Tapaamiset ja sukujuhlat tilanteessa jossa ei halua olla anopin kanssa missään tekemisissä?
Meille on tulossa ensimmäinen lapsi ja mietin jo etukäteen miten sopia ja järjestellä isovanhemman ja lapsen tapaamiset huomioiden etten tule anopin kanssa toimeen. En ole tietenkään kieltämässä anopin suhdetta lapseen, mutta olen miettinyt etten esimerkiksi aio pitää ristiäisiä sillä sekä anopin ulosjättäminen juhlista että hänen kanssaan samassa tilassa oleminen on sietämätön ajatus. Onko esim. realistista että kaikki mummon ja lapsen tapaamiset tapahtuu vain isän kanssa läsnäollessa?
Taustatietona että anoppini on minua kohtaan avoimen vihamielinen, ilkeä ja hänen mielestä kaikinpuolin väärä nainen pojalleen vaikka olemme olleet yhdessä lähes vuosikymmenen ajan. Olemme joskus yrittäneet tulla toimeen, mutta siitä ei tullut mitään sillä anopin mielestä minun olisi pitänyt pyydellä häneltä anteeksi, vaikka hän on ollut se osapuoli joka on arvostellut ääneen kaikkea ulkonäöstäni työhöni.
Kommentit (408)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ap aikuisten elämää, että kyetään toimimaan myös ihmisten kanssa, joista ei pidetä. Nyt vain nielet ylpeytesi ja ajattelet sitä lastasi. Ei ole ylivoimaista olla muutama tunti samassa tilassa anopin kanssa.
Anoppi on siis lapsen asteella. Miksi se pitää muka sallia?
Poikansakin sallii. Miksipä niin?
No sitähän on täällä kysytty, että miksi vitussa se poikansa hyväksyy tuon.
Jos poika näkee kuka on syyllinen välirikkoon muttei viitsi vaimoaan ojentaa kun on pieni lapsikin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ap aikuisten elämää, että kyetään toimimaan myös ihmisten kanssa, joista ei pidetä. Nyt vain nielet ylpeytesi ja ajattelet sitä lastasi. Ei ole ylivoimaista olla muutama tunti samassa tilassa anopin kanssa.
MIKSI?
Koska aikuisten elämässä toimitaan niin. Kun on vanhempi, pitää pystyä ajattelemaan sitä lasta eikä vain omaa napaa. Ei se "toimeentulemattomuus" yksinään synny. Kyllä siihen tarvitaan kaksi. Kovin pahasta ihmisestä ei voi olla kyse, kun mies on kuitenkin hänen kanssaan läheinen.
Eli anoppi ei ole aikuinen. Ei kykene ajattelemaan lapsensa parasta, vaan ainoastaan omaa napaansa. Jos anoppi on ollut ihan samanlaienn kaikille poikansa eksillekin niin kyllä se aika hyvin yksin on tilanteen aiheuttanut.
Kuinka naiivia uskoa sokeasti kaikki, mitä ap kertoo? Ei sitten tullut mieleen, että "loukattu miniä" voi uhriutumissadussaan liioitella asioita? Ei tällaisissa tapauksisa vika koskaan ole vain toisessa osapuolessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ap aikuisten elämää, että kyetään toimimaan myös ihmisten kanssa, joista ei pidetä. Nyt vain nielet ylpeytesi ja ajattelet sitä lastasi. Ei ole ylivoimaista olla muutama tunti samassa tilassa anopin kanssa.
MIKSI?
Koska aikuisten elämässä toimitaan niin. Kun on vanhempi, pitää pystyä ajattelemaan sitä lasta eikä vain omaa napaa. Ei se "toimeentulemattomuus" yksinään synny. Kyllä siihen tarvitaan kaksi. Kovin pahasta ihmisestä ei voi olla kyse, kun mies on kuitenkin hänen kanssaan läheinen.
Eli anoppi ei ole aikuinen. Ei kykene ajattelemaan lapsensa parasta, vaan ainoastaan omaa napaansa. Jos anoppi on ollut ihan samanlaienn kaikille poikansa eksillekin niin kyllä
Kyllä hankalat ihmiset ihan yksinänsä riitelee, eikä sillä ole edes merkitystä, ap:lla ei ole mitään velvollisuutta hänen kanssaan olla tekemisissä.
Te jotka jankkaatte että eikö aikuiset osaa juhlien ajan käyttäytyä. Nii-in, sitä voisi kysyä siltä ilkeältä ihmiseltä, tässäkin tapauksessa anopilta. Omalla kohdallani minä osasin käyttäytyä, annoin paljon mahdollisuuksia olla osa elämäämme ja kutsuin perhejuhliin. Minun hyvä käytökseni ei estänyt anoppia toteuttamasta ilkeää luonnettaan. Hän piikitteli sukulaisilleni, loukkasi tahallaan ja yritti aiheuttaa kaikille kurjaa mieltä. Ettekö usko että ihminen voi olla kiero kuin korkkiruuvi? Haukkui sukulaisteni ulkonäköä, eräälle ilkeili tahattomasta lapsettomuudesta jne. Arvatkaapa kuka ei enää saa kutsuja yksiinkään meidän juhliin? Mies laittoi välit poikki äitiinsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ap aikuisten elämää, että kyetään toimimaan myös ihmisten kanssa, joista ei pidetä. Nyt vain nielet ylpeytesi ja ajattelet sitä lastasi. Ei ole ylivoimaista olla muutama tunti samassa tilassa anopin kanssa.
Anoppi on siis lapsen asteella. Miksi se pitää muka sallia?
Poikansakin sallii. Miksipä niin?
No sitähän on täällä kysytty, että miksi vitussa se poikansa hyväksyy tuon.
Eipä ole miehen tehtävä olla ap:n holhooja. Aikuinen ihminen osaa ihan itse avata suunsa ja selvittää asiansa.
niin, nyt se on äitinsä holhooja, se se vasta sairasta on, että hylkää
No eihän ole :D Me emme tiedä, mitä ap on tehnyt ennen piikittelyä. Eikä mies mitään perhettä ole hylännyt. Juurihan on ap:nkin pannut paksuksi.
Jos mies on äitinsä kanssa läheinen, hän voi puhua äitinsä kanssa, kertoa että rakastaa "Minnaa" ja pyytää tiukasti äitiään olemaan asiallinen ja olemaan sekaantumatta mihinkään yhteisissä juhlissa.
Toimeen voi tulla vaikkei toisesta tykkäisikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ap aikuisten elämää, että kyetään toimimaan myös ihmisten kanssa, joista ei pidetä. Nyt vain nielet ylpeytesi ja ajattelet sitä lastasi. Ei ole ylivoimaista olla muutama tunti samassa tilassa anopin kanssa.
MIKSI?
Koska aikuisten elämässä toimitaan niin. Kun on vanhempi, pitää pystyä ajattelemaan sitä lasta eikä vain omaa napaa. Ei se "toimeentulemattomuus" yksinään synny. Kyllä siihen tarvitaan kaksi. Kovin pahasta ihmisestä ei voi olla kyse, kun mies on kuitenkin hänen kanssaan läheinen.
Eli anoppi ei ole aikuinen. Ei kykene ajattelemaan lapsensa parasta, vaan ainoastaan omaa napaansa. Jos anoppi on ollut ihan samanlaienn kaikille poikansa eksillekin niin kyllä
MITÄ VÄLIÄ? Ei ap:lla ole mitään velvollisuutta olla tuon kanssa missään tkeemisissä tai antaa lapsen kehittää tähän suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Mihinkäs appiukko tässä kuviossa asettuu? Vai onko kuollut?
Tulemme appiukon kanssa mainiosti toimeen. Hän on eronnut anopistani jo aikoja sitten eikä hänkään tule kuin pakon edestä toimeen entisen vaimonsa kanssa.
Voin kyllä tietysti pakon edestä sietää anoppiani samassa tilassa, mutta anopillani ei ole minkäänlaisia käsityksiä terveistä rajoista. Hän halusi jo suhteen alusta asti olla mukana parisuhteessamme, olla mukana talokaupoilla ja arvosteli sitä ettemme kysyneet hänen mielipidettään ostaessamme auton. Anopille meidän yhteinen kotitalo on poikansa talo ja ennen häitämme hän vaati nähdä avioehtomme jotta voi varmistua etten ole rahan perässä (vielä ei ole selvinnyt mistä rahasta on kyse). Myös parisuhteemme kaikki ongelmat ovat aina minun syytäni ja miehelläni on huono tapa olla uskaltamatta sanoa äidilleen ei ja toisaalta hakea ankaralta äidiltään tukea ja sympatiaa. Anoppi kyläillessään kommentoi esim. painoani ja vaatteitani sekä sitä miten käytän rahani huolettomasti. Tämän analyysin anoppi teki sen perusteella että olin ostanut omalla rahalla uusia huonekaluja.
Olen vuosien mittaan saanut osakseni niin paljon loukkauksia ja arvostelua että haluan vain pitää kontaktin häneen mahdollisimman vähäisenä. Etenkin huomioiden miten jos hänen kanssaan yrittää olla tekemissä läheisemmin, hän alkaa puuttua kaikkeen, tulee vara-avaimilla ilmoittamatta ja saattaa hakea auton pihasta käyttöönsä mitään ilmoittamatta. Jos ja kun olen asiallisesti yrittänyt vetää rajoja, on anoppi alkanut arvostelemaan minua pojalleen sellaisin sanakääntein että olen sydänjuuriani myöten loukkaantunut.ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on ap aikuisten elämää, että kyetään toimimaan myös ihmisten kanssa, joista ei pidetä. Nyt vain nielet ylpeytesi ja ajattelet sitä lastasi. Ei ole ylivoimaista olla muutama tunti samassa tilassa anopin kanssa.
Anoppi on siis lapsen asteella. Miksi se pitää muka sallia?
Poikansakin sallii. Miksipä niin?
No sitähän on täällä kysytty, että miksi vitussa se poikansa hyväksyy tuon.
Jos poika näkee kuka on syyllinen välirikkoon muttei viitsi vaimoaan ojentaa kun on pieni lapsikin.
Tämä! Ap on tyypillinen uhriutuja ja mies on todennut pääsevänsä helpommalla, kun antaa asian olla.
No eihän ole :D Me emme tiedä, mitä ap on tehnyt ennen piikittelyä. Eikä mies mitään perhettä ole hylännyt. Juurihan on ap:nkin pannut paksuksi.
On se hylännyt, kun antaa ulkopuolisen (hänen takiaan asiaan sotkeutunut) ihmisen stressata raskaana olevaa vaimoaan.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka jankkaatte että eikö aikuiset osaa juhlien ajan käyttäytyä. Nii-in, sitä voisi kysyä siltä ilkeältä ihmiseltä, tässäkin tapauksessa anopilta. Omalla kohdallani minä osasin käyttäytyä, annoin paljon mahdollisuuksia olla osa elämäämme ja kutsuin perhejuhliin. Minun hyvä käytökseni ei estänyt anoppia toteuttamasta ilkeää luonnettaan. Hän piikitteli sukulaisilleni, loukkasi tahallaan ja yritti aiheuttaa kaikille kurjaa mieltä. Ettekö usko että ihminen voi olla kiero kuin korkkiruuvi? Haukkui sukulaisteni ulkonäköä, eräälle ilkeili tahattomasta lapsettomuudesta jne. Arvatkaapa kuka ei enää saa kutsuja yksiinkään meidän juhliin? Mies laittoi välit poikki äitiinsä.
Uskon kyllä, ja tässä mies toimi kuten pitää!
Mutta ap:n tilanteessa mies on läheinen äitinsä kanssa.
Porvoon Uhrimammat ry taas vauhdissa :D
Vierailija kirjoitti:
No eihän ole :D Me emme tiedä, mitä ap on tehnyt ennen piikittelyä. Eikä mies mitään perhettä ole hylännyt. Juurihan on ap:nkin pannut paksuksi.
On se hylännyt, kun antaa ulkopuolisen (hänen takiaan asiaan sotkeutunut) ihmisen stressata raskaana olevaa vaimoaan.
Mummo ei ole mikään ulkopuolinen. Ja edelleen: turha vauhkota, kun emme tiedä, miten paljon ap on syyllinen tilanteeseen. Narsisteilla on taipumus vierittää syy aina muiden niskoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihinkäs appiukko tässä kuviossa asettuu? Vai onko kuollut?
Tulemme appiukon kanssa mainiosti toimeen. Hän on eronnut anopistani jo aikoja sitten eikä hänkään tule kuin pakon edestä toimeen entisen vaimonsa kanssa.
Voin kyllä tietysti pakon edestä sietää anoppiani samassa tilassa, mutta anopillani ei ole minkäänlaisia käsityksiä terveistä rajoista. Hän halusi jo suhteen alusta asti olla mukana parisuhteessamme, olla mukana talokaupoilla ja arvosteli sitä ettemme kysyneet hänen mielipidettään ostaessamme auton. Anopille meidän yhteinen kotitalo on poikansa talo ja ennen häitämme hän vaati nähdä avioehtomme jotta voi varmistua etten ole rahan perässä (vielä ei ole selvinnyt mistä rahasta on kyse). Myös parisuhteemme kaikki ongelmat ovat aina minun syytäni ja miehelläni on huono tapa olla uskaltamatta sanoa äidilleen ei ja toisaalta hakea ankar
Miksi ihmeessä tuolla on vara-avaimet? Ja vieläpä autonkin avain?
Minun appeni.
Hän haukkui siis koko yhdessä vietetyn ajan aivan kaikkea. Siis pystyyn.
Kotikaupunkini on perseestä, kotimme on puutalossa vaikka pitäisi olla tiilitalossa, keittiön lattia on ihan vääränvärinen, ruoka on kamalaa, ojat kaivettu väärin, leppoisa päiväkävely oli hänen mielestään istä että olin raahannut häntä pitkin pusikoita (valaistu hoidettu kävelytie, kilsan kävely), miehen srkun häissä oli ollut hevoskiesit, kaupunkihäät on perseestä (meidän), en osaa kokata, olen tyhmä, ja laiska, koska eihän aamulla ei saa nukkua edes yötyön jälkeen...
Lista on täydellisen loputon. Ei tuollaisia ihmisiä OIKEASTI TARVITSE ELÄMÄSSÄÄN PITÄÄ! Myrkyttävät ihan kaiken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi tuollaisen ihmisen kanssa pitäisi sen lapsen olla tekemisissä?
Koska mies on äitinsä kanssa läheinen ja haluaa ymmärrettävästi että lapsellaan ja äidillään on suhde vaikka me emme tulekaan toimeen.ap
Toivottavasti mies kuitenkin ymmärtää, kumman kanssa on naimisissa - äitinsä vai sinun.
Nimiasiasta miehen tulee sanoa äidilleen, että vanhemmat päättävät lapsen nimet. Anoppi on jo oman oikeutensa nimen antoon käyttänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eihän ole :D Me emme tiedä, mitä ap on tehnyt ennen piikittelyä. Eikä mies mitään perhettä ole hylännyt. Juurihan on ap:nkin pannut paksuksi.
On se hylännyt, kun antaa ulkopuolisen (hänen takiaan asiaan sotkeutunut) ihmisen stressata raskaana olevaa vaimoaan.
Mummo ei ole mikään ulkopuolinen. Ja edelleen: turha vauhkota, kun emme tiedä, miten paljon ap on syyllinen tilanteeseen. Narsisteilla on taipumus vierittää syy aina muiden niskoille.
Kyllä se todellakin on. Perheen ulkopuolinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihinkäs appiukko tässä kuviossa asettuu? Vai onko kuollut?
Tulemme appiukon kanssa mainiosti toimeen. Hän on eronnut anopistani jo aikoja sitten eikä hänkään tule kuin pakon edestä toimeen entisen vaimonsa kanssa.
Voin kyllä tietysti pakon edestä sietää anoppiani samassa tilassa, mutta anopillani ei ole minkäänlaisia käsityksiä terveistä rajoista. Hän halusi jo suhteen alusta asti olla mukana parisuhteessamme, olla mukana talokaupoilla ja arvosteli sitä ettemme kysyneet hänen mielipidettään ostaessamme auton. Anopille meidän yhteinen kotitalo on poikansa talo ja ennen häitämme hän vaati nähdä avioehtomme jotta voi varmistua etten ole rahan perässä (vielä ei ole selvinnyt mistä rahasta on kyse). Myös parisuhteemme kaikki ongelmat ovat aina minun syytäni ja miehelläni on huono tapa olla uskaltamatta sanoa äidilleen ei ja toisaalta hakea ankar
Oletko sylivauva vai miksi SINÄ et aseta anopille (ja miehellesi) rajoja? Tottakai anoppi käyttää sinua hyväkseen, kun sinä sen sallit. Jokaisella on vastuu omista rajoistaan. Normaaliälyinen olisi jo tuossa talokauppavaiheessa sanonut anopille, että painupa vttuun siitä ja miehelle että se on joko minä tai äitisi, molempia et saa.
niin, nyt se on äitinsä holhooja, se se vasta sairasta on, että hylkää oman perheensä sukulaisen takia.