Lue keskustelun säännöt.
Vaikea/olematon sisarussuhde
31.07.2025 |
Minulla on muutaman vuoden nuorempi sisarus ja välimme ovat lähes olemattomat. Meillä on taustalla vaikea lapsuus (hyvin väkivaltainen koti, vanhempien mt- ja päihdeongelmet, laitoskierrettä jne.) ja tiedän hänen syyttävän minua monista noista tapahtumista.
Olemme nähneet toisemme viimeksi kymmenen vuotta sitten, juuri ennen kuin hän muutti ulkomaille. Hän ei ole ollut tuon jälkeen minuun yhteydessä, mutta itse seuraan häntä somessa. Laitan hänelle joka syntymäpäivä ja joulu viestiä ja joskus onnittelen tai vastaavaa, kun näen somessa hänelle tapahtuneen jotain hyvää. Hän ei koskaan vastaa minulle mitään, mutta pari kertaa on reagoinut viestiini sydämellä.
Olen ajatellut, että tämä on tapani näyttää hänelle, että olen täällä olemassa jos hän joskus haluaa ottaa yhteyttä. Välillä kuitenkin mietin, että olisiko vain parempi antaa olla? Jos täällä on ihmisiä, jotka ovat joskus aloittaneet puhtaalta pöydältä, olisi kiinnostava kuulla näkemyksiänne. Kokisitteko vain ahdistavana jos joku taakse jättämänne menneisyyden haamu ottaa välillä yhteyttä vai hyvänä, että pitää ovea auki?
Kommentit (100)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se vähän riippuu siitä millaiset välit teillä oli ennen hänen lähtöään. Tai mistä syystä syyttää sinua? Itse olen katkaissut välini siskooni, koska muuttui niin mahdottomaksi vanhempiemme viimeisinä vuosina. En haluaisi hänen ottavan yhteyttä.
Syyttää minua siitä, että hänellä olisi voinut olla ilman minua onnellinen lapsuus. Meillä siis kodin ongelmat olivat aina minun syyni isämme mukaan. Lisäksi syyttää siitä, että kontrolloin hänen elämäänsä kun hän oli teini. Tämä on kyllä ihan totta. Kun asuimme vielä vanhempiemme kanssa minulla oli vastuu sisarukseni hoidosta ja huolehtimisesta. Tämä sitten muuttui kontrolloinniksi kun sisarukseni kasvoi teini-ikään ja alkoi liikkua piireissä jossa en halunnut hänen liikkuvan.
Hän ei tiedä tai muista kaikkea tapahtumaa ja totta kai olemme molemmat eri ih
Olette viimeksi nähneet 10v sitten ja sinä läheisriippuvaisena toistelet muinaisuuden sanoja ja kokemuksia ja syyllistät siskoasi siitä, että hän ei teininä pitänyt kontrollista, jolla halusit vangita siskosi kuten sinut oli vangittu.
Anna siskon elää hyvää, upeaa elämäänsä ilman yrityksiäsi sabotoida elämäänsä. Olet olemassa, jos hän tarvitsee - vai sittenkin sinä haluat osan hänen hyvästä elämästään?
Mitä hiton upeaa elämää? Eihän me kukaan täällä tiedetään ap:n siskon elämästä muuta kuin että on muuttanut ulkomaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se vähän riippuu siitä millaiset välit teillä oli ennen hänen lähtöään. Tai mistä syystä syyttää sinua? Itse olen katkaissut välini siskooni, koska muuttui niin mahdottomaksi vanhempiemme viimeisinä vuosina. En haluaisi hänen ottavan yhteyttä.
Syyttää minua siitä, että hänellä olisi voinut olla ilman minua onnellinen lapsuus. Meillä siis kodin ongelmat olivat aina minun syyni isämme mukaan. Lisäksi syyttää siitä, että kontrolloin hänen elämäänsä kun hän oli teini. Tämä on kyllä ihan totta. Kun asuimme vielä vanhempiemme kanssa minulla oli vastuu sisarukseni hoidosta ja huolehtimisesta. Tämä sitten muuttui kontrolloinniksi kun sisarukseni kasvoi teini-ikään ja alkoi liikkua piireissä jossa en halunnut hänen liikkuvan.
Hän ei tiedä tai muista kaikkea tapahtumaa ja totta kai olemme molemmat eri ihmisiä ja meillä on omat erilliset muistomme ja kok
En ymmärrä tuommoisia ihmisiä, jotka ainuisenakin syyttelevät ja syyllistyvät muita menneistä. Syyllistäminen on narsistisen ihmisen toimintatapa. Vastuutonta 3-vuotiaan tasolle jääneen pikkulapsen käytöstä. Usein tähän liittyy dramaattiset välit poikki meiningit. Koska sillähän saa taas syyllistettyä. Että kun toinen on paha ja se pitää henkilölle osoittaa. Ja itse on hyvä. Aikuisten ihmisten olisi syytä elää aikuisen itsenäistä elämää. Menneeseen ei kukaan enää voi vaikuttaa, joten sen voi antaa olla. Ketään ei voi pakottaa tietenkään olemaan yhteyksissä eikä se ole tarpeenkaan. Harva haluaa tavata ihmisiä, jotka ei itsestä pidä. Silti aikuinen mieleltään terve ihminen ei syyllistä tai uhriudu ikuisesti. Sillä aikuisena jokainen on vastuussa omista tunteistaan ja omasta mielestään sekä siitä, miten menneisiin suhtautuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se vähän riippuu siitä millaiset välit teillä oli ennen hänen lähtöään. Tai mistä syystä syyttää sinua? Itse olen katkaissut välini siskooni, koska muuttui niin mahdottomaksi vanhempiemme viimeisinä vuosina. En haluaisi hänen ottavan yhteyttä.
Syyttää minua siitä, että hänellä olisi voinut olla ilman minua onnellinen lapsuus. Meillä siis kodin ongelmat olivat aina minun syyni isämme mukaan. Lisäksi syyttää siitä, että kontrolloin hänen elämäänsä kun hän oli teini. Tämä on kyllä ihan totta. Kun asuimme vielä vanhempiemme kanssa minulla oli vastuu sisarukseni hoidosta ja huolehtimisesta. Tämä sitten muuttui kontrolloinniksi kun sisarukseni kasvoi teini-ikään ja alkoi liikkua piireissä jossa en halunnut hänen liikkuvan.
Hän ei tiedä tai muista kaikkea tapahtumaa ja totta kai olemme molemmat eri ih
En ymmärrä tuommoisia ihmisiä, jotka ainuisenakin syyttelevät ja syyllistyvät muita menneistä. Syyllistäminen on narsistisen ihmisen toimintatapa. Vastuutonta 3-vuotiaan tasolle jääneen pikkulapsen käytöstä. Usein tähän liittyy dramaattiset välit poikki meiningit. Koska sillähän saa taas syyllistettyä. Että kun toinen on paha ja se pitää henkilölle osoittaa. Ja itse on hyvä. Aikuisten ihmisten olisi syytä elää aikuisen itsenäistä elämää. Menneeseen ei kukaan enää voi vaikuttaa, joten sen voi antaa olla. Ketään ei voi pakottaa tietenkään olemaan yhteyksissä eikä se ole tarpeenkaan. Harva haluaa tavata ihmisiä, jotka ei itsestä pidä. Silti aikuinen mieleltään terve ihminen ei syyllistä tai uhriudu ikuisesti. Sillä aikuisena jokainen on vastuussa omista tunteistaan ja omasta mielestään sekä siitä, miten menneisiin suhtautuu.
Siskoni oli tuolloin kun antoi kaiken tulla niskaani vasta vähän päälle parikymppinen, eikä varmasti mieleltään tere. Se lapsuus minkä elimme, en voi sen perusteella edes odottaa häneltä, että hänen reaktionsa ja suhtautumisensa olisivat rakentavia. En loukkaantunut hänen syyllistämisistään, syyllistän itse itseäni monista asioista.
Yritän tässä nyt jotenkin tasapainotella sen välillä että annan hänelle tilaa, mutta olen olemassa mikäli hän joskus tarvitsee. Ja tietenkin sen, että teenkö oikein vain väärin toimiessani näin.
Ap
Anteeksi nyt vaan, mutta tämä kuulostaa nyt sellaiselta sotkulta, etten ihan mitään ihmeitä odottaisi. Sisko vaikuttaa uhriutuvan aggressiivisesti ja vetävän tiukkaa rajaa ja aloittaja taas alistuneelta yliymmärtäjältä.
Sanoisin, että molempien varmaan pitäisi ensin saada omat asiansa kuntoon ennen kuin yrittää mitään välien jälleen rakentamista.
Minulla sisarus meni aikoinaan ns. paremman luokan ihmisen kanssa naimisiin. Annettiin ymmärtää, ettei tarvitse pitää yhteyttä, koska kuulun "alempaan kastiin". Tein töitä käskettyä. Nyt vuosikymmenen jälkeen on sisarus on eronnut, tyhjän päällä, niin kyllä nyt kelpais yhteydenpito. Sanoin suoraan, että ei kiinnosta ja hyvää loppuelämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on veli, johon en halua olla missään yhteydessä. Olen pikkusisko, ja hän sotkee aina asinsa ja yrittää sitten asettaa minua huoltajan rooliin. Kaipaa varmaan takaisin kohtuun. En halua mitään toivotuksia enkä yhteydenottoja häneltä. Miksi haluat pitää sisareesi yhteyttä ap, kun se selvästi ei ole sisaresi toive?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on veli, johon en halua olla missään yhteydessä. Olen pikkusisko, ja hän sotkee aina asinsa ja yrittää sitten asettaa minua huoltajan rooliin. Kaipaa varmaan takaisin kohtuun. En halua mitään toivotuksia enkä yhteydenottoja häneltä. Miksi haluat pitää sisareesi yhteyttä ap, kun se selvästi ei ole sisaresi toive?
Koska välitän hänestä ja kannan huolta hänestä. Haluan, että hän tietää, että hänellä on edelleen veli jonka puoleen kääntyä jos joskus sellainen tilanne tulee.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on veli, johon en halua olla missään yhteydessä. Olen pikkusisko, ja hän sotkee aina asinsa ja yrittää sitten asettaa minua huoltajan rooliin. Kaipaa varmaan takaisin kohtuun. En halua mitään toivotuksia enkä yhteydenottoja häneltä. Miksi haluat pitää sisareesi yhteyttä ap, kun se selvästi ei ole sisaresi toive?
Koska välitän hänestä ja kannan huolta hänestä. Haluan, että hän tietää, että hänellä on edelleen veli jonka puoleen kääntyä jos joskus sellainen tilanne tulee.
Mutta jos hän ei kaipaa sinun huomiotasi, niin tuo on ehkä hänestä vain tunkeilevaa ja rajatonta.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin viesteistä tulee sellainen kuva, että aloittaja on kohdannut väkivaltaa mutta tämä sisarus ei. Haluaisin tuoda tähän sen näkökulman, että myös aloittajalla on oikeus omaan yksityisyyteen. Väkivaltakokemukset ovat kipeitä ja henkilökohtaisia, joten aloittajalla ei ole velvollisuutta puhua niistä sisarukselleen, mikäli ei halua.
Voi ajatella myös niin, että jos aloittaja tietää jotain mitä sisaruksensa ei tiedä, niin voi hyvin olla sama myös toisinpäin. Ei aloittajakaan tiedä kaikkea mitä sisarus tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on veli, johon en halua olla missään yhteydessä. Olen pikkusisko, ja hän sotkee aina asinsa ja yrittää sitten asettaa minua huoltajan rooliin. Kaipaa varmaan takaisin kohtuun. En halua mitään toivotuksia enkä yhteydenottoja häneltä. Miksi haluat pitää sisareesi yhteyttä ap, kun se selvästi ei ole sisaresi toive?
Koska välitän hänestä ja kannan huolta hänestä. Haluan, että hän tietää, että hänellä on edelleen veli jonka puoleen kääntyä jos joskus sellainen tilanne tulee.
Mutta jos hän ei kaipaa sinun huomiotasi, niin tuo on ehkä hänestä vain tunkeilevaa ja rajatonta.
En mä nyt pitäis sitä mitenkään erityisen tunkeilevana ja rajattomana jos ap laittaa pari kertaa vuodessa jonkun neutraalin toivotuksen. Olishan se sisko voinut aloittajan estää jos kovin tungettelevaa olisi.
Jos se lapsuus on oikeasti ollut ihan tosi kamala, niin ymmärrän hyvin, että haluaa jättää kaiken taakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisarukseni ovat perheineen aina niin kiireisen tuntuisia, että en halua häiritä heitä. Nähdään pari kertaa vuodessa. Mitään erimielisyyksiä ei ole.
Jos teitä on tosiaan vaan kaksi koko suvusta jäljellä, niin kyllä mä taistelisin sen eteen, että yhteys pysyy ja rakentuu. Ottaisin ihan kunnolla yhteyttä ja pyytäisin, että voidaan tavata ja keskustella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin viesteistä tulee sellainen kuva, että aloittaja on kohdannut väkivaltaa mutta tämä sisarus ei. Haluaisin tuoda tähän sen näkökulman, että myös aloittajalla on oikeus omaan yksityisyyteen. Väkivaltakokemukset ovat kipeitä ja henkilökohtaisia, joten aloittajalla ei ole velvollisuutta puhua niistä sisarukselleen, mikäli ei halua.
Voi ajatella myös niin, että jos aloittaja tietää jotain mitä sisaruksensa ei tiedä, niin voi hyvin olla sama myös toisinpäin. Ei aloittajakaan tiedä kaikkea mitä sisarus tietää.
Tämä on hyvä huomio. Pahimmassa tapauksessa siellä on voinut olla jotain seksuaaliväkivaltaa josta aloittajalla ei ole mitään hajua.
Isäni hylkäsi minut ja siskoni. Koko isän suku on ollut mukana tekemässä meistä näkymättömiä. Sukulaisille oli tärkeintä ydinperhekulissit isän uuden perheen ympärillä, ja koko suku esitti, ettei meitä ole siskon kanssa edes olemassa.
Ainoa näistä sukulaisista, jonka kanssa olen edes somessa tekemisissä, on tätini, joka on yrittänyt joskus kutsua kylään nyt aikuisena ja tykkäilee somessa minun ja siskoni jutuista. Isän suku ahdistaa niin paljon, etten jaksa nähdä tuota tätiä, vaikka asuu naapuripaikkakunnalla, kun sitten se kaikki hirveys, mitä on pitänyt tuolta puolelta sukua kestää, vyöryy taas mieleen. Ja eniten tässä häiritsee, että täti on itse ollut aikoinaan mukana pönkittämässä noita kulisseja. Tulee mieleen, että yrittää nyt paniikissa hyvittää tekojaan.
Luulen, että ap:n sisarukselle siis ok, että ovat somessa kavereita, kun kumpikin elää nyt omaa elämäänsä ja menneisyyden kauhut ovat takana. Kasvokkain tapaaminen on taas sitten aivan eri asia, kun ne kauhut tuppaavat vyörymään sitten ihan eri tavalla mieleen.
Meillä oli hyvä lapsuuskoti.
Menestyvät vanhemmat. Minulla oli ihana lapsuus.
Faija joi joskus, mutta en ole saanut siitä mitään traumaa.
Vanhempani pitivät toisinaan bileitä, mutta ne olivat menestyvän porvariston bileitä. Ihmiset tuolloin olivat rentoja ja pitivät hauskaa.
Väkivaltaa ei ollut.
Itselläni on yksi ainoa sisarus. Erittäin menestyvä ihminen ja ns. yhteiskunnan tukipilari.
Kapitalistiporvari joka ei heikkoja sääli, vaan halveksii.
Hän vihaa minua silmittömästi ja perheensä suhtautuu minuun erittäin myrkyllisesti.
Minulla on korkea koulutus sivistysalalla.
Sairastuin vakavaan fyysiseen sairauteen aika nuorena. Se lisäsi hänen halveksuntaansa.
Hänen perheensä on kuollut minulle.
En suvaitse k - päistä käytöstä ja tein näille porttikiellon tontilleni.
Hän sai minusta erittäin kovan ja kyynisen vastustajan.
Näillä mennään.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli hyvä lapsuuskoti.
Menestyvät vanhemmat. Minulla oli ihana lapsuus.
Faija joi joskus, mutta en ole saanut siitä mitään traumaa.
Vanhempani pitivät toisinaan bileitä, mutta ne olivat menestyvän porvariston bileitä. Ihmiset tuolloin olivat rentoja ja pitivät hauskaa.
Väkivaltaa ei ollut.
Itselläni on yksi ainoa sisarus. Erittäin menestyvä ihminen ja ns. yhteiskunnan tukipilari.
Kapitalistiporvari joka ei heikkoja sääli, vaan halveksii.
Hän vihaa minua silmittömästi ja perheensä suhtautuu minuun erittäin myrkyllisesti.
Minulla on korkea koulutus sivistysalalla.
Sairastuin vakavaan fyysiseen sairauteen aika nuorena. Se lisäsi hänen halveksuntaansa.
Hänen perheensä on kuollut minulle.
En suvaitse k - päistä käytöstä ja tein näille porttikiellon tontilleni.
Hän sai minusta erittäin kovan ja kyynisen vastustajan.
---
Jatkan. Ap, kasva aikuiseksi ja unohda koko tyyppi.
Perhe ja suku ovat siellä missä ystävät ovat.
Ei siellä missä verisukulaiset ovat.
- sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai se vähän riippuu siitä millaiset välit teillä oli ennen hänen lähtöään. Tai mistä syystä syyttää sinua? Itse olen katkaissut välini siskooni, koska muuttui niin mahdottomaksi vanhempiemme viimeisinä vuosina. En haluaisi hänen ottavan yhteyttä.
Syyttää minua siitä, että hänellä olisi voinut olla ilman minua onnellinen lapsuus. Meillä siis kodin ongelmat olivat aina minun syyni isämme mukaan. Lisäksi syyttää siitä, että kontrolloin hänen elämäänsä kun hän oli teini. Tämä on kyllä ihan totta. Kun asuimme vielä vanhempiemme kanssa minulla oli vastuu sisarukseni hoidosta ja huolehtimisesta. Tämä sitten muuttui kontrolloinniksi kun sisarukseni kasvoi teini-ikään ja alkoi liikkua piireissä jossa en halunnut hänen l
--
Siis vieläkin roikut nuoruudessasi?
Älä jaksa olla lapsellinen.
Sun on pakko olla trolli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kuulemma tavallista, että alkoholistikodin lapset eivät ole läheisiä aikuisina.
Näin olen lukenut monen psykologin yms kertovan. Mistähän johtuu?
Pätee ainakin meillä. Meininki ei ole todellakaan sellaista kuin muilla että ollaan yhdessä ja vitsaillaan keskenään ja ollaan kuin parhaita kavereita. Yksi sisarukseni asuu kivenheiton päässä eikä nähdä koskaan, ei vaan jotenkin osata olla yhdessä ja olo on jotenkin kiusaantunut jatkuvasti. Vanhempienikin kanssa on sellainen jonkinlainen selittämätön vaikeus ja on erittäin vaikea esim. nauraa heidän seurassaan.
Meillä taas ihan päin vastoin. Minä ja sisko hitsaannuttu tiukkaan yhteen, kun yritettiin selvitä yhteistyössä alkoholistikodin "jännistä" tilanteista. Ollaan edelleen parhaita ystäviä, lähes päivittäin yhteydessä jne. Mutta olla
Kai se riippuu aika paljon siitä, miten taitavasti vanhemmat ovat pelanneet lapsia erilaisiin klikkeihin. Sitäkin kun tapahtuu. Ovat varmistelleet omia asemiaan, ettei heidän janoaan vastaan pääse lapset järjestäytymään yhdessä, tai on jaettu lapset kahteen puolueeseen eri vanhempien taakse, tms.
Minä laitoin välit poikki kun olin suvun musta lammas ja kyllästyin siihen. Mm kaksoisiskolla oli tapana aivan yht äkkiä saada jostain sanomastani asiasta raivokohtaus ja syytti minua milloin mistäkin. Aina kaikki oli minun vika ja hänessä ei ollut mitään vikaa. Huusi ja haukkui ja nimitteli. Lopulta tajusin, etten ansaitse tällaista kohtelua ja vedin rajan. Estin siskoni enkä ole ollut tekemisissä. Suren toki asiaa, mutta joudun hyväksymään sen seikan, että olen ollut suvun sylkikuppi jo lapsuudessa eikä mun tarvitse sellaista enää sietää, onneksi on oma, rakastava ja arvostava aviomies ja lapset.