Lue keskustelun säännöt.
Tapaamiset ja sukujuhlat tilanteessa jossa ei halua olla anopin kanssa missään tekemisissä?
31.07.2025 |
Meille on tulossa ensimmäinen lapsi ja mietin jo etukäteen miten sopia ja järjestellä isovanhemman ja lapsen tapaamiset huomioiden etten tule anopin kanssa toimeen. En ole tietenkään kieltämässä anopin suhdetta lapseen, mutta olen miettinyt etten esimerkiksi aio pitää ristiäisiä sillä sekä anopin ulosjättäminen juhlista että hänen kanssaan samassa tilassa oleminen on sietämätön ajatus. Onko esim. realistista että kaikki mummon ja lapsen tapaamiset tapahtuu vain isän kanssa läsnäollessa?
Taustatietona että anoppini on minua kohtaan avoimen vihamielinen, ilkeä ja hänen mielestä kaikinpuolin väärä nainen pojalleen vaikka olemme olleet yhdessä lähes vuosikymmenen ajan. Olemme joskus yrittäneet tulla toimeen, mutta siitä ei tullut mitään sillä anopin mielestä minun olisi pitänyt pyydellä häneltä anteeksi, vaikka hän on ollut se osapuoli joka on arvostellut ääneen kaikkea ulkonäöstäni työhöni.
Kommentit (408)
Joskus ihmisen tarvitsee vapauttaa itsensä kaikesta oudoista ristiriidoista ja draamasta, joka taas jollekin toiselle on elämän suola ja sokeri. Ei sitä tervejärkinen kestä, eikä ymmärrä. Sen voi tietenkin käsittää, että taustalla voi olla suuriakin traumoja ihmisen elämässä, mutta kohtuutonta on panna tavallaan sivullinen niistä kärsimään. Itse ainakin koen, että olen ansainnut rauhallisen ja hyvän elämän ilman, että joku tuo siihen aiheetonta sekaannusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annat tapaamisissa mennä anopin höpötykset toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Rajattu aika, esim tunti kerrallaan. Jos ei millään suju, ei tapaamisia järjesty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihinkäs appiukko tässä kuviossa asettuu? Vai onko kuollut?
Tulemme appiukon kanssa mainiosti toimeen. Hän on eronnut anopistani jo aikoja sitten eikä hänkään tule kuin pakon edestä toimeen entisen vaimonsa kanssa.
Voin kyllä tietysti pakon edestä sietää anoppiani samassa tilassa, mutta anopillani ei ole minkäänlaisia käsityksiä terveistä rajoista. Hän halusi jo suhteen alusta asti olla mukana parisuhteessamme, olla mukana talokaupoilla ja arvosteli sitä ettemme kysyneet hänen mielipidettään ostaessamme auton. Anopille meidän yhteinen kotitalo on poikansa talo ja ennen häitämme hän vaati nähdä avioehtomme jotta voi varmistua etten ole rahan perässä (vielä ei ole selvinnyt mistä rahasta on kyse). Myös parisuhteemme kaikki ongelmat ovat aina minun syytäni ja miehelläni on huono tapa olla uskaltamatta sanoa äidilleen ei ja toisaalta hakea ankar
Eli tässä tapauksessa miehesi on vässykkä tohveli, joka on äitinsä tississä kiinni eikä ajattele perhettään yhtään.
Olisiko aika miehesi aikuistua ja ottaa vastuu tekemisistään, eikä olla mahdollistaja?
Me laitettiin minun äidille selkeät säännöt ja ehdot. Käytöksen piti muuttua, tai ei näe lasta. Tosi karua, kun äidin käytös johtui lähinnä käsittelemättömistä traumoista. Mutta onneksi laitettiin rajat. Äitini ymmärsi hakea apua, käsitteli traumansa ja lopulta hänestä kuoriutui ihana mummo lapselle.
Anoppi taas on jotenkin sosiaalisesti kyvytön. Ihan sama mistä ollaan sanottu, niin vain hänen näkemys on oikea. Ei haitannut ottaa lapsesta kuvia, kun oli nakuna uimassa ja lähettää näitä puolelle (isoa) sukua. Lisäksi aina, kun silmä vältti, teki lapsen kanssa jotain, joka pilasi/sottasi tämän päällä olevat vaatteet. Minä kun opetin lasta turhamaiseksi ja ostin liian hyviä vaatteita (hm, Zara, kirpparit). En jaksa edes kirjoittaa kaikkea, mutta kaikki minun mielipiteeni lapsesta ja tämän kasvatuksesta oli anopin mielestä vääriä. Onneksi miehen veli sai lapsen ja tämä sekoilu siirtyi sinne.
Vierailija kirjoitti:
Onko meillä Ap sama anoppi?
Mun anoppi oli vakaasti sitä mieltä, että mieheni salasuhde ja asiaton käytöskin oli minun syytäni. Minä olen hänen pojastaan sellaisen tehnyt.
Voi että, kuulostaa tosiaan siltä. Omassa tapauksessa ei ole ollut uskottomuutta, mutta myös anoppini mukaan poikansa möhlimiset ovat olleet minun syytäni. Hänen kirjoissaan hänen omat lapsensa ovat aina enkeleitä ja oikeassa ja muut ihmiset viallisia tai syyllisiä.
Moni on kysynyt, enkö voi vain yrittää tulla toimeen. Sitä on yritetty monta kertaa, mutta anoppi on kaikkeen poikansa elämään puuttumisen lisäksi yrittänyt aktiivisesti estää meidän avioliiton. Hän soitteli pojalleen viikkokausia ja puhui miten olen vain rahojen perässä ja pilaan pojan elämän, vaikka olemme ihan tavallisia keskiluokkaisia työssäkäyviä kunnon ihmisiä. Olimme muutamia vuosia sitten eron partaalla ja anoppi halusi häätää minut omasta kodistani ja että jätän miehelle talon irtaimistooneen, vaikka kaikki on maksettu puoliksi ja yhteisissä nimissä. Anoppi on yksinkertaisesti tehnyt selväksi että olen hänelle epämiellyttävä kivi kengässä josta hän toivoo poikansa hankkiutuvan eroon. Välimme mieheni isään ja hänen uuteen vaimoon ovat erinomaiset ja täysin asialliset. On vaan todella vaikeaa olla edes neutraalisti anoppini kaltaisen ihmisen seurassa ja olla voimatta huonosti. Olen myös alkanut pelkäämään minkälaisia temppuja ja hankaluuksia anoppi voi keksiä kiusallaan. En esim. yhtään ihmettelisi jos hän tekaisisi minusta perättömiä lastensuojeluilmoituksia tai vastaavaa sillä hän vihaa minua avoimesti. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku tehtailee näitä anoppialoituksia ihan työkseen ja toiset intopiukeina peukuttaa.
Ei enää kyllä tiedä itkeäkö vai nauraa.
Onneksi ihmiset elää nykyään aina vaan enemmän sinkkuina, niin poistuu tuo anoppi ongelmakin.
Outoa, että jos anoppi vihaa ap:tä, niin miksi hän haluaisi olla ap:n kanssa missään tekemisissä.
Jos mulla olis vastenmielinen vävy tai miniä jota vihaan, pitäisin kyllä tarkan huolen siitä, etten joutuisi tuon ihmisen kanssa mihinkään tekemisiin koskaa.
Kiertäisin kyllä kaukaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Me laitettiin minun äidille selkeät säännöt ja ehdot. Käytöksen piti muuttua, tai ei näe lasta. Tosi karua, kun äidin käytös johtui lähinnä käsittelemättömistä traumoista. Mutta onneksi laitettiin rajat. Äitini ymmärsi hakea apua, käsitteli traumansa ja lopulta hänestä kuoriutui ihana mummo lapselle.
Anoppi taas on jotenkin sosiaalisesti kyvytön. Ihan sama mistä ollaan sanottu, niin vain hänen näkemys on oikea. Ei haitannut ottaa lapsesta kuvia, kun oli nakuna uimassa ja lähettää näitä puolelle (isoa) sukua. Lisäksi aina, kun silmä vältti, teki lapsen kanssa jotain, joka pilasi/sottasi tämän päällä olevat vaatteet. Minä kun opetin lasta turhamaiseksi ja ostin liian hyviä vaatteita (hm, Zara, kirpparit). En jaksa edes kirjoittaa kaikkea, mutta kaikki minun mielipiteeni lapsesta ja tämän kasvatuksesta oli anopin mielestä vääriä. Onneksi miehen veli sai lapsen ja tämä sekoilu siirtyi sinne.
Aika huono tilanne, että äitisi ja myös anoppisi ovat harmillisen viallisia yksilöitä, niin että sinä viisaampana olet joutunut ikävään tilanteeseen. Äitisi joutui jopa hakemaan ulkopuolosta apua. Sitten hänestä kuoriutui lopultakin ihana mummo. Anoppi ei kuitenkaan älynnyt hakea apua, vaan siirtyi sekoilemaan muualle.
Vierailija kirjoitti:
Joskus ihmisen tarvitsee vapauttaa itsensä kaikesta oudoista ristiriidoista ja draamasta, joka taas jollekin toiselle on elämän suola ja sokeri. Ei sitä tervejärkinen kestä, eikä ymmärrä. Sen voi tietenkin käsittää, että taustalla voi olla suuriakin traumoja ihmisen elämässä, mutta kohtuutonta on panna tavallaan sivullinen niistä kärsimään. Itse ainakin koen, että olen ansainnut rauhallisen ja hyvän elämän ilman, että joku tuo siihen aiheetonta sekaannusta.
Onko tässä anoppi mainittu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin näitä miehiä. Jos äitinsä ei hallitse minkäänlaisia etikettejä, osaa juhlahetkissä olla hiljaa, missä he ovat oppineet käyttäytymistavat? Ölisevätkö hekin paikassa kuin paikassa, kertovat vitsejä samaan aikaan kun pappi ja kummit touhuavat kastemaljan luona?
Ymmärrän kun kaks täysin "tavatonta" löytää toisensa. Mutta että fiksu nainen lisääntyy ääliöperheen kasvattaman kanssa?
Oma anoppini siis ei ole sellainen joka alkaisi muiden seurassa haukkumaan, mutta jokainen keskustelu anopin kanssa on usein ahdistava, syyllistävä ja muutenkin sellainen että minullekin joka ei ole herkimmästä päästä tulee vaan paha olo. Tavallaan pelkään koko ihmistä sillä tiedän hänen olevan ovela ja pitkävihainen ja kauhea ihmisille joita hän vihaa. Anopin kanssa ei voi käydä mitään tasapuolista järkevää keskustelua sillä hänen päässään on niin vahva hänen perhe vastaan minä -asettelu. Anoppi on tehnyt selväksi etten ole osa hänen perhettään. Anoppi puhuu minusta todella ikävään tapaan muiden kuullen etenkin kun en ole paikalla. ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin näitä miehiä. Jos äitinsä ei hallitse minkäänlaisia etikettejä, osaa juhlahetkissä olla hiljaa, missä he ovat oppineet käyttäytymistavat? Ölisevätkö hekin paikassa kuin paikassa, kertovat vitsejä samaan aikaan kun pappi ja kummit touhuavat kastemaljan luona?
Ymmärrän kun kaks täysin "tavatonta" löytää toisensa. Mutta että fiksu nainen lisääntyy ääliöperheen kasvattaman kanssa?
Oma anoppini siis ei ole sellainen joka alkaisi muiden seurassa haukkumaan, mutta jokainen keskustelu anopin kanssa on usein ahdistava, syyllistävä ja muutenkin sellainen että minullekin joka ei ole herkimmästä päästä tulee vaan paha olo. Tavallaan pelkään koko ihmistä sillä tiedän hänen olevan ovela ja pitkävihainen ja kauhea ihmisille joita hän vihaa. Anopin kanssa ei voi käydä mitään tasapuolista järkevää keskustelua sillä häne
Anoppisi on ihan oikeassa: et ole osa hänen perhettään, sinulla ja anopin pojalla on oma perhe! Miksi miniät kuvittelevat, että naimalla miehen he saavat samantien perheoikeudet anopin ja appiukon omaisuuteen ja elämään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Outoa, että jos anoppi vihaa ap:tä, niin miksi hän haluaisi olla ap:n kanssa missään tekemisissä.
Jos mulla olis vastenmielinen vävy tai miniä jota vihaan, pitäisin kyllä tarkan huolen siitä, etten joutuisi tuon ihmisen kanssa mihinkään tekemisiin koskaa.
Kiertäisin kyllä kaukaa.
No kun se lapsenlapsi. Ne on paketti. Äiti ja lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs arveluttavaa työtä ap tekee? Tankotanssija erotiikkakaupassa, puhelinennustaja, kaukoparantaja, jotain tämmöstä tuli mieleen.
Mun siskon anopille riittää ihan se, että siskoni tienaa enemmän kuin miehensä.
Kyllä niin kaikki asiat selvitetään molempien vanhemmille.. herrajestas sentään , aikuistukaa.
Lapsenlapseni ovat olleet noin 2-vuotiaita kun yksin mummolassa. Pieninä jos joskus hoidin, heidän kotonaan ja toinen vanhempi kotona etätöissä tai opiskelemassa tai sairaana.
En usko yhdenkään mummin haluavan rintavauvaa yökyliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy olla aika narsistinen ihmisen joka kokee olevansa täydelminen ja kaikki muut ympärillä on narsisteja.
Alle 50 vuoden ikä ei takaa imisen olevan päästään terve ja tasapainoinen. Voi olla kuuri tämän keskustelun mukaista vainoharhaisuutta, huonoa itsetuntoa, lapsellisuutta jota koitetaan raivolla ja "äiti ja anoppi ihan p...ja"
Yksi kirjoitti, että oli ihanaa kun mummo osti lapselle polkupyörän. Toinen kiirehti heti vastaamaan, että mummo siis ostaa rakkautta!
Ei kirjoittanut, vaan kirjotti miten se isoäiti ostaa lellikeilleen tavaraa ja se jota isoäidiltä suojellaan ei saa mitään ja miten kamalaa se on. Mitään ihanaa ei kuvauskessa ollut, paljon sairasta vain. Oikein voimafantasia kostonhimossa.
Vierailija kirjoitti:
Miettisin viisi kertaa pariutumista miehen kanssa, jos miehen äiti ja suku on kahjo. Tyttäret, eiköhän se ole molemminpuolista inhoa, olette näyttäneet anopille ilkeää ja saatte korkojen kanssa takaisin. Siitä kärsii eniten miehenne ja lapsenne. Lapsia ei moiseen kuvioon pidä hankkia.
Jaa. Mistä olisin voinut tietää, että anoppi on täyskahjo, kun häntä ei kiinnostanut olla tekemisissä ennen vauvauutisia.
Anoppini inhosi mua ennen kuin tapasikaan. Sama jokaisen miehen veljen tyttöystävän kohdalla. Onneksi anoppi osoittaa suoraan ja kovaan ääneen inhonsa, ei tarvitse arvuutella yhtään, että olisiko sittenkin suosiossa.
Ei mun mies eikä varsinkaan mun lapset kärsi. Mies ei halua olla ilkeän äitinsä kanssa pakollista enempää tekemisissä. Tämä toteutui jo ennen kuin aloitin seurustelun mieheni kanssa. Muehwni valinta, ei minun. Lapset eivät mummoaan ole edes tunteneet, joten mikä siinä aiheuttaa kärsimystä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
224, mummo on nykyään vanhainkodissa eikä muista, kuka minä olen. Äitini katkaisi välit minuun pitkäksi aikaa, koska kehtasin yliopistosta päästyäni lähteä tavoittelemaan unelmaani ja muuttaa 1200 kilometrin päähän hänestä. Ilmeisesti olisi pitänyt ajatella ensisijaisesti sitä, mitä hän haluaa minun elämältäni. Asiat ovat harvoin niin mustavalkoisia, että yksi ihminen on tarinan pahis ja toinen hyvä tyyppi. Ollaan kuitenkin samoista geeneistä kaikki kolme, joten on paljon todennäköisempi skenaario, että mielenvikaisia ollaan kaikki.
Mummosi toimi rajattomasti. Se nyt vaan on ihan mustavalkoisesti näin. Ei kunnioittanut tytärtään eikä tämän perhettä.
Tämä "rajaton" on nykyään muotisana. Se, mitä se merkitsee, on hiukan niin ja näin. Yhdelle se voi olla ihan vain sitä, et
Eli mitä väliä sillä on mitä se pääsee sanomaan, jos ei sen kanssa itse ole tekemisissä?
Vierailija kirjoitti:
Anoppina ei ikinä olisi tullut mieleenkään ottaa parin kuukaiden ikäistä lasta hoitoon. Olen aina rakastanut lapsenlapsiani, mutta hoitovastuu on ollut vanhemmilla.
En minäkään, ellei kyseessä oli joku hätätilanne. Esim lapsen vanhemmat sairaalassa hoidettavana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettisin viisi kertaa pariutumista miehen kanssa, jos miehen äiti ja suku on kahjo. Tyttäret, eiköhän se ole molemminpuolista inhoa, olette näyttäneet anopille ilkeää ja saatte korkojen kanssa takaisin. Siitä kärsii eniten miehenne ja lapsenne. Lapsia ei moiseen kuvioon pidä hankkia.
Jaa. Mistä olisin voinut tietää, että anoppi on täyskahjo, kun häntä ei kiinnostanut olla tekemisissä ennen vauvauutisia.
Anoppini inhosi mua ennen kuin tapasikaan. Sama jokaisen miehen veljen tyttöystävän kohdalla. Onneksi anoppi osoittaa suoraan ja kovaan ääneen inhonsa, ei tarvitse arvuutella yhtään, että olisiko sittenkin suosiossa.
Ei mun mies eikä varsinkaan mun lapset kärsi. Mies ei halua olla ilkeän äitinsä kanssa pakollista enempää tekemisissä. Tämä toteutui jo ennen kuin aloitin seurustelun mieheni kanssa. Muehwni valinta, ei minun. Lapset eivät mu
Tervettä menoa. Hyvin manipuloitu mies.
Outo ajatus että vanhemman naisen tulisi rajattomasti rakastaa jokaista poikiensa tyttöystävää. Miksi vaaditte anopilta enemmän kuin itse ette kykene edes hyvään sivistyneeseen käytökseen.
Anoppina ei ikinä olisi tullut mieleenkään ottaa parin kuukaiden ikäistä lasta hoitoon. Olen aina rakastanut lapsenlapsiani, mutta hoitovastuu on ollut vanhemmilla.