Kuinka yleistä on, ettei pidä lapsestaan?

Rakastan yli kaiken. Yksi kolmesta on nepsy ja häntä tavallaan rakastaa kaikista eniten, kun on aina se huoli pärjäämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Rakastan yli kaiken. Yksi kolmesta on nepsy ja häntä tavallaan rakastaa kaikista eniten, kun on aina se huoli pärjäämisestä.

Eli hankalin saa eniten rakkautta ja huomiota?

Onpa reilua.

Vierailija kirjoitti:

Rakastan yli kaiken. Yksi kolmesta on nepsy ja häntä tavallaan rakastaa kaikista eniten, kun on aina se huoli pärjäämisestä.

Rakastaminen ja pitäminen on kaksi eri asiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan yli kaiken. Yksi kolmesta on nepsy ja häntä tavallaan rakastaa kaikista eniten, kun on aina se huoli pärjäämisestä.

Rakastaminen ja pitäminen on kaksi eri asiaa. 

Joo, eikä ole kyse, että vihaisi lastaan, vaan että hänen käytöksestään ei pidä.

Somalit näköjään vähät välittää lapsistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En viitsi lukea tämän enempää ja pilata päivääni. Tänne ajautuu selvästi määrätynlaisia ihmisiä oksentamaan oloaan joka saamarin aiheesta.

Väittäisin ettei yhtään onnellista ja kiitollista vanhempaa ilmaannu  ja tuskin yhtään isää. Ihmiset ovat töissä ja lomilla olevat eivät täällä palloile.

N70 v

 

Joko iski vanhuus, kun et jaksanut lukea keskustelun aihetta?

N60

Ehkä iski vanhuus. Tämä aihe vaan herättää  minussa liikaa tunteita. Uskon että rakkaus lapseen on suuri siunaus👶 ja kiitän Jumalaa ihanasta lapsestani! Emme me kaikki äidit ole pyhimyksiä, onneksi lapsen voi pelastaa myös mummi, ukki tai joku muu läheinen. Sisaruksista toinen tukee toista!

En varsinaisesti pidä puolisoni lapsesta. Hän on nepsylapsi. Haluaisin kovasti, mutta en osaa olla luontevasti hänen kanssaan ja minun on vaikea ymmärtää häntä ja esim. pakkomielteistä erityismielenkiinnonkohdettaan. Huomaan, että suosin omia lapsiani vaikka yritän olla tasapuolinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnellisuustutkimusten mukaan vanhempien onnellisuus nousee samalle tasolle lapsettomien kanssa vasta siinä vaiheessa, kun lapset muuttaa kotoa. Siitä voinee päätellä jotain. 

 

Ja mitähän nämä "onnellisuustutkimukset" on? 

 

KVG

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan yli kaiken. Yksi kolmesta on nepsy ja häntä tavallaan rakastaa kaikista eniten, kun on aina se huoli pärjäämisestä.

Eli hankalin saa eniten rakkautta ja huomiota?

Onpa reilua.

Näinhän se aika usein menee. Sitten ihmetellään kun se pärjäävin on aikuisena terapiassa. 

Kukaan ei ole koskaan sanonut minulle, ettei pitäisi lapsestaan. Toisaalta en tiedä, sanoisiko kukaan sellaista vaikka niin olisikin.

Jossain Englannissa oli ennen kuulemma tavallista sanoa, ettei pidä lapsista, siis omistakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan yli kaiken. Yksi kolmesta on nepsy ja häntä tavallaan rakastaa kaikista eniten, kun on aina se huoli pärjäämisestä.

Rakastaminen ja pitäminen on kaksi eri asiaa. 

Rakastaminen on sitä että pitää ihan valtavan paljon jostakusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan yli kaiken. Yksi kolmesta on nepsy ja häntä tavallaan rakastaa kaikista eniten, kun on aina se huoli pärjäämisestä.

Rakastaminen ja pitäminen on kaksi eri asiaa. 

 

Rakastaminen on sitä että pitää ihan valtavan paljon jostakusta.

Rakastaminen on sitä että tekee mitä tahansa toisen hyväksi vaikka ei sillä hetkellä pitäisi hänestä ollenkaan

Vierailija kirjoitti:

En viitsi lukea tämän enempää ja pilata päivääni. Tänne ajautuu selvästi määrätynlaisia ihmisiä oksentamaan oloaan joka saamarin aiheesta.

Väittäisin ettei yhtään onnellista ja kiitollista vanhempaa ilmaannu  ja tuskin yhtään isää. Ihmiset ovat töissä ja lomilla olevat eivät täällä palloile.

N70 v

Maailma on muuttunut mummoseni. 

En minäkään pidä vanhemmistani, mutta minkäs teet, että noiden ihmispaskojen lapseksi sattui syntymään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan yli kaiken. Yksi kolmesta on nepsy ja häntä tavallaan rakastaa kaikista eniten, kun on aina se huoli pärjäämisestä.

Eli hankalin saa eniten rakkautta ja huomiota?

Onpa reilua.

Se, joka tarvitsee eniten tukea, saa eniten tukea. Hän on lapsista nuorin, joten senkin puolesta tarvitsee enemmän huomiota kuin nuo vanhemmat. Rakastan kyllä kaikkia kovasti, siitä ei ole kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan yli kaiken. Yksi kolmesta on nepsy ja häntä tavallaan rakastaa kaikista eniten, kun on aina se huoli pärjäämisestä.

Rakastaminen ja pitäminen on kaksi eri asiaa. 

Joo, eikä ole kyse, että vihaisi lastaan, vaan että hänen käytöksestään ei pidä.

Mistä tähän nyt käytös revittiin? Ei kaikki nepsyt käyttäydy huonosti. Ongelmat voi olla ihan muunlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onnellisuustutkimusten mukaan vanhempien onnellisuus nousee samalle tasolle lapsettomien kanssa vasta siinä vaiheessa, kun lapset muuttaa kotoa. Siitä voinee päätellä jotain. 

 

Ja mitähän nämä "onnellisuustutkimukset" on? 

 

KVG

En. Ei ole keskustelupalstan idea, että käytän tunteja (vai enemmän?) jonkun alan tutkimuksiin perehtyen. Joku yksinkertainen, sinä? ilmoittaa että on tehty tällaisia onnellisuustutkimuksia, joissa pitävästi ilmeisesti todistetaan, että vanhempien onnellisuus kohoaa normaalille tasolle vasta lasten muutettua pois kotoa. Mielestäni jos tällaisen väitteen esittää, siitä pitää esittää jotain muutakin faktaa, eikä olettaa, että ketjuun osallistujat googlaavat hulluna, että voivat jättää kommentin. Ja aina kun joku vastaa KVG, tiedän, että kyseessä on ääliö (kaikki muutkin tietää sen). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan yli kaiken. Yksi kolmesta on nepsy ja häntä tavallaan rakastaa kaikista eniten, kun on aina se huoli pärjäämisestä.

Eli hankalin saa eniten rakkautta ja huomiota?

Onpa reilua.

Se, joka tarvitsee eniten tukea, saa eniten tukea. Hän on lapsista nuorin, joten senkin puolesta tarvitsee enemmän huomiota kuin nuo vanhemmat. Rakastan kyllä kaikkia kovasti, siitä ei ole kyse.

On muuten yleinen ilmiö erityislapsen perheessä että sisarusten elämä on melko perseestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan yli kaiken. Yksi kolmesta on nepsy ja häntä tavallaan rakastaa kaikista eniten, kun on aina se huoli pärjäämisestä.

Eli hankalin saa eniten rakkautta ja huomiota?

Onpa reilua.

Se, joka tarvitsee eniten tukea, saa eniten tukea. Hän on lapsista nuorin, joten senkin puolesta tarvitsee enemmän huomiota kuin nuo vanhemmat. Rakastan kyllä kaikkia kovasti, siitä ei ole kyse.

Tuollaisen vanhemman aikuisena lapsena huomauttaisin, että jos se pärjäävämpi/vanhempi lapsi saa pienestä pitäen tuntea, että hän ei saa tarvita mitään ja hänen pitää olla iso ja itsenäinen ja kärsivällinen kun se pienempi/nepsympi tarvitsee kaiken huomion niin tuo asetelma on omiaan johtamaan kaikenlaisiin ongelmiin. Ylikiltteyteen, omien tarpeiden tukahduttamiseen, yksin pärjäämisen pakkoon jne. Pitkän terapian kävin läpi, mutta ajoittain olen edelleen vihainen vanhemmilleni, varsinkin kun sama meno jatkuu edelleen vaikka nuorempi sisaruskin on jo kolmekymppinen. 

Mietin, mikä aiheuttaa sen, ettei vanhempi pidä lapsestaan. Onko se yhteisen ajan ja yhteyden rakentamisen puute. Läsnäolon puute, sen että tutustutaan toinen toisiinsa ja myös kerrotaan myös, mistä asioista ei pidä rauhallisesti, kunnioittavasti ja kohteliaasti, niin että lapsi voi oppia sitä kunnioittamaan. Esimerkiksi että äiti ei halua, että vaatteissa roikutaan tai että pidetään kovaa meteliä yms. Ja lapsi voi oppia kertomaan, mistä ei itse pidä ja sitä kunnioitetaan. Todennäköisesti tämä vie aikaa ja on vaikeita tilanteita, joissa toisesta on vaikea pitää, mutta kun asialle ottaa aikaa (AIKAA!) (IHAN KONKRETTISTA AIKAA) ja aitoa läsnäoloa, luulisi, että vanhempi-lapsi-suhteella on aina toivoa muodostua onnelliseksi. Sitä mietin myös mitä tätä päiväkodeissa hoidattaminen tälle mahdollisuudelle tekee, kun lapset eivät oikeasti ole vanhempiensa kanssa.