Tapaamiset ja sukujuhlat tilanteessa jossa ei halua olla anopin kanssa missään tekemisissä?

Kamalaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini viihtyy meillä ja ostelee lapsille kaikkea kivaa, paljon vietämme aikaa yhdessä.

Veljelläni hän ei juuri käy kun kälyni ei siedä äitiä. Äiti melko harvoin saa tavata lasteni serkkuja.  Ei hänellä ole samaa suhdetta heihin koska käly on torjuva.  

Ja aina vaan tuota tavaravirtaa. Lopeta jo! Naurettavaa. Ei tässä kukaan tavaraa ole vailla. Nykyihminen hukkuu tavaraan ihan ilman sairaita mummojakin.

Ja silsi jouluna ja synttäreinä itketään, että miksi serkut sai lahjaksi haluamiaan leluja, meidän lapset ei mitään.

Kyllä minusta oli kivaa, kun äiti osti meidän tytölle potkupyörän ihan tarpeeseen. Käly suuttui, kun heille ei tullut mitään. 

Ei kukaan ole tavaraa vailla, mutta elämäänäsä ja a

Niin, se isoäidin ainoa hyväksytty rakkaus on sitä, että menee piikomaan poikansa perheeseen. Siivoaa, tiskaa, pesee pyykit, hoitaa lapset jne. ja miniä istuu sohvalla komentamassa puhelin kädessä. Anopin tulee antaa aikaansa, hieno tapa ilmaista, että vanhan ihmiset tulee olla kodinhoitajana. 

Anopin kanssa ei tarvitse olla tekemisissä eikä miniän kanssa tarvitse olla tekemisissä. Lapset ei kaipaa huonoa isoäitiä eikä osaa tästä kysellä, jos ei mummista koskaan puhuta. Isoäiti taas ei menetä yhtään mitään, päinvastoin, kun ei joudu olemaan tekemisissä miniän lasten kanssa.

Kaikki voittavat, kun miehen perhe ei ole missään yhteyksissä miehen sukuihin (niitä kun on kaksi eri haaraa, isän ja äidin puolelta) ja perhe saa elää omanlaistaan elämää ilman anopin kiusantekoa.

Miksi ihmeessä niin moni miniä kuitenkin valittaa, että isoäiti ei välitä poikansa perheestä eikä hoida lapsenlapsia, vaikka juuri se on optimaalinen tilanne?

Vierailija kirjoitti:

Anopin kanssa ei tarvitse olla tekemisissä eikä miniän kanssa tarvitse olla tekemisissä. Lapset ei kaipaa huonoa isoäitiä eikä osaa tästä kysellä, jos ei mummista koskaan puhuta. Isoäiti taas ei menetä yhtään mitään, päinvastoin, kun ei joudu olemaan tekemisissä miniän lasten kanssa.

Kaikki voittavat, kun miehen perhe ei ole missään yhteyksissä miehen sukuihin (niitä kun on kaksi eri haaraa, isän ja äidin puolelta) ja perhe saa elää omanlaistaan elämää ilman anopin kiusantekoa.

Miksi ihmeessä niin moni miniä kuitenkin valittaa, että isoäiti ei välitä poikansa perheestä eikä hoida lapsenlapsia, vaikka juuri se on optimaalinen tilanne?

Optimaalinen tilanne olisi toki, että perheen lapsilla olisi molemmin puolin päästään terveitä sukulaisia, joiden kanssa voi olla normaalisti tekemisissä.

Onko sinun suvussasi ketään joka saisi anopin pitämään mölyt mahassaan? Jos hänet laittaisi ristiäisissä vaikka sinun äitisi viereen, kehtaisiko silti möläytellä? Saisitko suvustasi ketään pitämään anoppia kurissa tai vapaaehtoista ohjaamaan hänet ulos jos ei osaa käyttäytyä?

Tietty videoit ristiäistapahtuman ja laitat julkiseksi anopin käyröksen niin kaikki näkevät miten hän sinua kohtelee. Kenenkään ei sitten tarvitse ihmetellä miksi häntä ei enää kutsuta sen jälkeen teidän juhliinne. 

Voisin EHKÄ (riippuen siis siitä mitä kaikkea anoppi on tähän mennessä tehnyt) kutsua anopin ristiäisiin ja kertoa etukäteen miehelle että jos anoppi pilaa nekin niin sen jälkeen ei tarvitse nähdä lastakaan ikinä. Samalla kehoittaisin miestä kasvattamaan selkärangan. 

Tunnetusti anopit eivöt osaa käyttäytyä eivätkä ymmärrä juhlista mitään.  Kun tulee anopiksi katoaa heti hyvät käytöstavat.

Jos anoppi tai kuka tahansa on dementikko tai kehitysvammainen joka ölisee mitä ölisee tietenkin hänet voi jättää kutsumatta.

Aika useasti ristiäisissä on se vauva joka unohtaa käytöstavat.  Olin yksissä kirkossa, papillakaan ei ollut kiire.  Hän sanoi keskeytetään  hetkeksi ja äiti ja vauva menivät sakastiin 20 minuutin rauhoitushetkelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anopin kanssa ei tarvitse olla tekemisissä eikä miniän kanssa tarvitse olla tekemisissä. Lapset ei kaipaa huonoa isoäitiä eikä osaa tästä kysellä, jos ei mummista koskaan puhuta. Isoäiti taas ei menetä yhtään mitään, päinvastoin, kun ei joudu olemaan tekemisissä miniän lasten kanssa.

Kaikki voittavat, kun miehen perhe ei ole missään yhteyksissä miehen sukuihin (niitä kun on kaksi eri haaraa, isän ja äidin puolelta) ja perhe saa elää omanlaistaan elämää ilman anopin kiusantekoa.

Miksi ihmeessä niin moni miniä kuitenkin valittaa, että isoäiti ei välitä poikansa perheestä eikä hoida lapsenlapsia, vaikka juuri se on optimaalinen tilanne?

Optimaalinen tilanne olisi toki, että perheen lapsilla olisi molemmin puolin päästään terveitä sukulaisia, joiden kanssa voi olla normaalisti tekemisissä.

Tasapainoiset ja hyvä käytöstavat omaavat vanhemmat ovat myös tärkeitä.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini viihtyy meillä ja ostelee lapsille kaikkea kivaa, paljon vietämme aikaa yhdessä.

Veljelläni hän ei juuri käy kun kälyni ei siedä äitiä. Äiti melko harvoin saa tavata lasteni serkkuja.  Ei hänellä ole samaa suhdetta heihin koska käly on torjuva.  

Ja aina vaan tuota tavaravirtaa. Lopeta jo! Naurettavaa. Ei tässä kukaan tavaraa ole vailla. Nykyihminen hukkuu tavaraan ihan ilman sairaita mummojakin.

Ja silsi jouluna ja synttäreinä itketään, että miksi serkut sai lahjaksi haluamiaan leluja, meidän lapset ei mitään.

Kyllä minusta oli kivaa, kun äiti osti meidän tytölle potkupyörän ihan tarpeeseen. Käly suuttui,

 

 

 

Lapsille tasa-arvoisuus on tärkeää.

En ymmärrä, miksi aikuinen kostaa lapselle sen, ettei tule toimeen toisen aikuisen kanssa.

Luulisi, että isovanhemmalle omat lapsenlapset ovat kaikki yhtä tärkeitä.

Mietin näitä miehiä.  Jos äitinsä ei hallitse minkäänlaisia etikettejä, osaa juhlahetkissä olla hiljaa,  missä he ovat oppineet käyttäytymistavat?  Ölisevätkö hekin paikassa kuin paikassa,  kertovat vitsejä samaan aikaan kun pappi ja kummit touhuavat kastemaljan luona?

Ymmärrän kun kaks täysin "tavatonta"  löytää toisensa.  Mutta että fiksu nainen lisääntyy ääliöperheen kasvattaman kanssa?

Me pidettiin aikanaan nimiäiset vain kavereille. Molempien äidit hyppi sen verran pahasti varpaille siinä vaiheessa, että päätettiin näin. Meillä meni vuosia ennen kuin anoppi ymmärsi paikkansa perheessä. Siis, että on isovanhempi ilman mitään sen suurempaa päätäntävaltaa lapsen asioihin. Äitini tajusi vähän aiemmin, mutta ei sekään mitenkään helppoa ollut. Oikein mukavaa olla tuore nuorehko vanhempi, kun kummallakin on rajattomat äidit.

Vierailija kirjoitti:

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitini viihtyy meillä ja ostelee lapsille kaikkea kivaa, paljon vietämme aikaa yhdessä.

Veljelläni hän ei juuri käy kun kälyni ei siedä äitiä. Äiti melko harvoin saa tavata lasteni serkkuja.  Ei hänellä ole samaa suhdetta heihin koska käly on torjuva.  

Ja aina vaan tuota tavaravirtaa. Lopeta jo! Naurettavaa. Ei tässä kukaan tavaraa ole vailla. Nykyihminen hukkuu tavaraan ihan ilman sairaita mummojakin.

Ja silsi jouluna ja synttäreinä itketään, että miksi serkut sai lahjaksi haluamiaan leluja, meidän lapset ei mitään.

Kyllä minusta oli kiv

Tasapainoton narsisti joka haluaa loukata puolisoaan.

Olen varma että ihan samassa määrin on narsistisia, tasapainottomia, mt-ongelmaisia niin anopeissa kuin miniöissä.  

Vierailija kirjoitti:

Jos tuollaisen ihmisen kutsuu juhliinsa, kuvitteletteko te todella, että A) hän antaa perheen järjestää ne ilman että sekaantuu jokaikisen asiaan tai B) osaa käyttäytyä siellä haukkumatta ja marmattamatta ja pilaamatta kaikkea?

Minä en todellakaan usko.

Minun anoppi väänsi joka hemmetin asiasta, kun järjestettiin meidän häitä. Käyttäytyi oikeasti, kun olisi ollut hänen häät kyseessä. Edellisenä iltana vielä raivosi jostain, jota me emme halunneet häihin, mutta hän halusi. Onneksi tässä kohtaa äitini menetti hermonsa. Olimme miehen kanssa jo ihan kypsiä ja väsyneitä koko ihmiseen siinä vaiheessa.

Lapsen synnyttyä järjestettiin nimijuhlat vain kummeille. Ja kerrottiin nimi heti syntymän jälkeen ilman sen suurempaa salailua. Pilattiin kuulemma kaikki, kun ei otettu huomioon hänen ehdotuksia lapsen nimeksi ja lapsi sai minun sukunimeni. Ja olisi ehdottomasti halunnut odottaa siihen suureen paljastukseen RISTIÄISISSÄ, vaikka tasan tiesi, ettei kumpikaan meistä kuulu kirkkoon. Huoh. 

Vierailija kirjoitti:

 

Miten miehesi tähän suhtautuu?  Voisiko hän ilmoittaa äidilleen, että tämä on tervetullut, mikäli käyttäytyy asiallisesti?  

Miten mies tähän liittyy? Asia pitää hoitaa ap:n ja mammapalstan välisenä. 

Vierailija kirjoitti:

Me pidettiin aikanaan nimiäiset vain kavereille. Molempien äidit hyppi sen verran pahasti varpaille siinä vaiheessa, että päätettiin näin. Meillä meni vuosia ennen kuin anoppi ymmärsi paikkansa perheessä. Siis, että on isovanhempi ilman mitään sen suurempaa päätäntävaltaa lapsen asioihin. Äitini tajusi vähän aiemmin, mutta ei sekään mitenkään helppoa ollut. Oikein mukavaa olla tuore nuorehko vanhempi, kun kummallakin on rajattomat äidit.

Oisiko niin että sinäkin kasvoit henkisesti lapsenkengistäsi ulos?  Kiukuttelevasta teinistä. Äitiys on kasvattavaa.  

Sukulainen ei ollut miehensä hautajaisissakaan. Hänellä oli dementia uikutusvaiheessa, sanoja ei paljon enää ollut mutta ulina etenkin oudossa paikassa, vaikka jos yritti häntä ulos viedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tuollaisen ihmisen kutsuu juhliinsa, kuvitteletteko te todella, että A) hän antaa perheen järjestää ne ilman että sekaantuu jokaikisen asiaan tai B) osaa käyttäytyä siellä haukkumatta ja marmattamatta ja pilaamatta kaikkea?

Minä en todellakaan usko.

Minun anoppi väänsi joka hemmetin asiasta, kun järjestettiin meidän häitä. Käyttäytyi oikeasti, kun olisi ollut hänen häät kyseessä. Edellisenä iltana vielä raivosi jostain, jota me emme halunneet häihin, mutta hän halusi. Onneksi tässä kohtaa äitini menetti hermonsa. Olimme miehen kanssa jo ihan kypsiä ja väsyneitä koko ihmiseen siinä vaiheessa.

Lapsen synnyttyä järjestettiin nimijuhlat vain kummeille. Ja kerrottiin nimi heti syntymän jälkeen ilman sen suurempaa salailua. Pilattiin kuulemma kaikki, kun ei otettu huomioon hänen ehdotuksia lapsen nimeksi ja lapsi sai minun sukunimeni. Ja olisi ehdotto

Se on kätevää.  Seuraavassa liitossa ei tarvitse kolmea sukunimeä postilaatikkoon. Hyvä ennakoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihinkäs appiukko tässä kuviossa asettuu? Vai onko kuollut?

Tulemme appiukon kanssa mainiosti toimeen. Hän on eronnut anopistani jo aikoja sitten eikä hänkään tule kuin pakon edestä toimeen entisen vaimonsa kanssa. 

 

Voin kyllä tietysti pakon edestä sietää anoppiani samassa tilassa, mutta anopillani ei ole minkäänlaisia käsityksiä terveistä rajoista. Hän halusi jo suhteen alusta asti olla mukana parisuhteessamme, olla mukana talokaupoilla ja arvosteli sitä ettemme kysyneet hänen mielipidettään ostaessamme auton. Anopille meidän yhteinen kotitalo on poikansa talo ja ennen häitämme hän vaati nähdä avioehtomme jotta voi varmistua etten ole rahan perässä (vielä ei ole selvinnyt mistä rahasta on kyse). Myös parisuhteemme kaikki ongelmat ovat aina minun syytäni ja miehelläni on huono tapa olla uskaltamatta sanoa äidilleen ei ja toisaalta hakea ankar

     Eihän tuo anopin käytös normaalia ole. Ihan selviä narsistia piirteitä. Se että vika on aina muissa ja harhaluuloajstukset ovat ainakin narsismiin viittaavia piirteitä.

Veikkasin, että miehellesi on äitiinsä traumasuhde, josta on vaikea irrottautua? Se ei missään tapauksessa ole helppoa. Vaatii usein ammattilaisen apua. Kun kerran teillä on hyvä parisuhde, niin voisitko kysyä varovasti mieheltäsi esim. Millaisia lapsuusmuistoja hänellä on? Hienovaraisella keskustelulla voit päästä jyvälle. Se voi avata monta asiaa, kun saatte keskusteluyhteyden. 

Seuraavan kerran kun näette ja anoppi haukkuu, niin poistu toiseen tilaan esim. Näin hän huomaa ettet välitä. Mitä enemmän reagoit, sitä enemmän hän nauttii, kun huomaa, että loukkaannut. Katso, että keskustelut pysyvät mahdollisimman yksinkertaisena. Näin hän ei pääse manipuloimaan sinua ja kääntämään asioita omaksi edukseen. Älä reagoi mihinkään loukkaaviin tekoihin tai sanoihin. Hän jossain kohtaa alkaa ymmärtämään, ettei saa " pelinappulaa" sinusta.

Tsemppiä

Vierailija kirjoitti:

Me pidettiin aikanaan nimiäiset vain kavereille. Molempien äidit hyppi sen verran pahasti varpaille siinä vaiheessa, että päätettiin näin. Meillä meni vuosia ennen kuin anoppi ymmärsi paikkansa perheessä. Siis, että on isovanhempi ilman mitään sen suurempaa päätäntävaltaa lapsen asioihin. Äitini tajusi vähän aiemmin, mutta ei sekään mitenkään helppoa ollut. Oikein mukavaa olla tuore nuorehko vanhempi, kun kummallakin on rajattomat äidit.

Mulla oli vähän sama tilanne. Ero oli siinä, että mun äiti ymmärsi, kun hänelle sanoi asiasta. Anoppi taas ei ymmärtänyt. Hän suuttuu, marttyroi ja jatkoi tunkeiluaan ja ilkeilyään seuraavana päivänä. 

Ongelmaa ei enää ole. Äitini käyttäytyy normaalisti, anopin kanssa ei olla tekemisissä. Huom! Anoppi katkoi välit, kun ei suostuttu hänen mummoilufantasiansa pelinappuloiksi. Kauheita ihmisiä, kun ei annettu mummon edes valita nimiä lapsille!

Jättäisin anopin kutsumatta.

Minua naurattaa.  Mummot muka määräisivät nimet jne.   Taitaa olla niitä sukutila/kirkonkylä-juttuja. Ja sitä että jos joku mummo sanoo että aina ollut Eetuja suvussa se on määräilyä.

Ymmärrän ettei nää täällä kirjoittavat miniät ole anoppien suosiossa raivopäisine juttuineen.  Mutta oma äiti tietää kaiken niin hyvin, äiti ehdotti sanelmaa, sehän onkin hyvä nimi. Ja äiti on ollut mukana kun valittiin asuntoa , sohvaa, autoa,  äidiltä saa niin hyviä ohjeita .

Kun vaan miehenne kestävät teitä hallitsijattaria, tulevia anoppeja jotka jalkaa polkien eivät hyväksy muita.