Lapseni on autismikirjolla. Eniten ärsyttää itsekeskeisyys.

Vierailija kirjoitti:

Sano ettei täällä kukaan muukaan saa aina tahtoaan läpi. Että kompromisseilla eletään.

Juuri tämä. Häneltä puuttuu kyky hahmottaa tilanteita, joten ne pitää kertoa hänelle.

Hän ei aisti muiden tunteita, joten hänelle pitää kertoa, että muille tulee paha mieli, jos kaikki tehdään vain yhden ehdoilla.

Itse olen autisti, ja minua ärsyttää se, että ihmiset eivät kerro asioita, ja sitten suuttuvat, kun minä en arvaa, mitä he ajattelevat.

Paras olisi lomareissuilla pitää selkeitä palavereja, joissa jokainen saisi sanoa mitä haluaa tehdä, ja yhdessä sovittaisi, mitä tehdään.

Autismiin ei kuulu minäkeskeisyys, mutta siihen kuuluu se, että pää ei kestä, jos suunnitelmia tehdään ja muutetaan lennossa.

Myös minulla on yksi kolmesta lapsesta kirkolla. Hän on kaikista epäitsekkäin ja uhrautuvin. Ei se kaikki luonne kirjolla olosta johdu.

Kyse on siitä, että joustaminen on vaikeaa. Itse sen opin, koska sitä naisilta edellytetään, mutta vietän paljon aikaa yksin, koska joustaminen on uuvuttavaa. Omat tavat ja rutiinit on mulle tärkeitä. 

Ap, toivoa on! Minun poikani on myös autistinen. Hän oli todella itsekeskeinen teini ja juuri 18 vuotiaana mielestäni kakkein hankalimmillaan. Sittemmin hän on kasvanut paljon henkisesti ja nyt 21 -vuotiaana oikein huomaavainen ja empaattinen nuori mies.  Pleikkarit jäivät ja tilalle tuli kaikenlainen itsensä kehittäminen. Toivottavasti teillä menee samoin! Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä, että joustaminen on vaikeaa. Itse sen opin, koska sitä naisilta edellytetään, mutta vietän paljon aikaa yksin, koska joustaminen on uuvuttavaa. Omat tavat ja rutiinit on mulle tärkeitä. 

Kyllä minäkin osaan joustaa, mutta en enää halua. Joustin aikani, ja nyt eläkkeellä en todellakaan jousta - miksi ihmeessä joustaisin? Minä en kaipaa muiden ihmisten seuraa, enkä tarvitse heiltä mitään. Ei ole tarvetta kompromisseihin, eikä kenenkään tarvitse sietää *vaikeuttani*. Tilannehan on täysin win-win. Sellainen pysyvä joustaminen, josta saisin jotakin iloa, ei minuun koskaan tarttunut. Tämän kun sitten täräytti päin näköä neuvojille, niin voi sitä loukkaantumisen määrää, koska Kyllähän Kaikkien Pitää. News flash: ei pidä. 

Kasvata se kersasi opeta käytöstavoille ja ottamaan muut huomioon.

Mulla kaksi autisminkirjolaista ja ovat todella erilaisia. Poika ajaa itseään loppuun kun on liian empaattinen ja hoivaa kaikkia läheisiään ja ajattelee muiden hyvinvointia eikä itseään. Häntä olen yrittänyt kasvattaa itsekeskeisemmäksi koska on helposti hyväksikäytettävissä. Tyttö on taas juuri päinvastainen tapaus ja hänelle yritän opettaa muiden huomioon ottamista. 

No ei tarvitse olla millään kirjolla, ihan tavalliset ihmisetkin on hirvittävän itsekeskeisiä, erityisesti miehet. En ymmärrä yhtään miten keski-ikäinenkin voi olla aina vaan minä nämä, minä sitä, minä tätä, minun tarpeet ja menot vailla suorastaan minkäänlaista kykyä ajatella asioita toisten näkökulmasta. Joskus kun hän puhuu työasioistakin, joudun sanomaan hänelle että no sinunn pitää ottaa huomioon aikatauluissasi muutkin, sun pitää ymmärtää että ilmoitat ajoissa jotta muut tietää mitä tapahtuu, et voi vaan mennä sinne xxx paikkaan koska muiden on valmistauduttava nehän voi olla jossain muualla ei ne sinua siellä odota kädet ristissä. Siis neuvon häntä kuin pientä lasta kerta toisen jälkeen koska hän ei ajattele asioita kuin omasta vinkkelistä. Ihan v...n ärsyttävää aikuiselta mieheltä. Ei hän sitä ilkeyttään tee, hän ei vaan ajattele muita kuin omia juttuja/tekemisiä.

Vierailija kirjoitti:

Veljeni suuttuu jopa muidenkin tunteista. 

Kun sanon hänelle että minulla on paha mieli, hän sanoo että hänelle tuli nyt huono fiilis kun sanoin näin.t.se autistin sisko

Yksi mun lapsista tekee tätä samaa, eli jos kerron hänelle jotain mikä itseäni harmittaa, hän hermostuu fiiliksen pilaamisesta. Tai silloin kun olen kipeä, suhtautuu minuun jääkylmästi, vaikka normaalisti olisi ainakin vähän hellä ja kiltti. En ymmärrä, vieläkään. 

Toinen taas aikuistuu pian ja asuu jo omillaan, mutta edelleen ajattelee vain itseään. Esim. jouluksi ei ollut hankkinut tai tehnyt yhtään mitään muille. Ei toisaalta myöskään pyydä juuri mitään, mutta sentään kiittää lahjoista, ja on tyytyväinen kun saa ne. Ei kysy kuulumisia eikä ole niistä kiinnostunutkaan. 

Molempia on kasvatettu ihan normaalisti ja yritetty opettaa perusjuttuja toisen huomioinnista kotitöihin ja ties mihin. Hyvin vähän kantaa mikään hedelmää, ja me vanhemmat käytiin perheneuvolassakin tästä puhumassa, että mitä tehdään väärin. Eipä ole kukaan osannut antaa vinkkejä, kuulemma tehdään asiat just kuten pitääkin. 

Se on sanottava, että ainakin lapset vaikuttavat tyytyväisiltä ja kiitollisilta. Eivät ole jatkuvasti mankumassa jotain uutta, osaavat kiittää jne. Olisi vaan ollut mukava opettaa ihan arjen perustaitoja ilman että sitä vastustetaan voimakkaasti, voi meinaan kostautua heille aikanaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvällä kasvatuksella tuosta olisi päässyt.

Jep. Autistina (ja siten paljon autistien kanssa olleena) olen huomannut, että monessa autistilapsen perheessä on kasvatettu autistia niin, että muiden pitää ottaa hänet huomioon. On ajateltu hyvää, mutta unohdettu että pitäisi myös opettaa niistä muiden ihmisten tunteista ja tarpeista. Muut huomaavat tuon ongelman aikaisemmin kuin omat vanhemmat, jossa se huomataan vasta kun tuo ominaisuus kääntyy perhettä vastaan tai siitä ei kasvetakaan oletusten mukaisesti itsekseen yli. 

Missä ihmeen maailmassa sä oikein elät? Tämähän on täysin neurotyypillisille suunniteltu maailma, joka ei ota autisteja lainkaan huomioon. Autisti joutuu joustamaan ihan jatkuvasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvällä kasvatuksella tuosta olisi päässyt.

Ei olisi. Minulla oli todellakin hyvä kasvatus ja kova kuri. Aivan saman ajatusmaailman omaan nykyisinkin kuin nuorena. Erotuksena on se, etten edes yritä tulla toimeen/toimia muiden ihmisten kanssa. Loppui se sanominen.

Ei kovalla kurilla saa ihmistä kasvatettua empaattiseksi ja huomioonottavaksi. Päinvastoin. 

Ei varmaan saakaan. Mutta nyt puhutaan autistista, jolta muiden huomioiminen ei tule luonnostaan. Siksi tarvitaan selvät säännöt miten millaisessakin tilanteessa tulee toimia. Varmasti autistille kuormittavaa, mutta jos täytyy ryhmässä toimia, toimitaan ryhmän säännöillä eikä ryhmä sen mukaan miten yhtä kulloinkin huvittaa. 

Jossain menee raja, milloin autismin piirteet ovat niin voimakkaita, ettei tällainen toiminta vain onnistu. 

Pitäkää omat rajanne. Minun teini ei ole autistinen silti hyvin minä-keskeinen ja laiska. Ihmiset on sellaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä, että joustaminen on vaikeaa. Itse sen opin, koska sitä naisilta edellytetään, mutta vietän paljon aikaa yksin, koska joustaminen on uuvuttavaa. Omat tavat ja rutiinit on mulle tärkeitä. 

Kyllä minäkin osaan joustaa, mutta en enää halua. Joustin aikani, ja nyt eläkkeellä en todellakaan jousta - miksi ihmeessä joustaisin? Minä en kaipaa muiden ihmisten seuraa, enkä tarvitse heiltä mitään. Ei ole tarvetta kompromisseihin, eikä kenenkään tarvitse sietää *vaikeuttani*. Tilannehan on täysin win-win. Sellainen pysyvä joustaminen, josta saisin jotakin iloa, ei minuun koskaan tarttunut. Tämän kun sitten täräytti päin näköä neuvojille, niin voi sitä loukkaantumisen määrää, koska Kyllähän Kaikkien Pitää. News flash: ei pidä. 

Bingo!

Asia on juurikin näin! 👌🏼🥳

-toinen assieläkeläinen, joka ei enää jousta yhtään missään muiden mieliksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvällä kasvatuksella tuosta olisi päässyt.

Jep. Autistina (ja siten paljon autistien kanssa olleena) olen huomannut, että monessa autistilapsen perheessä on kasvatettu autistia niin, että muiden pitää ottaa hänet huomioon. On ajateltu hyvää, mutta unohdettu että pitäisi myös opettaa niistä muiden ihmisten tunteista ja tarpeista. Muut huomaavat tuon ongelman aikaisemmin kuin omat vanhemmat, jossa se huomataan vasta kun tuo ominaisuus kääntyy perhettä vastaan tai siitä ei kasvetakaan oletusten mukaisesti itsekseen yli. 

 

Missä ihmeen maailmassa sä oikein elät? Tämähän on täysin neurotyypillisille suunniteltu maailma, joka ei ota autisteja lainkaan huomioon. Autisti joutuu joustamaan ihan jatkuvasti. 

Kaikki me joudutaan

Kirjolla oleva usein joutuu jatkuvasti kamppailemaan, tekemään työtä ja sietämään epämukavuutta sopeutuakseen yhteiskuntaan, joka on suunniteltu neurotyypillisten ehdoilla toimivaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljeni suuttuu jopa muidenkin tunteista. 

Kun sanon hänelle että minulla on paha mieli, hän sanoo että hänelle tuli nyt huono fiilis kun sanoin näin.t.se autistin sisko

 

 

Yksi mun lapsista tekee tätä samaa, eli jos kerron hänelle jotain mikä itseäni harmittaa, hän hermostuu fiiliksen pilaamisesta. Tai silloin kun olen kipeä, suhtautuu minuun jääkylmästi, vaikka normaalisti olisi ainakin vähän hellä ja kiltti. En ymmärrä, vieläkään. 

 

Toinen taas aikuistuu pian ja asuu jo omillaan, mutta edelleen ajattelee vain itseään. Esim. jouluksi ei ollut hankkinut tai tehnyt yhtään mitään muille. Ei toisaalta myöskään pyydä juuri mitään, mutta sentään kiittää lahjoista, ja on tyytyväinen kun saa ne. Ei kysy kuulumisia eikä ole niistä kiinnostunutkaan. 

 

Molempia on kasvatettu ihan normaalisti ja y

"Yksi mun lapsista tekee tätä samaa, eli jos kerron hänelle jotain mikä itseäni harmittaa, hän hermostuu fiiliksen pilaamisesta. Tai silloin kun olen kipeä, suhtautuu minuun jääkylmästi, vaikka normaalisti olisi ainakin vähän hellä ja kiltti. En ymmärrä, vieläkään. "

No mä ymmärrän, koska olen aikuinen autisti ja erityisherkkä.

Poikasi on äärettömän herkkä ja empaattinen. Niin herkkä, että ei kestä omia tunteitaan. Supressio eli näennäinen tunteiden kieltäminen on selviytymiskeino.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvällä kasvatuksella tuosta olisi päässyt.

Jep. Autistina (ja siten paljon autistien kanssa olleena) olen huomannut, että monessa autistilapsen perheessä on kasvatettu autistia niin, että muiden pitää ottaa hänet huomioon. On ajateltu hyvää, mutta unohdettu että pitäisi myös opettaa niistä muiden ihmisten tunteista ja tarpeista. Muut huomaavat tuon ongelman aikaisemmin kuin omat vanhemmat, jossa se huomataan vasta kun tuo ominaisuus kääntyy perhettä vastaan tai siitä ei kasvetakaan oletusten mukaisesti itsekseen yli. 

 

Missä ihmeen maailmassa sä oikein elät? Tämähän on täysin neurotyypillisille suunniteltu maailma, joka ei ota autisteja lainkaan huomioon. Autisti joutuu joustamaan ihan jatkuvasti. 

Kaikki

Niin. Eli autisti joutuu kaiken sen autistispesifin joustamisen lisäksi vielä joustamaan sitä normaalia joustoa, mitä kaikki muutkin. 

Vierailija kirjoitti:

Sano ettei täällä kukaan muukaan saa aina tahtoaan läpi. Että kompromisseilla eletään.

 

Ei autisti ajattele kuin neurotytpilinen. Ei se mikään aurismi silloin oliskaan. Tää on yleinen ongelma, että kuvitellaan samojen juttujen toimivan autsmiin kuin neurotyypullisiin

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli niin mukavan helppoa kun tällaiset vtun ap ina t  myytiin sirkukseen tai suljettiin hullulaan. Nykyään ei jää muita vaihtoehtoja kuin lavastaa onnettomuus että pääsee eroon moisesta riesa-saastasta.

Haluaisit tappaa minut ja minun lapset? 

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli niin mukavan helppoa kun tällaiset vtun ap ina t  myytiin sirkukseen tai suljettiin hullulaan. Nykyään ei jää muita vaihtoehtoja kuin lavastaa onnettomuus että pääsee eroon moisesta riesa-saastasta.

Olisit nähtävästi ensimmäinen myytävä kirjoituksesi perusteella.