Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Riidaton parisuhde, normaalia vai outoa?
31.07.2025 |
Omassa liitossani on huono vaihe menossa. Ruuhkavuodet yhdistettynä muutamiin ongelmiin ja tästä johtuen meillä on jatkuvasti riitoja. Olen näistä sitten avautunut läheiselle ystävälleni, joka onkin ollut minulle korvaamaton tuki. Viime kerralla kun tapasimme ja olin valittanut hänelle liittoni ongelmista havahduin jotenkin siihen, että avautuminen on ollut kovin yksipuolista. Sanoin hänelle, että kai tietää, että voi purkaa oman suhteensa riitoja myös minulle ja tähän ystäväni jotenkin jopa nolona takelteli, etteivät he koskaan riitele miehensä kanssa.
Jäin miettimään, että voiko tuo olla edes totta? Ovat kuitenkin olleet yli kymmenen vuotta yhdessä. Toki tiedän, ettei usein riitely ole terveen parisuhteen merkki ja riidattomuus on varmaan se ideaali, mutta kuinka moni oikeasti elää riidattomassa suhteessa? Tai onko se edes ihan tervettä, ettei koskaan mistään asiasta muka tule erimielisyyksiä?
Kommentit (158)
Mieheni kuvitteli, että parisuhde voi olla riidaton. Hän ahdistui huutamisistani ja hermostumisistani, mutta muutamassa vuodessa selvisi miten hän lapsena pelkäsi äitiään. Hän ei uskaltanut suuttua mistään ja muutti itsensä näkymättömäksi, ettei äiti vaan saisi päähänsä huutaa hänellekin. Miehellä vei vielä muutama vuosi lisää elämää kanssani, kunnes mies uskalsi suuttua minulle. Sanoin joka huutomme päätteeksi, että rakastan häntä entistä enemmän ja miten hän saa huutaa niin paljon kuin haluaa. Lopulta mies koki olonsa turvalliseksi kanssani ja uskaltaa suuttua minulle.
En ole mikään psykologi, mutta hienoa jos joku on temperamantiltaan lehmänhermoinen, mutta se ei tee hänestä sen parempaa parisuhteessa kuin äkkipikainenkaan persoona. IHmiset kohtaavat toisensa hyvin eri tavoin ja yksilöllisesti. Niin kuin vanha sukulaiseni aina sanoi "Luoja ei kiellä suuttumasta, mutta pitkää vihaa pitämästä"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Sanoin joka huutomme päätteeksi, että rakastan häntä entistä enemmän ja miten hän saa huutaa niin paljon kuin haluaa. Lopulta mies koki olonsa turvalliseksi kanssani ja uskaltaa suuttua minulle."
Jokainen tietenkin tavallaan mutta en näe mitenkään optimaalisena sitä jos joka suuttumisesta pitää alkaa huutaa. Voi sitä tunteitaan osoittaa muutenkin kuin huutamalla toiselle. Silloin yleensä on jo kontrolli mennyt niin paljon että suusta saattaa tulla hyvinkin loukkaavia asioita.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka olette sitä mieltä ettei riidatonta parisuhdetta ole olemassa (ilman että toinen alistuu ja myötäilee) mistä ajattelette että ihmiset keskenään riitelevät?
Mietin tässä tätä meidän yhteistä kahdeksaa vuotta eikä tule kyllä mieleen yhtäkään riitaa. Kaikki on soljunut tosi kivasti ja luontevasti. Meillä toki on asiat olleet hyvin kokoajan ei ole ylimääräistä stressiä ei lapsia eikä rahahuolia.
En usko, että voisi olla parisuhde, jossa ei koskaan olisi erimielisyyttä. Kun käsitellään erimielisyyttä, niin mielestäni se on "riita", vaikka asiaa ratkottaisiin asiallisesti keskustelemalla. Asiat voi riidellä, mutta ihmiset ei, mutta silti se on riita. Vaikuttaa siltä, että jotkut mieltävät riidan lähinnä tappeluksi ja asiattomien kommenttien pallotteluksi.
Kun joku sanoo, että hänen parisuhteensa on riidaton, niin mielestäni silloin toinen joustaa ja antaa toisen osapuolen päättää lähes kaikesta. Tulevaisuus on ennustettavissa eli vuosikymmenien sopuisan avioliiton jälkeen tulee täysin puskista, että toinen haluaa avioeron ja oman elämän.
Välillä riidellään. En koe sitä ongelmaksi, vaan pidän sitä normaalina osana elämää. Enkä myöskään koe tarvetta avautua ystävälle perheen riidoista, koska ne selvitetään perheen kesken eli niiden kanssa, joita asia koskee.
Vierastan näitä rouvat kokoontuvat haukkuminen miehiään tilanteita. Ei ole mitään kerrottavaa.
"Kun joku sanoo, että hänen parisuhteensa on riidaton, niin mielestäni silloin toinen joustaa ja antaa toisen osapuolen päättää lähes kaikesta. "
Vain jos noudatetaan sinun määritelmääsi riidasta. Moni kokee riidan tilanteeksi jossa tunteet kuohahtavat ja jos heillä näin ei tapahdu niin pieniä erimielisyyksiä ei koeta riidoiksi joten omasta mielestään heidän suhteensa on riidaton. Sinusta sitten se ei olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Sanoin joka huutomme päätteeksi, että rakastan häntä entistä enemmän ja miten hän saa huutaa niin paljon kuin haluaa. Lopulta mies koki olonsa turvalliseksi kanssani ja uskaltaa suuttua minulle."
Jokainen tietenkin tavallaan mutta en näe mitenkään optimaalisena sitä jos joka suuttumisesta pitää alkaa huutaa. Voi sitä tunteitaan osoittaa muutenkin kuin huutamalla toiselle. Silloin yleensä on jo kontrolli mennyt niin paljon että suusta saattaa tulla hyvinkin loukkaavia asioita.
Samaa mieltä. En osaa pitää huutelua ja riitelyä minään temperamenttiasiana, vaan sosiaalisena kyvyttömyytenä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluaisin loukata rakasta puolisoani? Asioista voidaan aina keskustella.
Ei tietenkään kukaan halua loukata rakasta ihmistä, mutta kun vuosikymmenet jaetaan kaikki, ihan varmasti joka ikinen meistä joskus loukkaa toista. Ja jos sitä ei saa sanoa ääneen ja asioita ei koskaan pyydetä anteeksi, kyllä minusta suhteesta puuttuu jotain. Jos ei saa itkeä pettymystään jonkun asian suhteen, tai kertoa, miten paha mieli jostain asiasta tulee.
Eihän se ole riitelemistä, kun rauhallisesti kertoo miltä tuntuu ja asiasta keskustellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni kuvitteli, että parisuhde voi olla riidaton. Hän ahdistui huutamisistani ja hermostumisistani, mutta muutamassa vuodessa selvisi miten hän lapsena pelkäsi äitiään. Hän ei uskaltanut suuttua mistään ja muutti itsensä näkymättömäksi, ettei äiti vaan saisi päähänsä huutaa hänellekin. Miehellä vei vielä muutama vuosi lisää elämää kanssani, kunnes mies uskalsi suuttua minulle. Sanoin joka huutomme päätteeksi, että rakastan häntä entistä enemmän ja miten hän saa huutaa niin paljon kuin haluaa. Lopulta mies koki olonsa turvalliseksi kanssani ja uskaltaa suuttua minulle.
En ole mikään psykologi, mutta hienoa jos joku on temperamantiltaan lehmänhermoinen, mutta se ei tee hänestä sen parempaa parisuhteessa kuin äkkipikainenkaan persoona. IHmiset kohtaavat toisensa hyvin eri tavoin ja yksilöllisesti. Niin kuin vanha sukulaiseni aina sanoi "Luoja ei kiellä suuttumasta, mutta pitkää vihaa pitämästä"
Enpä kyllä voisi alkaa kokea oloani turvalliseksi suhteessa missä toinen hermostuu ja huutaa minulle.
Vierailija kirjoitti:
Riidaton suhde mieheen toteutuu, kun ei ole tekemisissä tai tee yhteistyötä miehen kanssa.
Puolison sinkku sisko riitelee ja haukkuu veljiään minkä ehtii. Vanhempia ei enää ole, niin loputon aikuisen ihmisen kiukuttelu on nyt suunnattu veljiin, kun äiti ei enää ole kohteena.
Kaikki tämän siskon parisuhteet ovat päättyneet eroon. Ystäviä hänellä ei jostain kumman syystä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun käsitykseni riidasta on huutaminen, ahdistelu, pelon ja epävarmuuden ilmapiiri, kyräily, toisen mollaaminen, väkivalta (henkinen ja fyysinen), murjotus ja mykkäkoulu. Selvittämättömien asioiden paino
30v yhdessä emmekä ole oikeasti riidelleet koskaan. Meillä riitelee asiat, emme me ja kyse on minuuteista. Ei murjoteta eikä kyräillä, mieheni ei ole koskaan aiheuttanut pahaa mieltä minulle
Olemme rakentaneet 3 taloa ja rempanneet 1 ja toki on tullut kiukuteltua väsyneenä, heitelty työkalut mäkeen ja ärähdelty toiselle kun joku ruuvi tai naula ei ole osunut kohdalleen. Silloin toinen on kiertänyt talon, keittänyt kahvit ja homma on taas kunnossa.
Tai pitkillä reissuilla kinattu autossa navigaattorin kanssa ja ajettu harhaan. Sanailtu n 2 minuuttia ja jatkettu matkaa.
Lähimmäs oikeaa riitaa pääsimme 20v sitten kun mieheni luuli että minulla oli suhde työkaveriini. Hän jaksoi peräti 2 päivää k
Minusta tuo sinun kuvauksesi riidasta on henkistä väkivaltaa.
Riita on erimielisyyttä, jota ratkotaan asiallisesti keskustelemalla tai suurella tunteella aina siihen asti, kunnes kiistaa voidaan kutsua tappeluksi.
Vierailija kirjoitti:
Mun käsitykseni riidasta on huutaminen, ahdistelu, pelon ja epävarmuuden ilmapiiri, kyräily, toisen mollaaminen, väkivalta (henkinen ja fyysinen), murjotus ja mykkäkoulu. Selvittämättömien asioiden paino
30v yhdessä emmekä ole oikeasti riidelleet koskaan. Meillä riitelee asiat, emme me ja kyse on minuuteista. Ei murjoteta eikä kyräillä, mieheni ei ole koskaan aiheuttanut pahaa mieltä minulle
Olemme rakentaneet 3 taloa ja rempanneet 1 ja toki on tullut kiukuteltua väsyneenä, heitelty työkalut mäkeen ja ärähdelty toiselle kun joku ruuvi tai naula ei ole osunut kohdalleen. Silloin toinen on kiertänyt talon, keittänyt kahvit ja homma on taas kunnossa.
Tai pitkillä reissuilla kinattu autossa navigaattorin kanssa ja ajettu harhaan. Sanailtu n 2 minuuttia ja jatkettu matkaa.
Lähimmäs oikeaa riitaa pääsimme 20v sitten kun mieheni luuli että minulla oli suhde työkaveriini. Hän jaksoi peräti 2 päivää k
Sinulla on outo käsitys riidoista. Lapsen kokemus aikuisen riidellessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä yleisesti mutta oma jo päättynyt 17 vuotinen suhde oli riidaton. Pahimmillaan toinen ärähti painokkaasti jotain sanoen mutta ei koskaan huutamaan alettu. M
Mulla tuttuja riidattomassa suhteessa, joka on lähes poikkeuksetta päätynyt eroon. Toinen osapuoli on alistuja ja toinen määrää tahdin.
Oma sopivasti eripurainen liitto on nyt 54 v.
Keskstelu on täynnä pirttihirmuja, joiden kumppani on kynnysmattona. "Ei meillä riidellä", no ei kai kun toinen tekee kaiken mitä haluat. "Puhutaan asiat sivistyneesti", eli pakotan oman mielipiteeni toiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä yleisesti mutta oma jo päättynyt 17 vuotinen suhde oli riidaton. Pahimmillaan toinen ärähti painokkaasti jotain sanoen mutta ei koskaan huutamaan alettu. M
Mulla tuttuja riidattomassa suhteessa, joka on lähes poikkeuksetta päätynyt eroon. Toinen osapuoli on alistuja ja toinen määrää tahdin.
Oma sopivasti eripurainen liitto on nyt 54 v.
No eikö tuo ole vain luonnollista, että myös riidaton parisuhde päättyy eroon, mikäli parisuhteen jatkamisen edellytykset eivät täyty? Olisi outoa jos haluttaisiin jatkaa yhdessä, mutta riidellen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluaisin loukata rakasta puolisoani? Asioista voidaan aina keskustella.
Ei tietenkään kukaan halua loukata rakasta ihmistä, mutta kun vuosikymmenet jaetaan kaikki, ihan varmasti joka ikinen meistä joskus loukkaa toista. Ja jos sitä ei saa sanoa ääneen ja asioita ei koskaan pyydetä anteeksi, kyllä minusta suhteesta puuttuu jotain. Jos ei saa itkeä pettymystään jonkun asian suhteen, tai kertoa, miten paha mieli jostain asiasta tulee.
Eihän se ole riitelemistä, kun rauhallisesti kertoo miltä tuntuu ja asiasta keskustellaan.
Jos joku kertoo "rauhallisesti" negatiivisista tunteistaan, niin se on huomattavasti pelottavampaa kuin se, että purkauksessa on myös tunnetta mukana. En tietenkään tarkoita raivoamista, joka menee samaan pelottavuusluokkaan tuon "rauhallisesti" kanssa.
Positiivisten tunteiden kertomisessahan ei ole mitään riitelemistä ellei se ole tarkoitettu käänteisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te jotka olette sitä mieltä ettei riidatonta parisuhdetta ole olemassa (ilman että toinen alistuu ja myötäilee) mistä ajattelette että ihmiset keskenään riitelevät?
Mietin tässä tätä meidän yhteistä kahdeksaa vuotta eikä tule kyllä mieleen yhtäkään riitaa. Kaikki on soljunut tosi kivasti ja luontevasti. Meillä toki on asiat olleet hyvin kokoajan ei ole ylimääräistä stressiä ei lapsia eikä rahahuolia.
En usko, että voisi olla parisuhde, jossa ei koskaan olisi erimielisyyttä. Kun käsitellään erimielisyyttä, niin mielestäni se on "riita", vaikka asiaa ratkottaisiin asiallisesti keskustelemalla. Asiat voi riidellä, mutta ihmiset ei, mutta silti se on riita. Vaikuttaa siltä, että jotkut mieltävät riidan lähinnä tappeluksi ja asiattomien kommenttien pallotteluksi.
Kun joku sanoo, että hänen parisuhteensa on riidaton, niin mielestäni silloin to
Lähdet siitä, että ihminen aina haluaa päällepäsmäröidä joka asiaan ja juntata väkisin oman tahtonsa läpi. Se on tärkeä ihmissuhdetaito antaa tilaa toiselle asioissa, mitkä eivät itselle välttämättä ole kovinkaan tärkeitä. Kompromissikyvyttömät ihmiset riitelevät.
Riitely tulee siitä, että ei löydy yhteisymmärrystä. Kumpikin vain sitkeästi pitää kiinni omasta näkökulmasta ja sitten sohitaan vänkäämällä tai huutamalla.
Itse olen aika sovinnollinen ja jos koetan riidellä kunnolla alan itkeä enkä pysty puhumaan. Mieheni on minuakin sovinnollisempi ja tulee kyllä vastaan jos annan mahdollisuuden. Ei me siis sillä tavalla yleensä riidellä, sen sijaan kun avaa heti suunsa kun joku tuntuu pahalta,niin löytyy kyllä keskusteluyhteys oli asia mikä tahansa.
Minä varsinkin olisin melkoinen mököttäjä, jos mieheni ei pystyisi tulemaan heti vastaan. Suhde kyllä loppuisi sellaiseen aika äkkiä, joka hyökkäisi tai jolle joutuisin vääntämään rautalangasta mitä oikein yritän sanoa.
Ollaan molemmat sellaisista perheistä, joissa on ollut isä/äitipuoli ja paljon kovaäänisiä riitoja tai jopa fyysistä tappelua, lienee sillä vaikutusta, ettei itse halua tuollaista enää kokea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluaisin loukata rakasta puolisoani? Asioista voidaan aina keskustella.
Ei tietenkään kukaan halua loukata rakasta ihmistä, mutta kun vuosikymmenet jaetaan kaikki, ihan varmasti joka ikinen meistä joskus loukkaa toista. Ja jos sitä ei saa sanoa ääneen ja asioita ei koskaan pyydetä anteeksi, kyllä minusta suhteesta puuttuu jotain. Jos ei saa itkeä pettymystään jonkun asian suhteen, tai kertoa, miten paha mieli jostain asiasta tulee.
Eihän se ole riitelemistä, kun rauhallisesti kertoo miltä tuntuu ja asiasta keskustellaan.
Jos joku kertoo "rauhallisesti" negatiivisista tunteistaan, niin se on huomattavasti pelottavampaa kuin se, että purkauksessa on myös tunnetta mukana. En tietenkään tarkoita raivoamista, joka menee samaan pelottavuusluokkaan tuon "rauhallisesti" ka
Veikkaisin, että tuossa esimerkissä puhuttiin ihan vaan rauhallisesti kertomisesta, ei "rauhallisesti" kertomisesta. Hyvissä tunnetaidoissa ja impulssikontrollissa ei ole mitään pelottavaa.
Tarkoitan tuolla vastaan tekemisella siis sitä, että tulee vastaan antaen mahiksen selittää mikä on ongelma eikä välittömästi vedä hernettä nenään.
T.78
Alue: Aihe vapaa
No kun ei tullut sitä "rauhallisesti kertoo miltä tuntuu" -tilannettakaan (mikä olisi voinut riidaksi eskaloitua) kun kumpikin vain nieli tunteensa. Tai mitään muutakaan isompaa erimielisyyttä, kun se vähemmän jyräävä (= minä) jätti puolustamatta omaa mielipidettänsä.
-4