Onhan se koomista kun anoppi passaa appiukkoa jatkuvasti

Mielestäni jokaisen ihmisen pitäisi pystyä selviämään itse arjesta, ilman, että joku passaa hänelle kaiken valmiiksi.

Kun olin lapsi kaverin perheen äiti kuoli ja isä jäi yksin kahden lapsen kouluikäisen kanssa. Heillä oli hommat jaettu miesten ja naisten töihin, äiti hoiti oman palkkatyönsä lisäksi kotityöt ja lapset. Sitten kaverin isä olikin ihan hukassa siitä että mitäs nyt, kun asiat oli tehty hänelle aina valmiiksi. Sitten siellä heidän kotona pyöri sukulaisia auttamassa, kun isä ei hallinnut edes perusasioita, pyykinpesua, siivousta, ruoanlaittoa tai muita tavallisia kotitöitä.

Meilläkin isä jäi yksin äitipuolen kuoleman jälkeen, kun olin yläasteella, mutta ei ollut samanlaisia ongelmia, koska oli aina tehnyt kotitöitä ensin yksin asuessaan ja sitten perheessä. En olisi voinut kuvitellakaan, että isovanhemmat ja tädit olisivat tulleet meille tekemään kotitöitä koska isä ei osaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan halunnut enkä aikonut olla äitini kopio, se häntä hiertää paljon. Eikä ymmärrä että tämä on meidän parisuhteelle toimiva tapa.

 

Anoppini on ottanut todella syvästi häneen kohdistuvana loukkauksena kaiken, minkä teen vähänkin eri tavalla kuin hän. Ja tosiaan ihan estoitta haukkuvat ja mäkättävät minulle, sekä anoppi että appi.

Siksi en enää ole edes tekemisissä, koska he sekaantuivat kaikkiin tekemisiini ihan koko ajan. Nyt sitten solvaavat selkäni takana.

 

Mahdatte olla hirveän nuori pari?  Minua huvittaa nämä.

Anoppi löysi ketjun..

Ja tämä on sinulta, ap, millä tavalla pois?

Taas yksi anoppiketju...

Jännää, miten nämä aloitukset, joissa mainitaan sana anoppi, saa heti tulta alleen.  Tulee pitkiä ketjuja ja oikein näkemättäkin näkee, että näistä keskustelijoista itsestään tullaan aikanaan saamaan aikaan yhtä pitkiä ja raivokkaita vihaketjuja.  Sitten kun itse ovat anoppeja.  Niin itseään ja paremmuuttaan täynnä kuin olla voi.

Sun mies odottaa sitten samaa. Se on myös hänen kotikasvatustaan. Isänsä on näyttänyt oman mallinsa parisuhteesta ja hän tulee noudattamaan viimeistään vanhemmiten samaa kaavaa. Vaatii todella valveutuneen yksilön, että pystyy tuon ketjun muuttamaan. Ja miksi yksikään mies haluaisi sen muuttaa, kun pääsee noin helpolla.

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva passaaminenhan on täysin eri asia kuin toisen huomionti ja hemmottelu. Hemmottelua on just se, että hieroo toisen niskoja tai ottaa kainaloon silitettäväksi jos toisella on ollut rankka päivä töissä.

Sen sijaan on passaamista, jos sillä toisella on ollut vielä rankempi päivä, 39 astetta kuumetta ja se toinen olettaa tämän siitä huolimatta hoitavan yksin kaikki kotityöt ja lisäksi hierovan toisen niskoja heti kun tämä saapuu töistä.

MIniät tietävät, että heidän 15 min vierailunsa aikana tapahtuvat asiat toistuvat neljä kertaa tunnissa, kyllä anoppi passaa miestään ja maksaa kaikki laskutkin, appiukko vain nauttii elämästään. 

Harva miniä asuu anopin ja apen kanssa, mutta heidän mielipiteittensä ja sanomistensa perusteella joutuvat siellä aina olemaan. 

Minun miehelläni ei ole koskaan ollut muuta anoppia kuin isoäitini, sillä äitini menehtyi ennen kuin tapasimme. Isoäitini on niin miesten passaa ja kuin olla ja voi (niin oli kyllä äitinikin). Kerran kun isoäitini oli luonamme kylässä ja ilmoitin ruoan olevan valmis, mieheni meni lautasen kanssa hellalle ottamaan sapuskaa. Mummo kysyi ihmeissään häneltä "Mitä sinä teet?" Mieheni ihan yhtä ihmeissään vastasi ottavansa ruokaa. Mummo siihen "Eikö Jaana tuo sinulle ruokaa pöytään?"

Ja se murhaava katse, jonka mummoltani sain ei unohdu koskaan 😄 Sain siinä sitten mäkätystä heti kun mieheni ei kuullut, että meidän liitto päättyy vielä eroon, kun ei miehestä pidetä huolta. Hän silloin näki minun tekevän keittoa pakastevihanneksista, ja vuodatti kovaan ääneen minun vielä tappavan perheeni teollisella ruoalla. Ja siis pakastevihanneksista oli kyse.

Yhä edelleen kun juttelen hänen kanssaan puhelimessa, hän tiedustelee onko ruoka kotona valmis kun mies tulee töistä. Hän ei ymmärrä, että minäkin olen palkkatyössä kodin ulkopuolella, enkä tekemässä ruokaa kotona. Taas, huono vaimo -saarnat tulee sieltä. Emme juttele enää kovin usein.

Hauskaahan tässä on se, että silloin kun hän itse oli kotona vuodepotilaana leikkauksen jälkeen, hänen miehensä ei osannut tehdä keittiössä mitään muuta kuin kahvia ja voileipää. Ja siinäkin oli taas voivottelun aihetta kerrakseen kun ei ne miehet mitään osaa.

Vierailija kirjoitti:

Mun isoäiti oli koko avioliiton ajan kotirouva ja vaari ei olisi osanut edes kananmunaa keittää, kun sille aina oli kannettu kaikki nenän eteen valmiina. Onnellisesti olivat naimisissa melkein 60 vuotta, joten joillekin se tuntuu sopivan.

Mieheni veli oli myös tällainen viimeiseen asti passattu. Ei kuorinut perunoitakaan itse. Tuli ruokapöytään kuin mikäkin kreivi. 

Sitten kävi hullusti; vaimo kuoli. 

Tämä mies itki miehelleni puhelimessa, että "Mistä minä nyt ruokaa saan, kuolen nälkään. En minä osaa mitään tehdä.... jne."

Mies neuvoi kuin pientä lasta, latelipa puhelimessa vielä mitä kaupasta pitää ostaa, mitä niistä saa valmistettua. Sen jälkeen kertoi, miten makkarakeitto (jota mies halusi) valmistetaan. Kun mies oli tehnyt elämänsä ensimmäisen keiton, hän oikein vartavasten soitti ja kertoi, miten hyvää se keitto on ja sitä jää seuraavallekin päivälle. 

Minä opetin hänelle myöhemmin mm. mustikkakiisselin teon, kun hän piti siitä paljon. 

Mutta kauhea karhunpalvelus on tuollainen passaaminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan halunnut enkä aikonut olla äitini kopio, se häntä hiertää paljon. Eikä ymmärrä että tämä on meidän parisuhteelle toimiva tapa.

 

Anoppini on ottanut todella syvästi häneen kohdistuvana loukkauksena kaiken, minkä teen vähänkin eri tavalla kuin hän. Ja tosiaan ihan estoitta haukkuvat ja mäkättävät minulle, sekä anoppi että appi.

Siksi en enää ole edes tekemisissä, koska he sekaantuivat kaikkiin tekemisiini ihan koko ajan. Nyt sitten solvaavat selkäni takana.

 

Mahdatte olla hirveän nuori pari?  Minua huvittaa nämä.

Anoppi löysi ketjun..

Eiköhän viiskymppisistä aika moni ole jo itsekin anoppi.  Mutta ei hän ole paha, hän vaan kertoo miniälle, mihin poika on tottunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä tässä on se koominen asia?

Se että ap on tynnyrissä kasvanut eikä tiedä kuin vain yhden tavan miten ihmisten tulisi elää.

Juuri tämä. Kyllä olisi maailma tylsä paikka jos kaikkien pitäisi aina toimia samalla tavalla. Olisi vain yksi tapa elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun isoäiti oli koko avioliiton ajan kotirouva ja vaari ei olisi osanut edes kananmunaa keittää, kun sille aina oli kannettu kaikki nenän eteen valmiina. Onnellisesti olivat naimisissa melkein 60 vuotta, joten joillekin se tuntuu sopivan.

Mieheni veli oli myös tällainen viimeiseen asti passattu. Ei kuorinut perunoitakaan itse. Tuli ruokapöytään kuin mikäkin kreivi. 

Sitten kävi hullusti; vaimo kuoli. 

Tämä mies itki miehelleni puhelimessa, että "Mistä minä nyt ruokaa saan, kuolen nälkään. En minä osaa mitään tehdä.... jne."

Mies neuvoi kuin pientä lasta, latelipa puhelimessa vielä mitä kaupasta pitää ostaa, mitä niistä saa valmistettua. Sen jälkeen kertoi, miten makkarakeitto (jota mies halusi) valmistetaan. Kun mies oli tehnyt elämänsä ensimmäisen keiton, hän oikein vartavasten soitti ja kertoi, miten hyvää se keitto on ja sitä

Ai apua, miten avutonta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan halunnut enkä aikonut olla äitini kopio, se häntä hiertää paljon. Eikä ymmärrä että tämä on meidän parisuhteelle toimiva tapa.

 

Anoppini on ottanut todella syvästi häneen kohdistuvana loukkauksena kaiken, minkä teen vähänkin eri tavalla kuin hän. Ja tosiaan ihan estoitta haukkuvat ja mäkättävät minulle, sekä anoppi että appi.

Siksi en enää ole edes tekemisissä, koska he sekaantuivat kaikkiin tekemisiini ihan koko ajan. Nyt sitten solvaavat selkäni takana.

 

Mahdatte olla hirveän nuori pari?  Minua huvittaa nämä.

Anoppi löysi ketjun..

Eiköhän viiskymppisistä aika moni ole jo itsekin anoppi.  Mutta ei hän ole paha

No, minun tuntemistani viisikymppisistä monikaan ei vielä ole anoppi. Me emme ole tehneet lapsia 20 v vaan opiskelujen jälkeen ja työelämän vakiinnuttua 30-40 v.

Miksi appi haluaa olla niin koominen?