Riidaton parisuhde, normaalia vai outoa?
Omassa liitossani on huono vaihe menossa. Ruuhkavuodet yhdistettynä muutamiin ongelmiin ja tästä johtuen meillä on jatkuvasti riitoja. Olen näistä sitten avautunut läheiselle ystävälleni, joka onkin ollut minulle korvaamaton tuki. Viime kerralla kun tapasimme ja olin valittanut hänelle liittoni ongelmista havahduin jotenkin siihen, että avautuminen on ollut kovin yksipuolista. Sanoin hänelle, että kai tietää, että voi purkaa oman suhteensa riitoja myös minulle ja tähän ystäväni jotenkin jopa nolona takelteli, etteivät he koskaan riitele miehensä kanssa.
Jäin miettimään, että voiko tuo olla edes totta? Ovat kuitenkin olleet yli kymmenen vuotta yhdessä. Toki tiedän, ettei usein riitely ole terveen parisuhteen merkki ja riidattomuus on varmaan se ideaali, mutta kuinka moni oikeasti elää riidattomassa suhteessa? Tai onko se edes ihan tervettä, ettei koskaan mistään asiasta muka tule erimielisyyksiä?
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riita ja erimielisyys ovat kaksi eri asiaa. Ei ole mitään tarvetta riidellä, vaikka ei olisi samaa mieltä. Ystävälläsi on paljon mukavampi elämä kuin sinulla!
Millaiset ovat ruuhkavuotesi? Hoidat kaikki vanhempiesi asiat ja lapsiperheen kiireet siihen päälle, olet töissä ja opiskelet siinä rinnalla lisää? Hoidat harrastukset ja lasten harrastukset?
Vai elät ihan tavallista lapsiperhe-elämää kutsuen sitä ruuhkavuosiksi.
En nyt sanoisi, että ystävälläni on mukavampi elämä sillä hän on joutunut kohtaamaan hyvinkin vaikeita asioita. Sen sijaan hänellä on varmasti huomattavasti mukavampi vaihe elämässään menossa kuin minulla.
Ruuhkavuosilla tarkoitan juurikin sitä tavallista työt, ikääntyvät vanhemmat ja vielä paljon vanhemman huomiota ja huolenpitoa vaativat lapset. Mies otti minulle puhuma
Elä piittaamatta lapsista? Voi hyvänen aika sentään, ihanko oikeasti minun pitäisi lakata piittaamasta omista lapsistani sen takia, että mies on aiheuttanut minulle pettymyksen?
Riidat johtuvat tietenkin siitä, että vaikka mies on tuottanut minulle valtavan pettymyksen ja tunnen oloni erittäin loukatuksi, rakastan miestäni edelleen. Jos hänen toimintansa ei olisi aiheuttanut minussa mitään tunnereaktiota, suhteemme olisi ollut käytännössä katsottuna jo ohi. Me olemme vasta saavuttaneet sen pisteen missä aletaan mitata sitä, onko tästä enää yhteistä jatkoa, vai onko tämä liittomme loppu.
Oma parisuhteeni ja sen ongelmat eivät kuitenkaan olleet varsinaisesti keskustelun aihe, vaan se onko riidaton parisuhde normaali asia?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan olla erimieltä, mutta ei siitä tarvitse riidellä vaan asiasta keskustellaan asiallisesti. Ei me riidellä, kun ei ole mitään riidan aihetta. Ei ole rahahuolia eikä lapsia tai muutakaan, joka aiheuttaisi suhteessa stressiä. Kumpikin on tyytyväinen elämäänsä.
Meillä on ollut lapsia, sairautta, rahahuolia, remonttia jne ja koskaan ei ole tarvinnut riidellä. Asiat voi selvittää keskustelemalla. Ei riidaton parisuhde tarkoita sitä, että toinen alistuu hiljaa toisen tahtoon tai ettei uskallettaisi olla eri mieltä asioista. Asiat voivat riidellä välillä keskenään. En missään nimessä halua elämääni ihmissuhteita, joissa joutuisi riitelemään.Täältä ketjuja lukiessa ihmettelen sitä, miksi ihmiset ovat toisen kanssa suhteessa jos se elämä on jatkuvaa riitelyä? Pidetäänkö sitä intohimon merkkinä? Riidaton parisuhde ei ole välttämättä intohi
Aika moni on oppinut manipuloimaan toisia tunteilla ja saamaan tahtonsa läpi niillä. Silloin se joka käyttää enemmän tunne-energiaa, voittaa ja saa tahtonsa läpi. Tämä on tietysti erittäin epäkestävä tapa elää liitossa, sillä se vaatisi molempien osapuolen hyvinvoinnin ja paljon kompromisseja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ilmoitin 15v sitten kun aloitin uuden suhteen että olen riitani riidellyt aiemmissa suhteissa. Naimisissa ollaan edelleen eikä riidellä, eri mieltä tietysti ollaan joistain asioista mutta keskutellaan asiat.
Jos toinen osapuoli ei saa ilmaista tunteitaan, koska sinä olet riitasi riidellyt, on se aika tukahduttavaa toiselle. Jos ei voi suoraan sanoa, että nyt on paha mieli, kun sanoit/teit jotain loukkaavaa. Riitelyn ei tarvitse olla repivää, mutta kyllä tunteet pitää saada käsitellä. Ihminen ei ole pelkkä asioita hoitava kone, vaan ihminen myös tuntee.
No mitä jos se toinen ei tee mitää loukkaavaa vaan osaa ottaa toisen huomioon.
En usko sellaisten ihmisten olemassaoloon. En läheisissä ihmissuhteissa.&
Miksi haluaisin loukata rakasta puolisoani? Asioista voidaan aina keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riita ja erimielisyys ovat kaksi eri asiaa. Ei ole mitään tarvetta riidellä, vaikka ei olisi samaa mieltä. Ystävälläsi on paljon mukavampi elämä kuin sinulla!
Millaiset ovat ruuhkavuotesi? Hoidat kaikki vanhempiesi asiat ja lapsiperheen kiireet siihen päälle, olet töissä ja opiskelet siinä rinnalla lisää? Hoidat harrastukset ja lasten harrastukset?
Vai elät ihan tavallista lapsiperhe-elämää kutsuen sitä ruuhkavuosiksi.
En nyt sanoisi, että ystävälläni on mukavampi elämä sillä hän on joutunut kohtaamaan hyvinkin vaikeita asioita. Sen sijaan hänellä on varmasti huomattavasti mukavampi vaihe elämässään menossa kuin minulla.
Ruuhkavuosilla tarkoitan juurikin sitä tavallista työt, ikääntyvät vanhemmat ja vielä paljon vanhemman huomiota ja h
No niinhän hänkin elää. Tuosta vaan lähtee viikoiksi ja kuukausiksi muualle, eikä edes varmista onko lapsen oletetulla hoitajalla riittävästi aikaa. Lisäksi tekee täysin autonomisesti päätöksiä jotka koskettavat kaikkia, eivät vain lähiperhettä vaan todennäköisesti myös useampia muita ihmisiä. Se on iso valta, minäkin käyttäisin tuollaista mielelläni. Ja olen käyttänytkin, mutta jostain syystä sitä ei katsota hyvällä jos nainen tekee niin :)
Riidaton parisuhde ei ole suomessa normaali. Suomessa normaali on antaa pillua ja ottaa turpaan, kuten sinä teet.
Riidaton suhde mieheen toteutuu, kun ei ole tekemisissä tai tee yhteistyötä miehen kanssa.
Kyllä on olemassa aika paljon suhteita joissa ei juuri riidellä. Niissä ihmiset ovat yleensä jo valmiiksi varsin yhteensopivia ja sitten vielä vuosien myötä jo oppineet aika hyvin että missä ne toisen rajat menevät ja mitkä ovat sen toisen perustarpeet ja toiveet jotka on hyvä täyttää että toinen on tyytyväinen.
Silloin yhteentörmäyksiä on varsin harvoin ja ne joita tulee ovat enemmän väärinymmärryksiä tai vahinkoja jotka on helppo selvittää puhumalla. Kuin kumpikin haluaa lähtökohtaisesti toiselle hyvää eikä katso vain omaa napaa niin ei niitä riitoja edes pääse kauheasti syntymään.
Meilläkin ne harvat pienet riidat tuleva silloin kun ollaan väsyneitä ja stressaantuneita ja sitten saattaa vähän ärähtää toiselle jostain ihan turhasta. Ne on helppo itsekin tajuta turhiksi ja aika nopeasti sitten pyydetään anteeksi.
Miksi haluaisin loukata rakasta puolisoani? Asioista voidaan aina keskustella.
Ei tietenkään kukaan halua loukata rakasta ihmistä, mutta kun vuosikymmenet jaetaan kaikki, ihan varmasti joka ikinen meistä joskus loukkaa toista. Ja jos sitä ei saa sanoa ääneen ja asioita ei koskaan pyydetä anteeksi, kyllä minusta suhteesta puuttuu jotain. Jos ei saa itkeä pettymystään jonkun asian suhteen, tai kertoa, miten paha mieli jostain asiasta tulee.
Omassa parisuhteessani emme ole koskaan riidelleet. Meidän kommunikaatio on toiminut alusta asti hyvin ja kommunikointityylimme ovat samanlaiset. Lisäksi jaamme samanlaiset arvot ja osaamme eritellä asiat ja niiden aiheuttamat tunnereaktiot toisistaan. Meillä ei ole ollut oikeastaan koskaan mitään erimielisyyttä, mutta muutamia väärinkäsityksiä ja niistä on selvitty aina keskustelulla ja vilpittömällä halulla ymmärtää toista.
Se on yllättävän helppoa, kun hoitaa oman osuutensa velvollisuuksista, kuuntelee, antaa tilaa myös toiselle toteuttaa omia mielitekoja ja haaveita ja muistaa vielä osoittaa rakkauttaan pienillä teoilla.
Te jotka olette sitä mieltä ettei riidatonta parisuhdetta ole olemassa (ilman että toinen alistuu ja myötäilee) mistä ajattelette että ihmiset keskenään riitelevät?
Mietin tässä tätä meidän yhteistä kahdeksaa vuotta eikä tule kyllä mieleen yhtäkään riitaa. Kaikki on soljunut tosi kivasti ja luontevasti. Meillä toki on asiat olleet hyvin kokoajan ei ole ylimääräistä stressiä ei lapsia eikä rahahuolia.
Vierailija kirjoitti:
Se on yllättävän helppoa, kun hoitaa oman osuutensa velvollisuuksista, kuuntelee, antaa tilaa myös toiselle toteuttaa omia mielitekoja ja haaveita ja muistaa vielä osoittaa rakkauttaan pienillä teoilla.
Eli kun rakastaa ja haluaa toiselle hyvää vilpittömästi.
Vierailija kirjoitti:
Te jotka olette sitä mieltä ettei riidatonta parisuhdetta ole olemassa (ilman että toinen alistuu ja myötäilee) mistä ajattelette että ihmiset keskenään riitelevät?
Mietin tässä tätä meidän yhteistä kahdeksaa vuotta eikä tule kyllä mieleen yhtäkään riitaa. Kaikki on soljunut tosi kivasti ja luontevasti. Meillä toki on asiat olleet hyvin kokoajan ei ole ylimääräistä stressiä ei lapsia eikä rahahuolia.
Itsellä riidat miesten kanssa koskevat pillunkäyttöoikeutta ja muuta seksuaalisuutta, ihmisoikeuksia, sitä pidetäänkö kiinni sopimuksista ja lupauksista, kommunikaatiotapaa, ym. Miehet yleensä pyrkivät ottamaan dominantin aseman ja jos vastaa tähän energiaan samalla, siitä syttyy sota. He eivät kunnioita naisen ihmisoikeuksia ja parisuhdetta samanaikaisesti, vaan heidän intressinsä ja pipuli ovat etusijalla - jos parisuhde hajoaa näiden vuoksi niin sitten hajoaa. Ihmisoikeuksia kunnioittavat siinä määrin missä ne ovat heille rankaistavia.
Suurin osa naisista hyväksyy hyväksikäytön ja mm. seksuaalisen väkivallan suhteissa, sillä se on kansallinen normi. Ette edes tiedä, mitä elämä on ilman sitä. Uskon, että tällaisessa liitossa elämä voi olla seesteistä. Mutta en ole koskaan törmännyt liittoon, missä mies olisi hyväksynyt esim. naisen seksuaalisuuden ja kaikki oikeudet. He poistuvat tällaisesta suhteesta hyvin nopeasti.
"Oma parisuhteeni ja sen ongelmat eivät kuitenkaan olleet varsinaisesti keskustelun aihe, vaan se onko riidaton parisuhde normaali asia?"
Se on normaali asia sellaisille pariskunnille jossa puolisot eivät tuota toisilleen jatkuvasti suuria pettymyksiä kuten teillä tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluaisin loukata rakasta puolisoani? Asioista voidaan aina keskustella.
Ei tietenkään kukaan halua loukata rakasta ihmistä, mutta kun vuosikymmenet jaetaan kaikki, ihan varmasti joka ikinen meistä joskus loukkaa toista. Ja jos sitä ei saa sanoa ääneen ja asioita ei koskaan pyydetä anteeksi, kyllä minusta suhteesta puuttuu jotain. Jos ei saa itkeä pettymystään jonkun asian suhteen, tai kertoa, miten paha mieli jostain asiasta tulee.
Näin suhteiden ulkopuolelta on omituista, että oikein pyydät tuollaisia asioita elämääsi. Tiesitkö, että jotkut miehet saavat sadistista nautintoa nähdessään naisen itkevän, jopa kiihottuvat siitä tai pitävät sitä kauniina?
En ole itkenyt vuosiin - en itke koskaan, kun en ole tekemisissä miesten kanssa.
Omien vanhempieni suhde oli todella riitaisi ja sen myötä kasvoin oletukseen, että riidat ovat oleellinen osa parisuhdetta. Uskoin vakaasti siihen, että riidat puhdistavat ilmaa ja lujittavat suhdetta. Kaksi ensimmäistä parisuhdettani olivat riitaisia ja kas kummaa, riidat eivät lujittaneet suhdetta, vaan rappeuttivat sitä.
Ankaran itsereflektion ja tarkan valinnan myötä päädyin lopulta hyvään ja tasapainoiseen parisuhteeseen, jossa ei riidellä koskaan ja kyllä se riitelemättömyys ja aito toisen kunnioittaminen ovat vain lujittaneet tätä suhdetta.
"Ei tietenkään kukaan halua loukata rakasta ihmistä, mutta kun vuosikymmenet jaetaan kaikki, ihan varmasti joka ikinen meistä joskus loukkaa toista. "
No ehkä sillä tasolla että toiselle tulee hiukan paha mieli kun toinen on sanonut jonkun asian hieman tylysti tai harkitsemattomasti. Ei meillä kuitenkaan ole koskaan käytetty toisesta yhtään ainutta halventavaa nimitysta tai haukuttu toista millään tavalla. Emme käytä riidoissakaan toisesta mitään rumia sanoja tai nimityksiä tai vähätelty toista. Siksi en koe että minua olisi koskaan varsinaisesti loukattu suhteemme aikana. Ja yhdessä on oltu kohta 30 vuotta.
Eli jos ei riidellä niin riitoja on kuitenkin pakko aiheuttaa jotta parisuhde olisi normaali? Tämä on naisenlogiikkaa?
Erimielisyys ei tarkoita automaattisesti riitaa. Eikä kompromissin löytyminen tai toisen joustaminen jossain asiassa tarkoita sitä, että toinen olisi kynnysmatto.
Mun käsitykseni riidasta on huutaminen, ahdistelu, pelon ja epävarmuuden ilmapiiri, kyräily, toisen mollaaminen, väkivalta (henkinen ja fyysinen), murjotus ja mykkäkoulu. Selvittämättömien asioiden paino
30v yhdessä emmekä ole oikeasti riidelleet koskaan. Meillä riitelee asiat, emme me ja kyse on minuuteista. Ei murjoteta eikä kyräillä, mieheni ei ole koskaan aiheuttanut pahaa mieltä minulle
Olemme rakentaneet 3 taloa ja rempanneet 1 ja toki on tullut kiukuteltua väsyneenä, heitelty työkalut mäkeen ja ärähdelty toiselle kun joku ruuvi tai naula ei ole osunut kohdalleen. Silloin toinen on kiertänyt talon, keittänyt kahvit ja homma on taas kunnossa.
Tai pitkillä reissuilla kinattu autossa navigaattorin kanssa ja ajettu harhaan. Sanailtu n 2 minuuttia ja jatkettu matkaa.
Lähimmäs oikeaa riitaa pääsimme 20v sitten kun mieheni luuli että minulla oli suhde työkaveriini. Hän jaksoi peräti 2 päivää kysellä asian perään. Sitten keskusteltiin ja sekin asia unohtui omaan mahdottomuuteensa,.
Ja ei, tämä ei johdu siitä että toinen myötäilisi ja antaisi periksi. Ei todellakaan, sen verran kovapäisiä ja vahvatahtoisia olemme molemmat. Meillä vaan sattuu olemaan kivaa yhdessä eikä kompromissejakaan tarvita kun molempien toiveet ja haaveet huomioidaan.
Ei tarvitse riidellä jos ollaan asioista paljolti samaa mieltä ja osataan keskustella asiat.
Riitelyä tulee kun on liikaa erilaisia tavoitteita ja ei osata keskustella.