Lue keskustelun säännöt.
Riidaton parisuhde, normaalia vai outoa?
31.07.2025 |
Omassa liitossani on huono vaihe menossa. Ruuhkavuodet yhdistettynä muutamiin ongelmiin ja tästä johtuen meillä on jatkuvasti riitoja. Olen näistä sitten avautunut läheiselle ystävälleni, joka onkin ollut minulle korvaamaton tuki. Viime kerralla kun tapasimme ja olin valittanut hänelle liittoni ongelmista havahduin jotenkin siihen, että avautuminen on ollut kovin yksipuolista. Sanoin hänelle, että kai tietää, että voi purkaa oman suhteensa riitoja myös minulle ja tähän ystäväni jotenkin jopa nolona takelteli, etteivät he koskaan riitele miehensä kanssa.
Jäin miettimään, että voiko tuo olla edes totta? Ovat kuitenkin olleet yli kymmenen vuotta yhdessä. Toki tiedän, ettei usein riitely ole terveen parisuhteen merkki ja riidattomuus on varmaan se ideaali, mutta kuinka moni oikeasti elää riidattomassa suhteessa? Tai onko se edes ihan tervettä, ettei koskaan mistään asiasta muka tule erimielisyyksiä?
Kommentit (158)
99 % riidanaiheista katoaa, jos arjen asioista on selkeä yhteisymmärrys ja molemmat tajuavat huomioida parisuhteessa toisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riita ja erimielisyys ovat kaksi eri asiaa. Ei ole mitään tarvetta riidellä, vaikka ei olisi samaa mieltä. Ystävälläsi on paljon mukavampi elämä kuin sinulla!
Millaiset ovat ruuhkavuotesi? Hoidat kaikki vanhempiesi asiat ja lapsiperheen kiireet siihen päälle, olet töissä ja opiskelet siinä rinnalla lisää? Hoidat harrastukset ja lasten harrastukset?
Vai elät ihan tavallista lapsiperhe-elämää kutsuen sitä ruuhkavuosiksi.
En nyt sanoisi, että ystävälläni on mukavampi elämä sillä hän on joutunut kohtaamaan hyvinkin vaikeita asioita. Sen sijaan hänellä on varmasti huomattavasti mukavampi vaihe elämässään menossa kuin minulla.
Ruuhkavuosilla tarkoitan juurikin sitä tavallista työt, ikääntyvät vanhemmat ja vielä paljon vanhemman huomiota ja huolenpitoa vaativat lapset. Mies otti minulle puhumatta työprojektin jonka myötä joutuu olemaan viikkoja joskus jopa reilun kuukauden kerrallaan pois kotoa ja kaikki asiat jäävät yksin minulle. Oman vanhemman sairaus on aiheuttanut en, että vanhemmista ei ole apua, vaan he tarvitsevat minun apuani. Miehen vanhemmat asuvat etäällä ja ovat muutenkin sellaiset "juhlamummo ja -ukki", jotka vierailevat lähinnä lasten synttäreillä kahvittelemssa. Mielestäni nämä ovat ihan tavalliset ruuhkavuodet.
Ap
Ihan sanakirjamääritelmän mukaan riita on paitsi tappelu tai nujakka, myös erimielisyys tai mielipide-ero. Ei huutamattomuus tarkoita, ettei koskaan riideltäisi, sehän nyt on vaan minimivaade sille että suhde säilyy kunnioittavana ja turvallisena.
Ei riitoja tule jos dynamiikka on selkeä ja molemmat osapuolet ovat samalla ladulla.
Suomalaisissa "parisuhteissa" riitoja on paljon, sillä elukat eivät ole omaksuneet roolijakoaan.
ilmoitin 15v sitten kun aloitin uuden suhteen että olen riitani riidellyt aiemmissa suhteissa. Naimisissa ollaan edelleen eikä riidellä, eri mieltä tietysti ollaan joistain asioista mutta keskutellaan asiat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos toisen toiminta ei ikinä loukkaa eikä satuta, ollaanko silloin ollenkaan läheisiä? Minusta läheiseen ihmissuhteeseen liittyy aina myös ne negatiiviset tunteet, koska kukaan ei ole täydellinen.
Mitä jos rauhallisemman temperamentin ihmistä nimenomaan loukkaa ja satuttaa agressiivisten tunnepurkausten oksentaminen puolison päälle?
Minulla ainakaan tuollainen kommunikaatio ei puhdista ilmaa, vaan on myrkkyä joka ei unohdu koskaan. Loukkaus on nimenomaan se että ei sanoita tunteitaan kumppania arvostaen, vaan taantuu jonnekin primitiiviselle kakanheittotasolle.
Vierailija kirjoitti:
ilmoitin 15v sitten kun aloitin uuden suhteen että olen riitani riidellyt aiemmissa suhteissa. Naimisissa ollaan edelleen eikä riidellä, eri mieltä tietysti ollaan joistain asioista mutta keskutellaan asiat.
Jos toinen osapuoli ei saa ilmaista tunteitaan, koska sinä olet riitasi riidellyt, on se aika tukahduttavaa toiselle. Jos ei voi suoraan sanoa, että nyt on paha mieli, kun sanoit/teit jotain loukkaavaa. Riitelyn ei tarvitse olla repivää, mutta kyllä tunteet pitää saada käsitellä. Ihminen ei ole pelkkä asioita hoitava kone, vaan ihminen myös tuntee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riita ja erimielisyys ovat kaksi eri asiaa. Ei ole mitään tarvetta riidellä, vaikka ei olisi samaa mieltä. Ystävälläsi on paljon mukavampi elämä kuin sinulla!
Millaiset ovat ruuhkavuotesi? Hoidat kaikki vanhempiesi asiat ja lapsiperheen kiireet siihen päälle, olet töissä ja opiskelet siinä rinnalla lisää? Hoidat harrastukset ja lasten harrastukset?
Vai elät ihan tavallista lapsiperhe-elämää kutsuen sitä ruuhkavuosiksi.
En nyt sanoisi, että ystävälläni on mukavampi elämä sillä hän on joutunut kohtaamaan hyvinkin vaikeita asioita. Sen sijaan hänellä on varmasti huomattavasti mukavampi vaihe elämässään menossa kuin minulla.
Ruuhkavuosilla tarkoitan juurikin sitä tavallista työt, ikääntyvät vanhemmat ja vielä paljon vanhemman huomiota ja huolenpitoa vaativat lapset. Mies otti minulle puhumatta työprojektin jonka myötä joutuu olemaan viikk
Niin no tuo että mies tekee yksipuolisesti tuollaisia päätöksiä on täysin validi syy suuttua, itse olisin jo aikapäiviä sitten eronnut miehestä joka tekee tuollaista. Tai sanoisin tyynesti että aijaa, no sitten lapset menevät varmaan huostaan.
Jos mies elää kuin sinkku ja pitää naista itsestäänselvyytenä niin suhde on jo rikki. Olematon. Ennemminkin ihmettelen, että miksi vaivaudut riitelemään etkä elä yleisen ilmapiirin mukaisesti, täysin piittaamatta lapsista ja miehestä.
Vierailija kirjoitti:
Voihan olla erimieltä, mutta ei siitä tarvitse riidellä vaan asiasta keskustellaan asiallisesti. Ei me riidellä, kun ei ole mitään riidan aihetta. Ei ole rahahuolia eikä lapsia tai muutakaan, joka aiheuttaisi suhteessa stressiä. Kumpikin on tyytyväinen elämäänsä.
Meillä on ollut lapsia, sairautta, rahahuolia, remonttia jne ja koskaan ei ole tarvinnut riidellä. Asiat voi selvittää keskustelemalla. Ei riidaton parisuhde tarkoita sitä, että toinen alistuu hiljaa toisen tahtoon tai ettei uskallettaisi olla eri mieltä asioista. Asiat voivat riidellä välillä keskenään. En missään nimessä halua elämääni ihmissuhteita, joissa joutuisi riitelemään.
Täältä ketjuja lukiessa ihmettelen sitä, miksi ihmiset ovat toisen kanssa suhteessa jos se elämä on jatkuvaa riitelyä? Pidetäänkö sitä intohimon merkkinä? Riidaton parisuhde ei ole välttämättä intohimoton, päinvastoin: energiaa jää enemmän siihen intohimoon.
Rajaton ihminen kaataa kaiken paskan toisen niskaan. Se ei toimi. Silloin pitää lähteä eri suuntiin ja antaa toisellekin mahdollisuus löytää kumppani, jonka kanssa voi elää ilman riitaa ja rähinää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en exän kanssa riidellyt oikestaan koskaan. Perimmäisenä syynä oli se, ettei me kyllä puhuttukaan mistään vakavammasta, joten eipä tullut sitten kamalasti riitojakaan. Puhuminen oli lähinnä sellaista arkisiin asioihin keskittyvää: kumpi vie lapsen treeneihin, mitä tehdään ruoaksi, mihin mennään kesälomalle, mitä pitää ostaa kaupasta, mitä tehtäisiin tänä viikonloppuna jne.
Eli riidattomuus voi joskus kertoa myös huonosta suhteesta.
No mitä ne vakavammat asiat olisivat olleet, josta olisi tullut riitaa?
Sillä lähinnä tarkoitin sitä, että vaikkapa tunteista ei puhuttu. Sen sijaan, että olisi tullut riita tilanteessa, jossa oli ymmärretty väärin toisen sanomiset ja loukkaannuttu, asiaa ei purettu mitenkään vaan kumpikin vaan nieli kiukkunsa eikä osannut / uskaltanut ottaa asiaa esil
Mutta eihän se olisi ollut riitelemistä, jos vaan rauhallisesti kertoo miltä tuntuu. Kannattaa lukea Non violent communication, jonka kehitti psykologi Marshall Rosenberg.
Vierailija kirjoitti:
ilmoitin 15v sitten kun aloitin uuden suhteen että olen riitani riidellyt aiemmissa suhteissa. Naimisissa ollaan edelleen eikä riidellä, eri mieltä tietysti ollaan joistain asioista mutta keskutellaan asiat.
Mulla sama. Edellisessä suhteessa tuhlasin vuosia riitelemällä eikä yhtään kiinnosta ottaa uusiksi. Uskoisin että olemme nykyisen mieheni kanssa tarpeeksi samanlaisia niin monissa asioissa ettei riitaa siksi tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos toisen toiminta ei ikinä loukkaa eikä satuta, ollaanko silloin ollenkaan läheisiä? Minusta läheiseen ihmissuhteeseen liittyy aina myös ne negatiiviset tunteet, koska kukaan ei ole täydellinen.
Minusta tämä kuulostaa vain yksinkertaisesti toksiselta käsitykseltä läheisestä ihmissuhteesta, että läheisyys ikään kuin tulee todistetuksi sillä että loukataan ja satuteen toista.
Omaa parisuhdetta takana "vasta" kahdeksan vuotta, mutta emme mekään ole koskaan riidelleet. Miellän, että riita syntyy silloin kun erimielisyyttä ei syystä tai toisesta pystytä pitämään asiana, vaan se liitetään ihmisen ominaisuudeksi ja sille annetaan valtava tunnelataus. Ne harvat kerrat kun meillä on ollut erimielisyys jostain asiasta, olemme jutelleet sen aina asiana läpi, syyttelemättä ja vain omista tunnekokemuksista kertoen.
Vierailija kirjoitti:
Jos toisen toiminta ei ikinä loukkaa eikä satuta, ollaanko silloin ollenkaan läheisiä? Minusta läheiseen ihmissuhteeseen liittyy aina myös ne negatiiviset tunteet, koska kukaan ei ole täydellinen.
Jos toisen toiminta loukkaa minua, niin me siis riitelemme? Negatiiviset tunteet ovat eri asia kuin riita. Minulla on negatiivisia tunteita Sofia Virran matkailureissusta, mutta en silti riitele kanssaan.
Ei ihmissuhteissa voi omaa kokemustaan vyöryttää toisen syyksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ilmoitin 15v sitten kun aloitin uuden suhteen että olen riitani riidellyt aiemmissa suhteissa. Naimisissa ollaan edelleen eikä riidellä, eri mieltä tietysti ollaan joistain asioista mutta keskutellaan asiat.
Jos toinen osapuoli ei saa ilmaista tunteitaan, koska sinä olet riitasi riidellyt, on se aika tukahduttavaa toiselle. Jos ei voi suoraan sanoa, että nyt on paha mieli, kun sanoit/teit jotain loukkaavaa. Riitelyn ei tarvitse olla repivää, mutta kyllä tunteet pitää saada käsitellä. Ihminen ei ole pelkkä asioita hoitava kone, vaan ihminen myös tuntee.
No mitä jos se toinen ei tee mitää loukkaavaa vaan osaa ottaa toisen huomioon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos toisen toiminta ei ikinä loukkaa eikä satuta, ollaanko silloin ollenkaan läheisiä? Minusta läheiseen ihmissuhteeseen liittyy aina myös ne negatiiviset tunteet, koska kukaan ei ole täydellinen.
Mitä jos rauhallisemman temperamentin ihmistä nimenomaan loukkaa ja satuttaa agressiivisten tunnepurkausten oksentaminen puolison päälle?
Minulla ainakaan tuollainen kommunikaatio ei puhdista ilmaa, vaan on myrkkyä joka ei unohdu koskaan. Loukkaus on nimenomaan se että ei sanoita tunteitaan kumppania arvostaen, vaan taantuu jonnekin primitiiviselle kakanheittotasolle.
Miksi sinä luulet, että riitely on primitiivistä kakanheittoa? Monelle riitely on vetäytymistä. Sitä, ettei jutella rennosti ja läheisesti, kun joku juttu harmittaa. Riitelyn ei tarvitse olla aggressiivista, mutta hyvä riitely on sellaista, että se vetäytyväkin persoona vaivautuu sanomaan ääneen, mikä suututtaa, niin voidaan asiat käsitellä ja sopia. Riidellessä ei ole mikään pakko loukata toista. Mutta jos tunteita ei käsitellä, suhde etääntyy. Sopu kun on oikeasti pyydetty anteeksi on paljon rakentavampi kuin se, että mökötys (joka on yksi tapa riidellä) vain pikkuhiljaa lientyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ilmoitin 15v sitten kun aloitin uuden suhteen että olen riitani riidellyt aiemmissa suhteissa. Naimisissa ollaan edelleen eikä riidellä, eri mieltä tietysti ollaan joistain asioista mutta keskutellaan asiat.
Jos toinen osapuoli ei saa ilmaista tunteitaan, koska sinä olet riitasi riidellyt, on se aika tukahduttavaa toiselle. Jos ei voi suoraan sanoa, että nyt on paha mieli, kun sanoit/teit jotain loukkaavaa. Riitelyn ei tarvitse olla repivää, mutta kyllä tunteet pitää saada käsitellä. Ihminen ei ole pelkkä asioita hoitava kone, vaan ihminen myös tuntee.
No mitä jos se toinen ei tee mitää loukkaavaa vaan osaa ottaa toisen huomioon.
En usko sellaisten ihmisten olemassaoloon. En läheisissä ihmissuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos toisen toiminta ei ikinä loukkaa eikä satuta, ollaanko silloin ollenkaan läheisiä? Minusta läheiseen ihmissuhteeseen liittyy aina myös ne negatiiviset tunteet, koska kukaan ei ole täydellinen.
Minusta tämä kuulostaa vain yksinkertaisesti toksiselta käsitykseltä läheisestä ihmissuhteesta, että läheisyys ikään kuin tulee todistetuksi sillä että loukataan ja satuteen toista.
Omaa parisuhdetta takana "vasta" kahdeksan vuotta, mutta emme mekään ole koskaan riidelleet. Miellän, että riita syntyy silloin kun erimielisyyttä ei syystä tai toisesta pystytä pitämään asiana, vaan se liitetään ihmisen ominaisuudeksi ja sille annetaan valtava tunnelataus. Ne harvat kerrat kun meillä on ollut erimielisyys jostain asiasta, olemme jutelleet sen aina asiana läpi, syyttelemättä ja vain omista tunnekokemuksista kertoen.
Minustakin tuo on aika lapsellinen tapa ajatella että jos ei ikinä satu ei olla läheisiä. Läheiset haluavat toisilleen hyvää ja tekevät joskus asioita ihan vain toisen takia. Ei pidä toki mielistellä ja uhrautua. Siihen pitää vain löytää vierelle joku jonka kanssa on samalla aaltopituudella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos toisen toiminta ei ikinä loukkaa eikä satuta, ollaanko silloin ollenkaan läheisiä? Minusta läheiseen ihmissuhteeseen liittyy aina myös ne negatiiviset tunteet, koska kukaan ei ole täydellinen.
Jos toisen toiminta loukkaa minua, niin me siis riitelemme? Negatiiviset tunteet ovat eri asia kuin riita. Minulla on negatiivisia tunteita Sofia Virran matkailureissusta, mutta en silti riitele kanssaan.
Ei ihmissuhteissa voi omaa kokemustaan vyöryttää toisen syyksi!
Sinulla on negatiivisia tunteita Virtaa kohtaan, mutta koska hän ei ole sinulle rakas, ne tunteet ovat luultavasti aika pinnallisia. Rakas ihminen tulee eri tavalla pinnan alle. Ja niiden tunteiden käsittely on sitä riitelyä. Ja se riitely voidaan tehdä myös hyvin. Kertomalla rehellisesti ja avoimesti, miltä itsestä tuntuu ja miksi, ja antamalla toisen kertoa, miltä hänestä asia tuntuu. Ja pyytämällä tarvittaessa anteeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan olla erimieltä, mutta ei siitä tarvitse riidellä vaan asiasta keskustellaan asiallisesti. Ei me riidellä, kun ei ole mitään riidan aihetta. Ei ole rahahuolia eikä lapsia tai muutakaan, joka aiheuttaisi suhteessa stressiä. Kumpikin on tyytyväinen elämäänsä.
Meillä on ollut lapsia, sairautta, rahahuolia, remonttia jne ja koskaan ei ole tarvinnut riidellä. Asiat voi selvittää keskustelemalla. Ei riidaton parisuhde tarkoita sitä, että toinen alistuu hiljaa toisen tahtoon tai ettei uskallettaisi olla eri mieltä asioista. Asiat voivat riidellä välillä keskenään. En missään nimessä halua elämääni ihmissuhteita, joissa joutuisi riitelemään.Täältä ketjuja lukiessa ihmettelen sitä, miksi ihmiset ovat toisen kanssa suhteessa jos se elämä on jatkuvaa riitelyä? Pidetäänkö sitä intohimon merkkinä? Riidaton parisuhde ei ole välttämättä intohi
Riidaton parisuhde ei myöskään tarkoita, etteikö olisi huolia tai pahoittaisi mieltään muiden ihmisten vuoksi. Jolloin tietysti kumppanin tulisi osata keskustella ja tukea.
Sillä lähinnä tarkoitin sitä, että vaikkapa tunteista ei puhuttu. Sen sijaan, että olisi tullut riita tilanteessa, jossa oli ymmärretty väärin toisen sanomiset ja loukkaannuttu, asiaa ei purettu mitenkään vaan kumpikin vaan nieli kiukkunsa eikä osannut / uskaltanut ottaa asiaa esille.