Miten vaikuttaa ihmiseen, jos hän joutuu usein syrjityksi?

Vierailija kirjoitti:

Mutta jos jokaisessa paikassa joutuu kiusatuksi ja ulkopuolelle jätetyksi niin kai nyt silloin jotain syytä on siinä itsessäänkin?

Joku ominaisuus, josta valtaosa ihmisistä ei pidä, tai jota ihmisten on vaikea hyväksyä.

Jos vaikka poikkeaa keskiverto ihmisestä liian paljon ja sellaisilla tavoilla, joita ihmisten on vaikea uskoa todeksi. Esim. on jossain asiassa yliviisas, ja toisessa asiassa täysi va-jak-ki. Ihmisten on vaikea ymmärtää, että joku voi tietää asioita, joista 80% ihmisistä ei tajua mitään, mutta samaan aikaan ei ymmärrä jotain itsestään selvää asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syrjityksi voi joutua jos mielipiteet ja käytös eivät vastaa normeja tai valtavirran käytöstä. Myös oma halu eristäytyä ja erakoitua voi johtaa syrjimiseen.

Silloin kannattaa katsoa syvälle peiliin ja miettiä kannattiko käyttäytyä niin.

Jos kukaan ei uskalla, ei tule mullistavia keksintöjä. Kehitys pysähtyy. Kaikki suurten keksintöjen tekijät on mytätty aluksi aikanaan. Kaikki esitaistelijat on mytätty. 

Jos poikkeaa valtavirrasta niin paljon että tosiasiassa hyväksyy avoimesti väkivallan muita kohtaan niin sen kritisointia on aika vaikea kenenkään pitää syrjintänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syrjityksi voi joutua jos mielipiteet ja käytös eivät vastaa normeja tai valtavirran käytöstä. Myös oma halu eristäytyä ja erakoitua voi johtaa syrjimiseen.

Silloin kannattaa katsoa syvälle peiliin ja miettiä kannattiko käyttäytyä niin.

Jos kukaan ei uskalla, ei tule mullistavia keksintöjä. Kehitys pysähtyy. Kaikki suurten keksintöjen tekijät on mytätty aluksi aikanaan. Kaikki esitaistelijat on mytätty. 

Biologiaa on vaikea taistelemallakaan muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ikäni joutunut syrjäytetyksi(olipa vaikea sana) En nyt sanois, että olen jotenkin "viallinen" niin kuin ap totesi syrjäytettyjen olevan, mutta olen sosiaalisesti huono, hiljainen, mulla on eri ajatusmaailma monissa asioissa enkä näin ollen tule ymmärretyksi.

Aika pitkään yritin "kuulua joukkoon" mutta lopputulos on puoli  erakoituminen. Nåin jatkan loppuun saakka, nyt on hyvä, kukaan ei mollaa eikä syrjäytä :)

Mikä tämä eri ajatusmaailmasi on?

Kiinnostelisi myös kuulla tuon ajatusmaailmasta.

Ainut syy, mikä saa minut epäilemään, että saatan ehkä sittenkin olla oikeasti olemassa, enkä olekaan pelkkä mielikuvituksen tuote, on se, että yksi lapsistani on suosittu ja hyväksytty sukulaisteni keskuudessa.

Jos minä olisin pelkkä harhaileva sielu, joka on eksynyt väärään universumiin, ei lapsenikaan voisi olla näkyvä ja hyväksytty.

Vierailija kirjoitti:

Ainut syy, mikä saa minut epäilemään, että saatan ehkä sittenkin olla oikeasti olemassa, enkä olekaan pelkkä mielikuvituksen tuote, on se, että yksi lapsistani on suosittu ja hyväksytty sukulaisteni keskuudessa.

Jos minä olisin pelkkä harhaileva sielu, joka on eksynyt väärään universumiin, ei lapsenikaan voisi olla näkyvä ja hyväksytty.

Elämää ei pidä rakentaa lapsen kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainut syy, mikä saa minut epäilemään, että saatan ehkä sittenkin olla oikeasti olemassa, enkä olekaan pelkkä mielikuvituksen tuote, on se, että yksi lapsistani on suosittu ja hyväksytty sukulaisteni keskuudessa.

Jos minä olisin pelkkä harhaileva sielu, joka on eksynyt väärään universumiin, ei lapsenikaan voisi olla näkyvä ja hyväksytty.

Elämää ei pidä rakentaa lapsen kautta.

En minä rakennakaan. Ei lapseni hyväksyisi sitä. Hän elää omaa elämäänsä. Vaikka hän on näkyvä, se ei tee minusta näkyvää eikä hyväksyttyä. Minä olen sivustaseuraaja kaikessa. Olen lapselleni olemassa, ainakin hetkittäin, toistaiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voiko tällainen traumatisoida ihmisen?

Kyllä

Ihmisellä on luontainen halu kuulua joukkoon. Se, että syrjitään laukaisee liskoaivoissa valtavan stressitilan, sillä ennen se merkitsi kuolemaa. 

Totta.

Aivan sama reaktio kuin vaikkapa avioerotilanteissa joissa toinen hyppää salasuhteen kautta lennosta uuteen.

 

Tutkittu asia.

Mutta kaikella on hintansa.

Viihdyn kotona enimmäkseen. Ei ole enää ystävää. Edes yhtä.

Vierailija kirjoitti:

"Ainut syy, mikä saa minut epäilemään, että saatan ehkä sittenkin olla oikeasti olemassa, enkä olekaan pelkkä mielikuvituksen tuote, on se, että yksi lapsistani on suosittu ja hyväksytty sukulaisteni keskuudessa.

Jos minä olisin pelkkä harhaileva sielu, joka on eksynyt väärään universumiin, ei lapsenikaan voisi olla näkyvä ja hyväksytty."

Anteeksi kamalasti, että kommentoin, mutta tuohan kuulostaa kamalalta, että sukusi  hyväksyy yhden lapsistasi. Mites muut lapsesi? Et voi olla tosissasi että käytät yhtä lastasi keppihevosenasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ainut syy, mikä saa minut epäilemään, että saatan ehkä sittenkin olla oikeasti olemassa, enkä olekaan pelkkä mielikuvituksen tuote, on se, että yksi lapsistani on suosittu ja hyväksytty sukulaisteni keskuudessa.

Jos minä olisin pelkkä harhaileva sielu, joka on eksynyt väärään universumiin, ei lapsenikaan voisi olla näkyvä ja hyväksytty."

Anteeksi kamalasti, että kommentoin, mutta tuohan kuulostaa kamalalta, että sukusi  hyväksyy yhden lapsistasi. Mites muut lapsesi? Et voi olla tosissasi että käytät yhtä lastasi keppihevosenasi. 

 

Uskomatonta kasvatustyyliä asettaa omat lapset keskenään eriarvoiseen asemaan. Tuollainen ei ansaitse edes vanhemmaksi kutsumista.

Vierailija kirjoitti:

Jos poikkeaa valtavirrasta niin paljon että tosiasiassa hyväksyy avoimesti väkivallan muita kohtaan niin sen kritisointia on aika vaikea kenenkään pitää syrjintänä.

Kyllä minä hyväksyn tappavan voiman käytön yhtenä itseni ja läheisteni suojelukeinona. Jos esimerkiksi lastani kiusattaisiin eikä sitä saataisi muutoin loppumaan, murhaisin kylmästi kiusaajan ja kaikki osalliset kuten kiusaajien vanhemmat ja hovin.

Mielestäni toiselle vaarallinen (kiusaamalla itsemurhaan ajava) epäkelpo ihminen ei eroa mitenkää epäkelvosta eläimestä, joita lopetaan tuon tuosta.

Hyvin harvoin rehellinen, luotettava, aito ja suoraselkäinen ihminen tulee syrjityksi.

Poislukien ihonväri, vammat, ulkomuoto tai s*ksuaalinen suuntautuminen minkä perusteella ei saa syrjiä.

Minusta entinen ystävä nauroi, että jo koulussa oli kysynyt entiseltä luokkakaveriltani millainen olen ja hän oli kierrellen ja kaarrellen sanonut, että omalaatuinen. Tätä tarinaa entinen ystäväni jaksoi välillä kertoa. Itsekin nauroin nuorempana mukana, mutta kun jätin vuosikausien viikonloppuviinan juomisen alkoi kuva entisestä ystävästä kirkastua: sehän pitää mua ihan typeränä. 

Joten joo, aloin syrjiä tällaista seuraa, sori siitä. Olen mieluummin yksin tai yhden ihmisen ystävä tai kaveri kuin jokin vitsi-ystävä.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin harvoin rehellinen, luotettava, aito ja suoraselkäinen ihminen tulee syrjityksi.

Poislukien ihonväri, vammat, ulkomuoto tai s*ksuaalinen suuntautuminen minkä perusteella ei saa syrjiä.

Elät kuplassa. Onnekas olet. Juurikin rehellinen ja työteliäs tulee syrjityksi. Sellaiselle on kadehtijoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin harvoin rehellinen, luotettava, aito ja suoraselkäinen ihminen tulee syrjityksi.

Poislukien ihonväri, vammat, ulkomuoto tai s*ksuaalinen suuntautuminen minkä perusteella ei saa syrjiä.

Elät kuplassa. Onnekas olet. Juurikin rehellinen ja työteliäs tulee syrjityksi. Sellaiselle on kadehtijoita.

Kateus vie kalatkin vedestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ainut syy, mikä saa minut epäilemään, että saatan ehkä sittenkin olla oikeasti olemassa, enkä olekaan pelkkä mielikuvituksen tuote, on se, että yksi lapsistani on suosittu ja hyväksytty sukulaisteni keskuudessa.

Jos minä olisin pelkkä harhaileva sielu, joka on eksynyt väärään universumiin, ei lapsenikaan voisi olla näkyvä ja hyväksytty."

Anteeksi kamalasti, että kommentoin, mutta tuohan kuulostaa kamalalta, että sukusi  hyväksyy yhden lapsistasi. Mites muut lapsesi? Et voi olla tosissasi että käytät yhtä lastasi keppihevosenasi. 

Eli totean, että lapseni on sukuni hyväksymä, joten se viittaa siihen, että hän on olemassa. Jos hän on olemassa, on hänen äitinsäkin, eli minä, ainakin joskus ollut olemassa.

Minä en tiedä, mitä sukuni ajattelee muista lapsistani, mutta tiedän tämän yhden (mainitun) olevan heidän kanssaan tekemisissä. En tiedä, ovatko muut lapseni edes kiinnostuneita sukulaisistani millään tavalla. En ole kovin paljon sukuni kanssa tekemisissä, koska he mieluusti leikkivät sellaista leikkiä, että minua ei ole olemassa. Joskus ilmiannan itseni, ja silloin he hämmästyvät ja hämmentyvät kovasti.

Mutta jos minä mielestäni teen jotain väärin, kun koen olevani olemassa, se ei ole minun ongelmani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ainut syy, mikä saa minut epäilemään, että saatan ehkä sittenkin olla oikeasti olemassa, enkä olekaan pelkkä mielikuvituksen tuote, on se, että yksi lapsistani on suosittu ja hyväksytty sukulaisteni keskuudessa.

Jos minä olisin pelkkä harhaileva sielu, joka on eksynyt väärään universumiin, ei lapsenikaan voisi olla näkyvä ja hyväksytty."

Anteeksi kamalasti, että kommentoin, mutta tuohan kuulostaa kamalalta, että sukusi  hyväksyy yhden lapsistasi. Mites muut lapsesi? Et voi olla tosissasi että käytät yhtä lastasi keppihevosenasi. 

 

Uskomatonta kasvatustyyliä asettaa omat lapset keskenään eriarvoiseen asemaan. Tuollainen ei ansaitse edes vanhemmaksi kutsumista.

Onko se vanhemman vika, jos vanhemman sukulaiset hyväksyvät yhden lapsista, mutta ei muita? Vai väärinkö on se, että minä, sukuni hylkäämä, olen saanut jostain tietää, että sukuni hyväksyy yhden lapsistani?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ainut syy, mikä saa minut epäilemään, että saatan ehkä sittenkin olla oikeasti olemassa, enkä olekaan pelkkä mielikuvituksen tuote, on se, että yksi lapsistani on suosittu ja hyväksytty sukulaisteni keskuudessa.

Jos minä olisin pelkkä harhaileva sielu, joka on eksynyt väärään universumiin, ei lapsenikaan voisi olla näkyvä ja hyväksytty."

Anteeksi kamalasti, että kommentoin, mutta tuohan kuulostaa kamalalta, että sukusi  hyväksyy yhden lapsistasi. Mites muut lapsesi? Et voi olla tosissasi että käytät yhtä lastasi keppihevosenasi. 

 

Uskomatonta kasvatustyyliä asettaa omat lapset keskenään eriarvoiseen asemaan. Tuollainen ei ansaitse edes vanhemmaksi kutsumista.

Onko se vanhemman vika, jos vanh

Miksi sukusi hylkäsi sinut? Tiedän että tietyissä uskonnollisissa piireissä tätä tapahtuu kun joku ei haluakaan olla niissä mukana.