Kuinka yleistä on, ettei pidä lapsestaan?

Ja se vielä, että jos lasta ei aidosti kunnioita ja sitä ilmaise, niin se takuulla kostautuu.

Raskainta on kun äitisi ei pidä sinusta ja tietää että sinä tiedät sen, mutta sitten näytellään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnellisuustutkimusten mukaan vanhempien onnellisuus nousee samalle tasolle lapsettomien kanssa vasta siinä vaiheessa, kun lapset muuttaa kotoa. Siitä voinee päätellä jotain. 

 

Ja mitähän nämä "onnellisuustutkimukset" on? 

 

KVG

 

En. Ei ole keskustelupalstan idea, että käytän tunteja (vai enemmän?) jonkun alan tutkimuksiin perehtyen. Joku yksinkertainen, sinä? ilmoittaa että on tehty tällaisia onnellisuustutkimuksia, joissa pitävästi ilmeisesti todistetaan, että vanhempien onnellisuus kohoaa normaalille tasolle vasta lasten muutettua pois kotoa. Mielestäni jos tällaisen väitteen esittää, siitä pitää esittää jotain muutakin faktaa, eikä olettaa, että ketjuun osallistujat

Miksi tämä aihe menee sinulla noin pahasti tunteisiin? 

Luultavasti useimmilla ihmisillä vanhemmuus on jatkuvaa kasvua ihmisenä. Joutuu katsomaan itseään peiliin: millainen ihminen haluan tuolle toiselle ihmiselle olla? Millaista käytöstä itseltäni voin hyväksyä? Miten kohtelen tuota lasta, niin että hän voi kukoistaa? Jos näitä kysymyksiä ei kysy, täytyy olla valmiiksi poikkeuksellinen loistoyksilö (ehkä saanut myös itse poikkeuksellisen hyvän kasvatuksen), tai sitten homma luultavasti kosahtaa.

Myös omat virheensä voi lapselle myöntää ja pyytää anteeksi, jos on vaikka puhunut turhan ikävästi. (Sitten pitää tietysti skarpata, ettei se ole jatkuvaa, jolloin lapsi hajoaa siihen).

Ja edelleen, konkreettista aikaa lapsen kanssa tähän kaikkeen tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En viitsi lukea tämän enempää ja pilata päivääni. Tänne ajautuu selvästi määrätynlaisia ihmisiä oksentamaan oloaan joka saamarin aiheesta.

Väittäisin ettei yhtään onnellista ja kiitollista vanhempaa ilmaannu  ja tuskin yhtään isää. Ihmiset ovat töissä ja lomilla olevat eivät täällä palloile.

N70 v

Maailma on muuttunut mummoseni. 

N70 v, älä todellakaan pilaa päivääsi tämän  palstalla päivystävän vela-hullun vuoksi. Hän tekee jatkuvasti erilaisia lapsiin liittyviä vihamielisiä aloituksia, joihin sitten itse vastailee ja peukuttelee oman agendansa mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan yli kaiken. Yksi kolmesta on nepsy ja häntä tavallaan rakastaa kaikista eniten, kun on aina se huoli pärjäämisestä.

Eli hankalin saa eniten rakkautta ja huomiota?

Onpa reilua.

Se, joka tarvitsee eniten tukea, saa eniten tukea. Hän on lapsista nuorin, joten senkin puolesta tarvitsee enemmän huomiota kuin nuo vanhemmat. Rakastan kyllä kaikkia kovasti, siitä ei ole kyse.

On muuten yleinen ilmiö erityislapsen perheessä että sisarusten elämä on melko perseestä

Fiksut vanhemmat antavat aikaa ja huomiota kaikille tarpeidensa mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan yli kaiken. Yksi kolmesta on nepsy ja häntä tavallaan rakastaa kaikista eniten, kun on aina se huoli pärjäämisestä.

Eli hankalin saa eniten rakkautta ja huomiota?

Onpa reilua.

Se, joka tarvitsee eniten tukea, saa eniten tukea. Hän on lapsista nuorin, joten senkin puolesta tarvitsee enemmän huomiota kuin nuo vanhemmat. Rakastan kyllä kaikkia kovasti, siitä ei ole kyse.

Tuollaisen vanhemman aikuisena lapsena huomauttaisin, että jos se pärjäävämpi/vanhempi lapsi saa pienestä pitäen tuntea, että hän ei saa tarvita mitään ja hänen pitää olla iso ja itsenäinen ja kärsivällinen kun se pienempi/nepsympi tarvitsee kaiken huomion niin tuo asetelma on omiaan johtamaan kaikenlaisiin ongelmiin. Ylikiltteyteen, omien tarpeid

Ikävää, että sinulle on käynyt noin. Kyllä vanhempien tulisi huomioida kaikkien tarpeet. Totuus vain valitettavasti on, että vanhempien voimavarat ovat usein rajalliset, jos lapsi on kovinkin vaativa, niin sitten se "helppo" lapsi jää minimihuomiolle. Tähän asiaan tulisi todella kiinnittää huomiota.

Onnellisuustutkimusten mukaan vanhempien onnellisuus nousee samalle tasolle lapsettomien kanssa vasta siinä vaiheessa, kun lapset muuttaa kotoa. Siitä voinee päätellä jotain. 

Ja mitähän nämä "onnellisuustutkimukset" on? 

KVG

En. Ei ole keskustelupalstan idea, että käytän tunteja (vai enemmän?) jonkun alan tutkimuksiin perehtyen. Joku yksinkertainen, sinä? ilmoittaa että on tehty tällaisia onnellisuustutkimuksia, joissa pitävästi ilmeisesti todistetaan, että vanhempien onnellisuus kohoaa normaalille tasolle vasta lasten muutettua pois kotoa. Mielestäni jos tällaisen väitteen esittää, siitä pitää esittää jotain muutakin faktaa, eikä olettaa, että ketjuun osallistujat

Miksi tämä aihe menee sinulla noin pahasti tunteisiin? 

Lainaus ei toimi. TAAS on palstan vela-hullu vauhdissa! Ei hänelle kannata vastailla eikä pitää ketjua pinnalla, hän tekee sen ihan itse 😄 -eri

Vierailija kirjoitti:

Mietin, mikä aiheuttaa sen, ettei vanhempi pidä lapsestaan. Onko se yhteisen ajan ja yhteyden rakentamisen puute. Läsnäolon puute, sen että tutustutaan toinen toisiinsa ja myös kerrotaan myös, mistä asioista ei pidä rauhallisesti, kunnioittavasti ja kohteliaasti, niin että lapsi voi oppia sitä kunnioittamaan. Esimerkiksi että äiti ei halua, että vaatteissa roikutaan tai että pidetään kovaa meteliä yms. Ja lapsi voi oppia kertomaan, mistä ei itse pidä ja sitä kunnioitetaan. Todennäköisesti tämä vie aikaa ja on vaikeita tilanteita, joissa toisesta on vaikea pitää, mutta kun asialle ottaa aikaa (AIKAA!) (IHAN KONKRETTISTA AIKAA) ja aitoa läsnäoloa, luulisi, että vanhempi-lapsi-suhteella on aina toivoa muodostua onnelliseksi. Sitä mietin myös mitä tätä päiväkodeissa hoidattaminen tälle mahdollisuudelle tekee, kun lapset eivät oikeasti ole vanhempiensa kanssa. 

Hyvää pohdintaa. Itse olen sitä mieltä, että ei tarvitse välttämättä edes olla mikään pakkorauhallinen, jos ei pysty, mutta voi silti vaikka vihaisenakin ilmaista, että vaatteissa roikkumisesta tai kovasta metelöinnistä ei pidetä. Myöhemmin voi vaikka selittää asiaa rauhallisemmin ja enemmän. Vihainen käsky voi tilanteen ollessa päällä mennä perillekin paremmin. Onhan ihan ymmärrettävää suuttua vaatteissa roikkumisesta tai kovasta metelöinnistä, niin muutkin ihmiset yhteiskunnassa suuttuu.