivoimaista olla muutama tunti samassa tilassa anopin kanssa.
MIKSI?
Oletko tosiaan noin PÖLVÄSTI?!
Itsehän et osaa syytä esittää vaikka kysytään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsen välit isovanhempaan ovatkin myöhemmin hyvät, mutta isovanhempi ja toinen vanhempi eivät kykene edes lapsen aikana samassa tilassa olemaan sovussa, lapselle lankeaa aika ikävä osa siinä kohtaa, kun hän on itse kyllin vanha järjestelemään omia juhliaan ja tekemään päätöksiä. Ristiäisistä lapsi nyt ei mitään kostu eli sinänsä niiden järjestäminen ei mielestäni ole tarpeen, mutta myöhemmin vaikka omista ja mahdollisten serkkujen ym. synttäreistä jää kyllä muistot, joten tilanteeseen on hyvä miettiä jotain ratkaisua. Sitten jos lapsi itsekään ei halua anopin kanssa vanhemmiten olla tekemisissä, ongelmaa ei toki samassa mittakaavassa ole.
Jouduin itse tekemään 18-vuotiaana valinnan, kutsunko omiin lakkiaisjuhliini äitini vai äidin äidin eli mummoni. Mummo oli valmis tulemaan paikalle joka tapauksessa, mutta äiti oli ehdoton sen suhteen, että hän ei osallistu, jos kutsun mummon, eikä juhlia saa pitää meillä, jos mummo tu
Ne oli isäsi sukulaisia, ei äitisi sukulaisia. Kyllä hänellä on ihan oikeus valita, mihin juhliin menee tai on menemättä.
Minä en ole ollut yksissäkään mieheni suvun juhlissa koskaan. Eihän he minun sukulaisiani ole!
214, ja miten sitten toimitaan, jos ja kun anoppi kuitenkin on paikalla serkkujen synttäreillä, sukulaisten häissä, jne.? Esitetään juhlissa, että häntä ei ole olemassa, jäädään kotiin siinä pelossa että hän järjestää jonkun kohtauksen, vai...?
Vierailija kirjoitti:
214, ja miten sitten toimitaan, jos ja kun anoppi kuitenkin on paikalla serkkujen synttäreillä, sukulaisten häissä, jne.? Esitetään juhlissa, että häntä ei ole olemassa, jäädään kotiin siinä pelossa että hän järjestää jonkun kohtauksen, vai...?
Hän on ilmaa siellä kuten on muuallakin. Hänen kohtauksistaan on vastuussa vain hän itse. Näkeepä kaikki mikä hullu on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näkee mistä ne pahat anopit tulee kun "herttaiset" miniätkään ei tule ihmisten kanssa toimeen.
Äidistään anoppi on tiettävästi tullut.
Mikä logiikka tuo on, että jos en tule toimeen anoppini kanssa, niin en tule kenenkään muunkaan kanssa toimeen?
Sama logiikka kuin se että jos ei anna anopin määräillä, lapsi ei opi tuntemaan juuriaan ja kenenkään sukulaisen kanssa ei olla tekemisissä.
Anoppi on kuin portinvartijana kaikkeen.
Tuli vaan mieleen. Käytiin perheen kanssa tapaamassa kesälomalla miehen serkkua . Serkku julkaisi facessa kuvan mun lapsista pikkuserkkujen kanssa. Anoppi tämän nähdessään soitti välittömästi miehelleni, kun häneltä oli salattu sekä lomareissu että sukulointi. Mies ei jäänyt kuuntelemaan, vaan kysyi oliko jotain oikeaa asiaa. Ei alkanut kertomaan suunnitelmista äidilleen. Eipä niissä mitään salaista ole, mutta ei hän sillä tiedolla mitään tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
214, ja miten sitten toimitaan, jos ja kun anoppi kuitenkin on paikalla serkkujen synttäreillä, sukulaisten häissä, jne.? Esitetään juhlissa, että häntä ei ole olemassa, jäädään kotiin siinä pelossa että hän järjestää jonkun kohtauksen, vai...?
Hän on ilmaa siellä kuten on muuallakin. Hänen kohtauksistaan on vastuussa vain hän itse. Näkeepä kaikki mikä hullu on.
Luuletko etteivät tee myös sinusta johtopäätöksiä? Se peili, se peili.
Miehen äitiä ja yleensäkin vanhempia ei tarvitse edes tavata mutta kyllä miehen pitää tavat ja olla tekemisissä naisen vanhempien ja varsinkin äidin kanssa
Alue: Aihe vapaa
Kuluneeksi = koulineeksi