Te jotka paheksutte "heitteillä" olevia pikkulapsia. Eivätkö teidän omat lapset koskaan karkaa esim. kaupassa tai kirjastossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin vuosikausia perhepäivähoitaja. Mitä olisitte vanhempina olleet mieltä, jos olisin hukannut hoitolapsia milloin missäkin ja useiden minuuttien ajaksi? Syyksi olisin kertonut, että on vähän hankala vahtia kaikkia neljää taaperoa. Oisko löytynyt ymmärrystä?

 

Sinä vahdit niitä lapsia korkeintaan 8 h arkipäivisin, yleensä perhepäivähoitajat eivät vahdi edes sitä, vaan tekevät 4 päiväistä viikkoa. Vanhemmat ovat omien lastensa kanssa kaiken muun ajan, sairaspäivät, lomat ja kaikki. Vitsi että oli helppoa työskennellä lastensuojelulaitoksessa ja tehdä vain 8 tuntista päivää. Monesti mietin, että hitsi kun olisin ollut vastuussa samoista lapsista 24/7. On äärimmäisen helppoa jeesustella kun vastuu rahoittuu arkipäiviin ja siihen 8 tuntiin.

 

Vahdippa äärimmäisen vilkasta

 

Ja kas näin, siinähän se varsinainen esimerkki on vastaamassa. Aivan mahtavaa esimerkkiä tosiaan osaat antaa, vastauksestasi pystyy päättelemään minkälaisia lapsesi ovat. Ja todellakin pidän kuria ja vahdin ja vaadin, mutta lapsi ei silti toimi kuin robotti. Suurimman osan ajasta lapsi saa todella hyvää palautetta paikassa kuin paikassa, osaa kiittää ja oppii kiittämään jopa eri kielillä vaikka on taaperoikäinen. Mutta on sisaruksiinsa nähden todella vilkas ja omapäinen. Ihan huolimatta kasvatuksesta. Tätä ei nimenomaan tajua normaalien lasten vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katoaminen kaupassa hetkeksi ei ole sama juttu kun laittaa 5 pientä lasta uima-altaisiin ja itse häippäistä muualle viettämään minäminä-aikaa. 

Mitenkäs ku juoksee parkkipaikalle?

Miksi sun pitää säntäillä ympäriinsä parkkiksille jos olet lähtenyt uimaan pienten lastesi kanssa?  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Mun lapseni on 24. Hänen lapsuudessaan ei ollut vielä kaverikasvatusta, lapsille sai (ja piti) tarvittaessa ärähtää.

Ei keskiverto taapero varsinkaan paljon piittaa ärähdyksistä. Ja tosiaan katoaa näköpiiristä parissa sekunnissa kunhan selkäsi käännät. Jos ehtii johonkin hyllyn taakse niin et edes tiedä että mistä suunnasta kannattaa lähteä etsimään.

Tietysti on niitä lapsia jotka ovat koko ajan lahkeessa kiinni mutta suurin osa ei ole sellaisia.

Jos lapselle rääkyy 24/7, se tottuu siihen eikä enää reagoi. Sun kotonas on varmaan tehty niin, meillä ei.

Ainoa mikä pysäyttää aina on kutsua lasta nimeltä. Kannattaa kokeilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harva lapsi on isossa vaarassa kuolla jos karkaa kaupassa tai kirjastossa. Ranta tai esim maauimala on ihan eri asia. 

Eivät toki ole vaarassa kun kirjastossa käy usein porukkaa joka katsoo perään ja varoo lapsia

Kenen luulet kirjastossa katsovan kakarasi perään? Kirjaston henkilökunnan työtehtäviin EI KUULU lasten vahtiminen. Et voi myöskään ulkoistaa kakaroittesi vahtimista randomasiakkaiden vastuulle. Ihan oikeasti: ne lapset ovat SINUN. Huolehdi itse tuotoksistasi tai anna huostaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei. Mun lapseni on 24. Hänen lapsuudessaan ei ollut vielä kaverikasvatusta, lapsille sai (ja piti) tarvittaessa ärähtää.

Ei keskiverto taapero varsinkaan paljon piittaa ärähdyksistä. Ja tosiaan katoaa näköpiiristä parissa sekunnissa kunhan selkäsi käännät. Jos ehtii johonkin hyllyn taakse niin et edes tiedä että mistä suunnasta kannattaa lähteä etsimään.

Tietysti on niitä lapsia jotka ovat koko ajan lahkeessa kiinni mutta suurin osa ei ole sellaisia.

Itse kävin kolmen pienen lapsen kanssa kaupassa niin että vauva liinassa mukana turvassa. Keskimmäinen taapero kaupan kärryihin istumaan sille tarkoitettuun istuimeen ja suurimman osan ajasta näin keskimmäisen ja otin esim kädestä kiinni jos tutkien jotain tuotteen sisällysluetteloa hetken niin tunsin ettei nouse seisomaan kärryjen istuimeen

Selkeät säännöt lapsille. Esim. pidetään kärrystä kiinni, ei roskata jne. Saattaa joutua toistamaan lukuisia kertoja, mutta sitähän se on

Vierailija kirjoitti:

Mun lapset ovat jo aikuisia, mutta pakko sanoa, että eivät karkailleet. Olivat lähellä tehtiin yhdessä ostoksia. Joskus isommassa marketissa annoin mennä leluosastolle etukäteen. Siihenkin oli käyty ennakkoon ohjeistus. Pysytte siellä, ettekä näprää, vain katsoa saa. Oma aikuinen tulee hakemaan pois, itse ei lähdetä mihinkään.

Sama kirjastossa, jos jäivät lastenosastolle lukemaan. Selkeät säännöt ja aina toistettavissa.

Hyvin sosiaalisia ja meneviä lapsia silti ja eritoten kuuliaisia. Samanlaisia heistä tuli aikuisena. Kivoja asioita tapahtuu, kun seurataan sääntöjä.

Oma aikuinen tulee hakemaan pois 😳. Meillä on äiti ja isä, päiväkodissa oli aikuinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin. Pidin kädestä kiinni 100% ajasta jos oltiin kodin ulkopuolella. Kaksi muuta uskoivat ja tottelivat niin oli helpompaa. Arvaamaton lapsi vaatii jatkuvaa vahtimista.

Minulla oli esikoinen sellainen, joka karkaili. Ei sitä näköjään tajua sellainen jolle ei itselleen ole sattunut sellaista. Mistään kännykkään tuijottelusta ei ollut koskaan kyse. Kaupassa vain ei voi pitää koko ajan kädestä kiinni, kun pitäisi tehdä ostoksiakin, punnita ja kiinnittää hintalappuja, kaupassa hän yleensä löytyi leluosastolta. Karkasi muuallakin, mm. kotona ovesta ulos, leikkipuistosta, päiväkodista, alaluokilla koulun pihastakin. Vauvauimarina osasi onneksi uida pienestä pitäen ja kaupungilla oli valjaissa. 

Jos lapsen kanssa mennään kauppaan, niin hänet voi ottaa myös huomioon siinä ostostilanteessa. Saa v

Ei siimaa ruokaostosten välissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin. Pidin kädestä kiinni 100% ajasta jos oltiin kodin ulkopuolella. Kaksi muuta uskoivat ja tottelivat niin oli helpompaa. Arvaamaton lapsi vaatii jatkuvaa vahtimista.

Minulla oli esikoinen sellainen, joka karkaili. Ei sitä näköjään tajua sellainen jolle ei itselleen ole sattunut sellaista. Mistään kännykkään tuijottelusta ei ollut koskaan kyse. Kaupassa vain ei voi pitää koko ajan kädestä kiinni, kun pitäisi tehdä ostoksiakin, punnita ja kiinnittää hintalappuja, kaupassa hän yleensä löytyi leluosastolta. Karkasi muuallakin, mm. kotona ovesta ulos, leikkipuistosta, päiväkodista, alaluokilla koulun pihastakin. Vauvauimarina osasi onneksi uida pienestä pitäen ja kaupungilla oli valjaissa. 

Ihan jo pelkästään maksamisen yhteydessä voi vilk

 

En ole, ihan jo sillä että kädet on täynnä ja kaivaa lompakkoa kassista, niin silloin on aika mahdotonta pitää 24/7 kädestä. Ja tällaisia vastaavanlaisia tilanteita tulee useita, että kädet ei vain riitä, jos on yksin vastuussa lapsesta/lapsista. Toki karkaaminen silloin on muutamien sekunttien luokkaa, ei minuuttien, mutta kukaan vanhempi, joka on yksin vastuussa lapsesta, saati edes pariskunta, ei voi olla 24/7 kiinni lapsessa mitenkään. Oikeassa elämässä tulee pakostakin tilanteita, missä on vain pakko päästää kädestä edes viideksi sekunniksi irti ja se jo riittää taaperolle.

Kaikille voi sattua niin, että lapsi hetkeksi karkaa.

Mutta muuallakin kuin Oodissa on kokonaisia lapsilaumoja, jotka on jätetty täysin oman onnensa nojaan. Näiden lasten erittäin huono käytös myös osoittaa, että sillä yritetään epätoivoisesti saada aikuisten huomiota, kun sitä ei muuten saa. Todella ikävä ja lasten elämän ihan aidosti pilaava ilmiö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin. Pidin kädestä kiinni 100% ajasta jos oltiin kodin ulkopuolella. Kaksi muuta uskoivat ja tottelivat niin oli helpompaa. Arvaamaton lapsi vaatii jatkuvaa vahtimista.

Minulla oli esikoinen sellainen, joka karkaili. Ei sitä näköjään tajua sellainen jolle ei itselleen ole sattunut sellaista. Mistään kännykkään tuijottelusta ei ollut koskaan kyse. Kaupassa vain ei voi pitää koko ajan kädestä kiinni, kun pitäisi tehdä ostoksiakin, punnita ja kiinnittää hintalappuja, kaupassa hän yleensä löytyi leluosastolta. Karkasi muuallakin, mm. kotona ovesta ulos, leikkipuistosta, päiväkodista, alaluokilla koulun pihastakin. Vauvauimarina osasi onneksi uida pienestä pitäen ja kaupungilla oli valjaissa. 

Ihan jo pelkästään maksamisen yhteydessä voi vilkas lapsi lähteä livohkaan. 2 sekunttia ja lapsi po

Mulla on nuorin neljästä ylivilkas. Kaupassa käynti maksamisineen on taitolaji. Minä puhun ja kiinnitän koko ajan huomion häneen. Ei se kaupan kassa sitä pahaksi pane, hymyilee. Meillä on tapana jättää ne kärrytki siihen, että ei pääse karkailemaan. Ennemmin hän pyrkii kassalta poispäin ku takaisin kauppaan. Nyt on jo 9 ja helpottaa. Koskaan ei ole päässyt karkaamaan. Kun otettiin pikkuostoksille pikkukärryt, lähti hän niiden kärryjen kans ku maksoin. Sydän kylmänä olin ja toivoin parasta. Hän tuli takaisin ja suu iloisesti ilmoitti, kuinka on vienyt kärryt omalle paikalle. En muista, että koskaan olisin niin paljon puhunut, kuin tälle lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Kaikille voi sattua niin, että lapsi hetkeksi karkaa.

Mutta muuallakin kuin Oodissa on kokonaisia lapsilaumoja, jotka on jätetty täysin oman onnensa nojaan. Näiden lasten erittäin huono käytös myös osoittaa, että sillä yritetään epätoivoisesti saada aikuisten huomiota, kun sitä ei muuten saa. Todella ikävä ja lasten elämän ihan aidosti pilaava ilmiö.

Tämäkin on totta. Mutta kaikki karkailevat lapset eivät ole huonosti kasvatettuja, huomion perään kaipailevia, vaikka niitäkin on nykyaikana paljon. Polarisaatio pilaa ihan kaiken nykypäivänä: kaikki on vain joko tai. Jos lapsi ei toimi kuin ajatus, niin kyse on aina huonosta kasvatuksesta. Mustavalkoisuus aivan kaikissa mahdollisissa asioissa ja ääriajattelu. Se jos mikä on perceestä nykyään. Kaikki leimataan: olet joko sitä, taikka tuota. Mitään välimaastoa ei ole, yhtään missään.

Vierailija kirjoitti:

Ei karkaillut ja käyttäytyi hyvin kun ne pääsi mukaan vasta siinä vaiheessa kun oli oppinut käytöstavat eikä karkaillut. Avainsanat tässäkin on kasvatus ja koulutus

Koulutus? Puhutko omasta koulutuksestasi? Koiria koulutetaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin. Pidin kädestä kiinni 100% ajasta jos oltiin kodin ulkopuolella. Kaksi muuta uskoivat ja tottelivat niin oli helpompaa. Arvaamaton lapsi vaatii jatkuvaa vahtimista.

Minulla oli esikoinen sellainen, joka karkaili. Ei sitä näköjään tajua sellainen jolle ei itselleen ole sattunut sellaista. Mistään kännykkään tuijottelusta ei ollut koskaan kyse. Kaupassa vain ei voi pitää koko ajan kädestä kiinni, kun pitäisi tehdä ostoksiakin, punnita ja kiinnittää hintalappuja, kaupassa hän yleensä löytyi leluosastolta. Karkasi muuallakin, mm. kotona ovesta ulos, leikkipuistosta, päiväkodista, alaluokilla koulun pihastakin. Vauvauimarina osasi onneksi uida pienestä pitäen ja kaupungilla oli valjaissa. 

Ihan jo pelkästään maksamisen yhteydessä voi vilk

 

Kyllä minäkin puhun ja todella paljon, koska pn yksinkertaisesti vain pakko. Silti lapsi ei ole valvonnassani 24/7 vaan on hetkiä, jolloin en tiedä missä lapsi on ja mitä tekee. En puhu minuuteista, mutta jo alle minuutissa lapsi onnistuu tekemään vaikka mitä. Sinullakin on ollut kyse ihan vain hyvästä tuurista, koska sinullakaan ei lapsi ole ollut välittömässä valvonnassa 24/7.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikille voi sattua niin, että lapsi hetkeksi karkaa.

Mutta muuallakin kuin Oodissa on kokonaisia lapsilaumoja, jotka on jätetty täysin oman onnensa nojaan. Näiden lasten erittäin huono käytös myös osoittaa, että sillä yritetään epätoivoisesti saada aikuisten huomiota, kun sitä ei muuten saa. Todella ikävä ja lasten elämän ihan aidosti pilaava ilmiö.

Tämäkin on totta. Mutta kaikki karkailevat lapset eivät ole huonosti kasvatettuja, huomion perään kaipailevia, vaikka niitäkin on nykyaikana paljon. Polarisaatio pilaa ihan kaiken nykypäivänä: kaikki on vain joko tai. Jos lapsi ei toimi kuin ajatus, niin kyse on aina huonosta kasvatuksesta. Mustavalkoisuus aivan kaikissa mahdollisissa asioissa ja ääriajattelu. Se jos mikä on perceestä nykyään. Kaikki leimataan: olet joko sitä, taikka tuota. Mitään välimaastoa ei ole, yhtään missään.

Ei tietenkään. Mutta paheksutaanko selvästi karanneita lapsia? En usko. Eiköhän kaikkien lapset ole joskus kapinoineet. On aivan eri asia, jos lapsi on heitteillä.

Vierailija kirjoitti:

Aika harva lapsi on isossa vaarassa kuolla jos karkaa kaupassa tai kirjastossa. Ranta tai esim maauimala on ihan eri asia. 

Paitsi esim. jos karkaa ovesta ulos kadulle tai parkkipaikalle. Joku 1-vuotias saattaa myös yrittää kiivetä hyllyyn tai vaikka kaiteen päälle.

Vierailija kirjoitti:

Ei karkaillut ja käyttäytyi hyvin kun ne pääsi mukaan vasta siinä vaiheessa kun oli oppinut käytöstavat eikä karkaillut. Avainsanat tässäkin on kasvatus ja koulutus

No on sulla ollut helppoa. Joku siis katsoi sinun lapsen perään sillä aikaa kun kävit kaupassa. Arvaa vaan, olisinko minäkin mieluummin käynyt kaupassa yksin ilman sitä karkailevaa lasta? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin. Pidin kädestä kiinni 100% ajasta jos oltiin kodin ulkopuolella. Kaksi muuta uskoivat ja tottelivat niin oli helpompaa. Arvaamaton lapsi vaatii jatkuvaa vahtimista.

Minulla oli esikoinen sellainen, joka karkaili. Ei sitä näköjään tajua sellainen jolle ei itselleen ole sattunut sellaista. Mistään kännykkään tuijottelusta ei ollut koskaan kyse. Kaupassa vain ei voi pitää koko ajan kädestä kiinni, kun pitäisi tehdä ostoksiakin, punnita ja kiinnittää hintalappuja, kaupassa hän yleensä löytyi leluosastolta. Karkasi muuallakin, mm. kotona ovesta ulos, leikkipuistosta, päiväkodista, alaluokilla koulun pihastakin. Vauvauimarina osasi onneksi uida pienestä pitäen ja kaupungilla oli valjaissa. 

Jos lapsen kanssa mennään kauppaan, niin hänet voi

Minä olin taaperona valjaissa enkä yhtään ihmettele syytä miksi. Hävisin nanosekunnissa, jos näin yhtään mitään mielenkiintoista. Ihan huolimatta siitä vaikka sain selkääni, tukkapöllyjä, vitsasta ja muuta fyysistä kuritusta. Kun halusin mennä, menin ihan huolimatta seurauksista. Vaikka keskelle autotietä. Oman lapseni kohdalla en hyväksy fyysistä kuritusta, mutta lapseni on kopio minusta lapsena. Ehtii sataan paikkaan nanosekunnissa jos edes räpäytän silmääni eikä tilanteeseen auta sanoitus, puhuminen eikä yhtään mikään. Pitää vain vahtia herkeämättä ja aina sekään ei onnistu, koska toisinaan esim. maksamisen yhteydessä on pakko kohdistaa huomiota johonkin muuhun.

Nykyään kasvatus on paljon vaikeampaa kuin ennen, kun joutuu tosiaan puheen varassa pärjäämään eikä voi käyttää pakkokeinoja.

61

ja luulit olevasi ainoa. Oletko ajatellut, että ympärilläsi voi olla useampi perhe, joilla vilkas lapsi. Yleensä tässä on kaksi vanhempaa, toinen hoitaa ostokset, toinen kulkee käsi kädessä vilkkaan lapsen kans. Olemme myös yksin käyneet kaupassa vilkkaan lapsen kanssa, mutta pienet ostokset. Hyvin on hoitunut, lapsi ei ole ongelma ja/tai rasite, vaan käytös ja hammasta purraan. Käymme yhdessä lapsen kanssa kaupassa, jotta oppii hahmottamaan kokonaisuuden. Oppii odottamista, sosiaalisuutta ym. toivottavasti hyviä tapoja. Mieheni hoitaa yksin oikeasti isommat kauppaostokset, töistä tullessaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katoaminen kaupassa hetkeksi ei ole sama juttu kun laittaa 5 pientä lasta uima-altaisiin ja itse häippäistä muualle viettämään minäminä-aikaa. 

Mitenkäs ku juoksee parkkipaikalle?

Miksi sun pitää säntäillä ympäriinsä parkkiksille jos olet lähtenyt uimaan pienten lastesi kanssa?  

Luetun ymmärtäminen. Katoaminen kaupassa ei ole. . . 

Vierailija kirjoitti:

"Ei aina voi käydä kaupassa niin että aikaa on."

Meneehän sitä aikaa sen karanneen lapsen etsimiseenkin.

Juu, niinkuin kirjoitin ei sitä sellainen välttämättä ymmärrä, jolla ei itsellään ole karkailevaa lasta. Eikä meilläkään ollut kuin tuo yksi, joka karkaili, muiden kanssa oli helpompaa. Ja siis todellakin lapsi otettiin mukaan ostostilanteeseen. Mutta ei se aina silti auta. T: Se karkailijan äiti, joka piti lastaan kaupungilla valjaissa.