Vanhusten yksinäisyys tappaa. Miksi vanhuksia ei oteta enemmän mukaan perheiden elämään. Linkki

Vierailija kirjoitti:

Minä olen 82v isoisälleni sanonut, että jos muutat Tampereelle tai Helsinkiin, saat minulta viikoittain kauppa- ja apteekkiapua, käytän leffassa ja teatterissa, vien uimahalliin ja kesällä luonnonvesiin, tarvittaessa voin ryhtyä myös edunvalvojaksi ja etsin hänelle toki myös laadukkaan senioriasunnon kotiapuineen.

Mutta ei. Hän haluaa asua lonkkavikaisena ja puolisokeana keskisuomalaisessa skutsissa. Sinne en pääse edes kyläilemään kuin max kerran vuodessa. Turha on ruikuttaa jos on pakko uppiniskaisesti tenottaa siellä torpassansa. Lääkäri on jo uhkaillut ajokortin epäämisellä - mitenkäs sitten ajatteli arkensa toteuttaa?

No kai isoisällä on omat lapsensa?  Ja kotikunnassakin hoivakoteja ja senior-asuntoja .

Sun 68 v vanhempi ei ole boomeri.  Nuorimmat ovat nyt 75 v.

Muistakaas kaikki, voitte olla vanhoina just kuin vanhempanne nyt.  Kovia olette ainakin valittamaan jo keski-ikäisenä.

 

Mun boomerivanhempani toimi noin ollessaan 68v. Nyt on toki jo kohta 80v, mutta olen estänyt hänet kännykästäni ja näin hänet viimeksi viitisen vuotta sitten. Sitä saa mitä tilaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä monissakin suvuissa näin tapahtui. Ja ovat hyvin unohtaneet.

Mun boomer- isän ja boomer-äidin vanhemmat hoitivat lapsenlapsiaan, kokonaisia hiihto- ja joululomia. Yksi mummo hoiti kokonaisia kesälomia, sillä päiväkoti ei ollut vaihtoehto kaikille (se oli 60-lukua).

Ja sama myös mieheni puolella, hänen äiti hoiti boomer-ikäisen poikansa lapsia, kokonaisia kesälomia. Olisi hoitanut meidänkin, mutta silloin oli jo liian vanha, ei raaskittu vaivata. 

Eli tämä ei ole mitään poikkeuksen poikkeusta, vaan näin on ollut tietyllä sukupolvella, ns hiljainen sukupolvi joka kävi sodatkin, hoiti hyvin usein lapsenlapsiaan ja tosi pitkiä jaksoja.  Näistä kukaan ei ollut maatalon emäntä, vaan olivat töissä kodin ulkopuolella. Silti onnistui lastenhoito, en tiedä miten. Ehkä olivat jääneet aikaisin eläkkeelle? Vai käyttivätkö omat vuosilomansa siihen että lapsenlaps

Taas tuo yleistys.  Sinun vanhempasi ei ome kaikki 600 000 ihmistä. 

Eikä ole sinunkaan. Mutta jos yhtään olisit lukenut lähihistoriaa, niin naiset hoitivat lapset ja lapsenlapset, kunnes tultiin 1970-luvulle ja tuli yleinen päivähoito.

Tällä palstalla on valtaosalla sellaiset boomer-vanhemmat, jotka ei lapsenlapsiaan hoida. Riittääkö palstalla olleet satojen sivujen ketjut yleistykseksi? 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No millaisia he ovat nuorempana olleet? Mun vanhempia ei ole omat lapset koskaan kiinnostaneet eikä ole ollut mitään ihania mummoloita. Ei kannata itkeä yksinäisyyttä vanhuuden loppuvaiheessa.

Tämä. Sitä niitetään, mitä on elämässä kylvetty. 

No ei ihan niinkään. Esim. Suomessa on nytkin monta monen ikäistä ihmistä joka kärsii yksinäisyydestä, myös ne vanhukset jotka on kuitenkin ihan normaaleja, mukavia ja kivoja tyyppejä. Ja sitten tuolla on sarjarikollista jne joilla kyllä riittää kavereita. Suomessa yksinäisyys on kyllä suuri yhteiskunnallinen ongelma, ennen oli elämä yhteisöllisempää. Tämä on asia jossa meidän tulisi ottaa mallia muualta maailmasta, se että otetaan mukaan enemmän porukkaa ja huomioidaan, auttaisi pitkälle monissa

Vapaaehtoistyö jossain korvaa sitten muun sosiaalisen elämän? Mielestäni Suomessa ennen elämä oli yhteisöllisempää ja nykyisin yksilökeskeisempää, verraten moniin muihin maihin. Ei sitä vapaaehtoistyöntekijää kukaan tule kutsumaan välttämättä joulupöytään tai muuten vain kylään, toki jos kavereita syntyy niin miksi ei mutta ennen kutsuttiin enemmän monia esim. sukulaisia käymään. En ole samaa mieltä kanssasi, koska Suomessa yksinäisyydestä kärsii moni joka olisi valmis antamaan itsestään ja aikaansa sekä tekeekin esim. vapaaehtoistöitä eikä odota itselleen mitään. Silti asia ei kaikilla muutu, koska ihmiset eivät "kohtaa". Yksinäinen tuskin on usein hirveästi muuta vailla, kuin kavereita joita muillakin on. Kyllä hekin monesti ovat valmiita antamaan aikaansa ja hyvää seuraa.

Vierailija kirjoitti:

No te kaikki lässyttäjät jotka valittavat omista vanhuksista, toivon teille samaa kurjaa, yksinäistä ja itsemurha altista vanhuutta. Itse pidän vanhemmista ja lapsistani huolta, luottakaa vaan näivettyvään yhteiskunnan huomaan itsenne vanhoina päivinä.

Minä pidän huolta iäkkäästä tädistäni, oikein mukava ihminen. En voisi kuvitellakaan pitäväni huolta isästä, hirveän ilkeä ihminen. 

Minua saa vanhana kohdella juuri kuten olen kohdellut vaikka lapsiani, tai sukulaislapsia. 

En odota sen enempää kuin että ystävällisyyteen vastataan ystävällisyydellä. Onko se sinusta aivan vieras ajatus? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä monissakin suvuissa näin tapahtui. Ja ovat hyvin unohtaneet.

Mun boomer- isän ja boomer-äidin vanhemmat hoitivat lapsenlapsiaan, kokonaisia hiihto- ja joululomia. Yksi mummo hoiti kokonaisia kesälomia, sillä päiväkoti ei ollut vaihtoehto kaikille (se oli 60-lukua).

Ja sama myös mieheni puolella, hänen äiti hoiti boomer-ikäisen poikansa lapsia, kokonaisia kesälomia. Olisi hoitanut meidänkin, mutta silloin oli jo liian vanha, ei raaskittu vaivata. 

Eli tämä ei ole mitään poikkeuksen poikkeusta, vaan näin on ollut tietyllä sukupolvella, ns hiljainen sukupolvi joka kävi sodatkin, hoiti hyvin usein lapsenlapsiaan ja tosi pitkiä jaksoja.  Näistä kukaan ei ollut maatalon emäntä, vaan olivat töissä kodin ulkopuolella. Silti onnistui lastenhoito, en tiedä miten. Ehkä olivat jääneet aikaisin eläkkeelle? Vai käy

Samat ihmiset kertovat samaa tarinaansa.  Mutta sun mielestä boomer tarkoittaa samaa kuin hulttiovanhempi, voit pitää käsityksesi.

Aina on naiset kaupungeissa käyneet töissä, yksityisiä päivähoitajia ja tai kotona nuoria tyttöjä.

Mun 1900-luvun alkupuolella käyneet tätini olivat yks tarjoilija, yks kaupungin keittiöillä, yks verkatehtaalla.  Lapsiluku samassa järjestyksessä 3, 9, 6.    Kaitpa he ilman äitiyslomia saivat lapsensakin hoidettua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä monissakin suvuissa näin tapahtui. Ja ovat hyvin unohtaneet.

Mun boomer- isän ja boomer-äidin vanhemmat hoitivat lapsenlapsiaan, kokonaisia hiihto- ja joululomia. Yksi mummo hoiti kokonaisia kesälomia, sillä päiväkoti ei ollut vaihtoehto kaikille (se oli 60-lukua).

Ja sama myös mieheni puolella, hänen äiti hoiti boomer-ikäisen poikansa lapsia, kokonaisia kesälomia. Olisi hoitanut meidänkin, mutta silloin oli jo liian vanha, ei raaskittu vaivata. 

Eli tämä ei ole mitään poikkeuksen poikkeusta, vaan näin on ollut tietyllä sukupolvella, ns hiljainen sukupolvi joka kävi sodatkin, hoiti hyvin usein lapsenlapsiaan ja tosi pitkiä jaksoja.  Näistä kukaan ei ollut maatalon emäntä, vaan olivat töissä kodin ulkopuolella. Silti onnistui lastenhoito, en tiedä miten. Ehkä olivat jääneet aikaisin eläkkeelle? Vai käy

Mun ei tarvitse lukea lähihistoriaa, hyvin muistan radiolähetyksen kun KEkkonen valittiin.

Nro 524: "Vapaaehtoistyö jossain korvaa sitten muun sosiaalisen elämän? Mielestäni Suomessa ennen elämä oli yhteisöllisempää ja nykyisin yksilökeskeisempää, verraten moniin muihin maihin. Ei sitä vapaaehtoistyöntekijää kukaan tule kutsumaan välttämättä joulupöytään tai muuten vain kylään, toki jos kavereita syntyy niin miksi ei mutta ennen kutsuttiin enemmän monia esim. sukulaisia käymään. En ole samaa mieltä kanssasi, koska Suomessa yksinäisyydestä kärsii moni joka olisi valmis antamaan itsestään ja aikaansa sekä tekeekin esim. vapaaehtoistöitä eikä odota itselleen mitään. Silti asia ei kaikilla muutu, koska ihmiset eivät "kohtaa". Yksinäinen tuskin on usein hirveästi muuta vailla, kuin kavereita joita muillakin on. Kyllä hekin monesti ovat valmiita antamaan aikaansa ja hyvää seuraa."

Vapaaehtoistyö on vastaus yhteisöllisyyden puutteeseen. Tietenkään se ei ole vastaus perheen ja suvun puutteeseen. Tästä ei muuten ole kovin montaa vuotta, kun joku nainen järjesti kotonaan joulupäivällisiä ihan tuntemattomille. Kutsui siis n kpl yksinäisiä kotiinsa joulupöytään. Tästä naisesta kirjoitettiin silloin iltapäivälehdissäkin. 

Mä muuten vietin just hiljattain yhden perjantai-illan naapurini kanssa. On mua kymmenkunta vuotta vanhempi eläkeläisrouva. Ollaan asuttu tässä taloyhtiössä jo yli 30 vuotta ja kasvatettu tässä lapsemme aikuisiksi. Hän istui pihallaan ja mä tulin kaupasta. Olin ostanut tapaksia ja koska oli kaunis kesäilta, kysyin häneltä, onko  jo syönyt. Vastasi, että ei, joten kysyin, maistuisko punaviini ja tapakset. Mulla on pihassa rappuset ja hänen on vaikea kulkea portaissa, joten kannoin mun pihasta pöydän sekä toisen tuolin hänen pihaansa. Sisältä hain viinipullon, lasit ja laitoin tapakset tarjoiluvadille. Istuttiin siinä pari tunntia ja syötiin ja juteltiin. Tietenkään joka paikassa ei ole sopivia naapureita, mutta onko edes yritetty tutustua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kyllä monissakin suvuissa näin tapahtui. Ja ovat hyvin unohtaneet.

Mun boomer- isän ja boomer-äidin vanhemmat hoitivat lapsenlapsiaan, kokonaisia hiihto- ja joululomia. Yksi mummo hoiti kokonaisia kesälomia, sillä päiväkoti ei ollut vaihtoehto kaikille (se oli 60-lukua).

Ja sama myös mieheni puolella, hänen äiti hoiti boomer-ikäisen poikansa lapsia, kokonaisia kesälomia. Olisi hoitanut meidänkin, mutta silloin oli jo liian vanha, ei raaskittu vaivata. 

Eli tämä ei ole mitään poikkeuksen poikkeusta, vaan näin on ollut tietyllä sukupolvella, ns hiljainen sukupolvi joka kävi sodatkin, hoiti hyvin usein lapsenlapsiaan ja tosi pitkiä jaksoja.  Näistä kukaan ei ollut maatalon emäntä, vaan olivat töissä kodin ulkopuolella. Silti onnistui lastenhoito, en tiedä miten. Ehkä olivat jääneet aikaisin eläkkeelle? Vai käy

En uskoisi lastani boomerin hoitoon.  Hyväkuntoiselle 75 ehkä pariksi tunniksi,  80-vuotiaalle en enää ollenkaan.

Hulttiovanhempi on väärä sana boomereista. Hulttio on vastuuton, ehkä välinpitämätönkin, muttei välttämättä ilkeä. Boomerit taas ovat olleet kyllä tarkkoja kulisseista ja kotitöistäkin, mutta eivät ole itse tehneet omaa osuuttaan.

Hulttiovamhempi veisi nälkäiset lapset hampurilaiselle. Boomeri huusi lapsille, miksi eivät ole käyneet kaupassa, siivonneet ja laittaneet hänelle ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Hulttiovanhempi on väärä sana boomereista. Hulttio on vastuuton, ehkä välinpitämätönkin, muttei välttämättä ilkeä. Boomerit taas ovat olleet kyllä tarkkoja kulisseista ja kotitöistäkin, mutta eivät ole itse tehneet omaa osuuttaan.

Hulttiovamhempi veisi nälkäiset lapset hampurilaiselle. Boomeri huusi lapsille, miksi eivät ole käyneet kaupassa, siivonneet ja laittaneet hänelle ruokaa.

Joo, meillä jokaisella on omat päähänpinttymämme ja yleistyksemme.  Niillehän ei voi mitään.  Jos olet boomerin lapsi alkaa olla jo alkavan dementiankin vaarat ja jumitus lisääntyy.

Vierailija kirjoitti:

No millaisia he ovat nuorempana olleet? Mun vanhempia ei ole omat lapset koskaan kiinnostaneet eikä ole ollut mitään ihania mummoloita. Ei kannata itkeä yksinäisyyttä vanhuuden loppuvaiheessa.

Sama itsellä. Itse piti itsestään huolehtia lapsena ja nuorena. Mitään ei opetettu kotona ja kun ei sitten osannut niin haukuttiin, vähäteltiin ja naurettiin. Lisäksi.sisarukset olivat eriarvoisia eivätkä omat lapseni ole kiinnostaneet vanhempiani ollenkaan.

Äiti on aina ollut  tahallisen ihhottava ihminen eikä  se käytös ole mihinkään kadonnut vanhetessa päinvastoin vahvistunut vain.

Kaikesta huolimatta minä typerä ihminen autan äitiäni ja siellä käynnin  jälkeen menee monta päivää kun saan oloni takaisin hyväksi.

"No kai isoisällä on omat lapsensa?  Ja kotikunnassakin hoivakoteja ja senior-asuntoja ."

On hänellä kaksi lasta, joista tytär - eli äitini - on kuollut ja poika - eli enoni - asuu uusperheineen todella kaukana. Lapsenlapsista minä olen ainut, joka haluaa isoisää auttaa. Ja hänen kotipaikkakunnallaan ei ole mitään muuta palvelua kuin kylmäasema ja sekin lopettaa toimintansa tämän vuoden loppuun mennessä. Kaikki hoivapalvelut sun muut kaukana kaupungissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

MIkä siinä on niin vaikeaa pitää yhteyksiä omien vanhempien kanssa? Minun isä kuoli jo 42v, ja äiti eli 68v.

Kyllä me äidin kanssa aina oltiin soitteluväleissä, koska oltiin eri kaupungeissa. Äiti sairastui ja olin jo silloin onneksi muuttanut mieheni kanssa pk-seudulle joten pystyin olla loppuaikoina äidin tukena ainakin vähän. Anoppi oli paljon iäkkäämpi, hänelle toimin kodinhoitajana yli 3 vuoden ajan pientä korvausta vastaan.

Ehdotin jopa, että hankittaisiin yhteinen koti, kun anopilla todettiin Alzheimer. 

Kannattanee muistaa, että jokainen meistä vanhenee vuorollaan ja saattaa sitä seuraa tarvita. Pitää vaan itse yrittää pysyä kunnossa, että pärjää. 

No se siinä ehkä käy vaikeaksi, kun nämä heittäytyvät autettaviksi täysivoimaisina 68-vuotiaina, mutta sitä auttamista riittää 25 vuotta. Kovin pitkä aika. Eikä nämä b

Äitini sairastuttua asuin ja elin hänen kanssaan ja kyllä siinä oma elämä jäi elämättä ja vaikeuksia oli hoitaa myös oma työ siinä sivussa. Äitini ei ihan huonokuntoinen ollut edes kuollessaan ja olisi eläessään pystynyt vielä moneen, mutta kuten niin moni muukin ikäluokkansa ikääntyvä hän heittäytyi monen asian suhteen täysin saamattomaksi ja odotti minun tekevän puolestaan asioita ja riitaa välttääkseni niin teinkin. Itse en todellakaan odota kenenkään hoitavan minua enkä voisikaan odottaa muuta kuin korkeintaan jotain apua asioiden hoitoon koska olen lapseton sinkku.

Keski-ikäiset ovat todella herttaisia ihmisiä.  Vakiokirjoittajathan täällä, äitien pahuuden tunnen jo juurta jaksaen.

Se herttainen mummo tai pappa ei välttämättä ole ollut herttainen omille sukulaisilleen. Nimim. Kokemusta on.

Siinä vaiheessa kun vanhus joutuu hoivakotiin ne on yleensä niin huonokuntoisia ettei enää pysty käymään sukulaisissa tai jos sukulainen käy hoivakodissa niin eivät edes välttämättä tunne tai jaksa kuin tunnin verran höpöttää niitä näitä. 

Joskus voi olla myös niin että suku on kaukana ja/tai o vaan sen verran viileät tai jopa huonot välit ettei vierailut ja läheinen yhteinen elämä ole mahdollista. Kaiki ne söpöt, hauraat vanhukset ei välttämättä ole aina niitä mukavia mummuja ja pappoja joina ne nähdään. Kirjoitan nyt ihan omasta kokemuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Keski-ikäiset ovat todella herttaisia ihmisiä.  Vakiokirjoittajathan täällä, äitien pahuuden tunnen jo juurta jaksaen.

Keski-ikään kuuluu se, että otetaan oma paikka elämässä eikä enää olla ylikilttejä. Sekös boomereita harmittaa.

Kun mä voin pahoin, jos joudun olemaan liikaa äitini seurassa. Se on hirveän skarppi vielä tavallaan, kieli käy jatkuvasti. Samalla ajatukset kiertää pientä kehää ja kertoilee päivästä toiseen samoja juttuja tyyliin, miten väärin joku istutti pioninsa tai miten toi naapurin Kaija tuossa kävelee selvästi jalkaa ontuen. Sellaisia vanhojen ihmisten loputtomia juttuja joistain ventovieraiden ihmisten olemattomista tapahtumista. Olen kiinnostunut ihmisistä ja kuuntelen mielellään, jos on jotain isoa ja merkittävää, mutta just tämmöisten, ettei joku Marja-Leena nyt näytä oikein kesäkukkiaan kastelevan tarpeeksi ei jaksa. Ja kun saattaa joka päivä tulla päivitys sen itselleni tuntemattoman Marja-Leenan kukista. En vaan jaksa niitä loputtoman pitkiä monologeja täysin olemattomista asioista. Mitään yhteiskuntaa, aiemmin aktiviinen seuraaja, ei jaksa seurata vaan tosiaan tuommoista pikkuelämää ja sen vivahteita, kuka otti montako keksiä seurakunnan kahvitilaisuudessa. 

Ja tämän vielä kestäisi, mutta sen päälle puuttuu kaikkeen, tietää mielestään kaiken parhaiten, alkaa raivokkaasti neuvoa päälle pienestä sanasta ihan kuin minä 50+ olisin idiootti ja en osaisi hoitaa asioitani. Puolesta lauseesta vetää heti johtopäätöksen tapahtumasta tai tulevasta, eikä kuuntele loppuun vaan alkaa latelemaan tuomiotaan tilanteesta. Siksi on entistä raskaampaa, kun ei voi oikein puhua mitään ilman, että intoutuu siitä höösäykseen ja päivien soittelurumbaan, jossa opettaa kalaa uimaan. Samoin utelee ja kyttää kaikkea. Jos sanon lähteväni vaikka teatteriiin, niin pitää selittää tarkkaan, mitä lippu maksoi, missä paikka ja jälkikäteen käydään läpi, otinko väliajalla kahvin ja oliko hyvää ja paljonko maksoi ja miksi oli niin kallis ja fiksu ihminen ei osta sieltä sitä hirveän kallista kahvia. Jos sanon, että henkilö x tulee kahvivieraaksi, niin loputon utelu etu- ja jälkikäteen kaikesta. Mitä tarjosit? Millaista pullaa? Ostitko vai leivoitko? Kuinka ison taikinan? Sellaista älytöntä tinkaamista ja utelua joka asiassa ja jokaisen valinnan kommentointia besserwisser -tyyliin.

Vierailija kirjoitti:

Kuten tuossa jutussa sanottiin  vanhukset kaipaavat läheisiään. Heitä ei voi muut korvata. 

Tämä on surullista. En pysty edes kuvittelemaan yksinäisen vanhuksen olotilaa. 

Vanhukset on joillekin niin jumalaton riesa, että syövät kaiken elämänilon.

Tässä vinkki: hanki harrastuksia, kun eläke alkaa tai lähenee.