Vanhusten yksinäisyys tappaa. Miksi vanhuksia ei oteta enemmän mukaan perheiden elämään. Linkki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkääs nyt sitä boomereiden itsekkyyttä missä se esim meillä on. Kävimme töissä, itsekästä mutta niin sai lapset legonsa ja commodorensa, ostimme kolmion kerrostalosta, lastenkin status nousi kun eivät enää olleet vuokratalon räkänokkia.  Kukin asui kotona ja ruokittiin kunnes lähtivät opiskelupaikkakunnille.  Yritettiin vähän auttaa, paino sanalla vähän.

Kun viimeinenkin lähti ehdittiin joku vuosi elää luontoelämää mikä yhteinen harrastus ja mielenkiinto..  kolmivuorotyötä tehnyt mies kuoli pian eläkeikäisenä eläkkeelle jäätyään.  Lapsenlapsia alakoululaisena pidin ja viihdytin loma-aikoina , etupäässä täällä mummolassa.

Nyt elän omaa elämääni, itsekkäästi teen mitä huvittaa,  että kai olen itsekäs boomeri 

Minua loukkaa nämä yleistykset,  boomerit juoppoja lasten hakkaajia,  eivät välittäneet laps

Jos tosiaan puhut vain omasta öerheestäsi, miksi taas noim rajuja yleistyksiä.  Nuo avainnauhat nyt varmaan oli lapsilla , olihan se jo tärkeä juttu saada oma avain.

Nro 578: "Tai sitten se vanhus suree, kun häntä ei oteta mukaan elämään ja sinne fudistreeneihin vaan pelkkä raha kelpaa :)"

Siinä tapauksessa vanhus tietenkin ehdottaa itse, että lähtisi mukaan lapsenlapsen treeneihin. Jos sitten vastataan, että ei käy, tilanne on tottakai toinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äitipuoleni piti huolen 35 vuotta, että me isämme lapset edellisestä liitosta emme ole yhtä arvokkaita kuin hänen synnyttämänsä. Minä kelpasin tyttönä kyllä ilmaiseksi lapsenvahdiksi ja kotiapulaiseksi. Tämä 1990- ja 2000-luvuilla. Päätin terapiapolun aikana, että minä en aikuisena jaksa myötäillä, ja erkaannuin siinä samalla sitten sekä isästäni että velipuolistani.

Kun isäni kuoli, ajautui äitipuoli parissa vuodessa huomattavan yksinäiseen jamaan kun eläkkeellä ei olekaan enää vanhoja ystäviä maisemissa tai elämänkumppania. Velipuoleni tekevät uraa eivätkä ehdi / halua nähdä äitiään, joka tumuttelee yksinäisyyteensä. Viime aikoina hän on alkanut nostalgiseksi (varmaan päissään) ja lähettelee Facessa valokuvia ajasta, jolloin olimme lapsia ja kyselee kuulumisiani. Ilmeisesti nyt seurani kiinnostaisi.

En voi

 

Minä en tosiaan aio isälleni leskenä seuranpitäjäksi tai kaitsijaksi, jos höpsähtää. En muista milloin olisi edes soittanut kuulumisia. Sen kyllä tiedän somen takia että isä ja vaimonsa ovat kovia golffaamaan ja heillä on joku uusi kesäpaikka. 5v poikani isäni on nähnyt kahdesti, ristiäisissä ja mummoni hautajaisissa. 11v poika ei tunnista isääni valokuvista.

Vierailija kirjoitti:

Tuossahan ei kerrota minkälaisia riivinrautoja ovat omia läheisiään kohtaan. Mun isä ei pitänyt vuosiin mitään yhteyttä kun lähti uuden vaimonsa matkaan. Nyt kun on vanha ja sairauksia soittelee ja häntä pitäisi käydä auttelemassa. No enpä käy.

Tämä kannattaa jokaisen häntäheikki ukon ottaa huomioon! Jos sinä piru jätät perheesi jonkun huuhaa vosukan takia niin edestäsi löydät sen, että lapsesi eivät enää jaksa sinusta välittää, kun vanhuksena pyydät apua!!

Meillä ei ainakaan juhlittu, ei matkusteltu, ei hakattu lapsia, lapsilla tarvittavat vaatteet, harrastukset halpoja.  Ei piano/balettiharrastuksia  juurikaan  meidän viitepiirissä.  Jalkapalloa, jääkiekkoa, tytöillä voimistelua, tanhua, erilaisia kerhoja, partiota.  Luultavasti nykyaikanakin on perhei että rahapussi määrää onko varaa 200 e kuussa jääkiekkoon, muut lisämaksut päälle.

Ikävää jos lapsuutesi ruoka ei vastannut nykyistä aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selittäkääs nyt sitä boomereiden itsekkyyttä missä se esim meillä on. Kävimme töissä, itsekästä mutta niin sai lapset legonsa ja commodorensa, ostimme kolmion kerrostalosta, lastenkin status nousi kun eivät enää olleet vuokratalon räkänokkia.  Kukin asui kotona ja ruokittiin kunnes lähtivät opiskelupaikkakunnille.  Yritettiin vähän auttaa, paino sanalla vähän.

Kun viimeinenkin lähti ehdittiin joku vuosi elää luontoelämää mikä yhteinen harrastus ja mielenkiinto..  kolmivuorotyötä tehnyt mies kuoli pian eläkeikäisenä eläkkeelle jäätyään.  Lapsenlapsia alakoululaisena pidin ja viihdytin loma-aikoina , etupäässä täällä mummolassa.

Nyt elän omaa e

Jos huonon lapsuuden ja ilkeän vanhuksen takia on työkyvytön ei tietenkään ole työpäiviä.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 578: "Tai sitten se vanhus suree, kun häntä ei oteta mukaan elämään ja sinne fudistreeneihin vaan pelkkä raha kelpaa :)"

Siinä tapauksessa vanhus tietenkin ehdottaa itse, että lähtisi mukaan lapsenlapsen treeneihin. Jos sitten vastataan, että ei käy, tilanne on tottakai toinen. 

Juuri näin. Kollegani jäi eläkkeelle ja he muuttivat lastensa perässä toiselle paikkakunnalle. Sattumalta näin iloisen isoisän haastattelun, miten he viihtyvät hyvin ja voivat olla lastensa arjessa apuna viemällä lapsenlapsia harrastuksiin ja ulkoiluttamalla koiraa, kun vanhemmat ovat vielä töissä. 

Isovanhemmuutta on todella monenlaista. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 578: "Tai sitten se vanhus suree, kun häntä ei oteta mukaan elämään ja sinne fudistreeneihin vaan pelkkä raha kelpaa :)"

Siinä tapauksessa vanhus tietenkin ehdottaa itse, että lähtisi mukaan lapsenlapsen treeneihin. Jos sitten vastataan, että ei käy, tilanne on tottakai toinen. 

Juuri näin. Kollegani jäi eläkkeelle ja he muuttivat lastensa perässä toiselle paikkakunnalle. Sattumalta näin iloisen isoisän haastattelun, miten he viihtyvät hyvin ja voivat olla lastensa arjessa apuna viemällä lapsenlapsia harrastuksiin ja ulkoiluttamalla koiraa, kun vanhemmat ovat vielä töissä. 

Isovanhemmuutta on todella monenlaista. 

Vanhemmuus ei lopu koskaan, aina pitää olla avuksi.  

Meidän 72-vuotiaat vanhemmat postaa ihan pokkana perhechattiin huhtikuulta lokakuun alkuun valokuvia niiden ihanalta mökiltä saatesanoilla Pionikausi on täällä! 🌺 tai Kyllä sielu lepää tässä maisemassa samalla kun minä ja sisarukset graindaamme pskatöissä, työttöminä tai burnoutissa ja sumplimme keskenämme lapsenvahtikuvioita kaupungissa. Mökillä saamme vierailla yhtenä viikonloppuna vuodessa, jonka vanhemmat ilmoittavat yksipuolisesti.

Talvet he matkustavat kahdestaan, joten silloinkaan ei heltiä apua lapsenlasten kanssa. Meidät toki lähetettiin koko 1980- ja 1990-luku molempien omien vanhempien mökeille viikoiksi.

Arvatkaa vaan, ollaanko päätetty että saavat sitten elellä siellä mökillä kahdestaan hamajaan loppuun saakka. Se joka sitten jää leskeksi, pärjätköön ihan yksin, kun se kahdestaan muusta maailmasta eristäytyminen on niin ihanaa.

Työssäkäyvillä on semmoinen juttu kuin kesäloma, yleisimmin juuri tähän aikaan vuodesta.

Vierailija kirjoitti:

Meidän 72-vuotiaat vanhemmat postaa ihan pokkana perhechattiin huhtikuulta lokakuun alkuun valokuvia niiden ihanalta mökiltä saatesanoilla Pionikausi on täällä! 🌺 tai Kyllä sielu lepää tässä maisemassa samalla kun minä ja sisarukset graindaamme pskatöissä, työttöminä tai burnoutissa ja sumplimme keskenämme lapsenvahtikuvioita kaupungissa. Mökillä saamme vierailla yhtenä viikonloppuna vuodessa, jonka vanhemmat ilmoittavat yksipuolisesti.

Talvet he matkustavat kahdestaan, joten silloinkaan ei heltiä apua lapsenlasten kanssa. Meidät toki lähetettiin koko 1980- ja 1990-luku molempien omien vanhempien mökeille viikoiksi.

Arvatkaa vaan, ollaanko päätetty että saavat sitten elellä siellä mökillä kahdestaan hamajaan loppuun saakka. Se joka sitten jää leskeksi, pärjätköön ihan yksin, kun se kahdestaan muusta maailmasta eristäytyminen on niin ihanaa.

Broidin perhe oli porukoiden mökillä pari päivää, siinä missä porukat on olleet siellä käytännössä koko ajan kahdestaan huhtikuusta alkaen. Kun broidi perheineen oli lähtenyt, faija laittoi meidän WA-ryhmään kuvan auringonlaskusta ja fiilisteli kuinka rauhallista viimeinkin on. Kai se oma rauha tuntuu vieläkin makoisammalta jos saa vähän v***uilla perästä päin omille jälkeläisilleen.

ET-lehti on pitkälti tuhonnut sukupolvien välisen yhteyden Suomessa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Nro 578: "Tai sitten se vanhus suree, kun häntä ei oteta mukaan elämään ja sinne fudistreeneihin vaan pelkkä raha kelpaa :)"

Siinä tapauksessa vanhus tietenkin ehdottaa itse, että lähtisi mukaan lapsenlapsen treeneihin. Jos sitten vastataan, että ei käy, tilanne on tottakai toinen. 

Juuri näin. Kollegani jäi eläkkeelle ja he muuttivat lastensa perässä toiselle paikkakunnalle. Sattumalta näin iloisen isoisän haastattelun, miten he viihtyvät hyvin ja voivat olla lastensa arjessa apuna viemällä lapsenlapsia harrastuksiin ja ulkoiluttamalla koiraa, kun vanhemmat ovat vielä töissä. 

Isovanhemmuutta on todella monenlaista. 

Vanhemmuus ei lopu koskaan, aina pitää olla avuksi.  

No mä en ajattele ihan näinkään. Mun mielestä vaan mun aikuisten lasteni tehtävä ei ole keksiä mulle tekemistä ja viihdykettä. Niiden keksiminen on ihan mun oma asiani. Jos mulle tulee mieleen, että huvittaiskohan mun tytärtäni vaikka lähteä mun kanssa jollekin messuille, niin sitten minä kysyn tyttäreltäni, huvittaako. Jos ei käy, se on ihan fine mulle. Mun elämäni on paljon leppoisampaa ja kiireettömämpää kuin hänen, joten ei hänen tarvitse käyttää aikaansa sen miettimiseen, mitä mä ehkä saattaisin haluta tehdä. 

Kyllähän tuo boomerisukupolvi on ihan faktisesti myös kollektiivisella tasolla itsekkäin sukupolvi. Eläke-edut esimerkiksi ihan pöyristyttävät. Jos oma tuleva eläkkeeni laskettaisiin samalla kaavalla kuin boomereiden eläkkeet, se olisi kaksinkertainen nykyiseen nähden. 

 Vanhus ei suostu muuttamaan pois kotoa. Lähemmäksi keskustaa tai palvelutaloa jossa hänen ystävänsä asuvat. Turha valittaa yksinäisyydestä kun asuu kaukana.

Niin. Kolme on yhtä kuin kaikki, eikö niin, ap?

Boomerit ovat aidosti varmaan paskin sukupolvi koskaan. 

Naiset jotka 2000-luvun alussa olivat 80-vuotiaita eivät olleet boomereita.   Oletteko sen huomanneet aloituksessa?

Minä olen huomannut, että 1940-luvusta eteenpäin syntyneiden on huomattavan vaikea hyväksyä vanhenemistaan. Meidänkin äiti oikein sähähti, kun ehdotin kuulotutkimukseen menemistä ja kerroin huonokuuloisuuden voivan lisätä muistisairauden riskiä. Mielummin näköjään kyselee jatkuvasti mitä, mitä, ja syyttää milloin ilmastointia, milloin tiskikonetta kun huutaa itse. Isä kutsuu itseään vain pari vuotta vanhempia ihmisiä mummeleiksi ja papparaisiksi oikein erotellen itsensä näistä ikätovereista, joille luoja ei suonut yhtä hyviä geenejä. Appiukko ei suostu puhumaan yhtään mitään siitä, mitä hänen valtavalle kiinteistölle romuineen tehdään, kun aika jättää. Miehellä ikää 83 ja sanoo, että turha näitä miettiä ennen kuin on vanha. 

 

Vähän vaikea kunnioittaa ja yrittää suunnitella turvallista ja mukavaa loppuelämää näille tapauksille, jotka ovat kuin teinejä tuossa uhmassaan.

Vierailija kirjoitti:

Naiset jotka 2000-luvun alussa olivat 80-vuotiaita eivät olleet boomereita.   Oletteko sen huomanneet aloituksessa?

Olivat boomereiden äitejä