Lue keskustelun säännöt.
Tapaamiset ja sukujuhlat tilanteessa jossa ei halua olla anopin kanssa missään tekemisissä?
31.07.2025 |
Meille on tulossa ensimmäinen lapsi ja mietin jo etukäteen miten sopia ja järjestellä isovanhemman ja lapsen tapaamiset huomioiden etten tule anopin kanssa toimeen. En ole tietenkään kieltämässä anopin suhdetta lapseen, mutta olen miettinyt etten esimerkiksi aio pitää ristiäisiä sillä sekä anopin ulosjättäminen juhlista että hänen kanssaan samassa tilassa oleminen on sietämätön ajatus. Onko esim. realistista että kaikki mummon ja lapsen tapaamiset tapahtuu vain isän kanssa läsnäollessa?
Taustatietona että anoppini on minua kohtaan avoimen vihamielinen, ilkeä ja hänen mielestä kaikinpuolin väärä nainen pojalleen vaikka olemme olleet yhdessä lähes vuosikymmenen ajan. Olemme joskus yrittäneet tulla toimeen, mutta siitä ei tullut mitään sillä anopin mielestä minun olisi pitänyt pyydellä häneltä anteeksi, vaikka hän on ollut se osapuoli joka on arvostellut ääneen kaikkea ulkonäöstäni työhöni.
Kommentit (408)
Ymmärrän AP:n tilanteen täysin. Itselläni oli samanlainen anoppi, ilkeä, kaikinpuolinen inhottava ja läpeensä katkeroitunut ihminen. Yritin parhaan kykyni mukaan tulla toimeen hänen kanssaan, koska jotenkin koin, että vanhempia ihmisiä pitää kunnioittaa ja olihan hän puolisoni äiti. Monet itkut sain itkeä hänen käytöksensä vuoksi ja silti hän oli aina se ketä muka "loukattiin" ja sain anella anteeksiantoa. Esikoisemme ristiäiset oli viimeinen niitti; kukaan muu kuin hän ei saanut koskea vauvaan koko juhlan aikana. Sisareni löysi hänet sulkeutuneena makuuhuoneeseen jossa oli kietonut sideharson vauvan kasvoille. Piti kuulemma ottaa tältä luulot pois. Tämän jälkeen olin niin vähän tekemisissä tämän ihmisen kanssa kuin vain mahdollista. Että teille jotka aina syytätte riitaan tarvittavan kaksi - sairaitakin ihmisiä on olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Provo, ristiäiset eikun leikkiristäiset eikun nimiäiset.
No en todellakaan jatkaisi suhdetta sen jälkeen kun selviäisi että miehen äiti ei voi sietää minua. Haloo nyt. Mutta olenkin itse kasvanut perheessä jossa äitini äiti ei voinut sietää yhtäkään lastensa puolisoa, ja se sitten näkyi siinäkin miten meitä lapsenlapsia kohdeltiin. Kaikki oli väärää, huonoa, kamalaa, ja me lapsenlapsetkin oltiin milloin liian laihoja, liian lihavia, liian sitä ja tätä, liikaa kuin se vihattu vanhempi.
Onko esim. realistista että kaikki mummon ja lapsen tapaamiset tapahtuu vain isän kanssa läsnäollessa?
Ei ole. Mitä lapsesikin myöhemmin aikuistuessaan sinusta ajattelisi?
Jos olet riittävän aikuinen, osaat varmasti käyttäytyä kohteliaasti myös ilkeää anoppia kohtaan. Aika outo, lapsellinen ajatus jättää esim. ristiäiset pitämättä, kun ei tykkää/tule toimeen anopin kanssa. Lause, että toista ei voi muuttaa, voi vain muuttaa omaa suhtautumistaan asioihin, pitää hyvin paikkansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Porvoon Uhrimammat ry taas vauhdissa :D
Kyllä! Mitä useamman lisäselvityksen AP on juttuun suoltanut, sen selvemmäksi on tullut että tämä tapaus sijoittuu Porvoon kaupungin Trollträskin kylään, Skojarbackan taloon.
Vierailija kirjoitti:
Mihinkäs appiukko tässä kuviossa asettuu? Vai onko kuollut?
Se on toinen kynnysmatto. Naiset hoitaa nämä ihmissuhdeasiat, ei niistä miehet ymmärrä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän AP:n tilanteen täysin. Itselläni oli samanlainen anoppi, ilkeä, kaikinpuolinen inhottava ja läpeensä katkeroitunut ihminen. Yritin parhaan kykyni mukaan tulla toimeen hänen kanssaan, koska jotenkin koin, että vanhempia ihmisiä pitää kunnioittaa ja olihan hän puolisoni äiti. Monet itkut sain itkeä hänen käytöksensä vuoksi ja silti hän oli aina se ketä muka "loukattiin" ja sain anella anteeksiantoa. Esikoisemme ristiäiset oli viimeinen niitti; kukaan muu kuin hän ei saanut koskea vauvaan koko juhlan aikana. Sisareni löysi hänet sulkeutuneena makuuhuoneeseen jossa oli kietonut sideharson vauvan kasvoille. Piti kuulemma ottaa tältä luulot pois. Tämän jälkeen olin niin vähän tekemisissä tämän ihmisen kanssa kuin vain mahdollista. Että teille jotka aina syytätte riitaan tarvittavan kaksi - sairaitakin ihmisiä on olemassa.
Sairas voi olla toki anoppi tai miniä. Persoonallisuushäiriöt aiheuttavat kaikenlaista.
Vierailija kirjoitti:
No en todellakaan jatkaisi suhdetta sen jälkeen kun selviäisi että miehen äiti ei voi sietää minua. Haloo nyt. Mutta olenkin itse kasvanut perheessä jossa äitini äiti ei voinut sietää yhtäkään lastensa puolisoa, ja se sitten näkyi siinäkin miten meitä lapsenlapsia kohdeltiin. Kaikki oli väärää, huonoa, kamalaa, ja me lapsenlapsetkin oltiin milloin liian laihoja, liian lihavia, liian sitä ja tätä, liikaa kuin se vihattu vanhempi.
Juu, jos ei anoppi hyväksy sinua, kannattaa mies jättää. Ei ole oikeanlaisesti silloin kasvatettu. Hänessä kun on puolet myös äitiään eli tulossa olevaa anoppiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihinkäs appiukko tässä kuviossa asettuu? Vai onko kuollut?
Se on toinen kynnysmatto. Naiset hoitaa nämä ihmissuhdeasiat, ei niistä miehet ymmärrä mitään.
Minusta tässä kuviossa ap on ainut kynnysmatto.
Tuossa pitäisi nostaa kissa pöydälle ja puhua noi asiat jossain halki. Jos ei kertakaikkiaan onnistu, niin pojalla pitäisi olla ainakin sen verran selkärankaa että hän keskustelisi asiasta äitinsä kanssa, jos tosiaan tilanne on niin mustavalkoinen kuin mitä aloittaja sanoo. En jotenkin usko, että on...
Jotenkin noloa ja naurettavaa tollainen aikuisten ihmisten kiristely, kauhea stressi koko ajan joka juhlasta ja tilaisuudesta kune eivät isot ihmiset osaa asioitaa selvittää. Kyllä omassakin suvussa on vaikka minkälaista kulkijaa, mutta olen ykinkertaisesti valinnut ne, joiden kanssa olen tekemisissä, ja muita kohtaan käyttäydun kohteliaasti kun näemme. Ei se sen kummempaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuo ristiäisten poisjättäminen anoåin takia on jo outoa settiä.
Järjestäkää kastetilaisuus pienessä piirissä, vain vanhemmat, lapsi ja kummit, kirkon tiloissakin se voi tapahtua. Anopille saa poika sitten ilmoittaa että kastettu on.
Kyllä osaa olla lapsellisia ihmisiä. Viittaan siis ap:n käytökseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko esim. realistista että kaikki mummon ja lapsen tapaamiset tapahtuu vain isän kanssa läsnäollessa?
Ei ole. Mitä lapsesikin myöhemmin aikuistuessaan sinusta ajattelisi?
Jos olet riittävän aikuinen, osaat varmasti käyttäytyä kohteliaasti myös ilkeää anoppia kohtaan. Aika outo, lapsellinen ajatus jättää esim. ristiäiset pitämättä, kun ei tykkää/tule toimeen anopin kanssa. Lause, että toista ei voi muuttaa, voi vain muuttaa omaa suhtautumistaan asioihin, pitää hyvin paikkansa.
No onhan se epärealistista, että moisen ihmisen kanssa pidetään väkisin suhteita yllä lapsen kustannuksella.
Isän pitäisi nyt kasvaa isäksi.
Vierailija kirjoitti:
Onko esim. realistista että kaikki mummon ja lapsen tapaamiset tapahtuu vain isän kanssa läsnäollessa?
Ei ole. Mitä lapsesikin myöhemmin aikuistuessaan sinusta ajattelisi?
Jos olet riittävän aikuinen, osaat varmasti käyttäytyä kohteliaasti myös ilkeää anoppia kohtaan. Aika outo, lapsellinen ajatus jättää esim. ristiäiset pitämättä, kun ei tykkää/tule toimeen anopin kanssa. Lause, että toista ei voi muuttaa, voi vain muuttaa omaa suhtautumistaan asioihin, pitää hyvin paikkansa.
No onhan se epärealistista, että moisen ihmisen kanssa pidetään väkisin suhteita yllä lapsen kustannuksella.
Isän pitäisi nyt kasvaa isäksi.
Lapsen kustannuksella? Lapsi ei teidä mitään äitinsä ja mummonsa kiukutteluista, jos niitä ei lapsen naamalle hierota. Fiksu äiti osaisi ajatella lastaan eikä kieriskelisi uhriutumisessaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko esim. realistista että kaikki mummon ja lapsen tapaamiset tapahtuu vain isän kanssa läsnäollessa?
Ei ole. Mitä lapsesikin myöhemmin aikuistuessaan sinusta ajattelisi?
Jos olet riittävän aikuinen, osaat varmasti käyttäytyä kohteliaasti myös ilkeää anoppia kohtaan. Aika outo, lapsellinen ajatus jättää esim. ristiäiset pitämättä, kun ei tykkää/tule toimeen anopin kanssa. Lause, että toista ei voi muuttaa, voi vain muuttaa omaa suhtautumistaan asioihin, pitää hyvin paikkansa.
Itse tapasin isän sukua ja isovanhempia isän kanssa. Äiti oli aina "töissä". Äidillä on tullut eläkeiässä diagnoosi harhaluuliisuushäiriöstä. Todella negatiivinen mielenmaisema jo paljon nuorempana.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Kyllä osaa olla lapsellisia ihmisiä. Viittaan siis ap:n käytökseen.
Anopilla taitaa olla epävakaa persoonallisuus, mieskin ottanut eron. Kastetilaisuus pitää voida järjestää hyvässä ilmapiirissä. Olen ap:n leirissä.
Vierailija kirjoitti:
Kasvat aikuiseksi ja ajattelet edes kerran elämässäsi muutakin kuin omaa napaasi
Vai pitäisikö anopin kasvaa aikuiseksi ja ajatella edes kerran elämässään muutakin kuin omaa napaansa? Miniä on anopin pojan puoliso jonka poika on valinnut. Mollaamalla poikansa valintaa anoppi tulee kyseenalaistaneeksi poikansa arvostelukyvyn. Monet äidit ovat mustasukkaisia pojastaan, varsinkin jos tämä on ainoa lapsi, ja kokevat että heidät syrjäytetään kun pojan elämään saapuu toinen, vieläkin tärkeämpi nainen kuin oma äiti.
Minäkään en kelvannut anopilleni. Tai kelpasin siihen saakka kun hän sai tietää että olen eronnut kirkosta. Hänen mielestään avioliittoni hänen poikansa kanssa ei ollut virallinen, koska meitä ei vihitty kirkossa eikä lapsiani kastettu. Anoppi rukoili heidän sielunsa puolesta.
Olen itsekin anoppi. Hylkimällä miniääni tekisin poikani onnettomaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko esim. realistista että kaikki mummon ja lapsen tapaamiset tapahtuu vain isän kanssa läsnäollessa?
Ei ole. Mitä lapsesikin myöhemmin aikuistuessaan sinusta ajattelisi?
Jos olet riittävän aikuinen, osaat varmasti käyttäytyä kohteliaasti myös ilkeää anoppia kohtaan. Aika outo, lapsellinen ajatus jättää esim. ristiäiset pitämättä, kun ei tykkää/tule toimeen anopin kanssa. Lause, että toista ei voi muuttaa, voi vain muuttaa omaa suhtautumistaan asioihin, pitää hyvin paikkansa.
No onhan se epärealistista, että moisen ihmisen kanssa pidetään väkisin suhteita yllä lapsen kustannuksella.
Isän pitäisi nyt kasvaa isäksi.
Lapsen kustannuksella? Lapsi ei teidä mitään äitinsä ja mummonsa kiukutteluista, jos niitä ei lapsen naamalle hierota. Fiksu äiti osaisi ajatella lastaan eikä kieriskelisi uhriutumisessaan.&n
Niin. Lapsen kustannuksella. Lapsi on viaton ja suojaton, eikä ole mitään syytä pitää hänen elämässään tuollaisia ihmisiä.
Jos ulkopuolinen ihminen ei osaa olla lapsen vanhempaan kohtaan kunnioittava, hän on valinnut jäädä pois lapsen elämästä. Tuosta ei tule kuin kärsimystä lapselle, jos suhdetta tuollaiseen tekohengitetään.
Ja eihän se anoppikaan lastaan ajattele! Itseään vain.
Aika paljon naisia (miniöitä), jotka ottaneet miehekseen huonon anopin pojan. Miten se mies eli anopin poika, oikein suhtautuu näihin ristiriitoihin tai jopa riitoihin? Onko joutunut kenties itsenäisestä miehestä aivottomaksi kynnysmatoksi?