Lue keskustelun säännöt.
Vaikea/olematon sisarussuhde
31.07.2025 |
Minulla on muutaman vuoden nuorempi sisarus ja välimme ovat lähes olemattomat. Meillä on taustalla vaikea lapsuus (hyvin väkivaltainen koti, vanhempien mt- ja päihdeongelmet, laitoskierrettä jne.) ja tiedän hänen syyttävän minua monista noista tapahtumista.
Olemme nähneet toisemme viimeksi kymmenen vuotta sitten, juuri ennen kuin hän muutti ulkomaille. Hän ei ole ollut tuon jälkeen minuun yhteydessä, mutta itse seuraan häntä somessa. Laitan hänelle joka syntymäpäivä ja joulu viestiä ja joskus onnittelen tai vastaavaa, kun näen somessa hänelle tapahtuneen jotain hyvää. Hän ei koskaan vastaa minulle mitään, mutta pari kertaa on reagoinut viestiini sydämellä.
Olen ajatellut, että tämä on tapani näyttää hänelle, että olen täällä olemassa jos hän joskus haluaa ottaa yhteyttä. Välillä kuitenkin mietin, että olisiko vain parempi antaa olla? Jos täällä on ihmisiä, jotka ovat joskus aloittaneet puhtaalta pöydältä, olisi kiinnostava kuulla näkemyksiänne. Kokisitteko vain ahdistavana jos joku taakse jättämänne menneisyyden haamu ottaa välillä yhteyttä vai hyvänä, että pitää ovea auki?
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Itse pystyin alkamaan ensimmäistä kertaa hengittämään, kun katkaisin välini kontrolloivaan isosiskoon.
Juu, mutta aika muuttaa ihmisiä, joskus jopa niitä luutuneimpia. Tietysti se on vaikeampaa, jos ei olla tekemisissä. Koko luonne voi rakentua tuon yhden asian ympärille, eikä mitään kilpailevaa informaatiota tule, jos ei olla väleissä.
Sinullekin tuo katkaisu on voinut tulla tosi tarpeeseen. Ei välttämättä ole tilaa kasvaa, jos paine on kova. Mutta voi tulla sekin päivä, jolloin osaat toimia toisin ja ottaa tilasi pakenematta, eikä sinun tarvitse enää olla ikuinen nuori kapinallinen. Itse olen jo siinä iässä, että olen miettinyt valintojani sitä kautta, että joudunko katumaan tätä ja tuota näin paljon siksi, etten ole riittävästi kokeillut kepillä jäätä, ja olisiko tilanne nyt parempi, jos olisin tuossa tilanteessa toiminutkin näin. Puhun noin yleensä yhteyden puolesta. Sillä on lähtökohtaisesti arvonsa, ja voidaan sopia, että ei mennä asiaan x ja y, ja keskustelu päättyy tällä erää jos sanot z tai å, koska se loukkaa minun turvallisuudentarvettani tavoilla ä ja ö. Ja sitten annetaan taas ajan parannella haavoja hetki. Mutta tosiaan yhteyttä ei voi pakottaa, ja aapee varmaan tekee viisaasti jos toteaa, että sisaruksen tarpeet nyt voivat olla nämä ja muutaman vuoden päästä ihan toiset, ja tärkeintä on antaa mahdollisuus.
Minusta olisi myös tärkeää, että ap (ja muutkin) kirjaisitte tapahtuneita asioita ylös, ja huolehdit, että ne jäävät jälkeesi, jos sinulle kävisi kehno. Jos siitä tulee kirjan verran tekstiä, aina parempi. Voit muutenkin kirjoittaa kaikenlaisia muistojasi ja miten koit asioita. Annat sillä mahdollisuuden sisarukselle vapauttavaan surutyöhön, jos hänelle ei jää sinusta muuta jäljelle kuin kirjaamasi asiat. Ne saattavat jonain päivänä auttaa häntä arvaamattoman paljon. Siinähän voit pahoitella suoraan kaikkea tapahtunutta, pohtia ratkaisujasi eri tilanteissa, ja kertoa välittämisestäsi suoraan. Vaikka hän ei tekstiäsi koskaan saisi, sen kirjoittaminen voi vapauttaa itsesi voimaan jälleen hiukan aiempaa paremmin. Itse vapaudun jatkuvasti vanhoista syyllisyydentunteista muistaessani, että tosiaan en siinä vaiheessa olisi pystynyt toimimaan paremminkaan.
Jos aapeetä ohjaa vanha tarve pitää sisaruksesta huolta, olisi varmaan hyvä yrittää irtautua siitä painolastista. Käsitellä sitä, että voit rentoutua ja päättää luottaa, että enemmän pystyt tarpeen tullen tukemaan sisarusta jos olet hoitanut itseäsi hyvin ja vapautunut voimaan hyvin miettimättä koko ajan, miten muilla menee. Eli huolestuneisuus pois, hän on nyt aikuinen ja suoriutuu luultavasti jollain tapaa. Satuin äskettäin katsomaan pitkästä aikaa koiravideoita. Siellä oli raivokas kultainen noutaja, jonka nuori omistaja oli kuollut, ja koira siirtynyt hänen ystävälleen. Ihmisten suru ja ahdistus saivat koiran sekoamaan ja käymään sivullisten kimppuun, ja ihmisten piti tehdä ankarasti töitä itsensä kanssa pystyäkseen tarjoamaan koiralle uuden maailmankuvan, jossa se ei enää ollutkaan vastuussa kaikesta. Ihmisten jatkuva huolestuneisuus on myrkkyä. Pitää rentoutua. Sinäkin saat tehdä niin. Silloin on helpompi toivoa toisilleen hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se vähän riippuu siitä millaiset välit teillä oli ennen hänen lähtöään. Tai mistä syystä syyttää sinua? Itse olen katkaissut välini siskooni, koska muuttui niin mahdottomaksi vanhempiemme viimeisinä vuosina. En haluaisi hänen ottavan yhteyttä.
Syyttää minua siitä, että hänellä olisi voinut olla ilman minua onnellinen lapsuus. Meillä siis kodin ongelmat olivat aina minun syyni isämme mukaan. Lisäksi syyttää siitä, että kontrolloin hänen elämäänsä kun hän oli teini. Tämä on kyllä ihan totta. Kun asuimme vielä vanhempiemme kanssa minulla oli vastuu sisarukseni hoidosta ja huolehtimisesta. Tämä sitten muuttui kontrolloinniksi kun sisarukseni kasvoi teini-ikään ja alkoi liikkua piireissä jossa en halunnut hänen liikkuvan.
Hän ei tiedä tai muista ka
Tuo kaikki voi olla olettamaa. Ehkä olisi hyvä alkaa varovasti selvittää asioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli hyvä lapsuuskoti.
Menestyvät vanhemmat. Minulla oli ihana lapsuus.
Faija joi joskus, mutta en ole saanut siitä mitään traumaa.
Vanhempani pitivät toisinaan bileitä, mutta ne olivat menestyvän porvariston bileitä. Ihmiset tuolloin olivat rentoja ja pitivät hauskaa.
Väkivaltaa ei ollut.
Itselläni on yksi ainoa sisarus. Erittäin menestyvä ihminen ja ns. yhteiskunnan tukipilari.
Kapitalistiporvari joka ei heikkoja sääli, vaan halveksii.
Hän vihaa minua silmittömästi ja perheensä suhtautuu minuun erittäin myrkyllisesti.
Minulla on korkea koulutus sivistysalalla.
Sairastuin vakavaan fyysiseen sairauteen aika nuorena. Se lisäsi hänen halveksuntaansa.
Hänen perheensä on kuollut minulle.
En suvaitse k - päistä käytöstä ja tein näille porttikiellon tontilleni.
Hän sai minusta erit
Erittäin kova ja kyyninen mahtuu aika huonosti samaan lauseeseen aikuisuuden kanssa, jos tarkoitus ei ole kertoa negaatiosta. Voihan olla, ettei tilanne tule koskaan muuttumaan ja tuo on siksi järkevin toimintalinja, mutta aika hauraalta vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se vähän riippuu siitä millaiset välit teillä oli ennen hänen lähtöään. Tai mistä syystä syyttää sinua? Itse olen katkaissut välini siskooni, koska muuttui niin mahdottomaksi vanhempiemme viimeisinä vuosina. En haluaisi hänen ottavan yhteyttä.
Syyttää minua siitä, että hänellä olisi voinut olla ilman minua onnellinen lapsuus. Meillä siis kodin ongelmat olivat aina minun syyni isämme mukaan. Lisäksi syyttää siitä, että kontrolloin hänen elämäänsä kun hän oli teini. Tämä on kyllä ihan totta. Kun asuimme vielä vanhempiemme kanssa minulla oli vastuu sisarukseni hoidosta ja huolehtimisesta. Tämä sitten muuttui kontrolloinniksi kun sisarukseni kasvoi teini-ikään ja alkoi liikkua piireissä jossa en halunnut hänen liikkuvan.
Hän ei tiedä tai muista ka
"Laitan hänelle joka syntymäpäivä ja joulu viestiä ja joskus onnittelen tai vastaavaa, kun näen somessa hänelle tapahtuneen jotain hyvää." - näin ap kirjoitti, joten kyllä siellä näyttää hyviä asioita tapahtuvan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se vähän riippuu siitä millaiset välit teillä oli ennen hänen lähtöään. Tai mistä syystä syyttää sinua? Itse olen katkaissut välini siskooni, koska muuttui niin mahdottomaksi vanhempiemme viimeisinä vuosina. En haluaisi hänen ottavan yhteyttä.
Syyttää minua siitä, että hänellä olisi voinut olla ilman minua onnellinen lapsuus. Meillä siis kodin ongelmat olivat aina minun syyni isämme mukaan. Lisäksi syyttää siitä, että kontrolloin hänen elämäänsä kun hän oli teini. Tämä on kyllä ihan totta. Kun asuimme vielä vanhempiemme kanssa minulla oli vastuu sisarukseni hoidosta ja huolehtimisesta. Tämä sitten muuttui kontrolloinniksi kun sisarukseni kasvoi teini-ikään ja alkoi liikkua piireissä jossa en halunnut hän
Miksi pitäisi selvittää mitään asioita? Ap haluaa selkeästi jatkaa kontrollia, sisko elää omaa elämäänsä. Asioiden selvittäminen ei ole sitä, että ap saa haluamansa eli vallan siskonsa elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin no, voihan välittämisen osoittaminen olla todella ahdistavaa kontrollia, vaikka se olisi aidosti rakastavaakin ja tehty hyvässä tarkoituksessa. Itsetuntemus kun voi olla huono. Puolen vuoden välein voi myös olla liikaa, jos kestää kuukausitolkulla päästä edellisestä yli. Jos siis pelkää tulevansa kontrolloiduksi. Voihan niitä kontakteja varmaan vähän harventaa, vaikkei kokonaan lopettaisi. Ei ainakaan kannata vaivihkaa lisätä.
Onko sisko nyt minkä ikäinen? 35-vuotiaana maailma näyttää kovin eriltä kuin 25-vuotiaana. Tulee enemmän ymmärrystä ja sellainen mustavalkoisuus useimmilla alkaa kadota.
Joten ehkä odottaisin, että sisko on sopivan ikäinen. Jos olisi nyt niin yrittäisin lauttaa viestin, että olisiko mahdollista joskus jutella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kuulemma tavallista, että alkoholistikodin lapset eivät ole läheisiä aikuisina.
Näin olen lukenut monen psykologin yms kertovan. Mistähän johtuu?
Päteeköhän sama myös joissakin tiukan uskonnollisissa kodeissa kasvaneisiin lapsiin?
Entä jos on nämä molemmat ja vielä väkivaltainen koti?
Sisarussuhteet muuttuvat usein vaikeiksi aikuisiällä. Juurisyyt siihen löytyvät monesti lapsuuden kokemuksista.
Mutta onneksi löytyy perheitä (jopa uusperheitä), joissa rakkautta ja huolenpitoa riittää niin omille, yhteisille kuin vieraillekin lapsille. Rohkaisevana esimerkkinä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se vähän riippuu siitä millaiset välit teillä oli ennen hänen lähtöään. Tai mistä syystä syyttää sinua? Itse olen katkaissut välini siskooni, koska muuttui niin mahdottomaksi vanhempiemme viimeisinä vuosina. En haluaisi hänen ottavan yhteyttä.
Syyttää minua siitä, että hänellä olisi voinut olla ilman minua onnellinen lapsuus. Meillä siis kodin ongelmat olivat aina minun syyni isämme mukaan. Lisäksi syyttää siitä, että kontrolloin hänen elämäänsä kun hän oli teini. Tämä on kyllä ihan totta. Kun asuimme vielä vanhempiemme kanssa minulla oli vastuu sisarukseni hoidosta ja huolehtimisesta. Tämä sitten muuttui kontrolloinniksi kun sisarukseni kasvoi teini-ikää
Lankkaa nyt jankuttamasta siitä kontrolloinnista. Aloittaja laittaa pari viestiä vuodessa ja vaikuttaa ihan aidosti huolehtivan siskostaan. Sä vedät tähän mukaan nyt jotain omia traumojasi.
Vierailija kirjoitti:
Niin no, voihan välittämisen osoittaminen olla todella ahdistavaa kontrollia, vaikka se olisi aidosti rakastavaakin ja tehty hyvässä tarkoituksessa. Itsetuntemus kun voi olla huono. Puolen vuoden välein voi myös olla liikaa, jos kestää kuukausitolkulla päästä edellisestä yli. Jos siis pelkää tulevansa kontrolloiduksi. Voihan niitä kontakteja varmaan vähän harventaa, vaikkei kokonaan lopettaisi. Ei ainakaan kannata vaivihkaa lisätä.
Eiköhän se sisko laittaisi estot päälle jos yksi viesti saa puoleksi vuodeksi pois tolaltaan. Olen edelleen sitä mieltä, että sisko pitää ovea auki siinä missä aloittajakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla sisarus meni aikoinaan ns. paremman luokan ihmisen kanssa naimisiin. Annettiin ymmärtää, ettei tarvitse pitää yhteyttä, koska kuulun "alempaan kastiin". Tein töitä käskettyä. Nyt vuosikymmenen jälkeen on sisarus on eronnut, tyhjän päällä, niin kyllä nyt kelpais yhteydenpito. Sanoin suoraan, että ei kiinnosta ja hyvää loppuelämää.
Tätä oikeasti tapahtuu, että yhden sisaruksen luokkahyppy voi aiheuttaa muutoksia väleihin.
Me oltiin ihan tavallinen duunaritaustainen perhe ja veli meni töihin yhteen oman alansa perheyritykseen. Sitä kautta tapasi tämän yrittäjäperheen tytön jonka kanssa alkoivat seurustelemaan. Perheelle ei toki käynyt, että tytär seurustelee tavallisen palkollisen kanssa, joten veljelle alettiin tekemään nopeasti urapolkua firman sisällä ja tämä näkyi sitten toki ansioissa. Veljellä kilahti hattuun ja teki kyllä selväksi, että ei menestytä koska ei paineta tarpeeksi ahkerasti duunia. Hänelle kävi siis tämä klassinen, että tuurilla saatujen suhteiden kautta tullut menestys olikin yhtäkkiä pelkkää oman kovan työn ansiota.
Kymmenen vuoden, kahden lapsen ja toimitusjohtajan pestin jälkeen veli sitten unohti totaalisesti, että mistä hyvästä oli paikkansa ansainnut ja meni pettämään vaimoaan. Siinä oltiin sitten nöyrää poikaa, kun alettiin rakentamaan elämää ihan uudestaan alusta asti. Kyllähän me sisarukset veljeä jeesattiin, mutta kyllä nuo menneisyyden asiat vaan jäljen jättivät.
Vierailija kirjoitti:
Onko sisko nyt minkä ikäinen? 35-vuotiaana maailma näyttää kovin eriltä kuin 25-vuotiaana. Tulee enemmän ymmärrystä ja sellainen mustavalkoisuus useimmilla alkaa kadota.
Joten ehkä odottaisin, että sisko on sopivan ikäinen. Jos olisi nyt niin yrittäisin lauttaa viestin, että olisiko mahdollista joskus jutella.
Varmaan just joku 35, kerta kymmenen vuotta sitten lähti maailmalle ja oli silloin päälle parikymppinen. Tässä täytyy myös muistaa, että jos ihmisellä on traumalapsuus, on ihan normaalia, että se kypsyminen tapahtuu hitaammin. Tasapainoon pääseminen ottaa aikansa heiltä jotka ylipäätään pääsevät tasapainoon. Eli sisko voi olla vielä matkalla työstämässä sitä kuka itse on ja vasta sen jälkeen pääsee työstämään suhdetta veljeensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin viesteistä tulee sellainen kuva, että aloittaja on kohdannut väkivaltaa mutta tämä sisarus ei. Haluaisin tuoda tähän sen näkökulman, että myös aloittajalla on oikeus omaan yksityisyyteen. Väkivaltakokemukset ovat kipeitä ja henkilökohtaisia, joten aloittajalla ei ole velvollisuutta puhua niistä sisarukselleen, mikäli ei halua.
Ei ole pakko kertoa. Voi olla myös, että sisaruskin on kokenut väkivaltaa, eikä halua kertoa? Sitten kumpikin luulee olevansa ainoa.
Niin, mistä ap on saanut päähänsä, että vain hän on kokenut väkivaltaa? Kuulostaa oudolta, että väkivaltaisessa kodissa vain toinen lapsista kokisi väkivaltaa.
Minä estin nämä joulua toivottelevat sisarukset. Olemme kasvaneet eri lastenkodeissa eikä mitään muuta yhteistä ole kuin siihen johtaneet traumat. Erkanin ensin vanhemmista, jolloin he alkoivat haukkua minua koko kylälle.
Sisarukseni uskovat, että huostaanotot tehtiin ilman syytä ja ovat nyt onnellisia kun pääsevät aikuisina olemaan vanhempien kanssa perhettä. Minä en tähän näytelmään suostu. En ota myöskään joulun toivotuksia vastaan ihmisiltä jotka eivät puutu siihen mitä yhteiset vanhempani tekevät minulle ja maineelleni. He ovat valinneet puolensa.
Olen jälleen tekemisissä ja sisarus heille sinä päivänä kun kertovat irtautuneensa tuosta sairaasta systeemistä. Mutta sitä päivää tuskin tulee.
Itse olen jo siinä iässä, että olen miettinyt valintojani sitä kautta, että joudunko katumaan tätä ja tuota näin paljon siksi, etten ole riittävästi kokeillut kepillä jäätä, ja olisiko tilanne nyt parempi, jos olisin tuossa tilanteessa toiminutkin näin. Puhun noin yleensä yhteyden puolesta. Sillä on lähtökohtaisesti arvonsa, ja voidaan sopia, että ei mennä asiaan x ja y, ja keskustelu päättyy tällä erää jos sanot z tai å, koska se loukkaa minun turvallisuudentarvettani tavoilla ä ja ö. Ja sitten annetaan taas ajan parannella haavoja hetki.
Miksi puhut yhteyden puolesta kun se harvoin on paras vaihtoehto näin rikkinäisissä ja traumaisissa ihmissuhteissa? Toinen osapuoli on varmaan päätöksensä tehnyt, laittelee sydämiä kohteliaisuudesta ja on edelleen liian kiltti. Ikä ei liity asiaan, ihminen ei ole sen tyhmempi 30-vuotiaana kuin 50-vuotiaanakaan. Itseäni ei ainakaan kaduta myrkyllisten ihmissuhteiden päättäminen, olen itse asiassa edelleen tyytyväinen että tein sen jo vuosikymmeniä sitten tultuani täysi-ikäiseksi. Elämän käänne toisensa jälkeen on osoittanut päätöksen täysin oikeaksi. Varhainen toiminta mahdollisti oman toipumisen.
Kun on ruuhkavuodet, talo, työt, lapsilla kehitykseen kuuluvia haastavia vaiheita, harrastuksia ja mokkapalanleivontaa, omien traumojen hoitamista sun muuta, niin minä en ainakaan lähde mihinkään keskusteluun, jonka jälkeen vaaditaan "haavojen parantelua". Itsetuhoinen en sentään ole eikä pidä muidenkaan olla, jos riskit on etukäteen tiedossa. Sisaruksillani ei tokikaan syrjäytyneinä ole mitään "ruuhkaa" joten heille sopisi, minun vastuuni on nyt seuraavan sukupolven kasvatuksessa.
Annat sillä (kirjoitetuilla muistelmilla) mahdollisuuden sisarukselle vapauttavaan surutyöhön, jos hänelle ei jää sinusta muuta jäljelle kuin kirjaamasi asiat. Ne saattavat jonain päivänä auttaa häntä arvaamattoman paljon.
Sinulle on ilmeisesti käsittämätön ajatus, etteivät kaikki koe tarvetta surutyöhön heitä kaltoinkohdelleen sisaruksen kuoltua? Minulla ei ainakaan tällaista tarvetta ole. Hyvä vain että kaikki on vihdoin päättynyt. Ajatus ilkeän veljeni elämäkerran lukemisesta lähinnä kuvottaa ja heittäisin sen takkaan, kuten olen heittänyt kaikki kirjeetkin joita lähetti. Olisihan se toki ilmainen sytyke, valuuttaa näinä aikoina. Vaan saako polttaa pientaloa-alueella, tuottaa varmaan paljon saastuttavia pienhiukkasia.
Numerovarmistus on kuusi kuusi kuusi. :D
En ole minäkään läheinen 5 sisarukseni kanssa. Jäänyt etäiseksi kaikki sisarukset eikä ketään kiinnosta lähentyä näin myöhäisellä aikuisiällä.