Lue keskustelun säännöt.
Tapaamiset ja sukujuhlat tilanteessa jossa ei halua olla anopin kanssa missään tekemisissä?
31.07.2025 |
Meille on tulossa ensimmäinen lapsi ja mietin jo etukäteen miten sopia ja järjestellä isovanhemman ja lapsen tapaamiset huomioiden etten tule anopin kanssa toimeen. En ole tietenkään kieltämässä anopin suhdetta lapseen, mutta olen miettinyt etten esimerkiksi aio pitää ristiäisiä sillä sekä anopin ulosjättäminen juhlista että hänen kanssaan samassa tilassa oleminen on sietämätön ajatus. Onko esim. realistista että kaikki mummon ja lapsen tapaamiset tapahtuu vain isän kanssa läsnäollessa?
Taustatietona että anoppini on minua kohtaan avoimen vihamielinen, ilkeä ja hänen mielestä kaikinpuolin väärä nainen pojalleen vaikka olemme olleet yhdessä lähes vuosikymmenen ajan. Olemme joskus yrittäneet tulla toimeen, mutta siitä ei tullut mitään sillä anopin mielestä minun olisi pitänyt pyydellä häneltä anteeksi, vaikka hän on ollut se osapuoli joka on arvostellut ääneen kaikkea ulkonäöstäni työhöni.
Kommentit (408)
Minun äitini on varmaan anoppisi kaltainen boomer-hirviö. En ole hänen kanssaan tekemisissä enkä anna nähdä lapsiani missään olosuhteissa, emme siis osallistu suvun juhliin joissa tuo matami on mukana. Hän on täysin arvaamaton ja ilman suodatinta ilkeissä puheissaan ja en ota sitä riskiä, että alkaa haukkua lapsiani heille päin naamaa. Sisarukseni jotenkin vielä tuota ihmistä jaksavat, mutta alkavat uupua itsekin, hän on nimittäin kauhujen anoppi. Kaikki ympärilläni tietävät äitini vaikean, jopa persoonallisuushäiriöksi luokiteltavan luonteen, mutta koska on ilmeisesti helpompaa kestää ja sietää hiljaa ("se nyt on ollut aina tuollainen, ei sille mitään voi"), kuin laittaa mummo kuriin, saa tuo nainen mellastaa mielensä mukaan. Mutta ei minun perheeni kanssa. Haukkuu sitten minua ja lapsiani värikkäillä sanankäänteillä kaikille jotka jaksaa kuunnella, jutut kantautuvat toki minulle ja lähinnä naurattaa ellei itketä. Kaikista ihmisistä ei ole äideiksi tai mummoiksi, suosittelen pysymään kaukana ja katkomaan välit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs arveluttavaa työtä ap tekee? Tankotanssija erotiikkakaupassa, puhelinennustaja, kaukoparantaja, jotain tämmöstä tuli mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Minun äitini on varmaan anoppisi kaltainen boomer-hirviö. En ole hänen kanssaan tekemisissä enkä anna nähdä lapsiani missään olosuhteissa, emme siis osallistu suvun juhliin joissa tuo matami on mukana. Hän on täysin arvaamaton ja ilman suodatinta ilkeissä puheissaan ja en ota sitä riskiä, että alkaa haukkua lapsiani heille päin naamaa. Sisarukseni jotenkin vielä tuota ihmistä jaksavat, mutta alkavat uupua itsekin, hän on nimittäin kauhujen anoppi. Kaikki ympärilläni tietävät äitini vaikean, jopa persoonallisuushäiriöksi luokiteltavan luonteen, mutta koska on ilmeisesti helpompaa kestää ja sietää hiljaa ("se nyt on ollut aina tuollainen, ei sille mitään voi"), kuin laittaa mummo kuriin, saa tuo nainen mellastaa mielensä mukaan. Mutta ei minun perheeni kanssa. Haukkuu sitten minua ja lapsiani värikkäillä sanankäänteillä kaikille jotka jaksaa kuunnella, jutut kantautuvat toki minulle ja lähinnä naurattaa ellei itketä. Kaikista ihmisistä ei ol
Niin ja olet äitisi tytär ja tasapainoton nyt jo. Tiedän yhden jonka äiti oli kovin hillitsemätön, tytär arvosteli äitiään ja nimitteli hulluksi. Tytär täytti 40, alkoi ihan samat jutut, hillitsemätön raivo, töistä ohjattiin sairauslomalle ja sitten eläkkeelle koska töissä elämä oli yhtä riitaa.
Boomerhullu saapui. Sehän ei ole mikään vika jos pää jumittaa jossain boomereissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihinkäs appiukko tässä kuviossa asettuu? Vai onko kuollut?
Tulemme appiukon kanssa mainiosti toimeen. Hän on eronnut anopistani jo aikoja sitten eikä hänkään tule kuin pakon edestä toimeen entisen vaimonsa kanssa.
Voin kyllä tietysti pakon edestä sietää anoppiani samassa tilassa, mutta anopillani ei ole minkäänlaisia käsityksiä terveistä rajoista. Hän halusi jo suhteen alusta asti olla mukana parisuhteessamme, olla mukana talokaupoilla ja arvosteli sitä ettemme kysyneet hänen mielipidettään ostaessamme auton. Anopille meidän yhteinen kotitalo on poikansa talo ja ennen häitämme hän vaati nähdä avioehtomme jotta voi varmistua etten ole rahan perässä (vielä ei ole selvinnyt mistä rahasta on kyse). Myös parisuhteemme kaikki ongelmat ovat aina minun syytäni ja miehelläni on huono tapa olla uskal
Mun mies aikoinaan alkoi ymmärtää että hänen äitinsä käytös ei ole normaalia, ei edes hyväksyttää, vasta silloin, kun meidän terapeutti siitä sanoi. Mies vaan sönkötti itku kurkussa, että aina äiti on ollut "hankala". Se oli ensimmäinen pala mun miehen selkärankaan. Vähitellen selkäranka kasvoi ja vahvistui.
Narsistin lapsi kun oli opetettu, että tärkeintä on pitää äiti tyytyväisenä, niin äkkiä sitä on halu pistää pää pensaaseen, kun äiti haukkuu puolisoa. Puolison suuttumus kun oli helpompi käsitellä kuin äidin suuttumus.
Nyt on kaikki hyvin. Parisuhdekin kukoistaa, kun anoppi pistettiin jäähylle. Lapsilla on suhteet kunnossa miehen sisaruksiin ja miehen tätiin, vaikka anoppi ei lasteni elämässä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitäs arveluttavaa työtä ap tekee? Tankotanssija erotiikkakaupassa, puhelinennustaja, kaukoparantaja, jotain tämmöstä tuli mieleen.
Mä oon it-alalla. Täysin sopimaton työ, _naiselle_. Näin tarinoi anoppi.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini viihtyy meillä ja ostelee lapsille kaikkea kivaa, paljon vietämme aikaa yhdessä.
Veljelläni hän ei juuri käy kun kälyni ei siedä äitiä. Äiti melko harvoin saa tavata lasteni serkkuja. Ei hänellä ole samaa suhdetta heihin koska käly on torjuva.
Ja aina vaan tuota tavaravirtaa. Lopeta jo! Naurettavaa. Ei tässä kukaan tavaraa ole vailla. Nykyihminen hukkuu tavaraan ihan ilman sairaita mummojakin.
Ja silsi jouluna ja synttäreinä itketään, että miksi serkut sai lahjaksi haluamiaan leluja, meidän lapset ei mitään.
Kyllä minusta oli kivaa, kun äiti osti meidän tytölle potkupyörän ihan tarpeeseen. Käly suuttui, kun heille ei tullut mitään.
Ei k
EI tarvitse piikoa. Mutta pitää osata käyttäytyä ja olla haukkumatta poikaansa ja tämän perhettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs arveluttavaa työtä ap tekee? Tankotanssija erotiikkakaupassa, puhelinennustaja, kaukoparantaja, jotain tämmöstä tuli mieleen.
Mä oon it-alalla. Täysin sopimaton työ, _naiselle_. Näin tarinoi anoppi.
-eri
Ja tuosta välität? Mielipiteitä maailmaan sopii.
Tässähän on nyt yhden ihmisen mielipide anopista. Siinä mielessä on vaikea ottaa kantaa. Suosittelen kuitenkin aloittajalle peiliin katsomista. Aina asia ei välttämättä ole niin että vain toisessa osapuolesta on vikaa. Aloittajan on myös syytä keskustella puolisonsa kanssa koska ennenpitkää tilanne tulee vaikeuttamaan liittoanne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
214, ja miten sitten toimitaan, jos ja kun anoppi kuitenkin on paikalla serkkujen synttäreillä, sukulaisten häissä, jne.? Esitetään juhlissa, että häntä ei ole olemassa, jäädään kotiin siinä pelossa että hän järjestää jonkun kohtauksen, vai...?
Hän on ilmaa siellä kuten on muuallakin. Hänen kohtauksistaan on vastuussa vain hän itse. Näkeepä kaikki mikä hullu on.
Luuletko etteivät tee myös sinusta johtopäätöksiä? Se peili, se peili.
Ai että jos ihminen riehuu juhlissa niin se muka olisi jonkun muun syy?
Kyllä se nyt vaan selittää ihan kaikille, miksi häntä vältelään ja ko käytöksen jälkeen välttelee muutama muu lisää.
Kyllä mun miehen suku tietää millainen painajainen mun anoppi on. Moni heistäkin on anopin kanssa huonoissa / olemattomissa väleissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs arveluttavaa työtä ap tekee? Tankotanssija erotiikkakaupassa, puhelinennustaja, kaukoparantaja, jotain tämmöstä tuli mieleen.
Mä oon it-alalla. Täysin sopimaton työ, _naiselle_. Näin tarinoi anoppi.
-eri
Ja tuosta välität? Mielipiteitä maailmaan sopii.
Kuka sanoi, että välitän? Alkoi vaan tympäisemään, kun eukko suureen ääneen julisti toistuvasti, kuinka mun uravalinta on sopimaton naiselle. Nykyisin anoppi ei edes tiedä missä olen töissä saati mitä teen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
224, mummo on nykyään vanhainkodissa eikä muista, kuka minä olen. Äitini katkaisi välit minuun pitkäksi aikaa, koska kehtasin yliopistosta päästyäni lähteä tavoittelemaan unelmaani ja muuttaa 1200 kilometrin päähän hänestä. Ilmeisesti olisi pitänyt ajatella ensisijaisesti sitä, mitä hän haluaa minun elämältäni. Asiat ovat harvoin niin mustavalkoisia, että yksi ihminen on tarinan pahis ja toinen hyvä tyyppi. Ollaan kuitenkin samoista geeneistä kaikki kolme, joten on paljon todennäköisempi skenaario, että mielenvikaisia ollaan kaikki.
Mummosi toimi rajattomasti. Se nyt vaan on ihan mustavalkoisesti näin. Ei kunnioittanut tytärtään eikä tämän perhettä.
Tämä "rajaton" on nykyään muotisana. Se, mitä se merkitsee, on hiukan niin ja näin. Yhdelle se voi olla ihan vain sitä, että se äiti on huolissaan lapsestaan, kun tämä lähtee niin kauas. Huoltaan ei kai sitten saisi ilmaista, ettei ole "rajaton."
Täällä on niin ristiriitaisia kirjoituksia, ettei täältä ainakaan voi ns. ottaa opikseen, millainen äiti tai anoppi ja yleensä isoäiti olisi oltava.
Yksi kirjoitti, että oli ihanaa kun mummo osti lapselle polkupyörän. Toinen kiirehti heti vastaamaan, että mummo siis ostaa rakkautta!
Sitten valitetaan, että appivanhemmat / omat vanhemmat ei anna rahaa, vaikka heillä olisi sitä antaa mielin määrin.
Ja toisaalta ollaan kamalan tarkkoja siitä, että ei saa puuttua mihinkään. Monet vanhemmat ihmisetkin ajattelevat, että aikuisten pitää tulla toimeen jo omillaan, eivätkä edes osaa ajatella, että heiltä pitäisi liietä rahaa vielä aikuisille lapsilleen. Ja sitten kuitenkin ollaan vaatimassa sitä taloudellista apua. Kuinka pitkään sitä pitää antaa?
Se vaan tuntuu siltä tätä palstaa seuratessa, että teet niin tai näin, olet aina väärinpäin.
Itse en ole joutunut miniöiden kanssa mihinkään välikäteen, kun ei niitä ole. On vain vävy. Mutta sen olen oppinut jo elämästä, että se on yhtä sopeutumista ja aina on asioita, jotka on vain hyväksyttävä, kaikki ei aina mene oman mielen mukaan.
Eli minä kutsuisin sen ikävän anopinkin nimiäisjuhliin. Eipähän pääsisi sanomaan, että ei kutsuttu. Kyllä ihminen sen muutaman hetken kestää. Ei kai se sentään lyömään tule eikä tulipaloa sytytä.
Miettisin viisi kertaa pariutumista miehen kanssa, jos miehen äiti ja suku on kahjo. Tyttäret, eiköhän se ole molemminpuolista inhoa, olette näyttäneet anopille ilkeää ja saatte korkojen kanssa takaisin. Siitä kärsii eniten miehenne ja lapsenne. Lapsia ei moiseen kuvioon pidä hankkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässähän on nyt yhden ihmisen mielipide anopista. Siinä mielessä on vaikea ottaa kantaa. Suosittelen kuitenkin aloittajalle peiliin katsomista. Aina asia ei välttämättä ole niin että vain toisessa osapuolesta on vikaa. Aloittajan on myös syytä keskustella puolisonsa kanssa koska ennenpitkää tilanne tulee vaikeuttamaan liittoanne.
Kun vastassa on narsistinen, rajaton ihminen, niin syytön ihminen katsoo peilistä. Kaikkea ei tarvitse sietää, vaikka kyseessä on puolison (tai oma) äiti. Kaikkien kanssa ei voi sopia asioista, edes keskustella. Näitä asioita voi olla vaikea sisäistää, jos ei ole kokemusta tunkeilevasta ja rajattomasta henkilöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En pystyisi olemaan tuollaisen miehen kanssa joka ei suojele sinua ilkeiltä sukulaisilta. En pystyisi seksiin sellaisen miehen kanssa, pllu kuivuisi mokomasta nyhveröstä. Sinä kuitenkin olet lapsen saanut tehtyä luuserin kanssa. anoppi ei ole ongelma, vaan miesmakusi. antaisitko omien sukulaittesi kohdella miestäsi kuten sinua nyt kohdellaan?
Miehelle näytetään kaapin paikka. Äitini saa oleilla meillä, hänet pitää ottaa lomamatkoille mukaan, hän on niin osaava että hän päättää huonekaluistamme. Jos et ole äidilleni kohtelias ja hyväksy perheemme jäseneksi ota kassisi ja lähde.
Täällä peräänkuulutetaan perheelle rajoja. Äiti, isä, lapset. Heitä halutaan suojella. Olet ihan ki
Äidilläsi on aivan ilmeisesti tuohon varaa.
Onko anopilla? Sitä et kertonut. Omalla äidilläni ei olisi ollut. Kun laskin ihan mielenkiinnosta hänen tulonsa ja menonsa, käyttövaraa hänelle jäi kuukaudessa jotain neljäsataa. Silläkö hän olisi ostellut kännyköitä ja tietokoneita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs arveluttavaa työtä ap tekee? Tankotanssija erotiikkakaupassa, puhelinennustaja, kaukoparantaja, jotain tämmöstä tuli mieleen.
Mä oon it-alalla. Täysin sopimaton työ, _naiselle_. Näin tarinoi anoppi.
-eri
Ja tuosta välität? Mielipiteitä maailmaan sopii.
Kuka sanoi, että välitän? Alkoi vaan tympäisemään, kun eukko suureen ääneen julisti toistuvasti, kuinka mun uravalinta on sopimaton naiselle. Nykyisin anoppi ei edes tiedä missä olen töissä saati mitä teen.
Välität ihan selvästi.
Lyön vaikka vetoa, että olet painanut visusti mieleesi jokaisen anopin sanomisen, joka sinua tympäisee.
Siksihän häntä et sietäisikään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me pidettiin aikanaan nimiäiset vain kavereille. Molempien äidit hyppi sen verran pahasti varpaille siinä vaiheessa, että päätettiin näin. Meillä meni vuosia ennen kuin anoppi ymmärsi paikkansa perheessä. Siis, että on isovanhempi ilman mitään sen suurempaa päätäntävaltaa lapsen asioihin. Äitini tajusi vähän aiemmin, mutta ei sekään mitenkään helppoa ollut. Oikein mukavaa olla tuore nuorehko vanhempi, kun kummallakin on rajattomat äidit.
Mulla oli vähän sama tilanne. Ero oli siinä, että mun äiti ymmärsi, kun hänelle sanoi asiasta. Anoppi taas ei ymmärtänyt. Hän suuttuu, marttyroi ja jatkoi tunkeiluaan ja ilkeilyään seuraavana päivänä.
Ongelmaa ei enää ole. Äitini käyttäytyy normaalisti, anopin kanssa ei olla tekemisissä. Huom! Anoppi katkoi välit, kun ei suostuttu hänen mummoilufantasiansa pelinappuloiksi. Kauheita ihmisiä, kun ei annettu mumm
Me oltiin myös tosi itsekkäitä, kun ei annettu parikuista vauvaa anopille yöksi hoitoon, vaikka olisi halunnut.
t. Tuo jolle vastasit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me pidettiin aikanaan nimiäiset vain kavereille. Molempien äidit hyppi sen verran pahasti varpaille siinä vaiheessa, että päätettiin näin. Meillä meni vuosia ennen kuin anoppi ymmärsi paikkansa perheessä. Siis, että on isovanhempi ilman mitään sen suurempaa päätäntävaltaa lapsen asioihin. Äitini tajusi vähän aiemmin, mutta ei sekään mitenkään helppoa ollut. Oikein mukavaa olla tuore nuorehko vanhempi, kun kummallakin on rajattomat äidit.
Oisiko niin että sinäkin kasvoit henkisesti lapsenkengistäsi ulos? Kiukuttelevasta teinistä. Äitiys on kasvattavaa.
No, ei se ihan noinkaan ollut. Me ollaan mieheni kanssa molemmat perheidemme kuopuksia. Meitä kohdeltiin kuin pikkulapsia, vaikka oltiin ihan aikuisia ja asuttu omillamme monta vuotta. Molemmille isoäideille teki tosi tiukkaa myöntää tämä.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs arveluttavaa työtä ap tekee? Tankotanssija erotiikkakaupassa, puhelinennustaja, kaukoparantaja, jotain tämmöstä tuli mieleen.
Mun siskon anopille riittää ihan se, että siskoni tienaa enemmän kuin miehensä.
Ei miniätkään aina helppoja ole. Toivon että oma miniäni ajan kanssa rauhoittuu ja ymmärtää, että tämä ei ole hänen lapsuuskotinsa, jossa hän oli palvottu iltatähti enkä minä hänen äitinsä. Tarve olla huomion keskipisteenä, voi loukkaantua ihan mistä vaan... lasinsirpaleilla kävelyä kohtaamiset