toivovatko duunarivanhemmat, että heidän lapsistaan tulee duunareita?

Vierailija kirjoitti:

Olen monta kertaa huokaissut helpotuksesta etteivät lapseni oli akateemisia. 

Toinen ravintolakokki, toinen DI ja matikan opettaja. Miehen kans duunareita.

Vierailija kirjoitti:

Mitä ideaa on yrittää jakaa ihmisiä duunareihin ja akateemisiin, kun koulutuksia, työpaikkoja ja työnkuvia on niin monenlaisia?

Eihän koulutus itsessään merkitse yhtään mitään.

Häh? Jos sillä ei ole mitään merkitystä, miksi sähköasentajilla on sitten amiskoulutus, akateemiset paperit eivät kelpaa? 

Vierailija kirjoitti:

Duunareita tai ei mutta luulen, että moni haluaisi lasten menestyvän paremmin kuin itse. Olen duunariperheestä ja itsekin duunari mutta vanhemmilta sai aina apua elämiseen. Isä takasi asuntolainani jotta olen voinut ostaa ja asun nyt velattomassa omistusasunnossa. Nykyään monikaan vanhempi ei lastensa asuntolainaa takaa.

Meillä ei ollut takaajia asuntolainassa.

Vierailija kirjoitti:

Ei mun vanhemmat ainakaan. Olivat iloisia kun osoitin akateemisia taipumuksia ja pyysivät koulutetuilta ystäviltään usein vinkkejä. Kauhistuivat kun yhteishakustresseissäni harkitsin amista. 

Mitä ovat akateemiset taipumukset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eihän akateemisuutta ja duunareita ole mitään järkeä vertailla, koska on kyse ihan eri asioista. Akateemisuus liittyy koulutukseen, duunareista taas puhutaan kun on kyse työelämästä.

 

Niin me ollaan duunareita kaikki, kun oikein silmin katsotaan?

Miten duunari sitten määritelläänkään. Akateemisuus liittyy koulutukseen, duunarius ei suoraan.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan edes ajatellut asiaa kun oman lapsen elämä on soljunut hyvin eteenpäin.

Mutta tuttavapiiristä löytyy lukuisia työttömiä ylioppilaita joiden kohdalla mielessä käy että olikohan järkeä.

Ei nämä työttömät ylioppilaat olisi pärjänny amiksessa, kun olis pitäny töihin mennä, vai mitä tarkoitit? Kaikki yot ei pääse heti hakemaansa jatko-opintoon. Meidän poika aloitti pääsykokeet amkhon jo kakkosella. Varma pääsy sisään, pitää kuitenki yhteishaussa hakea. Sieltä matka jatkuu yliopistoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ideaa on yrittää jakaa ihmisiä duunareihin ja akateemisiin, kun koulutuksia, työpaikkoja ja työnkuvia on niin monenlaisia?

Eihän koulutus itsessään merkitse yhtään mitään.

Häh? Jos sillä ei ole mitään merkitystä, miksi sähköasentajilla on sitten amiskoulutus, akateemiset paperit eivät kelpaa? 

Varmaan tarkoitettiin että se koulutus itsessään ei määrittele ihmistä tai aina sitäkään mitä hän tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mun vanhemmat ainakaan. Olivat iloisia kun osoitin akateemisia taipumuksia ja pyysivät koulutetuilta ystäviltään usein vinkkejä. Kauhistuivat kun yhteishakustresseissäni harkitsin amista. 

Mitä ovat akateemiset taipumukset?

Olin kiinnostunut opiskelusta, luin tieteellisiä tekstejä vapaaehtoisesti, tykkäsin etsiä tietoa, rakastin museoita ja sitä kun ihmiset puhuivat erityisosaamisestaan, jne. Jokseenkin sama asia kuin akateemiset taidot, mutta lapsuudessani en olisi vielä puhunut taidoista, vaan taipumuksista. 

Vierailija kirjoitti:

Tyypillisesti ne duunarivanhemmat pilkkaa korkeasti koulutettuja. Niin miehenikin suvussa.

No ei nyt noinkaan! Kyllä meillä arvostetaan molempia! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ideaa on yrittää jakaa ihmisiä duunareihin ja akateemisiin, kun koulutuksia, työpaikkoja ja työnkuvia on niin monenlaisia?

Eihän koulutus itsessään merkitse yhtään mitään.

Häh? Jos sillä ei ole mitään merkitystä, miksi sähköasentajilla on sitten amiskoulutus, akateemiset paperit eivät kelpaa? 

Varmaan tarkoitettiin että se koulutus itsessään ei määrittele ihmistä tai aina sitäkään mitä hän tekee.

Kaikki mitä me teemme, määrittelee meitä jonkin verran. Tietenkään koulutus tai ammatti eivät kerro kaikkea, mutta ihmisestä riippuen jotain kuitenkin. Tätä voi olla vaikea hahmottaa, jos ei ole suuntautunut omaan ammattiinsa oikein intohimolla, vaan ainoastaan siksi että jotain työtä on pakko tehdä. 

Toivon, että lapseni löytävät alan, joka kiinnostaa, työn jota ovat motivoituneita tekemään. Silloin työn jälki on hyvää ja heillä on ammattiylpeyttä, joka kehittää työtä tai sen tuloksia. He ovat itsenäisesti valinneet opintonsa ja ammatinsa ja ne ovat duunarialalla. Se ei ole pettymys sen kummemmin kuin saavutus. Oman näköisen elämän löytäminen, tyytyväisyyden ja merkityksellisyyden kokemus omassa elämässään ovat saavutuksia. Väärällä alalla räpistelevä akateeminen alisuoriutuja olisi surua herättävä kohtalo lapselleni, jos se olisi hänen yrityksensä lunastaa muiden odotuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ideaa on yrittää jakaa ihmisiä duunareihin ja akateemisiin, kun koulutuksia, työpaikkoja ja työnkuvia on niin monenlaisia?

Eihän koulutus itsessään merkitse yhtään mitään.

Häh? Jos sillä ei ole mitään merkitystä, miksi sähköasentajilla on sitten amiskoulutus, akateemiset paperit eivät kelpaa? 

Varmaan tarkoitettiin että se koulutus itsessään ei määrittele ihmistä tai aina sitäkään mitä hän tekee.

Kaikki mitä me teemme, määrittelee meitä jonkin verran. Tietenkään koulutus tai ammatti eivät kerro kaikkea, mutta ihmisestä riippuen jotain kuitenkin. Tätä voi olla vaikea hahmottaa, jos ei ole suuntautunut omaan ammattiinsa oikein intohimolla, vaan ainoastaan siksi että jotain työtä on pakko t

Itse en suhtaudu omaan ammattiini tai työhöni intohimolla, en koulutukseenkaan. Ne on ihan kivoja, mutta kyllä intohimoni elämässä ovat ihan muualla. Työ mahdollistaa toimeentulon ja on parhaimmillaan mukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Duunareita tai ei mutta luulen, että moni haluaisi lasten menestyvän paremmin kuin itse. Olen duunariperheestä ja itsekin duunari mutta vanhemmilta sai aina apua elämiseen. Isä takasi asuntolainani jotta olen voinut ostaa ja asun nyt velattomassa omistusasunnossa. Nykyään monikaan vanhempi ei lastensa asuntolainaa takaa.

No ei varmastikaan takaa kun se ei enää ole mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan edes ajatellut asiaa kun oman lapsen elämä on soljunut hyvin eteenpäin.

Mutta tuttavapiiristä löytyy lukuisia työttömiä ylioppilaita joiden kohdalla mielessä käy että olikohan järkeä.

Miksi nämä ylioppilaat eivät ole jatkaneet opintojaan lukion jälkeen? Lukiohan on vain välivaihe.

No, kovin huonolla yo-todistuksella ei oikein pääse mihinkään sisään.

Pääsee sillä nyt vaikka amikseen.

Niin, no ihmettelinkin niitä työttömiä ylioppilaita...

No niin ja et tiedä syytä. . . 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Duunareita tai ei mutta luulen, että moni haluaisi lasten menestyvän paremmin kuin itse. Olen duunariperheestä ja itsekin duunari mutta vanhemmilta sai aina apua elämiseen. Isä takasi asuntolainani jotta olen voinut ostaa ja asun nyt velattomassa omistusasunnossa. Nykyään monikaan vanhempi ei lastensa asuntolainaa takaa.

Kyllä, mutta duunarimindset pysyy, vaikka varallisuus lisääntyy. Siihen kuuluvat juuri tällaiset, "rehellinen työ", "asunnon omistaminen", jne.

Ajatellaan, että elämä on jotakin mikä täytyy ostaa ja omistaa, jotta voi alkaa elämään. Synnytään vähän niinkuin velaksi.

Omistus kyllä. Koulutus kyllä. Osaaminen kyllä. Nämä on perusduunarijuttuja. On duunari, jos ei omista tuotantolaitteita, vaikka olisi toimitusjohtaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ideaa on yrittää jakaa ihmisiä duunareihin ja akateemisiin, kun koulutuksia, työpaikkoja ja työnkuvia on niin monenlaisia?

Eihän koulutus itsessään merkitse yhtään mitään.

Häh? Jos sillä ei ole mitään merkitystä, miksi sähköasentajilla on sitten amiskoulutus, akateemiset paperit eivät kelpaa? 

Varmaan tarkoitettiin että se koulutus itsessään ei määrittele ihmistä tai aina sitäkään mitä hän tekee.

Kaikki mitä me teemme, määrittelee meitä jonkin verran. Tietenkään koulutus tai ammatti eivät kerro kaikkea, mutta ihmisestä riippuen jotain kuitenkin. Tätä voi olla vaikea hahmottaa, jos ei ole suuntautunut omaan ammattiinsa oikein intohimolla, v

 

Tätä vähän arvelinkin. Mulla on paljon intohimoja myös työn ulkopuolella. En kuitenkaan pystyisi tekemään töitä ilman intohimoa siihen. En sano, että se on sen parempi tai huonompi asia kuin se, ettei tunne intohimoa työhönsä. Mutta sanon, että se määrittelee minua ihmisenä, ja huomaan tuntevani yhteenkuuluvuutta muiden sellaisten kanssa, jotka suhtautuvat työhönsä ja erikoisosaamiseensa intohimolla. Minusta ammatinvalinta myös kertoo paljon ihmisen persoonasta ja arvomaailmasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mun vanhemmat ainakaan. Olivat iloisia kun osoitin akateemisia taipumuksia ja pyysivät koulutetuilta ystäviltään usein vinkkejä. Kauhistuivat kun yhteishakustresseissäni harkitsin amista. 

Mitä ovat akateemiset taipumukset?

Olin kiinnostunut opiskelusta, luin tieteellisiä tekstejä vapaaehtoisesti, tykkäsin etsiä tietoa, rakastin museoita ja sitä kun ihmiset puhuivat erityisosaamisestaan, jne. Jokseenkin sama asia kuin akateemiset taidot, mutta lapsuudessani en olisi vielä puhunut taidoista, vaan taipumuksista. 

Akateemisia taitojakin lienee monenlaisia.

Kyllä normaalit ihmiset ajatelevat vain sitä, että lapsensa löytävät oman alansa ja pääsevät töihin. Mikään ei ole nykyään varma ala. 

Mun mielestä outo kysymyskin, että miksi duunarit haluaisivat jotenkin erityisesti, että heidän lapsensa opiskelevat duunariksi.

Vierailija kirjoitti:

Eihän akateemisuutta ja duunareita ole mitään järkeä vertailla, koska on kyse ihan eri asioista. Akateemisuus liittyy koulutukseen, duunareista taas puhutaan kun on kyse työelämästä.

Duunarit revitty pystymettästä? 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mun vanhemmat ainakaan. Olivat iloisia kun osoitin akateemisia taipumuksia ja pyysivät koulutetuilta ystäviltään usein vinkkejä. Kauhistuivat kun yhteishakustresseissäni harkitsin amista. 

Mitä ovat akateemiset taipumukset?

Olin kiinnostunut opiskelusta, luin tieteellisiä tekstejä vapaaehtoisesti, tykkäsin etsiä tietoa, rakastin museoita ja sitä kun ihmiset puhuivat erityisosaamisestaan, jne. Jokseenkin sama asia kuin akateemiset taidot, mutta lapsuudessani en olisi vielä puhunut taidoista, vaan taipumuksista. 

Akateemisia taitojakin lienee monenlaisia.

Okei?