Lue keskustelun säännöt.
Vanhusten yksinäisyys tappaa. Miksi vanhuksia ei oteta enemmän mukaan perheiden elämään. Linkki
20.07.2025 |
https://www.helsinginuutiset.fi/paikalliset/8694755
Tuossa kerrotaan lääkäristä, joka päivysti juhannuksena 2000-luvun alussa ja 3 iäkästä naista oli kokenut itsensä niin yksinäiseksi, eträ olivat yrittäneet tap paa itsensä. Konkretisoitui, että ovat juhlapäivänä yksin eikä kenenkään tärkeän kanssa.
Suomalaisten itsekeskeisyys on aivan kauheaa mielestäni.
Eikö tänne saa perhekeskeisyyttä muuta kuin pakolla? (Saisihan sen, jos lakiin palautettaisiin 60-luvulla poistettu vaatimus, että lapset hoitavat vanhempansa.)
Onko muiden kulttuurien yhteisöllisyys pakosta vai halusta.
Väitän, että eroamiset ja yksilökeskeisyys ovat myös nuorten pahoinvoinnin juurisyy.
Kommentit (1145)
"Vanhukset osallistuivat perheen arkeen, eivät olleet pelkästään hoivattavina."
Tämä. Ennen oltiin toki monta sukupolvea saman katon alla, mutta vanhus ei ollut vain hoivattavana. Se mummo/vaari saattoi katsoa kouluikäisten perään, jotka tulivat koulusta kotiin. Tai mummo/vaari kuori perunat päivällistä varten. Vaikka kaikkeen eivät olisi kyenneet, niin moni ikäihminen oli aktiivinen ja auttoi siinä missä voi.
Nykyisin monet vanhukset ovat entistä väsyneempiä. Eivät jaksa auttaa ja osallistua. Vointi on huonompi. Siinä missä ennen menehdyttiin sydänkohtauksiin ja syöpiin, niin nykyisin porskutetaan pidempään. Muistisairauksiakaan ei ennen ollut samalla tavalla, kun ihmiset ehtivät kuolla nykymittapuulla sen verran nuorina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä nämä itsemurhalla uhkailijat olivat tehneet itse sen eteen että saisivat seuraa? Oma veikkaukseni on että ei mitään. Lähes joka kunnassa Suomessa, ellei jopa jokaisessa, on pitkin kesää järjestetty kesätapahtumia vanhuksille myös juhannuksena.
He olivat yrittäneet sitä itsemurhaa. Pelastettiin sairaalassa. Ei siis pelkkä uhkaus.
Ei iäkästä enää jaksa kiinnostaa tapahtumat, jos on vanha ja väsynyt. Omaisten seuraa kaipaavat.
Vierailija kirjoitti:
"Vanhukset osallistuivat perheen arkeen, eivät olleet pelkästään hoivattavina."
Tämä. Ennen oltiin toki monta sukupolvea saman katon alla, mutta vanhus ei ollut vain hoivattavana. Se mummo/vaari saattoi katsoa kouluikäisten perään, jotka tulivat koulusta kotiin. Tai mummo/vaari kuori perunat päivällistä varten. Vaikka kaikkeen eivät olisi kyenneet, niin moni ikäihminen oli aktiivinen ja auttoi siinä missä voi.
Nykyisin monet vanhukset ovat entistä väsyneempiä. Eivät jaksa auttaa ja osallistua. Vointi on huonompi. Siinä missä ennen menehdyttiin sydänkohtauksiin ja syöpiin, niin nykyisin porskutetaan pidempään. Muistisairauksiakaan ei ennen ollut samalla tavalla, kun ihmiset ehtivät kuolla nykymittapuulla sen verran nuorina.
Niinpä, tätä ajan takaa. Ja siis kyseessä on vain fakta, ei yritys arvottaa ihmisiä. On ihan eri asia elää isovanhemman kanssa, joka tosiaan toimii kuten isovanhempi, kuin monisairaan vanhuksen omaishoitajana. Ihmiset elävät aiempaa vanhemmiksi, mutta toisaalta esim. suuret ikäluokat ovat huonommassa kunnossa kuin omat vanhempansa samassa iässä. Kyllähän se väistämättä vaikuttaa siihen aikaan ja panokseen, jota läheisiltä vaaditaan.
Syytä on myös katsoa peiliin tuntemillani seitsemänkymppisillä:
-Heidän vanhempansa pitivät vielä sukuyhteyttä voimissaan. Nähtiin koko suvun kesken, oli tädit, sedät, serkut ja muut. Kun omat isovanhempani kuolivat, ei vanhempien ikäpolvi tehnyt työtä pitääkseen sukuyhteyttä yllä. Nykytodellisuus minulla ja monilla +kolmekymppisillä tutuillani on se, ettei sukulaisten kanssa ole juuri mitään yhteyttä enää.
-Tämä sukupolvi halusi itse matkustella ja harrastaa eläkevuosinaan/työuran loppuaikoina. Ei kiinnostanut lastenhoito tai läheisten välien luominen omiin lapsiin/lapsenlapsiin. Pahimmillaan naureskelivat, miten lapsiarki nyt vaan on rankkaa ja pärjäilkää, kun vanhemmat olisivat tarvinneet joskus apua.
En ihmettele, että kaikki eivät ole riemusta kiljuen auttamassa iäkkäitä vanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikään yhteisöllinen asuminen ei korvaa omaisia. Heitä on aina ikävä.
Mites se ikävä nyt yhtäkkiä tuli kun tähän asti ei ole niin ollut väliä. Annas kun arvaan. Olisikin avun tarvetta itsellä. Sillälailla.
Ei ole itsellä vielä, mutta kammottaa oma vanhuus.
Olen itse omaishoitajana ja mieheni auttaa.
Mikä siinä kammottaa? Vanhuus tulee kaikille vääjäämättä ja on ihan itsestään kii millainen siitä tulee. Kannattaa hyvissä ajoin varautua säästämällä ja laittamalla asiat siihen malliin että et ole kenenkään riippakivenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsemurha on itsekeskeisyyden seuraus, ei yksinäisyyden.
Tuo ei ole totta. Nimenomaan yksinäisyys aiheuttaa pahaa. Mitä varten olla elossa, jollei kukaan enää välitä.
Itsekeskeisyys on usein yksinäisyyden juurisyy.
Itsekeskeisyys kulminoituu tilanteessa jossa ensin on omalla käytöksellä karkotettu muut ihmiset ympäriltä ja sitten kiristetään itsemurhalla kun kukaan ei tule vapaa-ehtoisesti seuraksi.
Taidat puhua omasta suvustasi, ja suosittelen tuohon ammattiapua.
Toivottavasti jutun vanhukset saivat ammattiapua, eikö yleensä poliisi käy tarkistamassa tilanteen ja vie tarvittaessa sairaalaan jos itsetuhoisuus on todellista?
Nykyvanhukset ovat enimmäkseen boomer-sukupolvea. He ovat usein itse luoneet soppansa omalla itsekkyydellään ja ahneudellaan. Ei heru hirveästi myötätuntoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa vanhuksista, jotka ovat muistisairaita ovat todella raskasta seuraa. Saattavat riidellä koko ajan ja olla väkivaltaisia. Ei tuommoista voi ottaa asumaan lapsiperheen luokse.
Lasten kanssa on myös riskinä, että väkivalta menee molemminpuoliseksi. Nytkin monet lapset muksii toisiaan. Sitä on sitten halpaa yhteiskunnan varoin selvitellä, kun toinen osapuoli on alle 15 vuotias ja toinen muuten syyntakeeton. Huoltaja taas töissä.
Hetkellisesti voi muistisairaita käydä katsomassa tai tuoda kylään. Juuri sen aikaa jaksaa käyttäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhuksilla on itsemääräämisoikeus ja he itse saavat päättää missä asuvat. Jos siellä omassa kodissa haluaa jumittaa, niin sitten jumittaa. Lasten ei ole pakko muuttaa sinne.
Harva siihen pystyisikään, kun työt on muualla.
Kyllä moni pystyy tekemään ainakin osan etänä.
Esim europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen omaishoiti äitiään asuen siinä miehensä kanssa aina kun voi.
Aika harvassa ovat ne työt joita pystyy tekemään edes osin etänä. Suurin osa meistä tavallisista ihmisistä on kuitenkin töissä tehtaissa, sairaaloissa, kampaamoissa tai kuljettamassa jotakin konetta tai ajoneuvoa. Kurkista joskus kuplasi ulkopuolelle todelliseen maailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen 47 v yh äiti ja olemme lapseni kanssa yksinäisiä. Olen työtön joten ei ole työkavereita tms. Lapsella ei ole kavereita. Sukulaisia ei ole kuin lapsella kaksi jotka asuvat 700 km päässä. Isän puoleinen suku ei halua tietää minusta mitään kun äitini erosi ollessani 4 v ja äidin puoleinen suku on pieni ja vain 1 serkku elossa jota ei kiinnosta pitää yhteyttä.
Ei tämä yksinäisyys koske vain vanhuksia. Olemme lapseni kanssa kaksin aina juhlat ja arjet. Olleet aina. Ei pelkästään vanhukset ole yksinäisiä Suomessa.
Vanhus voi miettiä omaa käytöstään. Äitini 86 v arvostelee ja moittii joka kerta minua jostain. Painoani, kampaustani, vaatteitani, miestäni, kotiamme, puutarhaa, aikuisten lasteni elämää vaikka oikeasti mitään moitittavaa ei ole. En pidä yhteyttä kuin pakollisen minimin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhuksen ikämääritelmä on hyvin liikkuva. Onkin outoa ettei keskustelussa ikää huomioida vai onko sitten vasta vanhus kun ei omin avuin pärjää ?
Vierailija kirjoitti:
Kuten tuossa jutussa sanottiin vanhukset kaipaavat läheisiään. Heitä ei voi muut korvata.
Tämä on surullista. En pysty edes kuvittelemaan yksinäisen vanhuksen olotilaa.
Ovat tottuneet liian hyvää. On paljon meltä jotka ovat olleet täysin yksin lapsesta asti. Vanhuksilla on sentään muistonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä rupesin opiskelijana yksinäiselle vanhukselle juttuseuraksi vapaaehtoispohjalta. Vanhus oli parin tunnin monologeja paasaava mummo, eikä hän millään kertaa kysynyt minulta mitään tai osoittanut kiinnostusta sitä kohtaan, ketä hänen luonaan käy. En jaksanut olla pelkkänä "roskaämpärinä" hänen monologeilleen, joten mun oli pakko lopettaa ne vierailut. Hänelle oli kyllä 2 lasta ja lastenlapsia, mutta he ei käyneet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Vanhukset osallistuivat perheen arkeen, eivät olleet pelkästään hoivattavina."
Tämä. Ennen oltiin toki monta sukupolvea saman katon alla, mutta vanhus ei ollut vain hoivattavana. Se mummo/vaari saattoi katsoa kouluikäisten perään, jotka tulivat koulusta kotiin. Tai mummo/vaari kuori perunat päivällistä varten. Vaikka kaikkeen eivät olisi kyenneet, niin moni ikäihminen oli aktiivinen ja auttoi siinä missä voi.
Nykyisin monet vanhukset ovat entistä väsyneempiä. Eivät jaksa auttaa ja osallistua. Vointi on huonompi. Siinä missä ennen menehdyttiin sydänkohtauksiin ja syöpiin, niin nykyisin porskutetaan pidempään. Muistisairauksiakaan ei ennen ollut samalla tavalla, kun ihmiset ehtivät kuolla nykymittapuulla sen verran nuorina.
Niinpä, tätä ajan takaa. Ja siis kyseessä on vain fakta, ei yritys arvottaa ihmisiä. On ihan eri asia elää isovanhemman kanssa, joka
Suvun isovanhemmat siirtyivät kunnan vanhainkoteihin siinä vaiheessa, kun olivat vaippakunnossa. Näin 70-80-luvuilla. Siihen asti asuivat suvun maatilalla tilan jatkajan perheessä.
Omat vanhempani olivat kaupungissa töissä eikä hoitovastuuta isovanhemmista ollut.
Itselläni oli iäkäs isä ja pieni kyläyhteisö täynnä ikäihmisiä. Sen vuoksi olen tottunut kulkemaan vanhusten luona. Nyt kuitenkin nykyisessä yhteisössä tuli itselleni nopeasti selväksi, että täällähän ei sitten kuule "vanhuksia huijata". Kukaan näistä kuiskuttelijoista ei kuitenkaan ole koskaan avustanut näitä mitenkään (kauppakäynnit, tk -käynnit yms). Kotiapu käy, mutta olen joissain kylätilaisuuksissa huomannut kuinka iäkkäät hakeutuvat mieluusti juttelemaan kanssani. Eihän kenellekään riitä, että seurustelee pelkästään viranomaisten kanssa.
Ja nämä huolehtivat omaiset!!! Ei käydä, mutta jos joku haluaisi vierailla, se ei käy mitenkään, vievät papan rahat tai mummon korut. Itse olen läheisilleni sanonut, että vieköön vaikka alushousutkin, kunhan on joku, jonka kanssa keskustella.
Mun isoäiti muutti Tampereelta ok-talosta kerrostalon yksiöön Turkuun, jonne tyttärensä oli muuttanut. Matkaa tyttären luo 4 km. Hän oli noin 70-vuotias. Osti koirankin seurakseen.
Kolmessa vuodessa tajuttiin, että ei hän tottunut lainkaan. Ei saanut ystäviä. Eikä varmaan osannut oudossa ympäristössä hakeakaan. Hänellä ei ollut kaupungissa muuta kuin tytär.
Muutti takaisin Tampereelle ok-taloonsa. Siellä kävi sitten joku kaupungin kodinhoitaja välillä. Huolissaan oltiin erityisesti talvisin.
Lopulta alkoi siellä Tampereella asua talvet palvelutalossa. Siellä oli kateelliset sisäpiirit eikä hän ystävystynyt.
Sitten mursi lonkkansa ja joutui hoivakierteeseen.
Alati ikävöi meitä. Käytiin harvoin. Joskus mietin, että kaikki olisi ollut paremmin, jollei äitini olisi aikoinaan muuttanut toiselle paikkakunnalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nämä itsemurhalla uhkailijat olivat tehneet itse sen eteen että saisivat seuraa? Oma veikkaukseni on että ei mitään. Lähes joka kunnassa Suomessa, ellei jopa jokaisessa, on pitkin kesää järjestetty kesätapahtumia vanhuksille myös juhannuksena.
He olivat yrittäneet sitä itsemurhaa. Pelastettiin sairaalassa. Ei siis pelkkä uhkaus.
Ei iäkästä enää jaksa kiinnostaa tapahtumat, jos on vanha ja väsynyt. Omaisten seuraa kaipaavat.
Mutta seuraa pitää silti olla juhlapäivinä? Omaisten pitää viettää joulut ja juhannukset katsoen vanhaa ja väsynyttä vanhusta jota ne eivät jaksa kiinnostaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä nämä itsemurhalla uhkailijat olivat tehneet itse sen eteen että saisivat seuraa? Oma veikkaukseni on että ei mitään. Lähes joka kunnassa Suomessa, ellei jopa jokaisessa, on pitkin kesää järjestetty kesätapahtumia vanhuksille myös juhannuksena.
He olivat yrittäneet sitä itsemurhaa. Pelastettiin sairaalassa. Ei siis pelkkä uhkaus.
Ei iäkästä enää jaksa kiinnostaa tapahtumat, jos on vanha ja väsynyt. Omaisten seuraa kaipaavat.
Mites ovat kohdelleet omaisia, kun olivat vielä hyvissä sielun ja ruumiin voimissa? Niin metsä vastaa kuin sinne huutaa..
Tollanen hoito ei ole kyllä mitään verrattuna oikeeseen omaishoitoon. 24/7. Silloin ei kyllä olla jossain europarlamentissa ym kokouksissa, korkkareissa ym. Toivottavasti ei nostanut omaishoidon palkkaa. 90 v äidin omaava