Lue keskustelun säännöt.
Onhan se koomista kun anoppi passaa appiukkoa jatkuvasti
22.07.2025 |
Tämä on tietysti anopin kotikasvatuksen tulos. Mutta anoppi tuskin muuttaa käytöstään. Jotenkin outoa katsella.
Kommentit (113)
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä ihmisiä? Mä nimittäin olen kuuskymppinen eikä mun kotona äiti mitään passannut, hänen äitinsä kyllä, ei kerennyt edes ruokapöytään istumaan.
Teidän ikäiset ei erota tuota passaamista. Juoksette itsekin paniikissa ympyrää, kun ukko käskee. Ette osaa sanoa "nouse itse ja etsi" vaan passaatte miehiä. Jätätte ruuat kesken, lapset keskenään jne. Minne vaan mies käskee, niin akat laukkaa. Yhtä impulsiivisesti kuin lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta sellainen passaamistapa on todella outo, että aikuiselle ihmiselle kannetaan kaikki valmiiksi eteen eikä toinen koskaan osallostu esimerkiksi tavallisiin töihin. Tulee jotenkin sellainen mielikuva että se toinen, passattava, ei käy ihan täysillä. Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi kyetä selviämään arjesta tarvittaessa yksinkin.
Tuntuu oudolta ehkä siksi, koska omilla isovanhemmillani ei koskaan ollut tuollaista. Mummo oli kotiäitinä lasten ollessa pieniä, mutta meni töihin ja sitten kävivät töissä molemmat. Pappa teki kotitöitä siinä missä mummokin, lopulta enemmänkin, koska onnettomuuden seurauksena jäi eläkkeelle nuorempana.
Ei arvosteta naisia ja siksi ei auteta.
Meidän suvussa on naisia taas arvostettu paljon. Ei oikeastaan väliä, mitä töitä tekee. Työtä on ollut aamusta iltaan. Ruokahuoltoa, karjan hoitoa, lasten hoitoa. (Iät ajat karjanhoito on ollut naisten työtä, lehmät, kanat, lampaat. Miehet ovat hoitaneet hevoset ja hevosiin liittyvät jutut.)
Oikeastaan on aina sanottu, että tytöt ja pojat ovat samanarvoisia. Ja on saanut tehdä kaikkia hommia, johon kykenee. Ei kukaan ole estänyt minua korjaamasta autoa tai remontoimasta. Päinvastoin, on oikein tyrkytetty työkaluja käteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäisiä ihmisiä? Mä nimittäin olen kuuskymppinen eikä mun kotona äiti mitään passannut, hänen äitinsä kyllä, ei kerennyt edes ruokapöytään istumaan.
Teidän ikäiset ei erota tuota passaamista. Juoksette itsekin paniikissa ympyrää, kun ukko käskee. Ette osaa sanoa "nouse itse ja etsi" vaan passaatte miehiä. Jätätte ruuat kesken, lapset keskenään jne. Minne vaan mies käskee, niin akat laukkaa. Yhtä impulsiivisesti kuin lapset.
Kummallinen kuvitelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rasittavaa on se, että NUO TUOLLAISET vaativat muidenkin toimivan noin. Minulla oli tuollaiset appivanhemmat, jotka aggressiivisesti yrittivät jyrätä minulle samaa roolia.
Jep. Oma anoppini arvosteli minua monin sanakääntein siitä, että en tee miehelleni aamupalavoileipiä tai eväsvoileipiä valmiiksi. Enkä tehnyt ruokia valmiiksi kotiin kun lähdin lapsia synnyttämään. Mies asui vuosia yksin ennen naimisiinmenoamme ja on ammatiltaan kokki... Mutta vaimo "ei edes aamiaisleipiä tee valmiiksi".
Ja ennen kuin joku kysyy: laitamme ruokaa kotona molemmat, minä vähän enemmän.
Tuollainen pienesti ajattelu estää perheen vaurastumisen. Minulla on taas ollut olo, että vaaditaan hirveästi. Mikään ei riitä. Perhe (vanhemmat) puskee kaikki mehut irti.
Tytöt ei todellakaan saa tyytyä olemaan nättinä sisätiloissa, vaan tämän lisäksi pitäisi osata korjata moottoreita ja olla rakennushommissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rasittavaa on se, että NUO TUOLLAISET vaativat muidenkin toimivan noin. Minulla oli tuollaiset appivanhemmat, jotka aggressiivisesti yrittivät jyrätä minulle samaa roolia.
Jep. Oma anoppini arvosteli minua monin sanakääntein siitä, että en tee miehelleni aamupalavoileipiä tai eväsvoileipiä valmiiksi. Enkä tehnyt ruokia valmiiksi kotiin kun lähdin lapsia synnyttämään. Mies asui vuosia yksin ennen naimisiinmenoamme ja on ammatiltaan kokki... Mutta vaimo "ei edes aamiaisleipiä tee valmiiksi".
Ja ennen kuin joku kysyy: laitamme ruokaa kotona molemmat, minä vähän enemmän.
Tuollainen pienesti ajattelu estää perheen vaurastumisen. Minulla on taas ollut olo, että vaaditaan hirveästi. Mikään ei riitä. Perhe (vanhemmat) puskee kaikki mehut irti.
Tytöt ei t
Milloin äestämässä perunamaata, pilkkomassa puita, tasoittamassa maata. Aina löytyy jotain tekemistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rasittavaa on se, että NUO TUOLLAISET vaativat muidenkin toimivan noin. Minulla oli tuollaiset appivanhemmat, jotka aggressiivisesti yrittivät jyrätä minulle samaa roolia.
Eikä vaadi.
Ehkei vaadi, mutta olettavat. Mun äiti kuuluu tuohon sukupolveen ja on passannut ruoat isän eteen, tehnyt eväät töihin jne. Olen useamman kerran saanut kuulla vihjailua siitä kuinka pitäisi toimia. "Oletko sitä ja oletko tätä, kyllä sinun pitäisi kun se on sun mies"
No, meillä tää menee vähän toisinpäin, teen kotihommia, mutta en rakasta mm. ruoan laittoa, mistä taas mies pitää todella paljon. Äidille oli ihan järkytys alkuun.
Sekin on järkytys kun en istu kotona odottamassa miestä. Isä aikanaan kävi lomareissuilla kalastamassa kavereiden kanssa ja äiti hoiti kodin sillä aikaa. Ei käynyt missään, kun isä ei olisi tykännyt (totta toinen puoli, ei myöskään itse halunnut). Meillä on molemmat menty myös erikseen, mutta paljon enemmän yhdessä perheenä kuin lapsuuden kodissa. Yhä vieläkin, yli kolmenkymmenen aviovuoteni jälkeen kysyy minulta, että mitä "Jaakko" siihen sanoo, eikö se pahastu jos olen menossa tyttöjen reissulle. Olisiko parempi olla kotona. No ei, meillä on toimiva avioliitto ja läheiset välit lapsiin näinkin ja viihdytään kyllä erinomaisesti ja paljon yhdessäkin.
En ole koskaan halunnut enkä aikonut olla äitini kopio, se häntä hiertää paljon. Eikä ymmärrä että tämä on meidän parisuhteelle toimiva tapa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minustakin on järkyttävää, miten vanhat ihmiset osoittavat rakkauttaan auttamalla ja hellimällä. Miten voikin joku kuusikymppinen anoppi kaataa miehelleen kahvia ja laittaa tälle ruokaa, kun miniänsä osaa hinnoitella niin kotityöt kuin palvelut sängyssä.
MIKSI se on vain se nainen, jonka pitää palvella ja uhrata itsensä??? Tajuatko mikä pikkuruinen eläke tuollaisellakin kestopalvelijalla on?
Mies tekee miesten hommia. Hoitaa remontit, auton ja ajaa nurmikon. Ruokkii koirat. Näin on ollut aina.
Tästä kommentista tulee mieleen tämän palstan ikuisuus-ketju "Kyllästyin passaamaan perhettä ja menin lakkoon".
Siinä nimittäin kiisteltiin (ja kiistellään kai vieläkin)
Tuo rahaa taloon? Töitä on monenlaisia. Sitten pitää palkata joku tekemään remonttityöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kävin lounaalla yhdessä ruokapaikassa ja samaan aikaan ovesta asteli syömään noin 7kympissä oleva pariskunta.
Ruokaa otettaessa rouvashenkilö käskytti koko ajan miestään - "et ota noin paljon" ja "ota nyt tätäkin". Mies ei halunnut ottaa, niin "juu, juu, kyllä nyt otat vähän".
Siis, olin järkyttynyt! Eihän he mitään aikuinen, varttunut pariskunta ollut, vaan äiti ja lapsi. Miten tuohon pisteeseen oikein päästään elämässä?
Älä nyt kun ihmiset määräilee tuntemattomiakin. Älä syö sitä ja tätä, olet lihavakin, tulee diabetes. Tälläkin palstalla ja livenäkin tutuilleen.
Joku terveysongelma, toinen huolehtii. Sydän, db. Rasittavaa kyllä.
Sitten se riemu vasta alkaa kun passaajasta jättää aika. Se avuttomuuden määrä on ihan jäätävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rasittavaa on se, että NUO TUOLLAISET vaativat muidenkin toimivan noin. Minulla oli tuollaiset appivanhemmat, jotka aggressiivisesti yrittivät jyrätä minulle samaa roolia.
Eikä vaadi.Ehkei vaadi, mutta olettavat. Mun äiti kuuluu tuohon sukupolveen ja on passannut ruoat isän eteen, tehnyt eväät töihin jne. Olen useamman kerran saanut kuulla vihjailua siitä kuinka pitäisi toimia. "Oletko sitä ja oletko tätä, kyllä sinun pitäisi kun se on sun mies"
No, meillä tää menee vähän toisinpäin, teen kotihommia, mutta en rakasta mm. ruoan laittoa, mistä taas mies pitää todella paljon. Äidille oli ihan järkytys alkuun.
Sekin on järkytys kun en istu kotona odottamassa miestä. Isä aikanaan kävi lomareissuilla kalastamassa kavereiden kanssa ja äiti hoiti kodin sillä aikaa. Ei kä
Minusta tuo eväsleipien tekeminen toiselle kuulostaa ihan ok:lta, jos toinen on esim. työttömänä kotona. Pitäähän perheeseen olla jotain tuloa. Se on tärkeää, auttaa asioissa, joissa pystyy.
Onhan se raha sen kotona olevankin rahaa.
Kun nyt on wolt ei kenenkään tarvitse passata ketään. Saako sieltä kuuman teeveden?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 25 v, kun anoppini kuoli. Hän oli syntynyt samana vuonna kuin mummoni. Olen eri yhteiskuntaluokasta kuin mieheni.
Anoppini yritti avioliittoni alkuaikoina istuttaa minuun tuon passaamistavan, jota aluksi teinkin. Mutta lasten synnyttyä sanoin miehelle, että en nouse enää aikaisin aamulla keittämään hänelle kahvia ja tekemään eväitä. Mies sitten alkoi tehdä itse.
Vuosien ja vuosikymmenten myötä vähensin passaamista ja nyt olen lopettanut sen lähes kokonaan. Mies kyllä osaa tehdä kaikkia hommia ja kotitöitä, kun vaan käskee. Toki se käskeminen usein harmittaa, kun olettaa aina, että mies osaa käskemättäkin ne asiat tehdä. Mutta ei vaan viitsi.
Onneksi minulla ei ollut anoppia kuin n. 6-7 vuotta.
Tai sitten molemmat voivat mennä töihin. Silloin ei voi olettaa, että toinen on tekemässä toiselle eväsleipiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Sekin on järkytys kun en istu kotona odottamassa miestä. Isä aikanaan kävi lomareissuilla kalastamassa kavereiden kanssa ja äiti hoiti kodin sillä aikaa. Ei käynyt missään, kun isä ei olisi tykännyt (totta toinen puoli, ei myöskään itse halunnut). Meillä on molemmat menty myös erikseen, mutta paljon enemmän yhdessä perheenä kuin lapsuuden kodissa. Yhä vieläkin, yli kolmenkymmenen aviovuoteni jälkeen kysyy minulta, että mitä "Jaakko" siihen sanoo, eikö se pahastu jos olen menossa tyttöjen reissulle. Olisiko parempi olla kotona. No ei, meillä on toimiva avioliitto "
Tämä tuntuu tosiaan olevan monille (toki ihan nuorillekin) mahdoton tajuta, että erikseen voi lomailla/reissata puolin ja toisin. Ja että ne vaimon skumpanjuontireissut on ihan yhtä hyväksyttäviä kuin miehen kalareissut.
Vierailija kirjoitti:
Kun nyt on wolt ei kenenkään tarvitse passata ketään. Saako sieltä kuuman teeveden?
Wolt on typerää, jos on lapsia. Minkälaisen laiskan mallin antaa lapsilleen, jos ei omaa ruokaansa viitsi tehdä? Ravinto on elämän perusasioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun vanhemmat oikein kilvoittelee, kumpi tekee enemmän. Fyysisiä töitä ja muutakin. Jaksaa, jaksaa. En pysy perässä, kun esim. haravoidaan.
Valittavat, että nykynuoriso on heikko. Isä on töissä 80-v. Pyörittää omaa yritystä.
Tunnen riittämättömyyttä. Kai elämässä saa olla muutakin sisältöä kuin työ.Tämä. Eivät tuollaiset voi olla onnellisia.
Mä ymmärrän kun on ikänsä tehnyt paljon, on hankala himmata, mutta meillä tuo on mennyt pelkäksi suorittamiseksi. Sitten ollaan kipeitä ja valitetaan kun ei tahtoisi jaksaa. Pakko kuitenkin tehdä, aina ja samalla tavalla kuin ennenkin, mitä ne naapuritkin sanoo jos ruoho on leikkaamatta hetken pidempään. Osaavia, taitavia ja hemmetin hyvässä fyysisessä kunnossa ikäisekseen ovat, mutta ilo tuntuu kadonneen tuohon pakkotahtisuuteen.
Jos aiot auttaa, niin siinä sulle tehdään hyvin selväksi ettet kunnolla osaa ja tehdään hiki hatussa hommia alta pois (niitä mitä oli tarkoitus minun tehdä). Olisi mukava tehdä yhdessä hyvällä fiiliksillä, mutta ei...
Meillä on miehen kanssa molemmilla vaativa työ, joten pihatyöt tehdään kun ehditään. Onneksi ei asuta taajamassa niin kukaan ei valita. Ihan sama mitä muut ajattelevat.
Vierailija kirjoitti:
Tai sitten molemmat voivat mennä töihin. Silloin ei voi olettaa, että toinen on tekemässä toiselle eväsleipiä.
Meillä on se joka jää kotiin etätöihin hoitanut aamiasen kaikille ja tehnyt ne eväät, koska hän tavallaan säästää sen työmatkan, eikä myöskään joudu laittautumaan samalla tavoin aamulla.
Aiemmin se olin minä, nyt se on mieheni.
En ole koskaan halunnut enkä aikonut olla äitini kopio, se häntä hiertää paljon. Eikä ymmärrä että tämä on meidän parisuhteelle toimiva tapa.
Anoppini on ottanut todella syvästi häneen kohdistuvana loukkauksena kaiken, minkä teen vähänkin eri tavalla kuin hän. Ja tosiaan ihan estoitta haukkuvat ja mäkättävät minulle, sekä anoppi että appi.
Siksi en enää ole edes tekemisissä, koska he sekaantuivat kaikkiin tekemisiini ihan koko ajan. Nyt sitten solvaavat selkäni takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun nyt on wolt ei kenenkään tarvitse passata ketään. Saako sieltä kuuman teeveden?
Wolt on typerää, jos on lapsia. Minkälaisen laiskan mallin antaa lapsilleen, jos ei omaa ruokaansa viitsi tehdä? Ravinto on elämän perusasioita.
Ei saa ketään passata, jokainen tehköön itse. Nainen ei ole yleiskone eikä hella.
Mitäs miesten töitä ne miehet tekee jotka on käsistään taitamattomia? On olemasa työtä, mitä voi jakaa. Jos elää terveessä parisuhteessa.