Lue keskustelun säännöt.
Riidaton parisuhde, normaalia vai outoa?
31.07.2025 |
Omassa liitossani on huono vaihe menossa. Ruuhkavuodet yhdistettynä muutamiin ongelmiin ja tästä johtuen meillä on jatkuvasti riitoja. Olen näistä sitten avautunut läheiselle ystävälleni, joka onkin ollut minulle korvaamaton tuki. Viime kerralla kun tapasimme ja olin valittanut hänelle liittoni ongelmista havahduin jotenkin siihen, että avautuminen on ollut kovin yksipuolista. Sanoin hänelle, että kai tietää, että voi purkaa oman suhteensa riitoja myös minulle ja tähän ystäväni jotenkin jopa nolona takelteli, etteivät he koskaan riitele miehensä kanssa.
Jäin miettimään, että voiko tuo olla edes totta? Ovat kuitenkin olleet yli kymmenen vuotta yhdessä. Toki tiedän, ettei usein riitely ole terveen parisuhteen merkki ja riidattomuus on varmaan se ideaali, mutta kuinka moni oikeasti elää riidattomassa suhteessa? Tai onko se edes ihan tervettä, ettei koskaan mistään asiasta muka tule erimielisyyksiä?
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on outo käsitys riidoista. Lapsen kokemus aikuisen riidellessä?
***
"Kyllä minä ainakin säikähtäisin todella jos isokokoisempi ja voimakkaampi mieheni alkaisi huutamaan ja käyttäytymään uhkaavasti.
Minulla ei ole edes lapsen kokemusta riitelystä, vanhempani olivat sopuisia ja rakastavia. Ikinä en nähnyt heidän riitelevän"
Niin minäkin. Traumatausta. Aiemmassa parisuhteessa ei riitdelty. Mies "riiteli" yksin. Huusi ja myös pahoinpiteli. Kunnes tuli se päivä, että kotiin tultuaan sanoin pakanneeni valmiiksi, ja saa lähteä heti. Sitä kuitenkin oli kestänyt 7 vuotta.
Kun nykyinen mieheni korottaa ääntään, menee koko hermosto välittömästi hälytystilaan. Taistele tai pakene. Ja minä huudan takaisin. Tilanne on kuin äkillinen ukkonen, joka raikastaa ilman. Kumpikaan ei patoa vihaisuuttaan sisällä kasvavaksi myrkyksi. Hänen vanhempansa ei koskaan riitele. Ovat olleet yhdessä jo 60 vuotta. Mutta meillä taas ehkä se, että uskaltaa riidellä, on myös luottamuksenosoitus. Ollaan oltu yhdessä 27 vuotta. Kumpikaan meistä ei suostu toisen alistettavaksi. Epäoikeudenmukaisuudentunne sanotaan ääneen. Vaikka volyymillä. Nyt kun ei tarvitse huomioida läsnäolevien lasten tunteita (ovat muuttaneet omilleen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Itse olen siinä tosi hyvä, ja pystyn pitämään tiimityöstä poissa henkilökohtaiset tunteeni jotakuta kohtaan. "
Henkilökohtaiset tunteet toista kohtaan eivät tarkoita että häntä saisi mielin määrin loukata ja haukkua kun suuttuu.
Tunteita saa olla, koviakin. Mutta ne eivät ole lupa toisen satuttamiseen vaikka se toinen olisi miten läheinen.
Sori, taisin tulla kesken kaiken keskusteluun. En tajunnut jos riitelyllä tässä tarkoitettiin toisen loukkaamista ja haukkumista mielin määrin tms.
Pointtini oli se, että työelämässä tiimitaitoihin kuuluu pystyä ohittamaan henkilökohtaisia asioita. Minun ei tarvitse pitää työkavereistani vaan voin jopa inhota heitä kunhan asiat hoituvat. Heidän mahdollisesti herättämät vaikeat tunteet käsittelen itsekseni koska eivät ne heille kuulu eivätkä ole heidän asiansa.
Parisuhteessa on toisin. Puolisostani minä haluan pitää ja vaikeat tunteet suhteessa eivät ole kummankaan yksityisasia vaan yhteinen asia. Työssä ne on hyvä peittää, parisuhteessa taas tuoda esiin.
Tämä ei tarkoita haukkumista tai mielinmäärin loukkaamista. Puhun siitä, miksi parisuhde on usein tulenarempaa aluetta vaikeille asioille kuin työ. Mutta parisuhde on myös paikka käsitellä noita asioita, vaikka sitten riidan kautta. Toki paras olisi kyetä käsittelemään rauhallisesti ja lainkaan kiihtymättä, mutta on ymmärrettävää miksi parisuhteen alueella tunteet helposti myös kiihtyvät. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Meillä on riidelty paljonkin, kunnes ollaan opittu toisistamme niin paljon että ollaan opittu miten käsitellä kipeitäkin asioita, pelkoja ym yhdessä molemmille sopivalla tavalla. Ei meidän riidat ole ikinä olleet mikään lupa mielinmäärin loukata tms. Päinvastoin, kummallakin on aina ollut selvää se, että riidassa ei pyritä satuttamaan vaan purkamaan jokin asia tai tilanne. Vaikka äänet on kiihtyneet ja ovet paukkuneet niin koskaan mieheni ei ole sanonut minulle mitään minkä perimmäinen tarkoitus olisi satuttaa, enkä minäkään hänelle. Riitely ei tarkoita sitä että rakkaus toista kohtaan väistyisi ja hänestä tulisi vihollinen jota pitää satuttaa. Riitely on erimielisyyttä, joka vain tuntuu paljon isommalta ja henkilökohtaisemmalta kun kyseessä on rakas ihminen eikä satunnainen työkaveri.
Riidaton on normaali, vähä-riitainen semi ja riitaista epänormaali. Se että ihmiset turruttaa itsensä riitaisaan suhteeseen ei tee siitä normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Ihmisillä tulee riitoja, ne on mielipide eroja. Jos ei ole koskaan riitoja toinen on alistunut vailla omaa mielipidettä. Kaikki ihmiset riitelee, mutta se ei tappelua
Sulla on eri merkitykset sanoille kuin yleensä ja esim minulla. Mielipide-ero ja riita on yhtä eri asiat kuin riiita ja surma. Vaikka jossain tapauksissa yksi johtaakin toiseen, niin ne eivät tarkoita samaa asiaa eikä eskaloituminen ole pakollista. Riita yleisen käsityksen mukaan syntyy silloin, kun mielipide-ero ei ratkea ja vähintään toinen osapuoli silti haluaisi sen poistaa ja koettaa toisen pakottaa omaansa. Riidan voi välttää jos hyväksytään mielipide-eron olemassaolo tai jos sovinnollisesti keskustellaan siitä kompromissi/ratkaisu. Riita on vain yksi ja usein huono polku ratkaisuun. Kypsät ihmiset toimivat toisin.
Jos riitely=erimielisyys, niin silloinhan suurin osa riitelee varmaan päivittäin.
- Verho-ostoksilla toinen haluaa valkoiset verhot, toinen harmaat = riita verhoista.
- Toinen haluaa lasagnea ja toinen silliperunoita = riita ruuasta.
- Toinen haluaa matkalle Ouluun, toinen Tampereelle = riita matkailusta.
- Toinen haluaa levätä loppupäivä, toinen siivota = riita siivimaisesta.
Mielestäni näissä pelkkä erimielisyys ei todellakaan riitä kutsumaan tilannetta riidaksi. Tilanne alkaa näistä, ja vasta jatko määrittää sen, onko kyseessä riita. Jos asia saadaan käsiteltyä keskustelemalla, ei riitaa ole syntynyt.
- Hetken keskustelun jälkeen päätetään, että siniset verhot sopivat hyvin kyseiseen paikkaan.
- Kaapista löytyy jauhelihaa ja perunoita, joten tehdään jauhelihakastike.
- Keskustelun jälkeen todetaan, että nyt mennään Ouluun ja talvella Tampereelle.
- Sovitaan järkevästi, kumpi siivoaa mitkäkin paikat ja molemmat saavat aikatauluttaa tekemisensä itse.
Jos taas asioista välttämättä haluaa riidan aikaiseksi, sekin onnistuu.
- Minä nyt ostan valkoiset verhot, sano mitä sanot!
- Tee ja syö itse lasagnesi, minä lähden pizzalle!
- Ei sitten mennä minnekään, kun mikään ei käy! Tai mennään molemmat minne halutaan, ilman toista! Toki tämä voi olla riidatonkin ratkaisu, mikäli tämä todetaan hyväksi vaihtoehdoksi.
- Toinen raivosiivoaa ja toinen katsoo telkkaria. Sitten mökötetään päälle pari päivää. Tai jakoa tehdessä siivoushalukas ei suostu imuroimaan, mutta haluaa ehdottomasti luututa ja väittää, että toisen kanssa on mahdoton tehdä kompromissia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä sitä on oltu joku 15 vuotta yhdessä eikä meillä kyllä ole varsinaista riitaa ollut koskaan.
Minusta on erikoista, jos kumppanin kanssa jatkuva riita. Etenkin huuto ja nimittely kuulostaa tosi pahalta.
Vierailija kirjoitti:
Tässä sitä on oltu joku 15 vuotta yhdessä eikä meillä kyllä ole varsinaista riitaa ollut koskaan.
Minusta on erikoista, jos kumppanin kanssa jatkuva riita. Etenkin huuto ja nimittely kuulostaa tosi pahalta.
Älä nyt! Täällä jossain toisessa ketjussa joku puolusteli, että toisen piikittely kuuluu parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni kuvitteli, että parisuhde voi olla riidaton. Hän ahdistui huutamisistani ja hermostumisistani, mutta muutamassa vuodessa selvisi miten hän lapsena pelkäsi äitiään. Hän ei uskaltanut suuttua mistään ja muutti itsensä näkymättömäksi, ettei äiti vaan saisi päähänsä huutaa hänellekin. Miehellä vei vielä muutama vuosi lisää elämää kanssani, kunnes mies uskalsi suuttua minulle. Sanoin joka huutomme päätteeksi, että rakastan häntä entistä enemmän ja miten hän saa huutaa niin paljon kuin haluaa. Lopulta mies koki olonsa turvalliseksi kanssani ja uskaltaa suuttua minulle.
En ole mikään psykologi, mutta hienoa jos joku on temperamantiltaan lehmänhermoinen, mutta se ei tee hänestä sen parempaa parisuhteessa kuin äkkipikainenkaan persoona. IHmiset kohtaavat toisensa hyvin eri tavoin ja yksilöllisesti. Niin kuin vanha sukulaiseni aina sanoi "Luoja ei kiellä suuttumasta, mutta pitkää v
Näetkö mitään eroa aikuinen äiti vs pieni lapsi, äiti huutaa?
Kaksi tasaveroista aikuista riitelemässä. Meistä ei kumpikaan pelkää toisiamme.
Vierailija kirjoitti:
Riidaton on normaali, vähä-riitainen semi ja riitaista epänormaali. Se että ihmiset turruttaa itsensä riitaisaan suhteeseen ei tee siitä normaalia.
Täällähän vallalla on käsitys, että lapsen silmin katsottuna riitainen vanhempien suhde normalisoi käytösmallin. Itse puolestani muistan ajatelleeni jo hyvin nuorana omista vanhemmistani, että ovat täysiä sekopäitä, heidän tappelunsa ja toisten nälviminen ei ole normaalia ja ellen löydä parempaa kumppania itselleni, elän mieluummin yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä sitä on oltu joku 15 vuotta yhdessä eikä meillä kyllä ole varsinaista riitaa ollut koskaan.
Minusta on erikoista, jos kumppanin kanssa jatkuva riita. Etenkin huuto ja nimittely kuulostaa tosi pahalta.
On olemassa ihan tavallista satunnaista aikuisten välistä riitelyä, ilman että kumpikaan traumatisoituu.
Kaikki erimielisyys ei tietenkään ole riitaa. Riita syntyy kun erimielisyyden aihe on tarpeeksi iso ja tunteita herättävä tai siihen sekoittuu kuulluksi tulemattomuutta, vanhoja kokemuksia, traumoja, pelkoja, värittyneitä tulkintoja ym. Nämä saavat aikaan sen, että asiaa on hankala käsitellä yhtä tyynesti kuin merkityksetöntä verhojen valintaa.
En usko että kaikissa suhteissa riita on väistämätöntä. On ihmisiä jotka pystyvät käsittelemään asioita rakentavasti ja tyynesti ilman äänen korottamista tai tunteiden kiihtymistä. Tämä kuitenkin yleensä vaatii taakseen sen, että ihmisellä ei ole takanaan mitään hankalia kokemuksia ja hänellä on ollut täysin turvallinen lapsuudenkoti jossa on hyvä malli rakentavasti toimimisesta. Jotkut ovat myös riidelleet paljon entisissä suhteissaan tai nykyisen suhteen alussa, ja sitä kautta oppineet ne rakentavat tavat kohdata pelottavia asioita. Ja on myös suhteita, joissa ollaan niin samanlaisia ja samalla aaltopituudella, että riitaan johtavaa erimielisyyttä ei vain tule. Tämä olisi tietenkin ideaalia, mutta samaan lopputulokseen voi päästä myös riitelemällä riidat, oppimalla toisen taustat ja hioutumalla yhteen vaikka ei heti alussa olisikaan särmät sopineet toisiinsa täydellisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Potentiaaliset riidan alut keskustellaan asiallisesti läpi. Ja kyllä, vaikeatkin asiat voi keskustella rauhallisesti läpi tukahduttamatta tunteitaan, polkematta toista ja vaikuttamatta ylirauhalliselta psykopaatilta. Molempien pitää vain ensin käsitellä omat tunteensa, saada ne hallintaan ja ymmärtää, ettei toinen ole vastuussa omista tunteistaan eikä näin ollen voi vastata niiden hallinasta.
Kummallakaan ei toki ole tapana "tuulettaa tunteitaan" huutamalla tai raivoamalla, aikuiselta ei semmoista tarvitse sietää. Minulla on erinomainen kuulo, joten minulle ei tarvitse huutaa, ikinä. Jos toinen ei taas siedä sitä, että saatan tarvita hetken jäsennellä ajatuksia, vaan roikkuu jaloissa ja kärttää riitaa, emme todellakaan ole sopivia yhteen.
Jossain määrin on myös hyvä sietää epätäydellisyyttä, niin itselläkin on helpompaa. Joka asiasta ei tarvitse kysyä toisen mielipidettä, mikäli asia ei vaikuta molempiin ja suurin osa erimielisyyksistä on aika mitättömiä. Päättäköön asiasta silloin se, jolle se merkitsee enemmän.
Normaali. Vaikka suhde on riidaton, niin silti voi olla erimielisyyksiä, ne vain osataan ratkaista ilman riitaa. Ei omakaan suhde ole jatkuvaa yksimielisyyttä, mutta erimielisyydet selvitetään keskustelemalla eikä riitelemällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riidaton on normaali, vähä-riitainen semi ja riitaista epänormaali. Se että ihmiset turruttaa itsensä riitaisaan suhteeseen ei tee siitä normaalia.
Täällähän vallalla on käsitys, että lapsen silmin katsottuna riitainen vanhempien suhde normalisoi käytösmallin. Itse puolestani muistan ajatelleeni jo hyvin nuorana omista vanhemmistani, että ovat täysiä sekopäitä, heidän tappelunsa ja toisten nälviminen ei ole normaalia ja ellen löydä parempaa kumppania itselleni, elän mieluummin yksin.
Minulla taas kotona oli se malli, että vanhemmat eivät riidelleet koskaan, mutta silti ilmapiirissä näkyi ja tuntui että jokin on vialla. Asioita ei ikinä otettu esiin ja aina oli epätietoisuus siitä onko kaikki hyvin vai ei, ja jos ei niin mikä on vialla.
Nuorena opin sen mallin että riitaa pitää välttää ja on maailmanloppu jos joku suuttuu. Tuo ei johtanut minun ensimmäisissä parisuhteissani hyvään. Vasta nykyisessä suhteessani olen kokenut että on ok suuttua ja on ok jos toinen suuttuu. Jos tunteet kuohahtavat, niin sitä ei tarvitse hävetä ja siitä voidaan jutella jälkikäteen. Nälviminen tai väkivalta ym ei suhteeseemme kuulu, eikä myöskään passiivisaggressiivinen riidattomuus kuten vanhemmillani. Minulle tämä on ollut juuri oikeanlainen suhde oppia ilmaisemaan mm suuttumusta ja nähdä että riitelyn ei tarvitse tarkoittaa mitään pahaa. Joku muu ei tällaisia oppeja edes tarvitse, ja monelle muulle sopiikin jokin toisenlainen suhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä sitä on oltu joku 15 vuotta yhdessä eikä meillä kyllä ole varsinaista riitaa ollut koskaan.
Minusta on erikoista, jos kumppanin kanssa jatkuva riita. Etenkin huuto ja nimittely kuulostaa tosi pahalta.
On olemassa ihan tavallista satunnaista aikuisten välistä riitelyä, ilman että kumpikaan traumatisoituu.
Mistä te riitelette??
Vierailija kirjoitti:
Jos riitely=erimielisyys, niin silloinhan suurin osa riitelee varmaan päivittäin.
- Verho-ostoksilla toinen haluaa valkoiset verhot, toinen harmaat = riita verhoista.
- Toinen haluaa lasagnea ja toinen silliperunoita = riita ruuasta.
- Toinen haluaa matkalle Ouluun, toinen Tampereelle = riita matkailusta.
- Toinen haluaa levätä loppupäivä, toinen siivota = riita siivimaisesta.
Mielestäni näissä pelkkä erimielisyys ei todellakaan riitä kutsumaan tilannetta riidaksi. Tilanne alkaa näistä, ja vasta jatko määrittää sen, onko kyseessä riita. Jos asia saadaan käsiteltyä keskustelemalla, ei riitaa ole syntynyt.
- Hetken keskustelun jälkeen päätetään, että siniset verhot sopivat hyvin kyseiseen paikkaan.
- Kaapista löytyy jauhelihaa ja perunoita, joten tehdään jauhelihakastike.
- Keskustelun jälkeen todetaan, että nyt mennään Ouluun ja talvella Tampereelle.
- Sovitaan j
Hyvin kiteytetty!
Kaikesta varmaan saa riidan jos haluaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on outo käsitys riidoista. Lapsen kokemus aikuisen riidellessä?
***
"Kyllä minä ainakin säikähtäisin todella jos isokokoisempi ja voimakkaampi mieheni alkaisi huutamaan ja käyttäytymään uhkaavasti.
Minulla ei ole edes lapsen kokemusta riitelystä, vanhempani olivat sopuisia ja rakastavia. Ikinä en nähnyt heidän riitelevän"
Niin minäkin. Traumatausta. Aiemmassa parisuhteessa ei riitdelty. Mies "riiteli" yksin. Huusi ja myös pahoinpiteli. Kunnes tuli se päivä, että kotiin tultuaan sanoin pakanneeni valmiiksi, ja saa lähteä heti. Sitä kuitenkin oli kestänyt 7 vuotta.
Kun nykyinen mieheni korottaa ääntään, menee koko hermosto välittömästi hälytystilaan. Taistele tai pakene. Ja minä huudan takaisin. Tilanne on kuin äkillinen ukkonen, joka raikastaa ilman. Kumpikaan ei patoa vihaisuuttaan sisällä kasvavaksi myrkyksi. Hänen
Toki voi olla näinkin, meillä ei tosin ole "myrkkyjä" padottavaksi. Eikä kumpikaan joudu koskaan alistumaan koska meillä on tasapainoinen ja -arvoinen parisuhde. Sehän olisi hyväksikäyttöä ja väkivaltaa!
Se vaan pitää muistaa, että satunnainen riitely on ok ja riitelyn jälkeen "paiskataan kättä" saaden sen päätökseen eikä aloiteta mykkäkoulua. Jos päivittäin tai edes viikottain pitää ottaa yhteen niin se ei ole normaalia.