Onhan se koomista kun anoppi passaa appiukkoa jatkuvasti

Mikä tässä on se koominen asia?

Mun äiti on samanlainen.

Vierailija kirjoitti:

Mikä tässä on se koominen asia?

Se että ap on tynnyrissä kasvanut eikä tiedä kuin vain yhden tavan miten ihmisten tulisi elää.

Minkä ikäisiä ihmisiä? Mä nimittäin olen kuuskymppinen eikä mun kotona äiti mitään passannut, hänen äitinsä kyllä, ei kerennyt edes ruokapöytään istumaan. 

Mun isoäiti oli koko avioliiton ajan kotirouva ja vaari ei olisi osanut edes kananmunaa keittää, kun sille aina oli kannettu kaikki nenän eteen valmiina. Onnellisesti olivat naimisissa melkein 60 vuotta, joten joillekin se tuntuu sopivan.

Onpa ap tyhjä.

Vierailija kirjoitti:

Mun isoäiti oli koko avioliiton ajan kotirouva ja vaari ei olisi osanut edes kananmunaa keittää, kun sille aina oli kannettu kaikki nenän eteen valmiina. Onnellisesti olivat naimisissa melkein 60 vuotta, joten joillekin se tuntuu sopivan.

Kävikö vaari töissä nuormpana ja elätti pehreen?

Vierailija kirjoitti:

Mun isoäiti oli koko avioliiton ajan kotirouva ja vaari ei olisi osanut edes kananmunaa keittää, kun sille aina oli kannettu kaikki nenän eteen valmiina. Onnellisesti olivat naimisissa melkein 60 vuotta, joten joillekin se tuntuu sopivan.

Sopiko tämä myös isoäidille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isoäiti oli koko avioliiton ajan kotirouva ja vaari ei olisi osanut edes kananmunaa keittää, kun sille aina oli kannettu kaikki nenän eteen valmiina. Onnellisesti olivat naimisissa melkein 60 vuotta, joten joillekin se tuntuu sopivan.

Kävikö vaari töissä nuormpana ja elätti pehreen?

Kyllä kävi. Teki pitkän uran valtion palveluksessa m.m. nimismiehenä.

Minusta sellainen passaamistapa on todella outo, että aikuiselle ihmiselle kannetaan kaikki valmiiksi eteen eikä toinen koskaan osallostu esimerkiksi tavallisiin töihin. Tulee jotenkin sellainen mielikuva että se toinen, passattava, ei käy ihan täysillä. Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi kyetä selviämään arjesta tarvittaessa yksinkin.

Tuntuu oudolta ehkä siksi, koska omilla isovanhemmillani ei koskaan ollut tuollaista. Mummo oli kotiäitinä lasten ollessa pieniä, mutta meni töihin ja sitten kävivät töissä molemmat. Pappa teki kotitöitä siinä missä mummokin, lopulta enemmänkin, koska onnettomuuden seurauksena jäi eläkkeelle nuorempana.

Rasittavaa on se, että NUO TUOLLAISET vaativat muidenkin toimivan noin. Minulla oli tuollaiset appivanhemmat, jotka aggressiivisesti yrittivät jyrätä minulle samaa roolia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isoäiti oli koko avioliiton ajan kotirouva ja vaari ei olisi osanut edes kananmunaa keittää, kun sille aina oli kannettu kaikki nenän eteen valmiina. Onnellisesti olivat naimisissa melkein 60 vuotta, joten joillekin se tuntuu sopivan.

Sopiko tämä myös isoäidille?

Kyllä. Halusi olla kotirouva. Ennen avioliittoa työskenteli hetken toimistotyössä.

Mun vanhemmat oikein kilvoittelee, kumpi tekee enemmän. Fyysisiä töitä ja muutakin. Jaksaa, jaksaa. En pysy perässä, kun esim. haravoidaan. 

Valittavat, että nykynuoriso on heikko. Isä on töissä 80-v. Pyörittää omaa yritystä. 

Tunnen riittämättömyyttä. Kai elämässä saa olla muutakin sisältöä kuin työ. 

Vierailija kirjoitti:

Rasittavaa on se, että NUO TUOLLAISET vaativat muidenkin toimivan noin. Minulla oli tuollaiset appivanhemmat, jotka aggressiivisesti yrittivät jyrätä minulle samaa roolia.

Eikä vaadi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isoäiti oli koko avioliiton ajan kotirouva ja vaari ei olisi osanut edes kananmunaa keittää, kun sille aina oli kannettu kaikki nenän eteen valmiina. Onnellisesti olivat naimisissa melkein 60 vuotta, joten joillekin se tuntuu sopivan.

Sopiko tämä myös isoäidille?

No ei tietenkään, vaan hän oli sitä mieltä, että ainoa oikea tapa olisi ollut, että vaari olisi töiden ja talouden lisäksi pitänyt huolen kodista ja ruuanlaitosta ja isoäiti olisi halunnut vaan voimaantua vauva palstalla 24h kun oli aikaa kun ei käynyt töissä. Vähän kuin sinä, paitsi että vaarin virkaa toimittaa veronmaksajat.

Niin? Itsekin tykkään hemmotella miestäni tilaisuuden tullen, hänkin sitten huomioi minut (saan spontaaneja jalka- ja niskahierontoja; kaupasta tulee ostoslistan ulkopuolelta pieniä yllätyksiä löytöjä, joista tietää minun pitävän). Rakkaudenosoituksia nämäkin ja suhteen hoitamista arjessa. 

Vierailija kirjoitti:

Mun vanhemmat oikein kilvoittelee, kumpi tekee enemmän. Fyysisiä töitä ja muutakin. Jaksaa, jaksaa. En pysy perässä, kun esim. haravoidaan. 

Valittavat, että nykynuoriso on heikko. Isä on töissä 80-v. Pyörittää omaa yritystä. 

Tunnen riittämättömyyttä. Kai elämässä saa olla muutakin sisältöä kuin työ. 

Tämä. Eivät tuollaiset voi olla onnellisia.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäisiä ihmisiä? Mä nimittäin olen kuuskymppinen eikä mun kotona äiti mitään passannut, hänen äitinsä kyllä, ei kerennyt edes ruokapöytään istumaan. 

Isovanhemmat joo. Taukoamatta tekivät töitä. Ruoka oli minuutilleen kello 12, kun mentiin kylään. Padat koreana. 

Johtuu siitä, että hän oli ollut ison maatalon emäntä. Väki (nälkäinen) saapui lounaalle kello 12. Ei ollut aikaa odottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rasittavaa on se, että NUO TUOLLAISET vaativat muidenkin toimivan noin. Minulla oli tuollaiset appivanhemmat, jotka aggressiivisesti yrittivät jyrätä minulle samaa roolia.

Eikä vaadi. 

Kyllä todellakin vaativat. Appeni räyhäsi siitä joka tpaaamisella, anoppi juoksi tutkimassa keittiön kaappeja ja räyhäsi, miten poikansa kuoleen nälkään, kaikissa juhlissa työnsivät minut keittiöön auttamaan jne jne jne

Kävin lounaalla yhdessä ruokapaikassa ja samaan aikaan ovesta asteli syömään noin 7kympissä oleva pariskunta.

Ruokaa otettaessa rouvashenkilö käskytti koko ajan miestään - "et ota noin paljon" ja "ota nyt tätäkin". Mies ei halunnut ottaa, niin "juu, juu, kyllä nyt otat vähän".

Siis, olin järkyttynyt! Eihän he mitään aikuinen, varttunut pariskunta ollut, vaan äiti ja lapsi. Miten tuohon pisteeseen oikein päästään elämässä?