Onhan se koomista kun anoppi passaa appiukkoa jatkuvasti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat oikein kilvoittelee, kumpi tekee enemmän. Fyysisiä töitä ja muutakin. Jaksaa, jaksaa. En pysy perässä, kun esim. haravoidaan. 

Valittavat, että nykynuoriso on heikko. Isä on töissä 80-v. Pyörittää omaa yritystä. 

Tunnen riittämättömyyttä. Kai elämässä saa olla muutakin sisältöä kuin työ. 

Tämä. Eivät tuollaiset voi olla onnellisia.

Mä ymmärrän kun on ikänsä tehnyt paljon, on hankala himmata, mutta meillä tuo on mennyt pelkäksi suorittamiseksi. Sitten ollaan kipeitä ja valitetaan kun ei tahtoisi jaksaa. Pakko kuitenkin tehdä, aina ja samalla tavalla kuin ennenkin, mitä ne naapuritkin sanoo jos ruoho on leikkaamatta hetken pidempään. Osaavia, taitavia ja hemmetin hyvässä fyysisessä kunnossa ikäisekseen ovat, mutta ilo tuntuu kadonneen tuohon pakkot

Jos on onnistunut vaurastumaan, niin voi ostaa itselleen palveluita. Se on suotavaakin. Miksi käyttää aikaansa töihin, jos samalla ajalla voi tienata 5 x enemmän kuin maksaa toiselle työstä. 

Wolt on kiva joskus, mutta eihän se hyvää elämää, että tilaa ruokansa muovirasioissa oven taakse. 

Siitä tulee irrallinen olo. Pitää oikein ottaa itseään niskasta kiinni ja muistaa, että ruoka on elämän perusasioita. 

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan halunnut enkä aikonut olla äitini kopio, se häntä hiertää paljon. Eikä ymmärrä että tämä on meidän parisuhteelle toimiva tapa.

 

Anoppini on ottanut todella syvästi häneen kohdistuvana loukkauksena kaiken, minkä teen vähänkin eri tavalla kuin hän. Ja tosiaan ihan estoitta haukkuvat ja mäkättävät minulle, sekä anoppi että appi.

Siksi en enää ole edes tekemisissä, koska he sekaantuivat kaikkiin tekemisiini ihan koko ajan. Nyt sitten solvaavat selkäni takana.

 

Mahdatte olla hirveän nuori pari?  Minua huvittaa nämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun nyt on wolt ei kenenkään tarvitse passata ketään.  Saako sieltä kuuman teeveden?

Wolt on typerää, jos on lapsia. Minkälaisen laiskan mallin antaa lapsilleen, jos ei omaa ruokaansa viitsi tehdä? Ravinto on elämän perusasioita. 

 

 

Ei saa ketään passata, jokainen tehköön itse.  Nainen ei ole yleiskone eikä hella.

Ruokahuollon voi jakaa tasapuolisesti, jos ei ole muuta tehtävää kotona. Kaupassa voidaan käydä yhdessä ja suunnitella viikon ruuat. Kaikki osallistuvat. Kaikki! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan halunnut enkä aikonut olla äitini kopio, se häntä hiertää paljon. Eikä ymmärrä että tämä on meidän parisuhteelle toimiva tapa.

 

Anoppini on ottanut todella syvästi häneen kohdistuvana loukkauksena kaiken, minkä teen vähänkin eri tavalla kuin hän. Ja tosiaan ihan estoitta haukkuvat ja mäkättävät minulle, sekä anoppi että appi.

Siksi en enää ole edes tekemisissä, koska he sekaantuivat kaikkiin tekemisiini ihan koko ajan. Nyt sitten solvaavat selkäni takana.

 

 

Mahdatte olla hirveän nuori pari?  Minua huvittaa nämä.

Ei olla, nykyään jo vankasti keski-ikäisiä. Miten se meidän ikä siihen appivanhempien kamalaan käytökseen edes liittyy? Kun muutimme yhteen, mieskin oli asunut omillaan jo kahdeksan vuotta.

Anoppi sen sijaan oli parikymppinen mennessään naimisiin. Ei mitään koulutusta ja heti kolme lasta putkeen eli se hänen kohtalonsa saneltiin sitten siinä. Piti siitä huushollista jotenkin sitten elämäntehtävä saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin? Itsekin tykkään hemmotella miestäni tilaisuuden tullen, hänkin sitten huomioi minut (saan spontaaneja jalka- ja niskahierontoja; kaupasta tulee ostoslistan ulkopuolelta pieniä yllätyksiä löytöjä, joista tietää minun pitävän). Rakkaudenosoituksia nämäkin ja suhteen hoitamista arjessa. 

Niin? Kyse oli jatkuvasta passaamisesta joka ei välttämättä ole passaajalle lainkaan mielekästä. 

Miksi ajattelet että aikuinen ihminen ei osaa itse lopettaa passaamista, jos ei pidä siitä? 

Se että passaaminen ei ole sinulle mielekästä, ei tarkoita etteikö se olisi toisille. 

Monella työteliäällä ihmisellä on vanhemmiten se ongelma, että aikaa on liian paljon ja tekemistä liian vähän. Oma anoppini aikanaan paitsi passasi ja hoiti lapsenlapset kun ne olivat kyläilemässä, lisäksi hänellä oli valtava, upeasti hoidettu puutarha. Hän kalasti, teki klapeja, auttoi naapureita ja lisäksi vaihtoi kodin järjestystä kuukausittain, kun oli aikaa. .

Hän ei vain osannut olla jouten, ikänsä töitä tehnyt ihminen 

Vierailija kirjoitti:

Olin 25 v, kun anoppini kuoli. Hän oli syntynyt samana vuonna kuin mummoni. Olen eri yhteiskuntaluokasta kuin mieheni.

Anoppini yritti avioliittoni alkuaikoina istuttaa minuun tuon passaamistavan, jota aluksi teinkin. Mutta lasten synnyttyä sanoin miehelle, että en nouse enää aikaisin aamulla keittämään hänelle kahvia ja tekemään eväitä. Mies sitten alkoi tehdä itse.

Vuosien ja vuosikymmenten myötä vähensin passaamista ja nyt olen lopettanut sen lähes kokonaan. Mies kyllä osaa tehdä kaikkia hommia ja kotitöitä, kun vaan käskee. Toki se käskeminen usein harmittaa, kun olettaa aina, että mies osaa käskemättäkin ne asiat tehdä. Mutta ei vaan viitsi.

Onneksi minulla ei ollut anoppia kuin n. 6-7 vuotta.

Oikea asenne.  Istua divaanilla ja käskeä miestä.  Ilmeisesti sitä huonommasta taustasta.

Minä passaan mieheni huolellisesti ja hän taas minua, eri asioista. Näin menty liittoa yli 40 vuotta. Menenkin tästä, juuri heräämme, keittämään kaurapuuron, laitan hänellekin lautaselle , samalla kuin itselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin? Itsekin tykkään hemmotella miestäni tilaisuuden tullen, hänkin sitten huomioi minut (saan spontaaneja jalka- ja niskahierontoja; kaupasta tulee ostoslistan ulkopuolelta pieniä yllätyksiä löytöjä, joista tietää minun pitävän). Rakkaudenosoituksia nämäkin ja suhteen hoitamista arjessa. 

Moni avioliitto voisi paremmin, kun kilvoittelisitte toistenne palvelemisessa. Ei se oma töykeily toiselle ole se ainoa oikea tapa toimia.

Vaikka en passaa miestäni, kuten äitini isääni, meillä on hyvä olla ja rakkautta molemmin puolin. Toki tehdään toisen eteen asioita, mutta ei suoriteta niska limassa, hampaat irvessä ja pakolla. Toinen ymmärtää senkin jos joku päivä on väsynyt eikä jaksa, eikä oleta että palvelu toimii vaikka sairaana. 

Mun vanhemmilla on tuollakin tapaa ihan hyvä liitto, joskus oikein huonona päivänä kuului tuskastelua työleiristä äidin suusta, mutta samaa rataa jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan halunnut enkä aikonut olla äitini kopio, se häntä hiertää paljon. Eikä ymmärrä että tämä on meidän parisuhteelle toimiva tapa.

 

Anoppini on ottanut todella syvästi häneen kohdistuvana loukkauksena kaiken, minkä teen vähänkin eri tavalla kuin hän. Ja tosiaan ihan estoitta haukkuvat ja mäkättävät minulle, sekä anoppi että appi.

Siksi en enää ole edes tekemisissä, koska he sekaantuivat kaikkiin tekemisiini ihan koko ajan. Nyt sitten solvaavat selkäni takana.

 

 

Mahdatte olla hirveän nuori pari?  Minua huvittaa nämä.

Ei olla, nykyään jo vankasti keski-ikäisiä. Miten se meidän ikä siihen appivanhempien kamalaan käytökseen edes liittyy? Kun muutimme yhteen, mieskin oli asunut omillaan jo kahdeksan vuotta.

Eihän aikuisten ihmisten asioihin puututa. Sinä ehkä nuorempi kuin mies?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun nyt on wolt ei kenenkään tarvitse passata ketään.  Saako sieltä kuuman teeveden?

Wolt on typerää, jos on lapsia. Minkälaisen laiskan mallin antaa lapsilleen, jos ei omaa ruokaansa viitsi tehdä? Ravinto on elämän perusasioita. 

Wolt tuo myös kauppatavaroita. Erittäin hyvä vaihtoehto kun koko perhe sairastui yhtäaikaa. Kauppareissu olisi ollut typeryyttä ja levittänyt tautia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun nyt on wolt ei kenenkään tarvitse passata ketään.  Saako sieltä kuuman teeveden?

Wolt on typerää, jos on lapsia. Minkälaisen laiskan mallin antaa lapsilleen, jos ei omaa ruokaansa viitsi tehdä? Ravinto on elämän perusasioita. 

 

 

Ei saa ketään passata, jokainen tehköön itse.  Nainen ei ole yleiskone eikä hella.

Ruokahuollon voi jakaa tasapuolisesti, jos ei ole muuta tehtävää kotona. Kaupassa voidaan käydä yhdessä ja suunnitella viikon ruuat. Kaikki osallistuvat. Kaikki! 

Ja kaiken voi tehdä paremmin. Ruuan voi hankkia alkutuottajilta. Terveellisempää ja vitamiinirikkaampaa ruokaa. Lihaa suoraan metsästäjiltä, vihannekset lähitiloilta jne. Pitää olla aktiivinen elinympäristönsä suhteen. Vaikka työmäärä pienenee ja koneet hoitaa entistä enemmän, niin hallintaa ei saa antaa pois. Ei saa päästää lankoja käsistä. Pitää olla aktiivinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun nyt on wolt ei kenenkään tarvitse passata ketään.  Saako sieltä kuuman teeveden?

Wolt on typerää, jos on lapsia. Minkälaisen laiskan mallin antaa lapsilleen, jos ei omaa ruokaansa viitsi tehdä? Ravinto on elämän perusasioita. 

Wolt tuo myös kauppatavaroita. Erittäin hyvä vaihtoehto kun koko perhe sairastui yhtäaikaa. Kauppareissu olisi ollut typeryyttä ja levittänyt tautia. 

 

Järkevintä on pitää aina kotona vaan ruokavara ihan itse. Meillä on aina parin viikon ruoka-annokset valmiina pakkasessa tuon varalta. Teen aina lomilla myös lisää eli lounasannoksia, sämpylöitä, pizzataikinapalloja jne. Sieltä voi aina ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan halunnut enkä aikonut olla äitini kopio, se häntä hiertää paljon. Eikä ymmärrä että tämä on meidän parisuhteelle toimiva tapa.

 

Anoppini on ottanut todella syvästi häneen kohdistuvana loukkauksena kaiken, minkä teen vähänkin eri tavalla kuin hän. Ja tosiaan ihan estoitta haukkuvat ja mäkättävät minulle, sekä anoppi että appi.

Siksi en enää ole edes tekemisissä, koska he sekaantuivat kaikkiin tekemisiini ihan koko ajan. Nyt sitten solvaavat selkäni takana.

 

 

Mahdatte olla hirveän nuori pari?  Minua huvittaa nämä.

Ei olla, nykyään jo vankasti keski-ikäisiä. Miten se meidän ikä siihen appivanhempien kamalaan käytökseen edes liittyy? Kun muutimme yhteen, mieskin oli asunut omillaan jo kahdeksan vuotta.

Tässä vaan huomaa miten vaikea joidenkin on ymmärtää että joissain perheissä/suvuissa vaan on ihan erilainen dynamiikka, valtarakenteet, miksi niitä sitten kutsuisikin. "Kun meidän suvussa tehdään näin, eikö kaikki tee samoin?"

Tässä vaan huomaa miten vaikea joidenkin on ymmärtää että joissain perheissä/suvuissa vaan on ihan erilainen dynamiikka, valtarakenteet, miksi niitä sitten kutsuisikin. "Kun meidän suvussa tehdään näin, eikö kaikki tee samoin?"

Minun äitini oli ihan samanlainen kynnysmatto kuin anoppinikin.

Siksi minä päätin jo lapsena, että itse en siihen rupea.

Ei se aina ole kyse edes mistään sukuperinnöstä, vaan yksilölläkin voi olla oma tahto.

Kaikkein suurin vääntö anopin kanssa oli siitä, että kuka meidän (minun ja mieheni) perheessä hoitaa yhteydenpidon miehen sukulaisiin. Anoppi raivosi ja riehui ja manipuloi ja mäkätti loputtomiin, kun en yksinkertaisesti vain ottanut sitä kontolleni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun nyt on wolt ei kenenkään tarvitse passata ketään.  Saako sieltä kuuman teeveden?

Wolt on typerää, jos on lapsia. Minkälaisen laiskan mallin antaa lapsilleen, jos ei omaa ruokaansa viitsi tehdä? Ravinto on elämän perusasioita. 

Wolt tuo myös kauppatavaroita. Erittäin hyvä vaihtoehto kun koko perhe sairastui yhtäaikaa. Kauppareissu olisi ollut typeryyttä ja levittänyt tautia. 

 

Järkevintä on pitää aina kotona vaan ruokavara ihan itse. Meillä on aina parin viikon ruoka-annokset valmiina pakkasessa tuon varalta. Teen aina lomilla myös lisää eli lounasannoksia, sämpylöitä, pizzataikinapalloja jne. Sieltä voi aina ottaa.

Minusta tuossa on myös kyse aktiivisuudesta ja oman elinympäristönsä tiedostamisesta. Ruoka on osa tätä kuviota. Mitä aktiivisempi ihminen on tässä asiassa, sen elinvoimaisempi hän on. Ympäristössä on niin paljon myrkkyjä ja ravinnossa lisäaineita. 

Kyse on jaksamisesta. Tavallaab myös ahkeruudesta, että ottas selvää, mitä on lautasella. Tutkii ympäristöä, mistä ruoka tulee. 

Aikaisemmin ahkeruus oli oman ruokansa tuottaminen. Nyt se on tiedostamista, miten oma ravinto on tuotettu ja mistä se on peräisin. 

Eihän aikuisten ihmisten asioihin puututa. Sinä ehkä nuorempi kuin mies?

MITEN se meidän ikämme mihinkään liittyy? Miten?

Olen kaksi vuotta nuorempi eli käytännössä ihan samaa ikäluokkaa. Yhteen muutettaessa olin asunut omillani jo vuosia, ollut työelämässäkin monta vuotta enemmän kuin anoppi.

Kerro tuo appivanhemmilleni, jotka puuttuvat suvereenisti edelleen vankasti viittäkymmentä käyvien kälyjeni elämään. Molemmat kälyt eronneet, luultavaimmin koska vävyt väsyivät appivanhempiini.

Koomista tuossa aloituksessa lienee se, että appi hyväksyy tuon passaamisen. Hän alentaa siis itsensä pikkulapsen tasolle.

Eihän tuollainen mies ole mies eikä mikään. Kiusallista varmasti katsella.

Tämä ravinnon tiedostaminen on osa välittämistä. Eli joo, kyllä olisi hyvä tehdä ne eväsleivät töihin lähtevälle. Ja tiedostaa, mistä leipä on tehty, mitä rasvaa on päällä ja mistä makkarat on peräisin. 

 

Vierailija kirjoitti:

Tämä ravinnon tiedostaminen on osa välittämistä. Eli joo, kyllä olisi hyvä tehdä ne eväsleivät töihin lähtevälle. Ja tiedostaa, mistä leipä on tehty, mitä rasvaa on päällä ja mistä makkarat on peräisin. 

 

Asiat ovat muuttaneet muotoaan meidän elämäntapamme muuttuessa. Aikaisemmin ahkera ihminen teki töitä aamusta iltaan. Niinkuin mummoni maatalossa. Ruoka kasvatettiin itse. Tiedettiin tasan tarkkaan, mitä torjunta-aineita on käytetty viljelyyn, mitä ravintoa karjalle syötettin. 

Nykyäään kyse on ravinnon tiedostamisesta. Mutta ei se ahkeruus ole mihinkään muuttunut, vaan se on muuttanut muotoaan. Valppaus ympärillä tapahtuvia asioita kohtaan. Kyse on myös elintilasta ja terveydestä. 

 

Kyllä minä ainakin raadan huomattavasti enemmän kuin vanhempani aikoinaan. Ennen yhdenkin palkalla eli oikein lokoisasti ja kaikki palvelut olivat lähellä, kunnallisetkin toimivat.

Nykyään ei edes kahden palkka riitä ja palvelut on karsittu ja kauakna.