Lapseni on autismikirjolla. Eniten ärsyttää itsekeskeisyys.

Kuuluu ominaisuuksiin, sun tehtävä vamhempana on kasvattaa häntä, ei voi aina toimia hänen mielensä mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kuuluu ominaisuuksiin, sun tehtävä vamhempana on kasvattaa häntä, ei voi aina toimia hänen mielensä mukaan. 

Tsemppiä yritykseen *kasvattaa*.

Vierailija kirjoitti:

Autismin kirjo ei estä kasvatusta eikä sietämään sitä ettei saa mitä haluaa. Itse olet jättänyt kasvattamatta. Meillä on vanhimmalla lapsella myös, mutta ei ole itsekäs kun on lapsesta oppinut ettei saa aina mitä haluaa eikä aina ole kivaa vain siksi ettei saisi raivaria.

Juuri näin, viimeistään sitten kun omat vanhemmat eivät pärjää lapsen kanssa, hän pääsee laitokseen, jossa opetetaan kyllä siihen että maailma ei pyöri hänen navan ympärillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on nyt täysi-ikäinen nuori autistiaikuinen, joka ihan todellakin inhoaa minua syvästi. En usko että asia tulee muuttumaan. Meillä yritettiin myös tuota ulkopuolista apua, mutta se oli täysin turhaa. Pahimmillaan kuulin, kuinka hän kertoi minun olevan täysin säälittävä teenäisine rakkaudentunnustuksineni; hänen mielestään verisukulaisuudella ei ole mitään merkitystä - olen kuulema jotenkin heikkolahjainen. Ilmoitti aina nuorempana, että kun 18 täyttää lähtee sinä päivänä eikä koskaan katso taaksensa. Näin teki. Opiskelee - ainakin toivon niin - yliopistolla fysiikkaa yhä, ja asuu solussa. On kertonut, että tekee minusta rikosilmoituksen jos yritän ottaa yhteyttä. Olen jotenkin luovuttanut. 

Kiitos kun jaoit. Meillä vastaava tilanne. En usko minäkään että mitään on enää tehtävissä. Vihan määrä on suuri. Tavallaan omaa syytäni koska ulkopuolinen apu oli todella traumaattista jopa muille perheessä ja minä sitä alkujaan hain.

Et varmaan tarkoittanut pahaa, mutta ulkopuolisen avun, esim. psykoterapian tarjoaminen autistille varmasti loukkaa häntä suuresti. Autistille hänen oma autisminsa ei ole mikään vikatila, vaan ainoa tapa jonka hän tuntee kokea asiat. Et itsekään ilahtuisi, jos perheesi pakottaisi sinut hoitoon tilanteessa, jossa et voi havaita olevasi hoidon tarpeessa etkä myöskään ole hoidon tarpeessa. Hoitamalla autisti ei muuksi muutu, toki hän voi oppia asioita, mutta se on eri asia. 

Jätä hänet pois lomareissuilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Aspergeriin nimenomaan ei liity älyllinen

kehitysvaje/vamma;

muihin autismikirjon muotoihin voi liittyä 

huomattavissakin määrin. 

Kyllä on älyllisesti kehitysvammaisia, joilla on lisäksi asperger. 

Aspergerin oireyhtymä kuului aiemmin autismikirjon häiriöihin, ja sen keskeisiä piirteitä olivat:

-Sosiaalisen vuorovaikutuksen vaikeudet

-Rajoittuneet ja toistuvat kiinnostuksen kohteet

-Hyvä tai normaali puheenkehitys

-Normaali tai keskimääräistä korkeampi älykkyys

Vuodesta 2013 alkaen Asperger ei ole enää erillinen diagnoosi, vaan kuuluu autismikirjon häiriöön (ASD), jossa oireiden vaikeusaste vaihtelee yksilöllisesti.

Minäpä olen sattunut olemaan kehitysvamma-alalla töissä 22 vuotta. Todellakin minulla in ollut ja on tälläkin hetkellä asiakkaita, joilla on asperger todettu. Ei kehitysvammaisuus sulje pois minkään muun aivoihin vaikuttavan tekijän olemassaoloa. Se on sattumaa, mitä kohdalle sattuu. Älyllinen kehitysvammaisuus ei suojaa ihmistä ja tuo on todella stereotypia, kun ei oikeasti tunneta ihmisiä. Eihän näitä mistään tilastosta Suomessa löydy, kenellä mitäkin on. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän tunteesi ap. Minulla on autistinen veli ja joka saamarin lause alkaa sanalla "minä"

Minä haluan, minä suutun, minä menen, minä en tahdo...minäminäminä...

Siis olet Timo Soinin sisarus?

No itse olen myös autismikirjolla ja kohdallani itsekkyydeksi on laskettu se piirre, että en ole kiinnostunut toisten ihmisten asioista. Ei kiinnosta, mitä toiset latovat kassahihnalle, ei kiinnosta juoruilu jne. Äitini pitää minua tämän takia itsekkäänä, koska ei saa minusta juoruiluseuraa. Olen niin oikeudenmukainenkin, että en voi sietää paskanpuhumista. Miesten kohdalla tätä samaa ominaisuutta ylistettäisiin.

Tunnustan kyllä olevani itsekeskeinen, muuten elämä kävisi liian raskaaksi. Läheisistäni välitän, joskus liiallisuuksiin asti. Mutta elämästä pääsee helpommalla, kun keskittyy ennen kaikkea omaan ja lähipiirin hyvinvointiin.

Autistina saa tottua siihen, että koko yhteiskunta on rakennettu ja toimii ns. neurotyypillisten ihmisten ehdoilla.

Kuka on itsekeskeinen?

Minun lapseni on autistinen, ja minusta hän on ihana ihminen. Autismiin liittyy usein tiettyä mustavalkoisuutta ja lempeästi ja kunnioittaen kasvaneilla se voi kehittyä hienoksi oikeudenmukaisuudeksi. Hän ei koskaan juoruile ikävästi toisten selän takana, on herttainen ja reilu. Joissain asioissa hän on käytökseltään jäykkä, mutta ei se minua mitenkään häiritse, tunnen hänet ja osaan joustaa. En myöskään lähtisi hänen ja nentti-lasteni kanssa mihinkään lomamatkoille. Tietenkin sellaisessa menisi sukset ristiin. 

Vierailija kirjoitti:

Autismin ydinoireisiin kuuluu kehittymätön mielenteoria. Se tarkoittaa sitä, että autisti ei hahmota että kaikilla on omat ajatukset ja tunteet, vaan hän olettaa kaikkien kokevan asiat samoin kuin hän itse. Vaikka tämä asia voidaan hänelle opettaa, niin usein kuitenkin se todellinen ymmärrys jää vaillinaiseksi, kun kyky samaistua toisen tunnetilaan puuttuu. Autisti voi siis tietoisella tasolla tietää, että toinen ajattelee eri tavoin kuin hän, mutta hän ei kuitenkaan ymmärrä asiaa tunnetasolla, joten asialla ei hänen näkökulmastaan ole juurikaan merkitystä.

Näin se juuri on. Tästä syystä on helppo ymmärtää, että autistilla ei ole samanlaista  tarvetta kommunikoida kokemuksistaan ja ajatuksistaan - miksi olisikaan, koska hänen hahmotuksensa nojalla kaikkihan kokevat samoin kuin hän itse. Ja turhautuminen, ärtymys ja raivo autistin suunnalta kun tapahtuu jotain ei-hänen-mielensä-mukaista on myös ymmärrettävää - miksi muut tahallaan ärsyttävät häntä vastoin parempaa tietoaan, vaikka autistin uskomuksissa muut kokevat samoin kuin hän itse. Autisti ei todennäköisesti ole tunteeton, mutta tunteiden ilmaiseminen voi olla hänen näkökulmastaan turhaa. Kun kaikkihan jakavat hänen tunnetilansa muutenkin.

Kaikki autismikirjolla olevat eivät ole mitenkään erityisen itsekeskeisiä.

Aspergerin oireyhtymäon omana diagnoosinaan edelleen voimassa vaikka asperger on autismikirjon käsitteen alla. Syynä on osin samankaltaiset piirteet tai kaavamaisuus. 

Älyllistä vikaa aspergereissä ei ole. Päinvastoin.

Lapsuusiän autismi on eri asia. Jos puhutaan taas älyllisestä kehitysvammaisuudesta, heillä usein rinnakkaisia oireyhtymiä ja sairauksia joita on useita aina lapsuusiän autismista ja masennuksesta vaikkapa sokeritautiin. 

Vierailija kirjoitti:

Autistit pitäisi viedä järveen tai metsään jo lapsena.

Näin jos tehtäisiin, sinäkään et olisi tuota pskaa kirjoittelemassa.

Kirjolaisen vaimo täällä. Todellakin tunnistan tuon jonkun mainitseman toisen pahasta olosta suuttumisen. Jos minulla on jostain paha mieli tai olen sairas, niin jotenkin puoliso onnistuu kääntämään huomion siihen, miten hänen fiiliksensä/päivänsä/suunnitelmansa menivät pilalle siitä.

Hänen mielipahansa ja sairautensa taasen vaativat keskimääräistä enemmän huomiointia.

Silti rakastan.

Keskittyy olennaiseen. Samaa kaikki tekevät mutta ovat oppineet sitä sosiaalisuutta. 

Voisiko johtua siitä että autistin erilaiset tarpeet eivät muulla tavalla tule huomioiduksi ja nähdyksi? Moni nentti voisi yllättyä kun tietäisi miten monille solmuille autistit saattavat ihan hiljaa itsensä laittaa, jotta autisti tulisi hyväksytyksi ja jottei häntä yrmittäisi. Tämä hiljainen yrittäminen, sietäminen ja itsensä sekä tarpeidensa jo valmiiksi latistaminen ei välttämättä koskaan näy ulospäin. Asian intensiteetti voi olla sellainen, josta nentti jo älähtäisi, mutta autisti on vain oppinut nielemään epämukavuutensa.

Plus, mikä sinulle on pikkujuttu voi autistilapselle ja myös aikuiselle luoda hyvin inhottavan kaaoksen ja kaiken päällekaatumisen tunteen. Mikä sinulle on pientä saattaa olla autistin koko huomion vievä ja jopa kivulta tuntuva aistiärsyke ynnä muuta.

Ymmärrä että elät maailmassa, joka haastaa sinua paljon paljon vähemmän kuin autistia. Sinä saat joka päivä lähteä maaliviivalta, autisti lähtee jostain sadan metrin takaa sinun takaasi. Iltasella kun sinä olet väsynyt, on autisti kenties melttarin kourissa ja jo täysin uupunut. Siitä tavallisesta päivästä, joita pitäisi jaksaa aika monta.

Yksi syy voi myös olla etteivät autistit aina ole kovin ihmiskeskeisiä. He ovat asiakeskeisiä ja faktakeskeisiä. Heille omat ajatuksetkin voivat olla vain kommunikoitavaa informaatiota, eivätkä sisällä sen kummempia muita lisämerkityksiä tai kontekstia tai pyrkimyksenä ole sosiaalisuus, vaan tiedon ja faktojen levittäminen.

Ja, kuka muukaan autistilapsen tarpeita kuuntelisi kuin sinä? Kuka muu hänen itsensä lisäkseen pitäisi huolta siitä että myös hän tulee huomioiduksi? Usein se on autisti jota ei huomioida tai jonka pyrkimystä pitää itsestään huoli suomitaan siinä missä toisen "normaalin" assertiivisuudelle, itseadvokaattina toimimiselle ja mielipiteille ei lotkauteta korviaankaan. Koska heidän tarpeensa ovat SAMANLAISET kuin sinun/muiden "normaalien". Se on automaattista että tietenkin toimitaan kuten toimitaan, koska olisi hullua toimia siten ettei tarpeet tulisi huomioiduksi ja täytetyksi, joten kenenkään ei edes tarvitse sanoa mitä tarvitsee ääneen, kenenkään ei tarvitse vaikuttaa itsekkäältä minäminältä, koska valtaosan tarpeet ja tärkeimmät normaalielämän sujumisen kannalta oleelliset asiat toteutuvat kuin itsestään. Mutta autistin suurimmat tarpeet kun tosiaan ovat usein erinäköisiä kuin valtaosan. Hän joutuu erikseen pyytämään ja viemään huomiota itseensä, jotta hänenkin olisi mahdollista saavuttaa hyvä perusolotila.

Kaikessa ei pidä antaa periksi, mutta voi myös miettiä MIKSI. Ei hän vaadi asioita tehtäväksi aina kuten hän haluaa, koska olisi huvikseen itsekäs kusipää, vaan koska takana on jokin oleellinen tarve. Vaikkapa se päivän kaoottisuus ja se tunne mikä tulee kun liian monta asiaa yhtä aikaa ovat kaoottisia. Niin, siitä tulee fiilis että voisipa päästä yksin hämärään huoneeseen lyömään päätään seinään poissa kaikelta. Jotta tuohon pisteeseen ei joudu, pitää kuormaa helpottaa jotenkin.

Yrittäkää löytää se syy miksi hän haluaa mitä haluaa ja tekee mitä tekee. Sitten katsotte mistä kaikesta haastavasta se päivä voikaan koostua. Määritätte mikä on pakollista ja tehtävä riippumatta autistin tarpeista (vaikkapa tehdä myös jotain mitä joku muu haluaa) ja mikä ei ja miten pakollista voitaisiin autistille helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on nyt täysi-ikäinen nuori autistiaikuinen, joka ihan todellakin inhoaa minua syvästi. En usko että asia tulee muuttumaan. Meillä yritettiin myös tuota ulkopuolista apua, mutta se oli täysin turhaa. Pahimmillaan kuulin, kuinka hän kertoi minun olevan täysin säälittävä teenäisine rakkaudentunnustuksineni; hänen mielestään verisukulaisuudella ei ole mitään merkitystä - olen kuulema jotenkin heikkolahjainen. Ilmoitti aina nuorempana, että kun 18 täyttää lähtee sinä päivänä eikä koskaan katso taaksensa. Näin teki. Opiskelee - ainakin toivon niin - yliopistolla fysiikkaa yhä, ja asuu solussa. On kertonut, että tekee minusta rikosilmoituksen jos yritän ottaa yhteyttä. Olen jotenkin luovuttanut. 

Otan osaa - meillä lähes identtinen historia. Silti melkein hymyilytti. Minäkin olen kuullut, että ajatusmaailmani on apukoulutasoista biojätettä, ja jos maailma ymmä

Ai hitto 😂

Sori, ei varmaan sais nauraa, mutta onhan tuo nyt hienosti sanailtu. Kuvittele sama johonkin huumoriohjelmaan, esim. Sirkan sanomaksi.

Vähän tuntuu, että näillä on jokin osa vielä kaikkitietävän, uhmakkaan murkkuikäisen tasolla, mutta muuten korkea äly. Ehkä se menee vielä ohi, kun kasvavat oikeasti aikuisiksi. Minusta tuntuu, että varsinkin pojat on aika hitaita aikuistumaan nimenomaan tuossa mielessä. Eivät välttämättä möläyttele tökeröyksiä vieraille ihmisille, mutta oma perhe ja varsinkin äiti saa ne pahimmat kommentit. 

- Eri, ja vaikka välit hyvät onkin, niin jotain tuttuakin tuossa on. Sekä itsellä että aikuisella lapsella nepsy-piirteitä. 

Lomalla voi tehdä eri ihmiset eri asioita. Ei muiden ole pakko mennä yhden mieltymysten mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvällä kasvatuksella tuosta olisi päässyt.

Jep. Autistina (ja siten paljon autistien kanssa olleena) olen huomannut, että monessa autistilapsen perheessä on kasvatettu autistia niin, että muiden pitää ottaa hänet huomioon. On ajateltu hyvää, mutta unohdettu että pitäisi myös opettaa niistä muiden ihmisten tunteista ja tarpeista. Muut huomaavat tuon ongelman aikaisemmin kuin omat vanhemmat, jossa se huomataan vasta kun tuo ominaisuus kääntyy perhettä vastaan tai siitä ei kasvetakaan oletusten mukaisesti itsekseen yli. 

Jos ihmisellä on rajoitteita niin kyllä on hyvä huomioida. Jos oot allerginen kissoille eikä sun elimistö siedä niin onko hyvä muiden olla siinä tiukkana että kuule muut haluaa tänne kissan ja me ei aleta sun takia tässä myötäilemään. Tai jos papalla on kipeä ja huono purukalusto niin ostetaan nyt vaan sitä kaikkein sitkeintä leipää kun muut tykkää.