toivovatko duunarivanhemmat, että heidän lapsistaan tulee duunareita?

Semmoisia, että olis omasta mielestä kiva elää.

Kanssa"ihmiset" tosin deletoivat .

Nykyisin en hirveästi pidä ihmisistä.

Omat duunarivanhempani eivät ainakaan välittäneet lastensa koulunkäynnistä. En tiedä mitä halusivat. Arvostelivat kuitenkin kun tuli huonoja todistuksia. Oman kymmenvuotiaan pojan kanssa olen pitänyt huolen että ainakin läksyt tehdään kunnolla. 

Vähän koulutetuissa on luonnevikaisia, jotka toivoo lapsilleen kurjuutta ja köyhyyttä, kun itselläänkin on ollut. Ei kestetä sitä ajatusta, että lapsi menee arvoasteikossa ohi. Köyhyyttä ja tyhmyyttä suorastaan aivopestään lapsille. Lytätään itseluottamus. Sen voi tehdä monella tavalla.

Akateemisuus tarkoittaa ainoastaan kykyä lukea asiat, painaa ne mieleen ja saada jossain riittävässä muodossa paperille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ideaa on yrittää jakaa ihmisiä duunareihin ja akateemisiin, kun koulutuksia, työpaikkoja ja työnkuvia on niin monenlaisia?

Eihän koulutus itsessään merkitse yhtään mitään.

Häh? Jos sillä ei ole mitään merkitystä, miksi sähköasentajilla on sitten amiskoulutus, akateemiset paperit eivät kelpaa? 

Varmaan tarkoitettiin että se koulutus itsessään ei määrittele ihmistä tai aina sitäkään mitä hän tekee.

Kaikki mitä me teemme, määrittelee meitä jonkin verran. Tietenkään koulutus tai ammatti eivät kerro kaikkea, mutta ihmisestä riippuen jotain kuitenkin. Tätä voi olla vaikea hahmottaa, jos ei ole

Tätä vähän arvelinkin. Mulla on paljon intohimoja myös työn ulkopuolella. En kuitenkaan pystyisi tekemään töitä ilman intohimoa siihen. En sano, että se on sen parempi tai huonompi asia kuin se, ettei tunne intohimoa työhönsä. Mutta sanon, että se määrittelee minua ihmisenä, ja huomaan tuntevani yhteenkuuluvuutta muiden sellaisten kanssa, jotka suhtautuvat työhönsä ja erikoisosaamiseensa intohimolla. Minusta ammatinvalinta myös kertoo paljon ihmisen persoonasta ja arvomaailmasta.

Itse taas en käyttäisi omasta mielenkiinnostani työtäni kohtaan sanaa intohimo. En jaksaisi tehdä työtä ihan sydänverellä, minulle työ on lopulta kuitenkin vain työtä. Vaikka se olisi sitä mukavaakin ja kokisin viihtyväni ja olevani tyytyväinen ja hyvä siinä.

Tuo erikoisosaaminen riippuu varmaan paljon siitä minkälaista se sitten on.

En ehkä kuitenkaan lähtisi tekemään liian pikaisia oletuksia toisten ihmisten ammatinvalinnasta. Tiedostan, että läheskään kaikki ihmiset eivät todellakaan työskentele aloilla mihin ovat alunperin vartavasten valinneet mennä.

Vierailija kirjoitti:

Akateemisuus tarkoittaa ainoastaan kykyä lukea asiat, painaa ne mieleen ja saada jossain riittävässä muodossa paperille.

Tärkeä akateeminen taito on kyky kriittisesti tuottaa ja analysoida tietoa, mutta tärkein akateeminen taito on kyky ajatella ja perustella ajatuksensa (sitaatti Leena Peltosen väitöskirjasta vuodelta 2007).

ihmettelen tarvetta haukkua tai lytätä akateemisuutta ja akateemisia taitoja. Ne ovat taitoja ja suuntauksia siinä missä muutkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ideaa on yrittää jakaa ihmisiä duunareihin ja akateemisiin, kun koulutuksia, työpaikkoja ja työnkuvia on niin monenlaisia?

Eihän koulutus itsessään merkitse yhtään mitään.

Häh? Jos sillä ei ole mitään merkitystä, miksi sähköasentajilla on sitten amiskoulutus, akateemiset paperit eivät kelpaa? 

Varmaan tarkoitettiin että se koulutus itsessään ei määrittele ihmistä tai aina sitäkään mitä hän tekee.

Kaikki mitä me teemme, määrittelee meitä jonkin verran. Tietenkään koulutus tai ammatti eivät kerro kaikkea, mutta ihmisestä riippuen jotain kuit

 

Millaisia liian pikaisia oletuksia olen sitten mielestäsi tehnyt? 

Toivon, että pysyy järjissään tässä maailmassa.

Toivon salaa tohtoria, mutta mikä tahansa muukin käy kun rikollisuus ja narkkijuoppo. 

Vierailija kirjoitti:

Tyypillisesti ne duunarivanhemmat pilkkaa korkeasti koulutettuja. Niin miehenikin suvussa.

Ei pidä paikkaansa. Suurin osa tuntemistani ihmisistä on duunareita, eikä kukaan pilkkaa koulutettuja. Jotain ehkä yksittäisiä ihmisiä, mutta se ei johdu sitten siitä hänen koulutuksestaan, vaan tyhmistä puheista tai epäpätevyydestä työssään. Näitäkin on, se on ns. akateemista yksinkertaisuutta, on luettu ulkoa kirjoja ja saatu paperit, mutta käytännössä ihan tietämättömiä ja taitamattomia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ideaa on yrittää jakaa ihmisiä duunareihin ja akateemisiin, kun koulutuksia, työpaikkoja ja työnkuvia on niin monenlaisia?

Eihän koulutus itsessään merkitse yhtään mitään.

Häh? Jos sillä ei ole mitään merkitystä, miksi sähköasentajilla on sitten amiskoulutus, akateemiset paperit eivät kelpaa? 

Varmaan tarkoitettiin että se koulutus itsessään ei määrittele ihmistä tai aina sitäkään mitä hän tekee.

Kaikki mitä me teemme, määrittelee meitä jonkin verran. Tietenkään koulutus tai ammatti eivät

Millaisia liian pikaisia oletuksia olen sitten mielestäsi tehnyt?

No esimerkiksi "Minusta ammatinvalinta myös kertoo paljon ihmisen persoonasta ja arvomaailmasta." on aika outo asenne. Ihan kuin aina olisi kysymys ammatinvalinnasta, nimenomaan siitä valinnasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ideaa on yrittää jakaa ihmisiä duunareihin ja akateemisiin, kun koulutuksia, työpaikkoja ja työnkuvia on niin monenlaisia?

Eihän koulutus itsessään merkitse yhtään mitään.

Häh? Jos sillä ei ole mitään merkitystä, miksi sähköasentajilla on sitten amiskoulutus, akateemiset paperit eivät kelpaa? 

Varmaan tarkoitettiin että se koulutus itsessään ei määrittele ihmistä tai aina sitäkään mitä hän tekee.

Kaikki mitä me teemme, määrittelee meitä jonk

 

No myönnän, että jos kohtaisin esim. kiinalaisen ihmisen, ajattelisin että on mahdollisuus, ettei ammatinvalinta ole välttämättä puhtaasti hänen valintansa. Suomessa harvoin kai pakotetaan ammattiin, joka olisi täysin tekijänsä arvoja vastaan. 

Eivät varmaan vanhemmat toivo lapsilleen juuri tiettyä ammattia, mutta kyllähän lapsuudenkoti ja sen arvomaailma vaikuttavat usein ammatinvalintaan. Jos vanhemmat ovat akateemisia ja kotona on aina panostettu täysillä tieteeseen, kirjallisuuteen jne., voi yliopistoon meno olla itsestäänselvyys, eikä muita vaihtoehtoja tule edes pohdittua. Mikäli isä on puolestaan vaikka autokorjaamoyrittäjä ja ottanut lapsensa pienestä pitäen mukaansa korjaamolle, voi sama ala alkaa houkuttaa häntäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ideaa on yrittää jakaa ihmisiä duunareihin ja akateemisiin, kun koulutuksia, työpaikkoja ja työnkuvia on niin monenlaisia?

Eihän koulutus itsessään merkitse yhtään mitään.

Häh? Jos sillä ei ole mitään merkitystä, miksi sähköasentajilla on sitten amiskoulutus, akateemiset paperit eivät kelpaa? 

Varmaan tarkoitettiin että se koulutus itsessään ei määrittele ihmistä tai aina sitäkään mitä hän tekee.

No myönnän, että jos kohtaisin esim. kiinalaisen ihmisen, ajattelisin että on mahdollisuus, ettei ammatinvalinta ole välttämättä puhtaasti hänen valintansa. Suomessa harvoin kai pakotetaan ammattiin, joka olisi täysin tekijänsä arvoja vastaan.

Ei ehkä pakoteta, mutta suurimmalla osalla ihmisistä on jonkinlainen pakko tehdä töitä toimeentulonsa eteen. Kaikki eivät myöskään välttämättä pääse opiskelemaan just sitä alaa mitä haluavat ja sitten hankkivat jonkin toisen koulutuksen.

Vierailija kirjoitti:

Eivät varmaan vanhemmat toivo lapsilleen juuri tiettyä ammattia, mutta kyllähän lapsuudenkoti ja sen arvomaailma vaikuttavat usein ammatinvalintaan. Jos vanhemmat ovat akateemisia ja kotona on aina panostettu täysillä tieteeseen, kirjallisuuteen jne., voi yliopistoon meno olla itsestäänselvyys, eikä muita vaihtoehtoja tule edes pohdittua. Mikäli isä on puolestaan vaikka autokorjaamoyrittäjä ja ottanut lapsensa pienestä pitäen mukaansa korjaamolle, voi sama ala alkaa houkuttaa häntäkin.

Onko joissain perheessä todella noin yksi kertaistettuja tapoja, että akateemiset vanhemmat panostavat tieteeseen ja kirjallisuuteen ja autokorjaamoyrittäjä ottaa lapset mukaan korjaamolle ja lapset innostuvat sitten samasta alasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ideaa on yrittää jakaa ihmisiä duunareihin ja akateemisiin, kun koulutuksia, työpaikkoja ja työnkuvia on niin monenlaisia?

Eihän koulutus itsessään merkitse yhtään mitään.

Häh? Jos sillä ei ole mitään merkitystä, miksi sähköasentajilla on sitten amiskoulutus, akateemiset paperit eivät kelpaa? 

Varmaan tarkoitettiin että se koulutus itsessään ei määrittele ihmistä tai aina

 

Tuo nyt on aika mustavalkoista ajattelua. Ei se, ettet pääse opiskelemaan juuri unelma-ammattiasi, tarkoita että se ala jolle päädyt, ei kerro mitään arvoistasi. 

Olen työskennellyt useammalla eri alalla eikä ne kyllä kerro arvoistani oikeastaan mitään.

Vierailija kirjoitti:

Olen työskennellyt useammalla eri alalla eikä ne kyllä kerro arvoistani oikeastaan mitään.

Tietenkin kertovat. Esimerkiksi sen, ettei ole arvojesi vastaista työskennellä noilla aloilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Akateemisuus tarkoittaa ainoastaan kykyä lukea asiat, painaa ne mieleen ja saada jossain riittävässä muodossa paperille.

Tärkeä akateeminen taito on kyky kriittisesti tuottaa ja analysoida tietoa, mutta tärkein akateeminen taito on kyky ajatella ja perustella ajatuksensa (sitaatti Leena Peltosen väitöskirjasta vuodelta 2007).

 

ihmettelen tarvetta haukkua tai lytätä akateemisuutta ja akateemisia taitoja. Ne ovat taitoja ja suuntauksia siinä missä muutkin. 

Akateemiset taidot ei ole mikään yksiselitteinen käsite, nehän riippuvat ihan alasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen työskennellyt useammalla eri alalla eikä ne kyllä kerro arvoistani oikeastaan mitään.

Tietenkin kertovat. Esimerkiksi sen, ettei ole arvojesi vastaista työskennellä noilla aloilla. 

Mistä ihmeestä niin päättelet?

Olen työskennellyt sellaisella alalla, missä esimerkiksi etiikka oli koetuksella päivittäin. Mutta kun parempaakaan työtä ei siihen hätään ollut saatavilla eikä voinut oikein jättäytyä vaan kotiin.