Te, joilla on omia lapsia ja joilla on ollut fyysistä kuritusta lapsena
Siis sitä ns. tavanomaista tukistamista, luunappeja, koivuniemenherraa tms. Ei mitään sairasta hakkaamista kuitenkaan. Niin onko teidän vanhemmat yrittäneet samaa teidän lapsillenne eli lapsenlapsilleen? Esim. mummo sanoo, että "jos et nyt usko mummoa, niin otan tukasta kiinni"? Mitä mieltä tästä?
Kommentit (86)
Älkää jättäkö lapsia älkääkä eläimiä pitkäksi aikaa hoitoon väkivaltaisille isovanhemmille. Kontrolli häviää iän myötä, sekin vähä, ja voi tulla rumaa jälkeä. Nätisti kasvatettu lapsi (tai eläin) voi traumatisoitua siitä, että tulee pahoinpidellyksi, vaikka se olisi vain yksi kerta. Eikä se koskaan jää siihen.
Tätä asiaa kannata opetella kantapään kautta. Kun rajaa tapaamiset, niin saa pidettyä paremmat suhteet yllä isovanhempiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missään ei puhuta siitä, miten vaikeaa on olla jatkamatta itse tätä kasvatustapaa. Asiaa kokemattomat eivät pysty kuvittelemaan.
Mikä sen tekee vaikeaksi? Luulisi, että sen muistaa erittäin hyvin, miten kurjalta nahkaremmi tuntui takapuolessa, eikä samaa haluaisi omilla lapsille.
Automaattiset refleksit, selkärangasta tuleva toimiminen, kuten joku vastasi, vihan ja raivon tunne.
No ainakin mun tietämäni tapaus, siis kaveri joka sai lapsena remmiä, niin ei se ollut vihan ja raivon vallassa tehtyvä, vaan tyyliin, että kerrotaan tästä isälle, niin saat sitten remmiä tms.
Tuo taas on henkistä väkivaltaa isää kohtaan. Et ole edes paikalla asioiden tapahtuessa etkä mitenkään kykene ohjaamaan lastasi. Silti olet pakotettu lyömään häntä. Koska olet isä.
Kuka pakotti? Kyllä kai isä itse tekee päätöksen, lyökö vai ei. Kuka sitä isää pakottaa? Ja miten? Eikö isällä ole omaa ääntä? Eikö uskalla sanoa vastaan äidille? Kuitenkin "uskaltaa" lyödä lasta.
"I followed orders".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt selväksi isovanhemmille, että meillä kasvatetaan sanoittamalla. Rankaisu ei opeta lapselle mitään hyvästä käytöksestä.
Hyvä käytös rakentuu hyvien tunnetaitojen ja vahvan itsetunnon varaan. En uhraa hyvää luottamussuhdetta minun ja lapsen välillä siihen, että alkaisin pitää kuria lapselle.
Hyvin paljon opettajat kertovat lapsista joilla ei ole mitään kuria. Enkä tarkoita läpsäisyä vaan se kilta pieni tunnin paasauksella voi sekin olla tehoton.
Ammattikasvattajat unohtaa sen, miten itse toimivat,
Ei tapahdu mitään, mitä ajattelit että tapahtuu? Päivä tulee ajastaan päätökseen, ja vanhemmat hakevat lapsen. Jos käytös ei päivien myötä muutu näillä meidän keinoillamme, erkkaope tulee seuraamaan ryhmää ja ehdottaa joitain muita toimintamalleja, jos ei mistään ole apua, hän keskustelee vanhemman kanssa.
Yksikään vaka-työntekijä ei leimaa lasta nepsyksi, täällä ei jaeta diagnooseja, ei edes arveluita diagnooseista.
Tuohan on ihan täyttää kaaosta jos ainoa keino on keskustelu. Kyllä hyvin ymmärrän miksi ihmiset eivät enää halua noihin vakalaitoksiin töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missään ei puhuta siitä, miten vaikeaa on olla jatkamatta itse tätä kasvatustapaa. Asiaa kokemattomat eivät pysty kuvittelemaan.
Minusta se on ollut nimenomaan helppoa. Ihmettelin jo lapsena miten oma vanhempi voi satuttaa lastaan ja nyt kun katson omaa 6 vuotiasta ymmärrän vielä paremmin miten pieni ja avuton sitä on itsekkin ollut., en ikinä voisi satuttaa häntä. Ja minua on lyöty, potkittu, kannettu hiuksista, retuutettu ja annettu risulla selkään.
Hyvä että se on sinulle oman lapsesi kanssa helppoa.
***
On tutkittu myös sitä, että käytöshäiriöiset lapset saavat paskaa kohtelua, jopa väkivaltaa, helpommin osakseen kuin ns helpot lapset. Kun lapsi vetää vanhemman hermot oikeasti ihan tappiin voi tapahtua kauheita.
Ja ei ju- kauta tarvitse alape
Olen eri. En alapeukuta, päinvastoin yläpeukutan tärkeää sanomaasi.
Mutta näin sivusta huutelen, että minun isäni katkaisi perheväkivallan kierteen. Olen onnekas, mutta olen myös elävä todiste siitä, että jotkut siinä onnistuvat, oli helppoa tai ei. Minulla on ollut taas vähän helpompaa kuin isälläni. Mielestäni velvollisuuteni on tuoda myös esiin sitä, että toiset näitä sankaritöitä tekevät eivätkä koskaan saa mitaleita siitä.
Monet onnistuvat siinä, ja monet onnistuvat tarjoamaan parempaa kuin mitä itse saivat. Mutta ilman itsetutkiskelua ei kasvatushommista tule mitään, meillekään, joita ei lyöty. Itse olen harjoitellut sanomaan ja näyttämään, että rakastan lapsiani. Sitä ei kotona opetettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naur. Ei sun tarvikaan tunnistaa, olet mulle täysin vieras. Mitä ihmettä höpötät? Puhun käytännön kokemuksistani.
Olen itse töissä päiväkodissa, meillä jäähyt ovat kiellettyjä. Sanoittaminen ja valvonta ja ohjaaminen ovat keinoja, joilla kasvatetaan. Lasta ei eristetä muusta ryhmästä.
Ja omat lapseni kun aloittivat alakoulun, joka ikinen opettaja hymyilee tauotta (no, pari poikkeusta löytyy - ) mutta ero omaan kouluaikaan oli aika näkyvä. Opettaja ei yritäkään olla auktoriteetti. Ei mitään ärähdyksiä tai "luokka hiljaa".
Töissä päiväkodissa siivoojanako? Jos et edes ole perillä käytäntöjen taustalla olevista kasvatuksellisista syistä jotka perustuu tieteeseen. Esim. ettei lapsia enää jätetä rangaistuksena valvomatta/heitteille.
Mitä sinä et ymmärtänyt? Niinhän minä kirjoitin, että lasta ei eristetä ryhmästä.
Sanoinko muka, etten ymmärrä miksi näin tehdään? En sanonut. Se oli oma tulkintasi, ties miltä riviväliltä.
Missä sinä olet töissä, jos ei alkeellista lukutaitoa edes tarvitse olla?
63: tuo kasvatustyyli, että isä antaa piiskaa kotiin tultuaan, sisältää vähän kuin sisäänrakennetun ajatuksen, että vanhemmat vetävät yhtenäistä julkisivua. Eihän se muuten toimisi alkuunkaan pelotteena.
Muutenkin tuo tyyli on jäänne ajalta, jolloin isyys oli erittäin etäistä.
Minua on hakattu hirveällä remmillä. Kaadettu lattialle ja potkittu. En tiedä nykyään mitä ajatella. Vanhempani ovat jo kuolleet. Välit menivät niin että koskaan en halannut vanhempiani enkä ole tehnyt heidän kanssaan ikinä mitään eikä ole mitään muistoja heistä.
Aikuisuus kivempaa aikaa kuin lapsuus.
Lapsesta aikuiseksi kasvaminen oli perseinen vaihe. Onneksi ei enää.
Vierailija kirjoitti:
63: tuo kasvatustyyli, että isä antaa piiskaa kotiin tultuaan, sisältää vähän kuin sisäänrakennetun ajatuksen, että vanhemmat vetävät yhtenäistä julkisivua. Eihän se muuten toimisi alkuunkaan pelotteena.
Muutenkin tuo tyyli on jäänne ajalta, jolloin isyys oli erittäin etäistä.
Meillä se meni juurikin näin. Esim. Jälki-istunnosta palattuani myöhemmin kotiin äiti ilmoitti kun isä tulee töistä kotiin niin saat remmiä paljaalle pyllylle ja komensi huoneeseeni isää odottamaan. Remmiä isä sitten aina antoi.
Nainen syntynyt 1973
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missään ei puhuta siitä, miten vaikeaa on olla jatkamatta itse tätä kasvatustapaa. Asiaa kokemattomat eivät pysty kuvittelemaan.
Minusta se on ollut nimenomaan helppoa. Ihmettelin jo lapsena miten oma vanhempi voi satuttaa lastaan ja nyt kun katson omaa 6 vuotiasta ymmärrän vielä paremmin miten pieni ja avuton sitä on itsekkin ollut., en ikinä voisi satuttaa häntä. Ja minua on lyöty, potkittu, kannettu hiuksista, retuutettu ja annettu risulla selkään.
Hyvä että se on sinulle oman lapsesi kanssa helppoa.
***
On tutkittu myös sitä, että käytöshäiriöiset lapset saavat paskaa kohtelua, jopa väkivaltaa, helpommin osakseen kuin ns helpot lapset. Kun lapsi vetää vanhemman hermot oikeasti ihan tappiin voi tapahtua kauheita.
Ja ei ju- kauta tarvitse alape
Ja kenellekään ei voi näistä puhua, koska apua ei saa. Kuka vanhempi menee hakemaan apua ja kertoo lyövänsä lastaan? En tiedä miten kautta rantain siitä voisi edes vihjata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missään ei puhuta siitä, miten vaikeaa on olla jatkamatta itse tätä kasvatustapaa. Asiaa kokemattomat eivät pysty kuvittelemaan.
Mikä sen tekee vaikeaksi? Luulisi, että sen muistaa erittäin hyvin, miten kurjalta nahkaremmi tuntui takapuolessa, eikä samaa haluaisi omilla lapsille.
Hankalinta siinä on että joutuu jatkuvasti sietämään lapsen huonoa käytöstä. Lasten epämukavuus (remmi) on vähentynyt mutta tilalle on tullut aikuisten epämukavuus.
Jos sanoitus ei pure niin kannattaa ottaa avuksi tunnekortit tai tunnemittari.
Taitaisi joku lapsi nauraa ja huutaa että vie v....n korttisi ja mittarisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missään ei puhuta siitä, miten vaikeaa on olla jatkamatta itse tätä kasvatustapaa. Asiaa kokemattomat eivät pysty kuvittelemaan.
Mikä sen tekee vaikeaksi? Luulisi, että sen muistaa erittäin hyvin, miten kurjalta nahkaremmi tuntui takapuolessa, eikä samaa haluaisi omilla lapsille.
Koska tiedostamatta tehdään, kuten meitä kohtaan on tehty. Niin hyvässä kuin pahassa.
Jos vanhempi suuttui mulle siitä että ruokapöydässä pelleillään, niin itsekin suutun omalle lapselle siitä. Mulla on tiedostamaton ajatus, että tämä on tosi väärin tämä pelleily, "näin ei vaan KUULU tehdä" ja suutun lapselle siitä. Se tulee automaattisesti, jos ei pysähdy ajattelemaan, että onko tämä nyt oikeasti suuttumisen arvoinen asia.
***
Kun suuttuu, ei ajatus välttämättä enää
Tämä on tosi hyvä kirjoitus. Sanoitat asian juuri niinkuin se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naur. Ei sun tarvikaan tunnistaa, olet mulle täysin vieras. Mitä ihmettä höpötät? Puhun käytännön kokemuksistani.
Olen itse töissä päiväkodissa, meillä jäähyt ovat kiellettyjä. Sanoittaminen ja valvonta ja ohjaaminen ovat keinoja, joilla kasvatetaan. Lasta ei eristetä muusta ryhmästä.
Ja omat lapseni kun aloittivat alakoulun, joka ikinen opettaja hymyilee tauotta (no, pari poikkeusta löytyy - ) mutta ero omaan kouluaikaan oli aika näkyvä. Opettaja ei yritäkään olla auktoriteetti. Ei mitään ärähdyksiä tai "luokka hiljaa".
Töissä päiväkodissa siivoojanako? Jos et edes ole perillä käytäntöjen taustalla olevista kasvatuksellisista syistä jotka perustuu tieteeseen. Esim. ettei lapsia enää jätetä rangaistuksena valvomatta/heitteille.
Se tiede on pelkkää aatetta
Joopa joo. Ja sinä olet tehnyt niitä kuuluisia omia tutkimuksia netissä ja omassa elämässä, ja siksi asiantuntija. 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naur. Ei sun tarvikaan tunnistaa, olet mulle täysin vieras. Mitä ihmettä höpötät? Puhun käytännön kokemuksistani.
Olen itse töissä päiväkodissa, meillä jäähyt ovat kiellettyjä. Sanoittaminen ja valvonta ja ohjaaminen ovat keinoja, joilla kasvatetaan. Lasta ei eristetä muusta ryhmästä.
Ja omat lapseni kun aloittivat alakoulun, joka ikinen opettaja hymyilee tauotta (no, pari poikkeusta löytyy - ) mutta ero omaan kouluaikaan oli aika näkyvä. Opettaja ei yritäkään olla auktoriteetti. Ei mitään ärähdyksiä tai "luokka hiljaa".
Töissä päiväkodissa siivoojanako? Jos et edes ole perillä käytäntöjen taustalla olevista kasvatuksellisista syistä jotka perustuu tieteeseen. Esim. ettei lapsia enää jätetä rangaistuksena valvomatta/heitteille.
Joopa joo. Ja sinä olet tehnyt niitä kuuluisia omia tutkimuksia netissä ja omassa elämässä, ja siksi asiantuntija. 🙄
Jos lapsi ei käytännössä ala totella vaikka häneen käytetään positiivista pedagogiikkaa, niin kumpi on silloin väärässä: käytännön kokemus vai tieteellinen teoria?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naur. Ei sun tarvikaan tunnistaa, olet mulle täysin vieras. Mitä ihmettä höpötät? Puhun käytännön kokemuksistani.
Olen itse töissä päiväkodissa, meillä jäähyt ovat kiellettyjä. Sanoittaminen ja valvonta ja ohjaaminen ovat keinoja, joilla kasvatetaan. Lasta ei eristetä muusta ryhmästä.
Ja omat lapseni kun aloittivat alakoulun, joka ikinen opettaja hymyilee tauotta (no, pari poikkeusta löytyy - ) mutta ero omaan kouluaikaan oli aika näkyvä. Opettaja ei yritäkään olla auktoriteetti. Ei mitään ärähdyksiä tai "luokka hiljaa".
Töissä päiväkodissa siivoojanako? Jos et edes ole perillä käytäntöjen taustalla olevista kasvatuksellisista syistä jotka perustuu tieteeseen. Esim. ettei lapsia enää jätetä rangaistuksena valvomatta/heitteille.
Mitä sinä
Sanoitat sen tahallasi tuolla tavalla. Ei eroteta ryhmästä kuulostaa tarkoitusperiisi sopivan provosoivalta, ikäänkuin huono käytös sallitaan sillä. Mutta kun sanookin ettei lasta jätetä heitteille, kaikki ymmärtää miksi. Kuka vanhempi haluaa että lapsensa jätetään vahtimatta siksi että tämä tekee jotain väärin? Ei sitä voi puolustaa millään.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi ei käytännössä ala totella vaikka häneen käytetään positiivista pedagogiikkaa, niin kumpi on silloin väärässä: käytännön kokemus vai tieteellinen teoria?
Jos kasvattaja kokee että käytännössä lapsen hakkaaminen hiljaiseksi ja alistuvaksi toimii, ei se tarkoita että sinä olet oikeassa. Olet silti väärässä ja osaamaton kasvattaja. Erilaisille lapsille on erilaisia kasvatuskeinoja (esim. autistiset lapset), mutta ne eivät koskaan sisällä henkistä tai fyysistä väkivalta, heitteillejättöä tai muuta kaltoinkohtelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos lapsi ei käytännössä ala totella vaikka häneen käytetään positiivista pedagogiikkaa, niin kumpi on silloin väärässä: käytännön kokemus vai tieteellinen teoria?
Jos kasvattaja kokee että käytännössä lapsen hakkaaminen hiljaiseksi ja alistuvaksi toimii, ei se tarkoita että sinä olet oikeassa. Olet silti väärässä ja osaamaton kasvattaja. Erilaisille lapsille on erilaisia kasvatuskeinoja (esim. autistiset lapset), mutta ne eivät koskaan sisällä henkistä tai fyysistä väkivalta, heitteillejättöä tai muuta kaltoinkohtelua.
Kasvatuskeinojen tulisi toimia eikä olla vain ideologisessa mielessä oikeita.
Asia rinnastuu esimerkiksi maamiinojen kieltoon. Monien mielestä maamiinat ovat kauheita, mutta toisaalta venäläinen hyökkäysarmeijan sotilas käytännössä pysähtyy niihin maamiinoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naur. Ei sun tarvikaan tunnistaa, olet mulle täysin vieras. Mitä ihmettä höpötät? Puhun käytännön kokemuksistani.
Olen itse töissä päiväkodissa, meillä jäähyt ovat kiellettyjä. Sanoittaminen ja valvonta ja ohjaaminen ovat keinoja, joilla kasvatetaan. Lasta ei eristetä muusta ryhmästä.
Ja omat lapseni kun aloittivat alakoulun, joka ikinen opettaja hymyilee tauotta (no, pari poikkeusta löytyy - ) mutta ero omaan kouluaikaan oli aika näkyvä. Opettaja ei yritäkään olla auktoriteetti. Ei mitään ärähdyksiä tai "luokka hiljaa".
Töissä päiväkodissa siivoojanako? Jos et edes ole perillä käytäntöjen taustalla olevista kasvatuksellisista syistä jotka perustuu tieteeseen. Esim. ettei lapsia enää jätetä rangaistuksena valvomatta/heitteille.
Sanoitat sen tahallasi tuolla tavalla. Ei eroteta ryhmästä kuulostaa tarkoitusperiisi sopivan provosoivalta, ikäänkuin huono käytös sallitaan sillä. Mutta kun sanookin ettei lasta jätetä heitteille, kaikki ymmärtää miksi. Kuka vanhempi haluaa että lapsensa jätetään vahtimatta siksi että tämä tekee jotain väärin? Ei sitä voi puolustaa millään.
Miten niin jätetään vahtimatta? Ei sillä tavalla ole koskaan toimittu. Toisaalta vahtiminen ei muutenkaan edellytä sitä, että hoitaja koko ajan on lapsen vieressä ja kohdistaa herkeämättömän huomionsa lapseen.
Vierailija kirjoitti:
Miten niin jätetään vahtimatta? Ei sillä tavalla ole koskaan toimittu. Toisaalta vahtiminen ei muutenkaan edellytä sitä, että hoitaja koko ajan on lapsen vieressä ja kohdistaa herkeämättömän huomionsa lapseen.
Se että pieni lapsi heitetään käytävälle/ulos pitkäksi aikaa ilman että kukaan vastuussa oleva aikuinen katsoo tämän perään, on heitteillejättö. Lapsi voi lähteä ihan vapaasti hiihtämään siitä, jäädä auton alle tai loukkaantua muutoin, joutua kidnapatuksi tms..
Niinä ns. vanhoina hyvinä aikoina toimittiin juurikin näin. Vielä 2000-luvulla joidenkin toimesta. Ja ilmeisesti sinun toimesta.
Ei tapahdu mitään, mitä ajattelit että tapahtuu? Päivä tulee ajastaan päätökseen, ja vanhemmat hakevat lapsen. Jos käytös ei päivien myötä muutu näillä meidän keinoillamme, erkkaope tulee seuraamaan ryhmää ja ehdottaa joitain muita toimintamalleja, jos ei mistään ole apua, hän keskustelee vanhemman kanssa.
Yksikään vaka-työntekijä ei leimaa lasta nepsyksi, täällä ei jaeta diagnooseja, ei edes arveluita diagnooseista.