Lue keskustelun säännöt.
Tapaamiset ja sukujuhlat tilanteessa jossa ei halua olla anopin kanssa missään tekemisissä?
31.07.2025 |
Meille on tulossa ensimmäinen lapsi ja mietin jo etukäteen miten sopia ja järjestellä isovanhemman ja lapsen tapaamiset huomioiden etten tule anopin kanssa toimeen. En ole tietenkään kieltämässä anopin suhdetta lapseen, mutta olen miettinyt etten esimerkiksi aio pitää ristiäisiä sillä sekä anopin ulosjättäminen juhlista että hänen kanssaan samassa tilassa oleminen on sietämätön ajatus. Onko esim. realistista että kaikki mummon ja lapsen tapaamiset tapahtuu vain isän kanssa läsnäollessa?
Taustatietona että anoppini on minua kohtaan avoimen vihamielinen, ilkeä ja hänen mielestä kaikinpuolin väärä nainen pojalleen vaikka olemme olleet yhdessä lähes vuosikymmenen ajan. Olemme joskus yrittäneet tulla toimeen, mutta siitä ei tullut mitään sillä anopin mielestä minun olisi pitänyt pyydellä häneltä anteeksi, vaikka hän on ollut se osapuoli joka on arvostellut ääneen kaikkea ulkonäöstäni työhöni.
Kommentit (408)
Vierailija kirjoitti:
Sinun velvollisuutesi on olla asiallisissa väleissä anopin kanssa lastesi vuoksi.
Pysyt vaan asiallisena, vaikka hän sanoisi mitä. Siinäpä häkeltyy, kun et provosoidu, vaan puhut rauhallisesti tavanomaisia asioita.
Missä anopin velvollisuus käyttäytyä asiallisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On tosi kurjaa lapsen kasvaessa, että läheissuhteet menevät säätämiseksi. Tulee monimutkaista ja lapselle käsittämätöntä. Hänelle täytyisi selittää eikä se riitä, että mummi nyt on mulkvisti. Kun on kerran lapsi tulossa, niin eikö uuden tulokkaan yhdistämänä voisi jonkun juhlatilaisuuden kestää? Jonkun vaan pitää olla aikuinen.
Ei pidä. Sen lapsenkin kannalta on yksinkertaisinta, että se näkee vain niitä sukulaisia, jotka ovat normaaleja, kunnon ihmisiä, joiden takia kenenkään ei tarvitse erikseen ponnistella ollakseen aikuinen. Katsos normaaleissa suhteissa ei tarvitse. Ei tuollainen ihminen, jonka takia täytyy pinnistellä, ole sille lapsellekaan hyväksi.
Sitten kun lapsi jossain vaiheessa alkaa kysellä, miksi hänellä on vain yksi mummo, sille voidaan selittää, että iskän äiti oli niin kovin vaikea ihminen, että ei olla yhteyksissä. Tässä samalla lapsi saa sen äärettömän arvokkaan opin, että seuransa saa valita, eikä kenenkään takia tarvitse uhrautua.
Se on oikeasti yksi parhaita oppeja mitä lapselleen voi antaa. Että ei ole mikään pakko yksityiselämässä hammasta purren sietää hankalia ihmisiä. Töissä voi joskus olla pakko, vallankin jos on asiakaspalvelussa, mutta yksityiselämässä saa valita seuransa.
Ihan kaikki.
Lapsen etu ei ole panna enää sitä samaa kieroa ihmissuhdemallia eteenpäin jossa hönen isänsä elää.
Lapsen etu ei myöskään ole se että hänelle opetetaan että ihmisillä ei ole oikeutta omiin rajoihinsa.
Onko meillä Ap sama anoppi?
Mun anoppi oli vakaasti sitä mieltä, että mieheni salasuhde ja asiaton käytöskin oli minun syytäni. Minä olen hänen pojastaan sellaisen tehnyt.
Vierailija kirjoitti:
Onko meillä Ap sama anoppi?
Mun anoppi oli vakaasti sitä mieltä, että mieheni salasuhde ja asiaton käytöskin oli minun syytäni. Minä olen hänen pojastaan sellaisen tehnyt.
Kerron vielä sen verran, että välttelen tilaisuuksia, joissa pitäisi viettää pitkiä aikoja anopin seurassa.
Olen normaalisti puhelias ihminen, mutta hänen läsnäollessaan olen vain hiljaa ja hymyilen. En juuri osallistu keskusteluihin. En voi koskaan tietää, mikä sana on väärä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun appeni on ilkeä ja pisteliäs. Kaikille. Anoppi ja kälyt hyörii ja hyssyttelee ja tulee jälkikäteen sopottamaan, ettei se tarkoittanut jne.
Tuollainen malli jossa yksi töksäyttelee ja muut mukautuu on hyvin sairas,eikä ollenkaan lapselle sopiva ympäristö.
Kuinka ikävää luettavaa. Sain ensimmäisen lapsenlapseni tänä vuonna, ja voi, kuinka rakastankaan tuota pientä ihmistä. Rakastan ja arvostan myös hänen äitiään miniääni, joka on minulle tällaisen onnen suonut. Yritän auttaa parhaani mukaan ja olla tyrkyttämättä neuvojani. On ihanaa katsella tuota nuorta perhettä, jossa molemmat vanhemmat toimivat lapsen parhaaksi. Väsyneitä he kyllä ovat, mutta onnellisia. Pidin kyllä kovasti myös anopistani yli 40 vuotta. Minulla on käynyt hyvä onni näissä asioissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko esim. realistista että kaikki mummon ja lapsen tapaamiset tapahtuu vain isän kanssa läsnäollessa?
Ei ole. Mitä lapsesikin myöhemmin aikuistuessaan sinusta ajattelisi?
Jos olet riittävän aikuinen, osaat varmasti käyttäytyä kohteliaasti myös ilkeää anoppia kohtaan. Aika outo, lapsellinen ajatus jättää esim. ristiäiset pitämättä, kun ei tykkää/tule toimeen anopin kanssa. Lause, että toista ei voi muuttaa, voi vain muuttaa omaa suhtautumistaan asioihin, pitää hyvin paikkansa.
No onhan se epärealistista, että moisen ihmisen kanssa pidetään väkisin suhteita yllä lapsen kustannuksella.
Isän pitäisi nyt kasvaa isäksi.
Lapsen kustannuksella? Lapsi ei teidä mitään äitinsä ja mummonsa kiukutteluista, jos niitä ei lapsen naamalle hierota. Fiksu äiti osaisi aja
Ei meillä tapella hyvin hankalasta anopista ikinä. Asiat keskusteltiin selväksi, kun esikoinen oli vauva ja anopin jatkuva myrkyllinen, epäasiallinen käytös ja puuttuminen joka asiaan alkoi haitata arkea ja mielenterveyttä. Anopista emme puhu juuri ollenkaan. Kumpikaan vanhemmista. Lapset tunnistavat mummonsa, mutta sen läheisempiä välejä ei ole. Eivät viihdy mummon seurassa edes silloin harvoin, kun näkevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen haukkumista anopit voi tehdä paitsi maalaistaloissa useamman sukuöolven kolhooseissA? Vai onko tää ihan maalaisten palsta nykyisin tai mt-ongelmaisten.
Irl elämässä ihmiset tapaavat toisiaan.
Satunnaisilla tapaamisilla? Mimmosissa piireissä elätte missä ei ole naisilla, nuorilla eikä vanhoilla, mitään käytöstapoja?
AP voisi valaista onko kyse hienosta kaupunkilais vai maalaisanopista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniä tuli eka kerran kylään oppikirjat mukana. Kysyin, mitä hän opiskelee. Et ymmärrä näin vaikeita asioita kuitenkaan, hän tokaisi.
Ei ollut kovin hyvä suhteen alku näyttää anopille paikka.
Poikasi kertonut älykkyytesi tason ennakkoon.
AP se tässä lokeroi ihmistä jota ei tunne.
Olen siis varma että AP on syyllinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miniä tuli eka kerran kylään oppikirjat mukana. Kysyin, mitä hän opiskelee. Et ymmärrä näin vaikeita asioita kuitenkaan, hän tokaisi.
Ei ollut kovin hyvä suhteen alku näyttää anopille paikka.
Poikasi kertonut älykkyytesi tason ennakkoon.
AP se tässä lokeroi ihmistä jota ei tunne.
Olen siis varma että AP on syyllinen.
Tunteehan Ap anoppinsa valitettavan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse yrittäsin kestää juhlissa sen muutaman tunnin.
Olen tehnyt sitä mieheni ex-vaimon kanssa montakymmentä vuotta. Ja nyt ollaan jo ystäviä😁
Vierailija kirjoitti:
Itse yrittäsin kestää juhlissa sen muutaman tunnin.
Olen tehnyt sitä mieheni ex-vaimon kanssa montakymmentä vuotta. Ja nyt ollaan jo ystäviä😁
Se on vähän eri asia (jos esimerkiksi on miehen lapsiin liittyviä tilaisuuksia) kuin joku random sukulainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka ikävää luettavaa. Sain ensimmäisen lapsenlapseni tänä vuonna, ja voi, kuinka rakastankaan tuota pientä ihmistä. Rakastan ja arvostan myös hänen äitiään miniääni, joka on minulle tällaisen onnen suonut. Yritän auttaa parhaani mukaan ja olla tyrkyttämättä neuvojani. On ihanaa katsella tuota nuorta perhettä, jossa molemmat vanhemmat toimivat lapsen parhaaksi. Väsyneitä he kyllä ovat, mutta onnellisia. Pidin kyllä kovasti myös anopistani yli 40 vuotta. Minulla on käynyt hyvä onni näissä asioissa.
Hienoa, kun teillä asia toimii!
Auttamistakin on niin monenlaista.Mun anoppi halusi ihan välttämättä auttaa ristiäisjärjestelyissä. Sanoin, että ei tarvitse. Pitkän jankutuksen jälkeen sanoin, että voi vaikka pestä ikkunat. No, tämä ikkunoiden pesu kesti useamman päivän. Ei, emme asu missään 20 huoneen kartanossa. Enempi oli pälättämässä omia asioitaan ja neuvomassa miten asiat oikeasti pitää tehdä, kun esim leivoin. Siis suoraan sanottuna oli enempi häiriöksi kuin avuksi. Kaiken kruunuksi haukkui jälkikäteen selän takana, kun häntä oltiin juoksutettu. Ei millään olisi jaksanut, mutta kun mä ja poikansa ei millään pärjättäisi ilman häntä.
On kyllä hankala tapaus. Ei pelkästään mulle. Mutta syytön hän on omasta mielestään siihen, että on huonoissa väleissä koko suvun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Itse yrittäsin kestää juhlissa sen muutaman tunnin.
Olen tehnyt sitä mieheni ex-vaimon kanssa montakymmentä vuotta. Ja nyt ollaan jo ystäviä😁
Mä selviän anopista sillä, että en puhu hänelle, mitään. Lisäksi olen velvoittanut puolisoni pitämään huolen, että en jää anoppini kanssa kahdestaan missään tilanteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka ikävää luettavaa. Sain ensimmäisen lapsenlapseni tänä vuonna, ja voi, kuinka rakastankaan tuota pientä ihmistä. Rakastan ja arvostan myös hänen äitiään miniääni, joka on minulle tällaisen onnen suonut. Yritän auttaa parhaani mukaan ja olla tyrkyttämättä neuvojani. On ihanaa katsella tuota nuorta perhettä, jossa molemmat vanhemmat toimivat lapsen parhaaksi. Väsyneitä he kyllä ovat, mutta onnellisia. Pidin kyllä kovasti myös anopistani yli 40 vuotta. Minulla on käynyt hyvä onni näissä asioissa.
Hienoa, kun teillä asia toimii!
Auttamistakin on niin monenlaista.Mun anoppi halusi ihan välttämättä auttaa ristiäisjärjestelyissä. Sanoin, että ei tarvitse. Pitkän jankutuksen jälkeen sanoin, että voi vaikka pestä ikkunat. No, tämä ikkunoiden pesu kesti useamman päivän. Ei, emme asu missään 20 huoneen kartanossa. Enempi oli pälättämässä omia
Minun äitini. Tunki kutsumatta ns auttamaan. Lopulta sanoin että voithan sinä silittää tytön juhlahameen. Että pääsisin hetkeksi eroon.
Silityslauta ja -rauta alakerran lämpimässä takkahuoneessa jossa paitsi se juuri lämmitetty takka myös lattialämmitys.
Hän kailotti myöhemmin sukulaisille ja naapureille miten hänet oli KYLMÄÄN kellariin teljetty silittämään. Jalatkin kipeytyneet seisomisesta KYLMÄLLÄ kivilattialla.
Aina sama uhriutuminen.
Minua on anoppi myös kohdellut huonosti alusta saakka. Olemme myös aivan erilaisia ihmisiä, eikä meillä ole yhtikäs mitään yhteistä. Olen aina ollut itse asiallinen, mutta lakannut käymästä miehen suvun juhlissa. Lasta ei ole anoppi halunnut nähdä. Nyt kuitenkin kuulin, että minua haukutaan myös lapsen kuullen (kun en ole paikalla), mikä ei mielestäni ole OK. Eli ei tarcitse anopin tavata lasta enää ollenkaan. Ei heillä mitään suhdetta edes ole, anoppi puhuu vain pojalleen eikä ota lapseen mitään kontaktia. Ei jää lapsi mistään paitsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tosi kurjaa lapsen kasvaessa, että läheissuhteet menevät säätämiseksi. Tulee monimutkaista ja lapselle käsittämätöntä. Hänelle täytyisi selittää eikä se riitä, että mummi nyt on mulkvisti. Kun on kerran lapsi tulossa, niin eikö uuden tulokkaan yhdistämänä voisi jonkun juhlatilaisuuden kestää? Jonkun vaan pitää olla aikuinen.
Ei pidä. Sen lapsenkin kannalta on yksinkertaisinta, että se näkee vain niitä sukulaisia, jotka ovat normaaleja, kunnon ihmisiä, joiden takia kenenkään ei tarvitse erikseen ponnistella ollakseen aikuinen. Katsos normaaleissa suhteissa ei tarvitse. Ei tuollainen ihminen, jonka takia täytyy pinnistellä, ole sille lapsellekaan hyväksi.
Sitten kun lapsi jossain vaiheessa alkaa kysellä, miksi hänellä on vain yksi mummo, sille voidaan selittää, että iskän äiti oli niin kovin vaikea ihminen, että ei olla yhteyksissä. Tässä sama
Se miniä ei välttämättä ole se normaali. Ihan hassua jo ajatuksena että naimisiin päässyt olisi taatusti normaali ja mukava ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On tosi kurjaa lapsen kasvaessa, että läheissuhteet menevät säätämiseksi. Tulee monimutkaista ja lapselle käsittämätöntä. Hänelle täytyisi selittää eikä se riitä, että mummi nyt on mulkvisti. Kun on kerran lapsi tulossa, niin eikö uuden tulokkaan yhdistämänä voisi jonkun juhlatilaisuuden kestää? Jonkun vaan pitää olla aikuinen.
Ei pidä. Sen lapsenkin kannalta on yksinkertaisinta, että se näkee vain niitä sukulaisia, jotka ovat normaaleja, kunnon ihmisiä, joiden takia kenenkään ei tarvitse erikseen ponnistella ollakseen aikuinen. Katsos normaaleissa suhteissa ei tarvitse. Ei tuollainen ihminen, jonka takia täytyy pinnistellä, ole sille lapsellekaan hyväksi.
Sitten kun lapsi jossain vaiheessa alkaa kysellä, miksi hänellä on vain yksi mummo, sille voidaan selittää, että iskän äiti oli niin kovin vaik
Lapsen huoltaja päättää lapsen asioista.
Ei tarvitse olla pipipäisen ihmisen roskakorina.