Vaikea/olematon sisarussuhde

Kymmenen vuotta on lopulta tosi lyhyt aika. Ikääntyessä ihminen alkaa kaipaamaan yhteyttä juuriinsa ja alkaa muutenkin tekemään tiliä menneisyytensä kanssa. Itse jatkaisin samaan malliin, koska ihan hyvin tämä sisarus voi jossain kohtaa alkaa kaivata niitä juuriaan.

Aloittaja ei tajua, että pyrkii edelleen kontrolloimaan siskoaan. Sisko on lähtenyt Suomesta ja katkaissut välit kaikkiin, mutta ap kontrolloijana ei hyväksy tätä, vaan muistuttaa toistuvasti olemassa olostaan.

Olen muutamat kerrat tippa linssissä muistellut lapsuutta kun olin sisarusten kanssa vielä läheinen ja jotenkin surrut sitä kun aikuisena on selittämättömästi erkaannuttu. Tuntuu että kaikki loppui siihen kun muutettiin kotoa pois ja se koti oli sellainen ainut yhdessä pitävä juttu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai se vähän riippuu siitä millaiset välit teillä oli ennen hänen lähtöään. Tai mistä syystä syyttää sinua? Itse olen katkaissut välini siskooni, koska muuttui niin mahdottomaksi vanhempiemme viimeisinä vuosina. En haluaisi hänen ottavan yhteyttä.

Syyttää minua siitä, että hänellä olisi voinut olla ilman minua onnellinen lapsuus. Meillä siis kodin ongelmat olivat aina minun syyni isämme mukaan. Lisäksi syyttää siitä, että kontrolloin hänen elämäänsä kun hän oli teini. Tämä on kyllä ihan totta. Kun asuimme vielä vanhempiemme kanssa minulla oli vastuu sisarukseni hoidosta ja huolehtimisesta. Tämä sitten muuttui kontrolloinniksi kun sisarukseni kasvoi teini-ikään ja alkoi liikkua piireissä jossa en halunnut hänen liikkuvan.

Hän ei tiedä tai muista kaikkea tapahtumaa ja totta kai olemme molemmat eri ih

Kerro tämä hänelle. Kirjoita kirje, lähetä se.

Olen ollut taipuvainen ajattelemaan, että on parempi ettei hän tiedä ihan kaikkea. Hänellä saattaa olla jotain hyviä muistoja vanhemmistamme ja jos näin on, en halua viedä häneltä niitä. Tapahtui paljon pahoja asioita, joista hänen ei tarvitse mielestäni tietää.

Ap 

Mitä aloittaja saa tuollaisesta täysin yksipuolisesta suhteesta? Se kai tässä on se oleellisempi kysymys. Toistaako vaan traumaa, missä täytyy pitää sisaruksesta huolta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kuulemma tavallista, että alkoholistikodin lapset eivät ole läheisiä aikuisina.

Näin olen lukenut monen psykologin yms kertovan. Mistähän johtuu?

Meillä ainakin meni siihen että sen sijaan että oltaisiin tuotettu toisiamme niin tuli kilpailu kellä on ollut vaikeinta, tähän lukeutui mukaan mm. alkoholiongelmainen äitini.

Ja kun se kokemus on aina henkilökohtainen, itse katsoin siskoani vierestä ja koin että hänellä oli paljon helpompaa kuin minulla (ei kokenut fyysistä väkivaltaa toisin kuin minä) ja nyt aikuisiällä hän muistelee kaameita kokemuksiaan, vaatii sanomaan että kyllä, hänellä on varmasti ollut vaikeinta, mutta samalla itseä ihan rehdisti v i t u t t a a se että entä sitten minä? elin samassa taloudessa, mutta sain säännöllisesti selkääni.

Että ei, me ei yhteisiä jouluna vietetä ja jokaisen sisarukseni blokkaan somesta joka

Toisaalta, sinä ja sinun sisaruksesi olette erillisiä ihmisiä omine kokemuksinenne. Sinä tunnut kilpailevan ihan yhtälailla siitä kenellä oli rankinta.

Olen uusi kommentoija. Tartun tuohon että sinun mielestä ei tarvitse tietää. Luulen että kaikki tuollaiset salaisuudet tekevät sitä etäisyyttä. Miksi et kysy sisareltasi, haluaako tämä tietää. Voi olla, että jossain elämänvaiheessa haluaa käsitellä lapsuuttaan, ja silloin hänelle voisikin olla todella tärkeää tietää. Tässä on muuten totta se, että sinä vaikutat kontrolloivan siskoasi. Myös suojeleminen joltakin on sitä. Ajattelen että rehellisyys voisi tuoda läheisemmät välit. Tai sitten ei, mutta se on mahdollisuus.

Perehdy vaikka YouTubessa lapsuustraumajuttuihin. Siellä on hyvin selitetty miksi sisarusten välit menee persiilleen epätoimivassa perheessä. Esim Patrick Teahanin kanava.

En ollut vuosiin yhteydessä sisareen. Mitään riitaa ei edeltänyt tätä, minä lähdin opiskelemaan ja hän töihin eri paikkakunnalle. Molemmilla oli oma ystäväpiiri ja perhe.

Sitten kerran päätin soittaa. Hän oli myös ajatellut minua. Tavattiin ja nyt pidetään yhteyttä säännöllisesti. Harvoin puhutaan vanhoista ajoista, yleensä tulevista suunnitelmista. Ollaan reissattukin yhdessä. Kannatti soittaa.

Itse pystyin alkamaan ensimmäistä kertaa hengittämään, kun katkaisin välini kontrolloivaan isosiskoon. 

Vierailija kirjoitti:

Olen uusi kommentoija. Tartun tuohon että sinun mielestä ei tarvitse tietää. Luulen että kaikki tuollaiset salaisuudet tekevät sitä etäisyyttä. Miksi et kysy sisareltasi, haluaako tämä tietää. Voi olla, että jossain elämänvaiheessa haluaa käsitellä lapsuuttaan, ja silloin hänelle voisikin olla todella tärkeää tietää. Tässä on muuten totta se, että sinä vaikutat kontrolloivan siskoasi. Myös suojeleminen joltakin on sitä. Ajattelen että rehellisyys voisi tuoda läheisemmät välit. Tai sitten ei, mutta se on mahdollisuus.

 

Perehdy vaikka YouTubessa lapsuustraumajuttuihin. Siellä on hyvin selitetty miksi sisarusten välit menee persiilleen epätoimivassa perheessä. Esim Patrick Teahanin kanava.

Kiitos. Tätä ajatusta ja pelkoa olen paljon pyöritellyt päässäni, että onko tämä minun yhteydenpitoni lopultakin vain kontrollointia, vaikka se ei ole tarkoitukseni? En siis ole häneen jatkuvalla syötöllä yhteydessä, vaan viestejä on tosiaan vain se pari per vuosi.

Olen ajatellut, että jossain kohtaa hän tajuaa, että yritin kyllä tehdä parhaani silloin kun hän oli lapsi. Ja ymmärtää, että minäkin olin silloin vasta lapsi. En sitlti koe tarpeelliseksi, että hänen pitäisi tarkemmin tietää siitä kaikesta väkivallasta mitä koin. Toisaalta taas, kontrollointia kai tämäkin sitten, että päätän mitä hänen täytyy tietää ja mitä ei.

Ap

Sori nyt vaan, mutta aloittaja kuulostaa ihan lapaselta. Kyllä isosisaruksen kuuluu vaikka tarvittaessa vähän jyrähtää nuoremmalle, että nyt joku roti kiukutteluun ja asiat puhutaan halki. Aloittajahan on kerta perheen pää, jos vanhempia ei enää ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen uusi kommentoija. Tartun tuohon että sinun mielestä ei tarvitse tietää. Luulen että kaikki tuollaiset salaisuudet tekevät sitä etäisyyttä. Miksi et kysy sisareltasi, haluaako tämä tietää. Voi olla, että jossain elämänvaiheessa haluaa käsitellä lapsuuttaan, ja silloin hänelle voisikin olla todella tärkeää tietää. Tässä on muuten totta se, että sinä vaikutat kontrolloivan siskoasi. Myös suojeleminen joltakin on sitä. Ajattelen että rehellisyys voisi tuoda läheisemmät välit. Tai sitten ei, mutta se on mahdollisuus.

 

Perehdy vaikka YouTubessa lapsuustraumajuttuihin. Siellä on hyvin selitetty miksi sisarusten välit menee persiilleen epätoimivassa perheessä. Esim Patrick Teahanin kanava.

Kiitos. Tätä ajatusta ja pelkoa olen paljon pyöritellyt päässäni, että onko tämä minun yhteydenpitoni lopultakin vain kontrollointia, vaikka se ei ole

Ole hyvä. Minä en siis ajatellut että tuo ajoittainen yhteydenpito sinänsä olisi kontrollointia, mutta tuo ajatus että sinä valitset, mitä sisaresi tulee lapsuudestanne tietää, voisi olla... Ymmärrän että se kumpuaa halustasi suojella, mutta silti. Sisaresi on nyt aikuinen, hän voi itse valita. Sinun ei tarvitse kantaa vastuuta siitä, miten tieto vaikuttaisi sisareesi. Mutta vaikeita asioita ovat. Halaus sulle, olen pahoillani että te ette saaneet turvallista lapsuutta.

Kuulostaa niin tutulta. Meillä myös rikkonainen koti ja olematon suhde veljeen. Viina ja muut päihteet veivät hänet. Laitan viestiä ja toivon, että edes joskus kuulisin hänestä jotain. Usein öisin valvon ja mietin missä on se hymyileväinen herkkä pikkuveli jonka joskus tunsin.

Liian vähän puhutaan siitä, kuinka ongelmaiset vanhemmat tuhoavat myös lastensa sisarussuhteet.

Vierailija kirjoitti:

Sori nyt vaan, mutta aloittaja kuulostaa ihan lapaselta. Kyllä isosisaruksen kuuluu vaikka tarvittaessa vähän jyrähtää nuoremmalle, että nyt joku roti kiukutteluun ja asiat puhutaan halki. Aloittajahan on kerta perheen pää, jos vanhempia ei enää ole.

Mitä mä just luin :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kuulemma tavallista, että alkoholistikodin lapset eivät ole läheisiä aikuisina.

Näin olen lukenut monen psykologin yms kertovan. Mistähän johtuu?

Pätee ainakin meillä. Meininki ei ole todellakaan sellaista kuin muilla että ollaan yhdessä ja vitsaillaan keskenään ja ollaan kuin parhaita kavereita. Yksi sisarukseni asuu kivenheiton päässä eikä nähdä koskaan, ei vaan jotenkin osata olla yhdessä ja olo on jotenkin kiusaantunut jatkuvasti. Vanhempienikin kanssa on sellainen jonkinlainen selittämätön vaikeus ja on erittäin vaikea esim. nauraa heidän seurassaan.

Sama meillä, järjellä voisin ajatella että sisarukseni julmat perseilyt lapsuudessa minua kohtaan olivat vain hänen tapansa oirehtia vanhempamme alkoholismia, mutta mullakin oli ihan tarpeeksi kestämistä siinä alkkis vanhemmassa, enkä

Meillä ei edes perseilty sisarusten kesken mitenkään sillä tavalla että sen takia oltaisiin nyt kaunaisia. Jotenkin se vanhempien ryyppyrellestys vaan taisi kaikki traumatisoida siihen malliin että ollaan "outoja".

Jotenkin viesteistä tulee sellainen kuva, että aloittaja on kohdannut väkivaltaa mutta tämä sisarus ei. Haluaisin tuoda tähän sen näkökulman, että myös aloittajalla on oikeus omaan yksityisyyteen. Väkivaltakokemukset ovat kipeitä ja henkilökohtaisia, joten aloittajalla ei ole velvollisuutta puhua niistä sisarukselleen, mikäli ei halua.

Meillä on lapsuudenperheessä ollut hyvin häiriintynyt dynamiikka. Pääasiassa minä olen ollut syntipukki ja veli kultainen lapsi. Haluaisin olla läheinen veljeni kanssa, mutta se on mahdotonta. Hän suhtautuu minuun samoin kuin vanhempamme eli pitää vajaaälyisenä kontrolloinnin kohteena. En jaksa yrittää olla yhteydessä, kun tuntuu, että toinen ei ole yhtään kasvanut lapsuuden perheen asetelmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen uusi kommentoija. Tartun tuohon että sinun mielestä ei tarvitse tietää. Luulen että kaikki tuollaiset salaisuudet tekevät sitä etäisyyttä. Miksi et kysy sisareltasi, haluaako tämä tietää. Voi olla, että jossain elämänvaiheessa haluaa käsitellä lapsuuttaan, ja silloin hänelle voisikin olla todella tärkeää tietää. Tässä on muuten totta se, että sinä vaikutat kontrolloivan siskoasi. Myös suojeleminen joltakin on sitä. Ajattelen että rehellisyys voisi tuoda läheisemmät välit. Tai sitten ei, mutta se on mahdollisuus.

 

Perehdy vaikka YouTubessa lapsuustraumajuttuihin. Siellä on hyvin selitetty miksi sisarusten välit menee persiilleen epätoimivassa perheessä. Esim Patrick Teahanin kanava.

Kiitos. Tätä ajatusta ja pelkoa olen paljon pyöritellyt päässäni, että onko tämä minun yhteydenpito

Ole hyvä. Minä en siis ajatellut että tuo ajoittainen yhteydenpito sinänsä olisi kontrollointia, mutta tuo ajatus että sinä valitset, mitä sisaresi tulee lapsuudestanne tietää, voisi olla... Ymmärrän että se kumpuaa halustasi suojella, mutta silti. Sisaresi on nyt aikuinen, hän voi itse valita. Sinun ei tarvitse kantaa vastuuta siitä, miten tieto vaikuttaisi sisareesi. Mutta vaikeita asioita ovat. Halaus sulle, olen pahoillani että te ette saaneet turvallista lapsuutta.

Kiitos vielä tästä empaattisesta viestistä. Tuli yllättävän tarpeeseen. Pikkusiskolla oli eilen syntymäpäivä ja siksi taas nämä asiat ja itsesyytökset pyörivät mielessä.

Ap 

Joskus se on vaan parasta antaa asioiden olla ja ajan kulua. Sisaruksella on nyt oma elämä ja aloittajalla myös varmaan. Parempi, että kumpikin keskittyy omiin elämiinsä ja jos joskus polut kohtaa, niin sitten se on tarkoitettu niin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on lapsuudenperheessä ollut hyvin häiriintynyt dynamiikka. Pääasiassa minä olen ollut syntipukki ja veli kultainen lapsi. Haluaisin olla läheinen veljeni kanssa, mutta se on mahdotonta. Hän suhtautuu minuun samoin kuin vanhempamme eli pitää vajaaälyisenä kontrolloinnin kohteena. En jaksa yrittää olla yhteydessä, kun tuntuu, että toinen ei ole yhtään kasvanut lapsuuden perheen asetelmasta.

Tämä kuulostaa aivan hyvän ystäväni perhedynamiikalta. Tutustuimme samassa laitoksessa ja hän oli tosiaan kultaisen veljensä varjo ja syntipukki. On edelleen ja yhteydet lapsuuden perheeseen ovat melko olemattomat. 

Omalla kohdalla toivon, että aika ja aikuisuus toisi ymmärrystä molemmin puolin, mutta ystäväni tapaus on kyllä osoittanut, ettei asia ole aina näin. Hänen veljensä ei myöskään ole kasvanut millään tavoin lapsuuden perheen asetelmasta pois. Kun ystäväni meni kihloihin kumppaninsa kanssa, onnittelun sijasta tämä veli laittoi vai viestiä missä varmisti, että ystäväni tietää että heidän vanhempansa ovat pettyneitä ystäväni kumppanivalintaan.

Laitosnuoruus opetti, että toimimaton koti voi olla niin monella eri tavalla.

Ap