Te jotka paheksutte "heitteillä" olevia pikkulapsia. Eivätkö teidän omat lapset koskaan karkaa esim. kaupassa tai kirjastossa?
Helposti pieni lapsi on monta minuuttiakin hukassa, kun karkaa johonkin vanhemmiltaan. Ja niiden minuuttien aikana toki helposti sattuu ja tapahtuu. Mutta ei se tarkoita sitä, että lapsesta ei piitattaisi tai lasta ei valvottaisi.
Kommentit (145)
Siis noissa uutisissa puhuttiin vanhemmista, jotka jättää lapsen kirjastoon tai veden rajaan ja lähtee itse muualle. Ei siis vahdi lapsiaan. Älkää vetäkö hernettä nenään turhasta.
Kerran rauhallinen kolmevuotiaani seisoi vierelläni, kun olin kaupassa kassalla. Vilkaisin lasta ja maksoin ostokset. Maksamisen aikana lapsi otti ja lähti ovesta ulos. Vilkaisin lasta uudestaan eikä hän ollutkaan siinä. Jätin tavarat siihen ja säntäsin ovelle, kun joku nainen talutti lapsen takaisin sisään. Säikähdin kauheasti ja siitä jäi minulle pitkäksi aikaa pelkoja.
Oon ollu äiti 25 vuotta eikä multa ole koskaan lapsi karannut. Ei uimahallissa, ei uimarannalla, ei kaupassa, kirjastossa eikä missään muuallakaan.
Silloin kun ne on niin pieniä, ettei vielä mitään tajua, kuuntele tai usko, niin niitä pidetään silmällä ja jopa kädestä kiinni tai sylissä. Sitä mukaa kun älliä ja tottelevaisuutta tulee lisää, myös kiinnipidosta luovutaan asteittain.
Nyt on jo lapsenlapsia kuvioissa enkä meinaa hukata heitäkään.
73
muistutan, lapseni ei ole koskaan karannut. Tuossahan ei ollut kyse tuurista, lapsi oli oppinut jotain tärkeää mallista, osasi viedä kärryt paikoilleen. Lapseni ei ole meille rasite, jota tulee vahtia 24/7, hänelle annetaan tilaa. Olemme koko ajan läsnä, mutta emme kiinni. Ehkä tässä se mallioppimisen syy. Voisin kirjan kirjoittaa, miten olemme jalan kulkeneet kilometrin matkan päiväkotiin. Hikeä puskee kun ajattelen. Säällä ku säällä menimme jalan. Pyörää ei voinut kuvitellakaan. Mieheni lähti töihin autolla. Päiväkodin vuoksi ei kannattanu toista autoa hommata. Olin pitkään kotona. Sosiaalisten taitojen vuoksi oli päiväkodissa.
Muistakaa, ettette tunne huonommuutta, te joiden lapset eivät jatkuvasti kulje lahkeessa. Moni sepittää tänne omia juttujaan ja tiedän huostaanotettujen lasten vanhempia, jotka kirjoittelee eri somealustoille kehuskellen vanhemmuuden taidoillaan. Usein kovimmalla syyllistäjällä on suurimmat luurangot kaapissaan.
No kerrotaan, että tampereella tai jossain on joillakin tapana tuoda lapsi kirjastoon ja itse lähteä muille asioille, monesti joutuvat itkeviä lapsia lohduttamaan kun isää tai äitiä löydykään.
Jokin asia ei nyt ole kaikilla lapsellisilla mennyt perille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei aina voi käydä kaupassa niin että aikaa on."
Meneehän sitä aikaa sen karanneen lapsen etsimiseenkin.
Juu, niinkuin kirjoitin ei sitä sellainen välttämättä ymmärrä, jolla ei itsellään ole karkailevaa lasta. Eikä meilläkään ollut kuin tuo yksi, joka karkaili, muiden kanssa oli helpompaa. Ja siis todellakin lapsi otettiin mukaan ostostilanteeseen. Mutta ei se aina silti auta. T: Se karkailijan äiti, joka piti lastaan kaupungilla valjaissa.
Oletko yh, vai miksi kaikki kaatui sinun niskaan? Minä neljän äiti, joista yksi ylivilkas. En koskaan kanna vastuuta yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juuri näin. Pidin kädestä kiinni 100% ajasta jos oltiin kodin ulkopuolella. Kaksi muuta uskoivat ja tottelivat niin oli helpompaa. Arvaamaton lapsi vaatii jatkuvaa vahtimista.
Minulla oli esikoinen sellainen, joka karkaili. Ei sitä näköjään tajua sellainen jolle ei itselleen ole sattunut sellaista. Mistään kännykkään tuijottelusta ei ollut koskaan kyse. Kaupassa vain ei voi pitää koko ajan kädestä kiinni, kun pitäisi tehdä ostoksiakin, punnita ja kiinnittää hintalappuja, kaupassa hän yleensä löytyi leluosastolta. Karkasi muuallakin, mm. kotona ovesta ulos, leikkipuistosta, päiväkodista, alaluokilla koulun pihastakin. Vauvauimarina osasi onneksi uida pienestä pitäen ja kaupungilla oli valjaissa.
Tiiäkkö mitä, viisas neuvo: ota lapsi tuohon kaikkeen mukaan. Lupaan, että pitää siitä. Neljän po
Luuletko, ettei vanhemmat ole yleensä yrittäneet kaikkea? Ihanko tosi, että otetaan mukaan. Joo, kyllä se jaksaa hetken kiinnostaa, mutta ei iän kaiken eikä sitä kiinnostusta voine pakottaa.
Mun erityinen kulki valjaissa osan lapsuudestaan tai sitten pidin lujaa kädestä kiinni. Kerran kuitenkin repäisi itsensä irti kädestäni uimahallissa, juoksi salamannopeasti hyppyaltaan portaat ylös ja melkein hukkui laskiessaan alas syvään veteen. Ei olisi tullut mieleenkään alkaa syyttelemään muita! Ehdin onneksi nostamaan hänet altaasta, eikä siihen kukaan muu ehtinyt reagoimaankaan- edes vahti ei ollut huomannut koko tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa, ettette tunne huonommuutta, te joiden lapset eivät jatkuvasti kulje lahkeessa. Moni sepittää tänne omia juttujaan ja tiedän huostaanotettujen lasten vanhempia, jotka kirjoittelee eri somealustoille kehuskellen vanhemmuuden taidoillaan. Usein kovimmalla syyllistäjällä on suurimmat luurangot kaapissaan.
Ja lääke oli?
Ysärillä me karattiin kun oltiin pieniä mutta meitä silti vahdittiin tosi tosi tosi tarkkaan. Luin joskus mummin päiväkirjasta että olisin karannut 4 vuotiaana ja mua etsittiin tosi pitkään ja pitkin kyliä, löydyin kyl sitten hyvässä kunnossa. Itse en muista onneksi tapahtumaa.
Vierailija kirjoitti:
Muistakaa, ettette tunne huonommuutta, te joiden lapset eivät jatkuvasti kulje lahkeessa. Moni sepittää tänne omia juttujaan ja tiedän huostaanotettujen lasten vanhempia, jotka kirjoittelee eri somealustoille kehuskellen vanhemmuuden taidoillaan. Usein kovimmalla syyllistäjällä on suurimmat luurangot kaapissaan.
Meinaatko tosissasi, että joku omasta päästä sepustaa tarinaa? Mulla ei kyllä käyny mielenvieressäkään. Tunnen myös ammatillisessa perhekodissa työskenteleviä ja lapsiakin tiedän ja sen miten heitä kohdellaan. Tässä kohtaa sinä laitat jo alapeukun, kun et usko, että jotain niin julmaa lapsille voisi tapahtua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Ei aina voi käydä kaupassa niin että aikaa on."
Meneehän sitä aikaa sen karanneen lapsen etsimiseenkin.
Juu, niinkuin kirjoitin ei sitä sellainen välttämättä ymmärrä, jolla ei itsellään ole karkailevaa lasta. Eikä meilläkään ollut kuin tuo yksi, joka karkaili, muiden kanssa oli helpompaa. Ja siis todellakin lapsi otettiin mukaan ostostilanteeseen. Mutta ei se aina silti auta. T: Se karkailijan äiti, joka piti lastaan kaupungilla valjaissa.
Oletko yh, vai miksi kaikki kaatui sinun niskaan? Minä neljän äiti, joista yksi ylivilkas. En koskaan kanna vastuuta yksin.
En ole yh, vaan kiireisen DI:n vaimo, sukulaiset kaukana satojen kilometrien päässä ja isovanhemmat vielä työelämässä.
Vierailija kirjoitti:
Katoaminen hetkeksi ei ole sama,että jättää pikkulapset keskenään jättikirjastoon ja lähtee itse shoppailemaan.
Sit ne muksut kirkuu kurkku suorana äitiä/isää ja luulevat että ne on hylätty:(
Vierailija kirjoitti:
Oon ollu äiti 25 vuotta eikä multa ole koskaan lapsi karannut. Ei uimahallissa, ei uimarannalla, ei kaupassa, kirjastossa eikä missään muuallakaan.
Silloin kun ne on niin pieniä, ettei vielä mitään tajua, kuuntele tai usko, niin niitä pidetään silmällä ja jopa kädestä kiinni tai sylissä. Sitä mukaa kun älliä ja tottelevaisuutta tulee lisää, myös kiinnipidosta luovutaan asteittain.
Nyt on jo lapsenlapsia kuvioissa enkä meinaa hukata heitäkään.
Minä 27 vuotta äitinä ja nyt mummu. Minulla on samanlainen tarina kerrottavana. Ja vilkasta jalkaa mahtunu joukkoon.
En paheksu niitä lapsia, vaan niiden lasten vanhempia. Tottakai on lapsia jotka karkaavat tilaisuuden tullen. Se on luonnollista. On aikuisen tehtävä katsoa perään.
Käy huutamassa tuo uimarannalla!