Te, joilla on omia lapsia ja joilla on ollut fyysistä kuritusta lapsena

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsi ei käytännössä ala totella vaikka häneen käytetään positiivista pedagogiikkaa, niin kumpi on silloin väärässä: käytännön kokemus vai tieteellinen teoria?

Jos kasvattaja kokee että käytännössä lapsen hakkaaminen hiljaiseksi ja alistuvaksi toimii, ei se tarkoita että sinä olet oikeassa. Olet silti väärässä ja osaamaton kasvattaja. Erilaisille lapsille on erilaisia kasvatuskeinoja (esim. autistiset lapset), mutta ne eivät koskaan sisällä henkistä tai fyysistä väkivalta, heitteillejättöä tai muuta kaltoinkohtelua.

Kasvatuskeinojen tulisi toimia eikä olla vain ideologisessa mielessä oikeita.

Asia rinnastuu esimerkiksi maamiinojen kieltoon. Monien mielestä maamiinat ovat kauheita, mutta toisaalta venäläinen hyökkäysarmeijan sotilas käytännössä pysähtyy niihin maamiinoihin

Jätä työsi samantien. Anna lapsesi pois. Pysy lapsista kaukana. Säästyy lapset väkivaltatraumoilta eikä kukaan kuole, kun sinä et kertakaikkiaan osaa vastustaa kiusausta toteuttaa hakkaamiskiimaasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin jätetään vahtimatta? Ei sillä tavalla ole koskaan toimittu. Toisaalta vahtiminen ei muutenkaan edellytä sitä, että hoitaja koko ajan on lapsen vieressä ja kohdistaa herkeämättömän huomionsa lapseen.

Se että pieni lapsi heitetään käytävälle/ulos pitkäksi aikaa ilman että kukaan vastuussa oleva aikuinen katsoo tämän perään, on heitteillejättö. Lapsi voi lähteä ihan vapaasti hiihtämään siitä, jäädä auton alle tai loukkaantua muutoin, joutua kidnapatuksi tms..

Niinä ns. vanhoina hyvinä aikoina toimittiin juurikin näin. Vielä 2000-luvulla joidenkin toimesta. Ja ilmeisesti sinun toimesta.

Ei päiväkoti ole mikään vankila. Ainakin yli 3-vuotiaat pystyvät kyllä normaalisti karkaamaan sieltä jos haluavat. Oli jäähyjä käytössä tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin jätetään vahtimatta? Ei sillä tavalla ole koskaan toimittu. Toisaalta vahtiminen ei muutenkaan edellytä sitä, että hoitaja koko ajan on lapsen vieressä ja kohdistaa herkeämättömän huomionsa lapseen.

Se että pieni lapsi heitetään käytävälle/ulos pitkäksi aikaa ilman että kukaan vastuussa oleva aikuinen katsoo tämän perään, on heitteillejättö. Lapsi voi lähteä ihan vapaasti hiihtämään siitä, jäädä auton alle tai loukkaantua muutoin, joutua kidnapatuksi tms..

Niinä ns. vanhoina hyvinä aikoina toimittiin juurikin näin. Vielä 2000-luvulla joidenkin toimesta. Ja ilmeisesti sinun toimesta.

Ei päiväkoti ole mikään vankila. Ainakin yli 3-vuotiaat pystyvät kyllä normaalisti karkaamaan sieltä jos haluavat. Oli jäähyjä käytössä tai ei.

Jäähypenkissä olisi hyvä olla valjaat niin lapsi ei lähde omille teilleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten niin jätetään vahtimatta? Ei sillä tavalla ole koskaan toimittu. Toisaalta vahtiminen ei muutenkaan edellytä sitä, että hoitaja koko ajan on lapsen vieressä ja kohdistaa herkeämättömän huomionsa lapseen.

Se että pieni lapsi heitetään käytävälle/ulos pitkäksi aikaa ilman että kukaan vastuussa oleva aikuinen katsoo tämän perään, on heitteillejättö. Lapsi voi lähteä ihan vapaasti hiihtämään siitä, jäädä auton alle tai loukkaantua muutoin, joutua kidnapatuksi tms..

Niinä ns. vanhoina hyvinä aikoina toimittiin juurikin näin. Vielä 2000-luvulla joidenkin toimesta. Ja ilmeisesti sinun toimesta.

Ei päiväkoti ole mikään vankila. Ainakin yli 3-vuotiaat pystyvät kyllä normaalisti karkaamaan sieltä jos haluavat. Oli jäähyjä käytössä tai ei.

Vanhemmat jättää lapsensa sinne hoitoon luottaen että heidän perään katsotaan, ettei lapsi huku ja että tulee varmasti elossa kotiin. Työntekijät ovat lapsista VASTUUSSA. Se että lasta ei jätetä vahingossa tai tarkoituksella yksin hillumaan ties minne on osa tätä. Mikä tässä voi olla niin vaikea ymmärtää?

Näkee kyllä että päiväkoteihin on jouduttu nyt työntekijäpulan takia palkkaamaan ties mitä pultsareita työkkärin kautta. Kasvatusosaamisesta ei puhettakaan ja purkavat omaa pahaaoloaan hakkaamalla muiden lapsia.

Olen antanut kahdelle jo aikuiselle pojalleni luunappeja, meillä oli pikkuinen koivuvitsa, millä ripsastiin pohkeisiin jos ei  riehumiset/tappelut kielloista huolimatta toimineet. Pojat ovat hienosti käyttäytyviä, fiksuja, rakastavia miehiä nyt. En ole aiheuttanut heille traumoja. Ihan juteltiin tästä vastikää.

Vierailija kirjoitti:

Se on vaikeaa olla toistamatta opittuja malleja. Mun vanhemmat oli kaiken lisäksi etäisiä, en muista syliä, en muista kehuja, haukkuja kyllä. Minulle luonnollinen tapa kasvattaa, se mikä tulisi "selkärangasta", on etäisyys, ei syliä, ei hymyjä, ei kehuja, selän kääntäminen jos lapsi ei tee oikein. Ihan hirveää tajuta, että näin mä toimisin, jos en ajattelisi asiaa, ja aktiivisesti pyrkisi toimimaan toisin. 

Olen joutunut opettelemaan sen, millaista on olla vanhempi. 

Tämä kuulostaa tutulta. Monet kaverit sai lapset nuorena, ja heitä aika ajoin hoidin. Itse autoritäärisen ja kylmän kasvatuksen saaneena huomasin kohtelevani kiukuttelevia lapsia täsmälleen samalla tavalla kuin minua oli kohdeltu: epäempaattisesti, ja pohjavireenä aina sama "et ole minkään arvoinen" vaikka varsinaista väkivaltaa oli minimaalisesti. Aikuisena on ollut haastavaa uskoa, ettei kaikkien ihmissuhteiden tarvitse perustua valtaan (ja omalta osaltani usein muiden miellyttämiseen).