Vanhusten yksinäisyys tappaa. Miksi vanhuksia ei oteta enemmän mukaan perheiden elämään. Linkki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä rupesin opiskelijana yksinäiselle vanhukselle juttuseuraksi vapaaehtoispohjalta. Vanhus oli parin tunnin monologeja paasaava mummo, eikä hän millään kertaa kysynyt minulta mitään tai osoittanut kiinnostusta sitä kohtaan, ketä hänen luonaan käy. En jaksanut olla pelkkänä "roskaämpärinä" hänen monologeilleen, joten mun oli pakko lopettaa ne vierailut. Hänelle oli kyllä 2 lasta ja lastenlapsia, mutta he ei käyneet.

Vanhuksille käy jotain siinä, etteivät malta enää kuunnella eivätkä edes muista vaikka jotain saisi kerrottuakin. 

Joskus vanhukset ei jaksa enää kuunnella vieraiden juttuja. Eivät jaksa muistaa itselleen turhanpäiväisten ihmisten asioita.

Omien läheisten kuulumiset kyllä kiinnostaa. 

Etelä-Euroopassa ilmeisesti koko elämä kykitään siellä kotinurkissa. Suomessa muutetaan kotoa opiskelemaan parikymppisenä ja siitä sitten sinne, mistä löytyy töitä. Asunnotkin on niin ahtaita, että ei sinne koko suku mahdu.

Omat vanhempani eivät hoitaneet omia vanhempiaan ollenkaan. Äiti muutti 150 kilometrin päähän ja isä yli 400 kilometrin päähän. Äidinäiti kävi meillä muutaman kerran kylässä, isänäiti ei ikinä.

"Tietysti vanhusta pitää auttaa sillä tavalla, mitä hän pyytää. 

Miksi et voisi täyttää tiskikonetta tai laittaa ruokaa vanhuksen tavalla. 

Miehen iäkkäällä tädillä oli hoitajien kirjoittama muistilappu, miten puuro siellä keitetään. "

Tästä samaa mieltä. Miksi näiden vanhusten pitäisi muuttua tahdottomiksi olioiksi vain siksi, kun tulee ikää. Ovat saattaneet ikänsä pokkuroida ympäriinsä. Jos viimeiset ajat tahtoo puuronsa tietynlaisena, onpa iso asia se toteuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vanhukset eivät ole yhtenäinen massa. Sellaiset, jotka ovat mukavaa seuraa saavat ystäviä ja perhekin on mukana elämässä. Kusipäät erikseen. Jos on ollut ilkeä ja kohdellut muita kuin pska, niin kuolkoot yksin. Karma.

Taidat olla kyllä sairasmieli.

Vierailija kirjoitti:

Ei minunkaan lapset muista olemassa oloani millään tavoin.

Noh, testamentissa tämän kyllä huomioin. 

Oletko sinä heille velkaa vai ovatko he sinulle velkaa? 

Olen asunut aikuisikäni yksin ja haluan viettää vanhuuden yksin. Perhe-elämä ei vaan kaikille maistu. Ystäviä on ja lemmikkejä. En halua lähisukua päsmäröimään. Monesti menee itsenäisyys ja oma päätäntävalta jos suku tulee liian lähelle. 

Vierailija kirjoitti:

 

Äiti on voinut olla täysin kylmä ja tunteeton lapsiaan kohtaan. Julmakin.Turhaan sitten vanhana kitisee. Palikat rakennetaan jo hyvissä ajoin, että välittää ja turvana, tukena.

Äh. Ei kaikki yksinjäävät ole olleet julmia ja kylmiä.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelusta puuttuu kokonaan tietotekninen yhteys ns vanhuksiin. Monilla on tietokoneet, älypuhelin. Kuvapuhelut ovat mainio yhteydenpitoväline, etukäteen vaan sovitaan milloin voidaan soitella.

Tuo on hyvä, jos on vanhuksella vielä sorminäppäryys ja oppii käyttämään. 

Moni yksinäinen vanhus ei tuohon kykene. 

Tulisi kylmää kyytiä monelle vanhukselle, jos heidän lapsensa velvoitettaisiin huolehtimaan heistä. Kotona kun ei ole tarkastajia tai valvontatiimejä huolehtimassa vanhuksen oikeuksien noudattamista. 

Samoin kävisi jos hoitamisen sijaan velvoitettaisiin maksamaan vanhempien hoivakotikuluja. Lapset vaatisivat vanhemmilleen surkeinta mahdollista halpishoivaa.

Vierailija kirjoitti:

Keskustelusta puuttuu kokonaan tietotekninen yhteys ns vanhuksiin. Monilla on tietokoneet, älypuhelin. Kuvapuhelut ovat mainio yhteydenpitoväline, etukäteen vaan sovitaan milloin voidaan soitella.

No ei näillä hyvin iäkkäillä ole. 30-luvulla syntyneet appivanhempani eivät koskaan opetelleet mitään älylaitetta. Sen sijaan 76-vuotias äitini kyllä käyttää, aktiivinen mm. Facebookissa. Lastenlapsiin pitää yhteyttä whatsapp-viestein. 

Olen ehdottanut äitille että kävisi vaikka naapurissa. Siellä asuu myös yksinäinen leskirouva. Olen ehdottanut että kävisi eläkeläisten kerhossa. Taksikyyti mahdollisuus on. Ei kelpaa. Kauppaankin pitää päästä vain lastensa kanssa, vaikka pääsisi taksilla. Vanhuksenkaan ei tarvisi olla yksin, jos on vähänkään oma-aloitteisuutta, mutta heittäydytään uusavuttomaksi. Me lapset kyllä käymme äitin luona. 

Ei me nuoremmatkaan

(Aspergerin kirjotyypit)

normotyyliin kysellä naapurustossa

kenenkään verotuloja, tinderöintejä

tai koulutustaustoja.. lol. Myös äo vaikuttaa 

merkittävästi ihmisen kiinnostuksen

kohteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Suomi on yksinäisten maa, syitä kylmä ilmanala (=masennus, itsetuhoisuus, "kylmä sydän" eli ei empatiaa), introvettiyteen taipuvainen kansanluonne, solidaarisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunteen poissaolo. Lisäksi kuplaantuminen ja some lisäävät yksinäisyyttä. Etätyö ja -opskelu. Perhekoot pienet, ei varaa kodeissa ylimääräiselle huoneelle esim.vanhusta varten. Kaikki yhteiskunnan rakenteet vahvistavat yksinäisyyden lisääntymistä. Surullistahan se on. Mikä avuksi? Yhteisöllinen asuminen voisi olla ratkaisu (siis tyyliin Tyttökullat) ja vapautuvat asunnot kohtuuhinnalla nuorille. Asumisen hinnan kohtuullistaminen voisi lisätä syntyvyyttäkin. Vai meneekö rahan ahneus yhteisöllisyyden edelle Suomessa? Pelkään pahoin, että kyllä. 

Se oma huone vanhukselle ei riitä, sen pitää olla iso, että sinne mahtuvat kaikki apuvälineet, rollaattori, pyörätuoli, nostokurki, yövessa, sekä pitää olla oma iso kylpyhuone, että apuvälineet ja pesijäkin mahtuvat. Lisäksi nyt tuodaan kerralla kolmen kk:n vaippahousut, mihin ne laatikot sijoitetaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Vanhukset osallistuivat perheen arkeen, eivät olleet pelkästään hoivattavina."

Tämä. Ennen oltiin toki monta sukupolvea saman katon alla, mutta vanhus ei ollut vain hoivattavana. Se mummo/vaari saattoi katsoa kouluikäisten perään, jotka tulivat koulusta kotiin. Tai mummo/vaari kuori perunat päivällistä varten. Vaikka kaikkeen eivät olisi kyenneet, niin moni ikäihminen oli aktiivinen ja auttoi siinä missä voi.

Nykyisin monet vanhukset ovat entistä väsyneempiä. Eivät jaksa auttaa ja osallistua. Vointi on huonompi. Siinä missä ennen menehdyttiin sydänkohtauksiin ja syöpiin, niin nykyisin porskutetaan pidempään. Muistisairauksiakaan ei ennen ollut samalla tavalla, kun ihmiset ehtivät kuolla nykymittapuulla sen verran nuorina.

Niinpä, tätä ajan takaa. Ja siis kyseessä on vain fakta, ei yritys arvottaa ihmisiä. On ihan eri asia elää isovanhemman kanssa, joka

Ensimmäinen kirjoitus, jossa vähän raotetaan sitä, ettei ole vain yhdenlaisia geneerisiä vanhuksia. Ovat erilaisia persooniltaan, terveyden ja kunnon kannalta ym.

Vierailija kirjoitti:

Tulisi kylmää kyytiä monelle vanhukselle, jos heidän lapsensa velvoitettaisiin huolehtimaan heistä. Kotona kun ei ole tarkastajia tai valvontatiimejä huolehtimassa vanhuksen oikeuksien noudattamista. 

Samoin kävisi jos hoitamisen sijaan velvoitettaisiin maksamaan vanhempien hoivakotikuluja. Lapset vaatisivat vanhemmilleen surkeinta mahdollista halpishoivaa.

Ei mun suvussa käynyt noin silloin kun laki lasten velvollisuudesta hoitaa vanhempansa oli voimassa. 

Mutta ehkä nykyinen itsekkäämpi sukupolvi tekisi noin. 

(Ennen tosin oli usein monta sisarusta, niin työtä pystyi jakamaan)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahintahan tuossa on, että juuri vanhukset olisivat monille erinomaista juttuseuraa pitkän elämänkokemuksensa ansiosta. Vanhalla ihmisellä on enemmän kerrottavaa kuin kenelläkään muulla. Se että näiden kävelevien aikakoneiden annetaan lahota pystyyn koteihinsa, on suunnatonta sosiaalista haaskausta.

Hyvinharvalla vanhuksella on yhtään mitään järkevää kerrottavaa samat horinat kerta toisensa jälkeen. Nykyisin ihmiset elävät aktiivisempaa elämää vanhemmaksi. Oma eläkeikäkin on 68 v ja 50 vuotta sitten sen ikäiset oli olleet hyvässä lykyssä 20 vuotta eläkkeellä.

Siis häh? Eli vuonna 1975 olivat sun mielestä 68 - vuotiaat olleet jo 20 vuotta eläkkeellä? Höpö höpö, eläkeikä oli 65 v., joissain ammateissa alempi. 48-vuotiaana eläkkeelle pääsi aika harva.

Jotkut maataloudessa, tehdastyössä tai muussa raskaassa ruumiillisessa työssä työskennelleet pääsivät sairauseläkkeelle alle 50 v., koska kroppa oli niin loppuun kulunut, että se ei työhön pystynyt. Nämä ihmiset, esim.pientilojen emännät olivat sodan aikana tehneet raskaat miesten työt eikä apuna ollut edes hevosia, koska ne oli viety rintamalle. Nämä naiset synnyttivät ja hoitivat liudan lapsia, vanhukset siinä sivussa, osallistuivat jälleenrakennukseen ja olivat mukana raivaamassa peltoja.

Ei ihme, että terveys oli mennyttä 40 - vuotiaana. Ja tuoäohon aikaan lauantaikin oli työpäivä, asia, johon nykyihmisen olisi vaikea tottua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pahintahan tuossa on, että juuri vanhukset olisivat monille erinomaista juttuseuraa pitkän elämänkokemuksensa ansiosta. Vanhalla ihmisellä on enemmän kerrottavaa kuin kenelläkään muulla. Se että näiden kävelevien aikakoneiden annetaan lahota pystyyn koteihinsa, on suunnatonta sosiaalista haaskausta.

Usein se vanhuksen juttuseura tarkoittaa sitä, että vanhus pitää päättymätöntä monologia. Samalla he haukkuvat nykynuoret ja -aikuiset.

No tämä. Mä käyn joka tiistai kuuntelemassa 1,5 - 2 tuntia isän monologeja. Puhuu menneestä työurastaan ja koska oli aikoinaan sivutoiminen opettaja TKK:lla, pitää mulle luentoja milloin mistäkin tekniikan aiheesta. Ei mun tarvitse tehdä muuta kuin sanoa välillä "aha", "aivan" tai "niin".  Aiemmin kävin sunnuntaisin, mutta sitten halusin saada sunnuntaini takaisin. Teen 3-päiväistä työviikkoa ja mulla on aina la-ti vapaata, joten vaihdoin isän luona käynnit tiistaille. Tiistait menee jokatapauksessa "pilalle", koska maanantai-iltaisin pistän sytostaatit ja tiistaisin olen ihan jäätävän väsynyt. Ei siis tarvitse tehdä muuta kuin yrittää pysyä hereillä. Jos isä edellyttäisi, että osallistuisin keskusteluun, sitten olisi pakko valita joku muu päivä kuin tiistai. Hänelle kuitenkin riittää monologien pitäminen. 

Siinäpä otat niitä vanhuksia kotiisi. Minä en ota. Eivät olleet kovin kummoisia vanhempia kun olin lapsi.

Jos vanhus otetaan perheen elämään mukaan, esim. vaikka vain juhliin, hänelle pitää järjestää ihan oma hoitaja joka kuljettaa, hakee tarjottavat, kenties syöttää, viedä vessaan jne. Esim. äitiäni en voinut ottaa tästä syystä 70-v juhliin. Keskityin hänen tarpeisiinsa ihan erikseen monta kertaa viikossa.

Tunnen hyvin yhden vanhuksen ja hänen lapsensa tytön ja pojan. 

Lapsesta asti poika oli itsekkään sorttinen kun tyttö autteli kotitöissä. Nyt, kun äitinsä on vanhus, tytär omine aikuisina lapsineen käy tuon tuosta vanhuksen luona ja auttaa kauppaan yms. Poika ei juuri lainkaan.