Lue keskustelun säännöt.
Vaikea/olematon sisarussuhde
31.07.2025 |
Minulla on muutaman vuoden nuorempi sisarus ja välimme ovat lähes olemattomat. Meillä on taustalla vaikea lapsuus (hyvin väkivaltainen koti, vanhempien mt- ja päihdeongelmet, laitoskierrettä jne.) ja tiedän hänen syyttävän minua monista noista tapahtumista.
Olemme nähneet toisemme viimeksi kymmenen vuotta sitten, juuri ennen kuin hän muutti ulkomaille. Hän ei ole ollut tuon jälkeen minuun yhteydessä, mutta itse seuraan häntä somessa. Laitan hänelle joka syntymäpäivä ja joulu viestiä ja joskus onnittelen tai vastaavaa, kun näen somessa hänelle tapahtuneen jotain hyvää. Hän ei koskaan vastaa minulle mitään, mutta pari kertaa on reagoinut viestiini sydämellä.
Olen ajatellut, että tämä on tapani näyttää hänelle, että olen täällä olemassa jos hän joskus haluaa ottaa yhteyttä. Välillä kuitenkin mietin, että olisiko vain parempi antaa olla? Jos täällä on ihmisiä, jotka ovat joskus aloittaneet puhtaalta pöydältä, olisi kiinnostava kuulla näkemyksiänne. Kokisitteko vain ahdistavana jos joku taakse jättämänne menneisyyden haamu ottaa välillä yhteyttä vai hyvänä, että pitää ovea auki?
Kommentit (100)
Muistakaa sitten, että tämä on vain ap:n totuus. Meilläkin vanhempi sisarus esiintyy marttyyrinviitta niskassa, mutta minä olin oikeasti se joka otti kaiken paskan niskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saanko kysyä minkä ikäisiä aloittaja ja sisaruksensa ovat? Joskus jos asiat ovat vielä tuoreita, niin parempi tosiaan antaa ajan kulua.
Meillä meni veljen kanssa välit reiluksi kymmeneksi vuodeksi, kun lapsuuden sekopäisen perheen tilanne vaan myrkytti ihan kaikkea. Ei oltu siis missään tekemisissä. Sitten kerran vaan päätin laittaa veljelle viestin, että onkohan vettä virrannut tarpeeksi ja ollaanko riittävän aikuisia jo?
Siitä sitten lähti vyyhti purkautumaan ja ollaan läheisempiä kuin koskaan ennen. Muutama vuosi sitten ostettiin yhdessä jopa kesämökki. Että näinkin voi käydä.
Vierailija kirjoitti:
Itse kallistun siihen, että taktiikkasi on ihan hyvä. Jos sisaruksesi ei haluaisi sinulta viestejä, hän olisi varmasti estänyt sinut somessa.
Jep! Aloittaja pitää ovea auki muttei tajua, että sisaruskin pitää ovea auki.
Vierailija kirjoitti:
Meillä meni välit, kun veli antoi ymmärtää, että oli mun vika kun ex-mies hakkasi mua. Että kiitos vaan suojelevalle isoveljelle. Se kanssa laittaa jouluna ja syntymäpäivinä viestiä ja kerran juhannuksena soitti. Tyhmyyttäni vastasin, kun ajattelin, että haluaa pyytää anteeksi. Ei, vaan halusi varmistaa, että olenko ollut kunnolla nykyisessä suhteessani.
Ties mikä vaimonhakkaaja siitäkin on tullut.
Mulla ihan samanlainen tarina. Paitsi, että vanhemmat olivat totta kai feattaamassa veljeä tässä. Yllättäen nähdään joskus ja jouluna ja silloinkin väkinäisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan, että se sisarus ei vaan hienotunteisuuttaan laita aloittajaa estoon, vaan toivoo tämän tajuavan asian itse. Itse ottaisin vinkistä vaarin ja antaisin olla. Etenkin jos tota on jatkunut jo sen kymmenen vuotta.
"menneisyyden haamu" - miten sisarus voi olla menneisyyden haamu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veli 1.Ei lähes mitään yhteyttä noin 40 vuoteen.Ei olla tavattu.
Veli2.Hyvin vähän yhteyksiä noin 35 vuoteen.Tavattu yli 35 vuotta sitten.
2 velipuolta Ei yhteyksiä noin 35 vuoteen.Ei ole tavattu.
Äiti.Tavattu viimeksi 2002.Hyvin vähän yhteyksiä.
Isä kuollut jo 1966.Huonosti kävi ja kuoli nuorena miehenä.
Olispa kamalaa jos olis noin huonot suhteet sisaruksiin. Ne on parasta mitä voi olla. Sama lapsuus ja yhteinen huumori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei ollut mitään erityistä draamaa, mutta ollaan niin erilaisia ihmisiä, ettei ole oikein mitään syytä pitää yhteyksiä. Siskosta tuli äiti kolme vuotta sitten, olen nähnyt lapsen kerran. Sisko laittaa välillä viestiä, yleensä en heti ehdi vastata ja sitten jo unohdankin. Ei mitään syytä olla yhteyksissä, kun ei ole mitään puhuttavaa. Samat vanhemmat ja yhteinen lapsuus eivät ole aina riittävän yhdistäviä tekijöitä.
Vierailija kirjoitti:
Olispa kamalaa jos olis noin huonot suhteet sisaruksiin. Ne on parasta mitä voi olla. Sama lapsuus ja yhteinen huumori.
No voihan hitsin pimpulat! Kannattaa sen siunailun lisäksi muistaa että asetelmat voi kääntyä ihan yhtäkkiä, ei auta yhteiset lapsuuden eikä edes se huumori jos siskolla onkin mielenterveysongelma ja yhtäkkkä yrittääkin n a i d a sun aviomiestä. Kun niinkin voi käydä kun toista ei voi koskaan tuntea ihan täysin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse antaisin olla. Miksi yrittää väkisin roikkua jonkun elämässä, joka viis veisaan sinusta?
Itselläni osa vanhemmista sisaruksista on todella ilkeitä, pahansuopia ja itsekkäitä narsisteja ja paljon minua vanhempia. Jo pienenä pelkäsin heitä eikä koskaan ole ollut normaalia sisaruussuhdetta heidän kanssaan. Yhden kanssa en ole ollut vuosikausiin missään tekemisissä sattuneesta syystä. Eikä ole ikävä.
Se, että on jollekin sukua, ei tarkoita, että pitää olla henkilön kanssa tekemisissä.
Jos muut sisarukset olivat vanhempien suosikkeja ja halveksivat sitä syrjittyä ja epäkelpoa sisarusta, miksi tämän pitäisi velvollisuudesta edes pitää yhteyksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On kuulemma tavallista, että alkoholistikodin lapset eivät ole läheisiä aikuisina.
Näin olen lukenut monen psykologin yms kertovan. Mistähän johtuu?
Tämän voi ajatella niinkin, että teidän olosuhteissa on ihan normaalia, että välinne ovat etäiset. Joten se on siten myös ihan hyväksyttävää. Teidän olosuhteenne loi teidän elämästänne tällaisen. Ja sinä voit hyväksyä sen.
Toki mielestäni voit nuo pienet viestit laittaa. Mutta hyväksyminen tarkoittaa sitä, että et myöskään odota tilanteen muuttuvan mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Saanko kysyä minkä ikäisiä aloittaja ja sisaruksensa ovat? Joskus jos asiat ovat vielä tuoreita, niin parempi tosiaan antaa ajan kulua.
Minä olen 37-vuotias ja sisko kolme vuotta nuorempi. Eli ihan aikuisia ollaan. Sijoituksen aikana elimme pääasiallisesti erillä toisistamme, mutta pidimme kuitenkin yhteyttä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kuulemma tavallista, että alkoholistikodin lapset eivät ole läheisiä aikuisina.
Näin olen lukenut monen psykologin yms kertovan. Mistähän johtuu?
Pätee ainakin meillä. Meininki ei ole todellakaan sellaista kuin muilla että ollaan yhdessä ja vitsaillaan keskenään ja ollaan kuin parhaita kavereita. Yksi sisarukseni asuu kivenheiton päässä eikä nähdä koskaan, ei vaan jotenkin osata olla yhdessä ja olo on jotenkin kiusaantunut jatkuvasti. Vanhempienikin kanssa on sellainen jonkinlainen selittämätön vaikeus ja on erittäin vaikea esim. nauraa heidän seurassaan.
Meillä taas ihan päin vastoin. Minä ja sisko hitsaannuttu tiukkaan yhteen, kun yritettiin selvitä yhteistyössä alkoholistikodin "jännistä" tilanteista. Ollaan edelleen parhaita ystäviä, lähes päivittäin yhteydessä jne. Mutta olla
Jep, kyllä te poikkeus olette. Mutta olen onnellinen teidän puolestanne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saanko kysyä minkä ikäisiä aloittaja ja sisaruksensa ovat? Joskus jos asiat ovat vielä tuoreita, niin parempi tosiaan antaa ajan kulua.
Minä olen 37-vuotias ja sisko kolme vuotta nuorempi. Eli ihan aikuisia ollaan. Sijoituksen aikana elimme pääasiallisesti erillä toisistamme, mutta pidimme kuitenkin yhteyttä.
Ap
Te ootte nuoria vielä tällaisen vanhuksen silmissä. Meilläkin välit siskon kanssa läheni vasta kun eläkeikä saavutettiin. Anna veden virrata, ties mitä tulevaisuus tuo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se vähän riippuu siitä millaiset välit teillä oli ennen hänen lähtöään. Tai mistä syystä syyttää sinua? Itse olen katkaissut välini siskooni, koska muuttui niin mahdottomaksi vanhempiemme viimeisinä vuosina. En haluaisi hänen ottavan yhteyttä.
Syyttää minua siitä, että hänellä olisi voinut olla ilman minua onnellinen lapsuus. Meillä siis kodin ongelmat olivat aina minun syyni isämme mukaan. Lisäksi syyttää siitä, että kontrolloin hänen elämäänsä kun hän oli teini. Tämä on kyllä ihan totta. Kun asuimme vielä vanhempiemme kanssa minulla oli vastuu sisarukseni hoidosta ja huolehtimisesta. Tämä sitten muuttui kontrolloinniksi kun sisarukseni kasvoi teini-ikään ja alkoi liikkua piireissä jossa en halunnut hänen liikkuvan.
Hän ei tiedä tai muista kaikkea tapahtumaa ja totta kai olemme molemmat eri ihmisiä ja meillä on omat erilliset muistomme ja kok
Olette viimeksi nähneet 10v sitten ja sinä läheisriippuvaisena toistelet muinaisuuden sanoja ja kokemuksia ja syyllistät siskoasi siitä, että hän ei teininä pitänyt kontrollista, jolla halusit vangita siskosi kuten sinut oli vangittu.
Anna siskon elää hyvää, upeaa elämäänsä ilman yrityksiäsi sabotoida elämäänsä. Olet olemassa, jos hän tarvitsee - vai sittenkin sinä haluat osan hänen hyvästä elämästään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olispa kamalaa jos olis noin huonot suhteet sisaruksiin. Ne on parasta mitä voi olla. Sama lapsuus ja yhteinen huumori.
No voihan hitsin pimpulat! Kannattaa sen siunailun lisäksi muistaa että asetelmat voi kääntyä ihan yhtäkkiä, ei auta yhteiset lapsuuden eikä edes se huumori jos siskolla onkin mielenterveysongelma ja yhtäkkkä yrittääkin n a i d a sun aviomiestä. Kun niinkin voi käydä kun toista ei voi koskaan tuntea ihan täysin.
Yhteisellä huumorilla siitäkin selvitään 🤗
Meillä meni välit, kun veli antoi ymmärtää, että oli mun vika kun ex-mies hakkasi mua. Että kiitos vaan suojelevalle isoveljelle. Se kanssa laittaa jouluna ja syntymäpäivinä viestiä ja kerran juhannuksena soitti. Tyhmyyttäni vastasin, kun ajattelin, että haluaa pyytää anteeksi. Ei, vaan halusi varmistaa, että olenko ollut kunnolla nykyisessä suhteessani.
Ties mikä vaimonhakkaaja siitäkin on tullut.